| Aihe: Saxofonin sormitus.. | |
|---|
|
Hekku56: jatkan vielä vanhaa juttua. Soitin ennen foniin tarttumista huilua ja nokkahuiluja. Sopraano ja tenorinokkahuiluissa kun kaikki aukot ovat kiinni, soi C, alttonokkahuilussa F eli joutuu opettelemaan toisen sormituksen. Ensin ajattelin, että juttu sotkee koko homman mutta se olikin yllättävän helppoa ja lisäksi sai ilmaiseksi tavan vaihtaa sävellajia. Pystyn soittamaan nokkahuiluilla ja poikkihuilulla samoista nuoteista kahdessa eri sävellajissa. Esim A-molli ja E-molli. Kun rupesin soittamaan fonia, luulin että tenori ja altto suhtautuvat toisiin kuten nokkahuilut ja yllätyin kun näin ei ollutkaan, kummallekin kirjoitetaan omat pahvinsa ja nuottien mukaan soitettuna mennään samoilla sormituksilla. Kun fonisti joutuu kuitenkin joskus transponoimaan pykälän ylöspäin, käytössäni on melko helposti 4 sävellajia. Tämä oma juttuni on tietysti soveliain kun soitan yksin. Muiden soittimien ymmärtämisestä ei kuitenkaan ola haittaa.
Mulla oli fonin ja klaran kanssa alkuun samanlaisia juttuja käytössä. Foneissa tiesin mistä näppäimestä mikäkin käyttämäni sävellaji alkoi soivan vireen mukaan. Kun hommasin klaran, hoksasin että sen alarekisteri menin alttofonin tapaan ja kakkosrekisteri tenorin. Mutta kun aloin ottaa klaratunteja, oli pakko keskittyä kirjoitettuun vireeseen. Kaikki mitä opettaja sanoi meni sen mukaan.
Aloittelijat, varsinkin ne jotka eivät ota tunteja, kokevat transponoinnin hankaluudeksi. Pienellä harjoituksella pystyy ihan hyvin käsittämään soittimen transponoinnin mukaan, ja sen lisäksi vaikka muistamaan mistä nappulasta mikäkin soiva sävellaji alkaa.
PS. Olen soitellut alttonokkahuilua mutta en nuoteista, joten mulle se on F-vireinen soitin. Soitan sillä usein g-mollista, sopraanoa ei ole mutta sillä soittaisin d-mollijutut. Samantapaista kuin sullakin, kuvittelisin.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta.. siksi siirryinkin haitariin | |
jep, aika nopeasti huomaa, että eivät nämä sekalaiset jutut ole haittoja vaan hyötyjä. Alttonokkahuiluun löytyy aika paljon rinnakkaissormituksia, joilla pystyy veteleen trillejä ym. Niissä yleensä käytetään apuna niitä rinnakkain olevia pikkureikiä, joita on aika monessa paikassa. Harmi vaan, että ne vaihtelevat eri nokkahuiluissa ja soittimen vaihtaminen on vaikeaa. Kun kuuntelee jotain klassista nokkahuilujuttua, voi vain ihmetellä soittajien tekniikkaa. Nokkahuiluissa on vielä sorranino (?), joka on sopraanosta pienempi ja alkaa F:stä. Omat sormet on vaan niin paksut, että juuri ja juuri mahtuvat rinnakkain. Melkoisen korkeella mennään eikä viitsi kauaa soittaa. | |
Hekku5: Nokkahuiluissa on vielä sopranino (?), joka on sopraanosta pienempi ja alkaa F:stä.
Siis sopranino. | |
Sax-pappa: Siis sopranino.
Asiaan jollain lailla liittyen: Minulla on sellainenkin nokkahuilu, kuin Garklein, joka on kaikkein pienin nokkiksista C-viritteinen ja pituus 16 senttiä. Vaatii aika pieniä sormia... | |
sellasesta en ole kuullutkaan. Meikäläisen sormet mahtuvat juuri tuohon sopraninoon mutta tuollaista ei enää pystyisi soittamaan | |
Sivukommenttina kysyjälle (koska kukaan ei oikaissut)...
H-säveltä ei ole olemassa. Se on B.
Perustelut:
1) A,B,C,D,E,F,G
2) Saksassa keskiajalla joku valopää kirjoitti nuotteja paperille ja sutaisi b:n alakaaren avoimeksi. Suomalaiset valopäät lukivat sen h:na ja vieläkin puhuvat väärällä nimellä siitä sävelestä. A# -> B# (Bis), Ab -> Bb (Bes).
;P
Transponointi mun mielstä helpottuu kun ajattelee säveliä asteikossa numeroina, esim. transponoitavan C-duuriskaalan 1,3,5,7 toimivat ankkureita ja vertailupisteinä muille skaalan sävelille. Kun harjoittelee soinnut murrettuina auki kaikissa sävellajeissa, ne jää mieleen ja tämä ajatus valkenee.
www.myspace.com/thebadcaseband
www.facebook.com/thebadcaseband | |
Mun mielestä euroopassa on h ja amerikassa b... sävelet siis on c cis d dis e f fis g gis a ais h c ja e ylennettunä on sama kun f ja h ylennettynä c ja h alennettuna puolestaan on bes. Musan ykköskurssin teoriaa.. Mun täytyy kyllä nostaa hattuu kaikille puhallin soittajille, jotka osaavat transpodoida suoraan nuotista. Kuinka moni kitaran rämpyttäjä pystyy samaan? | |
tulihan selitys tuolle h / b kummallisuudelle. Musiikkiopiston kasvattina uskoin kiltisti kun sanottiin sen olevan h, naureskelin tyhmille enkuille, jotka kutsuivat sitä b. Hyvä juttu riippumatta siitä onko se totta vai ei. Vanhat saksalaiset fraktuura kirjasimet olivat kieltämättä epäselviä.
Kun soitin pianoa ja huilua, ei ollut tarvetta transponoida. Saxofoninsoitto pakotti perehtymään siihenkin ja vaikka en käytä tuota ylläkuvattua numerointisysteemiä, jonkinlainen kuvio sävelkuluista on mielessä. Yksinkertaisia ja tuttuja kappaleita on kiva soittaa nuoteista ja päättää vain etukäteen sävellaji. Kaikki soittaminen kehittää ja on kivaa. | |
Eikös tuo h ole käytössä lähinnä Suomessa ja Saksassa ja lähinnä klassisella puolella, kutakuinkin kaikkialla muualla b?
Kieltämättä hassua että tuosta ikivanhasta "painovirheestä" pidetään kiinni. Kyllähän se on paljon loogisempaa että a:n jälkeen tulee b kun muutenkin menevät aakkosjärjestyksessä.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
