Roots ›

High: Heti kitaransoiton alkaessa tsekkasin eri bändejä ja niiden matskuu mitä vois ruveta harjoittelemaan. No Hurriganes vaikutti simppeliltä kamalta ja ihastuin Albert Järvisen tyyliin. Ihastuin varsinkin rock and roll all night longin live-puoleen. Sitten katsoin mistä Albert on ottanut vaikutteita niin Claptonin tuotanto tuli tsekattua, mutta ei iskenyt kovasti. Fleetwood mac taas iski ja kovasti. Erittäin hyvän kuuloista bluesia ja slidesoittoa. Sen jälkeen aloin tykästyä Claptoniin enemmän. Varsinkin Bluesbreakersin kanssa tehty levy iski. Claptonin jälkeen mentiin SRV:hen ja hämmästyin miten blues mies voi soittaa noin nopealla temmolla ja noin paksuilla kielillä noin hyvän kuuloista musiikkia ! SRV on ollut jo aika kauan Järvisen kanssa lempikitaristi. Eli järjestys menee jotenkin näin:
 
Hurriganes (Järvinen) - Fleetwood Mac (Peter Green) - Bluesbreakers, Cream (Clapton) - SRV/veli Jimmie
 
Olen myös kuunnellut jonkin verran 3 Kingiä, Hubert Sumlinia, jne. Mutta minuun iskee kuitenki enemmän tuommoinen rockimpi blues.
 
Jimmie ? Ei uppoo lain ;-)

Joskus 80-luvun alussa kun löysin "Bluesin maailmasta" radio-ohjelmat. Jonkin verran olin kuullut bluesia "Rock'n'rollin villit vuodet" ohjelmasta, mutta varsinainen innostus lähti Vesa Walamiehen, Risto Kuokkasen ja Pertti Nurmen toimittamista blues ohjelmista. Suosikit löytyy lähinnä 1920-50 luvuilta. Kaikenlainen countryblues ja Chicagon / Memphisin kitarablues on parasta.

mattim: Jimmie ? Ei uppoo lain ;-)
 
Ei itseenkään iskeny aluksi, mutta kun katsoin crossroads - guitar festival dvd:n niin Jimmien muistoblues veljellensä kuulosti hyvältä. Siihenhän saattoi vaikuttaa sekin, että taustalla soitti mm. Clapton, Buddy Guy, Sumlin,jne :) Onhan häneltäkin tullut otettua vaikutteita, mutta aika vähän verrattuna Järviseen ja pikkuveli SRV:hen. Makuasia :)

Jimmie on loistava rhythm guitarist, mikä oli aika oleellista tollasessakin bändissä kuin Fabulous Thunderbirds:
 
http://www.youtube.com/watch?v=AZNUsiDkA-s
 
http://www.youtube.com/watch?v=rbBGZ48wzew
 
http://www.youtube.com/watch?v=aoi8hTTbXJE
 
http://www.youtube.com/watch?v=FtVRHUSwDIY
 
http://www.youtube.com/watch?v=rj47q3R1hP4
 
http://www.youtube.com/watch?v=rUZlf24Jp2Y
 
Ja kyllä se soolopuolikin on aivan mageeta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=XPIQcFRWpNw
 
http://www.youtube.com/watch?v=V5rOlipo8HI
 
http://www.youtube.com/watch?v=wnqiAsTmcfU
 
http://www.youtube.com/watch?v=ZwUZkYLHj-g

BigPapa: Jimmie on loistava rhythm guitarist, mikä oli aika oleellista tollasessakin bändissä kuin Fabulous Thunderbirds:
 
Kyllä. Thunderbirdsien eka levy, Girls Go Wild, on mulle parasta Jimmietä. Kitarasaundit tuolla lätyllä on myös hunajata - Super Reverb oli muuten käytössä ekalla levyllä.

Blues alkoi 80-luvun alkuvuosina, kun isän hyllystä löytyi Chicagon miesten tekemiä äänitteitä. Ukko perehtyi asiaan nuoruudessaan antaumuksella, ja häneltä olenkin kuullut paljon tarinaa wanhoista hyvistä ajoista.
 
En ollut muistaakseni aluksi mitenkään erityisen innostunut bluesista, vaan koin sen jotenkin tylsäksi. Iron Maideniin verrattuna Clapton ja Kingit tuntuivat muniinpuhaltelijoilta. Jonkinlaiseksi käännekohdaksi muodostui Fleetwood Macin löytäminen sieltä samasta hyllystä. Peter Green teki lähtemättömän vaikutuksen, ja pidän häntä edelleen yhtenä parhaista kitaristeista, joiden soittoa olen saanut kuulla.
 
Aikaa kului, death metal tuli, blues jäi kunnes pikkuhiljaa huomaamatta tunsin taas vetoa Maciin ja kumppaneihin. Kaivoin levyt esiin (olin oikeaoppisesti varastanut ne ennakkoperinnöksi) ja ihastuin uudelleen. Alkoi tutkimusmatka ajassa taaksepäin, ja löysin mm. B.B. Kingin uudelleen. Olin ollut Kirjurinluodolla 1995 katselemassa Kingin soittelua, mutten saanut siitä oikein mitään irti. King oli varmasti loistava, mutta aika ei ollut vielä kypsä omalta kohdaltani. Tällä kertaa ymmärsin.
 
Siitä se on pikkuhiljaa matka vienyt kohti juuria. Robert Johnsoniin olen oikeastaan tutustunut vasta Claptonin kautta, samoin kuin moneen muuhunkin klassikkoon. T-Bone Walker ja Muddy Waters ovat tällä hetkellä eniten rotaatiossa, mutta saan onnen väristyksiä myös Buddy Guyn, Howlin Wolfin ja Lightnin Hopkinsin musiikista. Rakastan bluesista kertovaa kirjallisuutta, etenkin vanhojen mestareiden elämäkertoja.
 
Eräs pitkäaikainen unelma on myös toteutunut, kun noin vuosi sitten pääsin mukaan oikeaan blues-bändiin. Rakkaus siniseen on vain syventynyt. Ihanaa, kuinka tähän musiikkiin ei tunnut tulevan lainkaan kyllästystä. Ehkä se johtuu pitkästä historiasta ja valtavasta tarjonnasta, mene ja tiedä. Todellisuutta taitaa kuitenkin olla se, että bluesiin pääsee sisään vasta kun sitä pääsee itse soittamaan. Ainakin omalla kohdallani. Muddy luultavasti sanoisi että olen liian rikas ollakseni todellinen blues-mies, mutta what the hell. Ihan sama, kunhan mojo wörkkii.

pori jazzeilla 90-luvulla nähty Jeff Healey ja Gary Moore ovat ehkä jättäneet jonkinlaisen pysyvän vaikutuksen. Kasettikokoelmasta löytyy myös kopioituja SRV levyjä, jotka on aika puhki kuunneltu teini-ikäisenä..

Vitutuksen voimasta se alkoi ja tuntuu voivan todella hyvin edelleen.

Kuha: Kyllä. Thunderbirdsien eka levy, Girls Go Wild, on mulle parasta Jimmietä. Kitarasaundit tuolla lätyllä on myös hunajata - Super Reverb oli muuten käytössä ekalla levyllä.
 
No kyllä.....Mulle tuo levy on amerikan vastine Dr Feelgoodin ekalle.....Siis levyllinen musiikkia jollaista eivät muut sen ilmestymishetkellä tehneet..Räväytti molemmat korvat auki aikanaan...Ja vieläkin...

daredevil: pori jazzeilla 90-luvulla nähty Jeff Healey ja Gary Moore ovat ehkä jättäneet jonkinlaisen pysyvän vaikutuksen. Kasettikokoelmasta löytyy myös kopioituja SRV levyjä, jotka on aika puhki kuunneltu teini-ikäisenä..
 
Stevie Ray samaisella festivaalilla jäi kyllä mieleen....

Andy Six: Stevie Ray samaisella festivaalilla jäi kyllä mieleen....
 
Ai saakutti, eli olit siellä -85 ? , Iltakonsertissa ja/vai/tai päälavalla ?
Missähän mahtaa olla se kaveri joka kätteli SRV:tä kesken soolon, ? näkyy hyvin YLEn: tallenteella.
 
Jostain syystä tuo meni ohi tuolloin, ettei tullut lähdettyä. Armeijankin oli tullut käytyä juuri noihin aikoihin ja jälkeenpäin meidän piti mennä Tavalle katsomaan SRV:tä, mutta oli keikka peruuntunut, perkele, kun joutui herra Betty Fordin klinikalle, sattuneesta syystä, senkertaisella kiertueellaan. (Mun blues vissiin alko tästä ;-) ,

blaekie: Ai saakutti, eli olit siellä -85 ? , Iltakonsertissa ja/vai/tai päälavalla ?
Missähän mahtaa olla se kaveri joka kätteli SRV:tä kesken soolon, ? näkyy hyvin YLEn: tallenteella.
 
Jostain syystä tuo meni ohi tuolloin, ettei tullut lähdettyä. Armeijankin oli tullut käytyä juuri noihin aikoihin ja jälkeenpäin meidän piti mennä Tavalle katsomaan SRV:tä, mutta oli keikka peruuntunut, perkele, kun joutui herra Betty Fordin klinikalle, sattuneesta syystä, senkertaisella kiertueellaan.
 
Olin juu,päälavalla...Kovasti hän nosteli hattua Manulle ja Tellelle,jotka istuivat eturivissä...Kukaan ei tuolloin arvannut,että miehellä oli enää 5 vuotta aikaa....

Andy Six: Olin juu,päälavalla...Kovasti hän nosteli hattua Manulle ja Tellelle,jotka istuivat eturivissä...Kukaan ei tuolloin arvannut,että miehellä oli enää 5 vuotta aikaa....
 
Bueno. Tuohan alkaa oleen melkein kuin olisit nähnyt itse Jimi Hendrixin inkarnaation elävänä. :-)
 
PS: Lee Brilleaux kumppaneineen on tullut nähtyä monesti, ja aina on jalka väpättänyt.
 
PS2: ..Kukaan ei tuolloin arvannut,että miehellä oli enää 5 vuotta aikaa....
Kaikkein vähiten hän itse varmaankin. Elämä on aika yllätyksellistä.

Kuha: Ja tässä on myös Strato ja Fender Super Reverb, hunajata kaikin puolin:
 
http://www.amazon.com/Talk-Hand-Ans … n-Funderburgh-Rockets/dp/B0016MJ3I6
 
Erittäin paljon juuri näin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=dmhnXUE6Txw
 
http://www.youtube.com/watch?v=1m8EMjxN0FY
 
http://www.youtube.com/watch?v=93U9Gj4xBt4
 
Samoin tällä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=E8ivGKYugI8
 
http://www.youtube.com/watch?v=83vdrhGNIR4
 
ja löytyy tostakin, nam nam, ei välttämättä Strato mutta nam:
 
http://www.youtube.com/watch?v=jvRZS6Us-7s
 
http://www.youtube.com/watch?v=Mzaf-kQpMpk
 
http://www.youtube.com/watch?v=BgXFQ-AYk7A

blaekie: Bueno. Tuohan alkaa oleen melkein kuin olisit nähnyt itse Jimi Hendrixin inkarnaation elävänä. :-)
 
PS: Lee Brilleaux kumppaneineen on tullut nähtyä monesti, ja aina on jalka väpättänyt.

 
Brillon näin ekan ja ainoan kerran juhannuksena 86.....Olisin varmasti valittanut vähemmän Sparksin,Big Figuren ja Wilkon/Gypien puuttumisesta,jos olisin tiennyt,että Leen aika ei olisi enää pitkä....