| Aihe: Keikkapalkoista | 1 |
|---|
|
Täällä on varmasti keskuteltukin moneen otteeseen keikkapalkkioista, mutta uutena käyttäjänä otan oikeuden aloittaa uuden keskustelun aiheesta, sillä nyt alkaa keittää.
Kysymys kuuluu: lasketteko ns. yksityiskeikoista (eli täysin vapaasta tahdosta ja minkään systeemin alaisena toimimatta tehdyistä) pyytämänne palkan edes summittaisesti tuntipalkkana? Edes omassa päässä, ei välttämättä paperilla. Tässä tarkoitetaan esimerkiksi seurakuntien tai yksityisten ihmisten tilaisuusissa tehtyjä keikkoja pimeänä tai ei. Ja jos, niin kuinka paljon määrittelisitte ammattiin opiskelevan muusikon "tuntipalkaksi"?
Epäselvää ehkä, joten annetaan käytännön esimerkki.
Tilanne 1: Sain entisen seurakuntani kanttorilta pyynnön tulla soittamaan tavalliseen sunnuntaimessuun 100 kilometrin päähän nykyisestä kodistani.
Tilauksena oli vastausmusiikki ja ehtoollismusiikki eli tässä tapauksessa kaksi osaa soolobachia viululla.
Olen kyseisen kanttorin tuttava (tässä seurakunnassa olin lapsena), hän pyrkii ehkä joskus olemaan liiankin tuttavallinen (ei seksuaalisessa mielessä).
Hän ehdotti palkkioksi 100 euroa pimeänä. Vastasin hetken mietittyäni suostuvani kyseiseen hinnoitteluun, mutta lisäsin, että tämä on poikkeuksellista, enkä jatkossa, tai normaalisti muutenkaan, tee keikkoja tällä hinnalla, vaan pyrin siihen, että talous jäisi plussalle, ja selitin hänelle, mitä kaikkea lasken keikkapalkkion summaan (harjoitteluun käytetty tuntimäärä+matkustamiseen käytetty aika&raha).
Hän mitä ilmeisimminkin veti herneen nenäänsä.
Saanko kysyä, että mitä hemmettiä ihmiset kuvittelevat, että niille tullaan soittamaan puoli-ilmaiseksi? Vai olenko täysin ylihinnoiteltu? Normaalisti olisin pyytänyt tästä keikasta n. 200 euroa.
Tämä ei ole ainoa tilanne, meillä käy miltei jatkuvasti jousikvartetin kanssa sama homma, että ihmiset haluavat ilmaista musiikkia. Sitten kun ei suostuta 50-100 euroa/hlö tarjouksiin, niin keikat menee alta.
Kuka viljelee tällaista alipalkkausta? Kertokaa kokemuksianne. | |
welsh22: Tilanne 1: Sain entisen seurakuntani kanttorilta pyynnön tulla soittamaan tavalliseen sunnuntaimessuun 100 kilometrin päähän nykyisestä kodistani.
Tilauksena oli vastausmusiikki ja ehtoollismusiikki eli tässä tapauksessa kaksi osaa soolobachia viululla.
Olen kyseisen kanttorin tuttava (tässä seurakunnassa olin lapsena), hän pyrkii ehkä joskus olemaan liiankin tuttavallinen (ei seksuaalisessa mielessä).
Hän ehdotti palkkioksi 100 euroa pimeänä. Vastasin hetken mietittyäni suostuvani kyseiseen hinnoitteluun, mutta lisäsin, että tämä on poikkeuksellista, enkä jatkossa, tai normaalisti muutenkaan, tee keikkoja tällä hinnalla, vaan pyrin siihen, että talous jäisi plussalle, ja selitin hänelle, mitä kaikkea lasken keikkapalkkion summaan (harjoitteluun käytetty tuntimäärä+matkustamiseen käytetty aika&raha).
Hän mitä ilmeisimminkin veti herneen nenäänsä.
Saanko kysyä, että mitä hemmettiä ihmiset kuvittelevat, että niille tullaan soittamaan puoli-ilmaiseksi? Vai olenko täysin ylihinnoiteltu? Normaalisti olisin pyytänyt tästä keikasta n. 200 euroa.
Ihan aluksi tekee mieli kysyä että miten ihmeessä seurakunnan järjestämän keikan voi tehdä pimeänä?? Aika erikoista. Toisaalta pyysi muakin hiljattain seurakuntani kanttori ilmaiseksi soittamaan vastaavanlaiseen tilaisuuteen. Sekin oli aika häkellyttävä ehdotus ihan vakavaraisen seurakunnan edustajalta.
100 euroa netto on sinällään siedettävä minimi kyseisenlaisesta keikasta, mutta jos et saanut 100 km:n matkoista mitään korvausta niin silloin se on aivan perseestä. En olisi suostunut, mutta mulla onkin siitä onnekas tilanne tällä hetkellä että ei ole pakko ottaa kaikkia tarjottuja keikkoja. Oon samaa mieltä siitä, että liian moni pitää ammattimuusikkoakin jonkunlaisena pelimannina joka nyt käy puoli-ilmaiseksi missä vain vähän luikauttamassa soitintaan kun sehän nyt on vaan sellasta soittelua, ei mitään oikeaa työtä.
Itsensä alihinnoittelevat ammattimuusikot on valitettava ilmiö. Mä muistan opiskeluaikana kun oli pakko repiä jostain edes vähän pätäkkää elämiseen niin tuli epätoivoissaan lähdettyä ihan naurettavilla summilla keikoille. Mutta ammattilaisen ei pitäisi alentua/alistua moiseen, ellei nyt sitten ole ihan yhtä epätoivoinen tilanne. Jos ei tilaajalla ole varaa/halua/ymmärrystä maksaa asiallista korvausta, niin sitten voi kysellä vaikka musiikkiopistosta oppilaita soittamaan.
Mä en ole miettinyt keikkapalkkojani niinkään harjoitus- tai muita tunteja laskien... toki vaadittavan työn suuruus vaikuttaa pyytämäni keikkapalkan määrään, mutta enemmänkin sellaisella summittaisella korotuksella. Jonkunlainen perstuntuma on päässyt vuosien keikkailun perusteella syntymään siitä, mikä on minkäkinlaisesta keikasta sellainen summa mikä sekä tyydyttää itseäni että mikä useimmiten suostutaan myös maksamaan. Jos ei suostuta, mietin viitsinkö vähän tinkiä - jos en, en lähde keikalle. Kuten mainitsin, mun ei nykytilanteessani ole onneksi aina pakkokaan. Mutta keikkailevalla ja itsensä hinnoittelevalla muusikolla on tietysti aina se riski että jos riittävän monta kertaa kieltäytyy niin lopulta ei enää kysytäkään.
"Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -jami | |
Kiitos vastauksesta.
Mulla on vähän sama tilanne, että en normaalisti ota edes vastaan, jos on palkkaus on mitä sattuu. Mutta just tällä hetkellä on niin huono tilanne, että sitten sitä nöyrtyy... Ja tajusin jo itse vastanneeni siihen, kuka sitä alipalkkausta viljelee, no minä tietenkin itse tässäkin tapauksessa!
Mullakin on tullut tuntuma siitä, mitä voi pyytää milloinkin, mutta nyt menneen kevään ja kesän aikana yhtäkkiä 95% asiakkaista on pitänyt hintoja liian korkeina. Tämä tietysti johtunee tämän hetkisestä koko maan huonosta taloudellisesta tilanteesta, ihmiset eivät halua käyttää/voi käyttää rahojaan kuin ennen.
Hassu tilanne, että eihän kenenkään muunkaan palkka ole siitä pienentynyt, että Suomen talous menee päin mäntyä, mutta tuntuu siltä, että muusikkona joutuu kohta ottamaan vastaan huonompipalkkaisia duuneja, koska mitään muuta ei ole tarjolla... (Ehkä vähän kärjistetty kommentti.) | |
Niin vielä vastauksena tuohon, että miksi pimeänä.
Hyvä kysymys. Tämä kyseinen kanttori ilmeisesti harrastaa jonkinlaista omaa "hyväntekeväisyyttä" kutsumalla lahjakkaita muusikoita soittelemaan messuihin, ja hän sitten päättää itse kelle oman pussinsa naruja availee ja minkäkin verran. Hän sanoi maksavansa mielellään etenkin nuorille. Hän siis maksaa nämä palkat itse.
Tämä selvisi tosiaan minullekin vasta, että tällainen ideologia taustalla. Sehän on hieno ajatus varmasti, mutta ei oikein toimi enää, kun ei ole kyse musiikkiopistolaisista. Teki mieli kysyä häneltä nimeä, että kenen ammattimuusikon hän saisi tänne kirkkoon soittamaan/laulamaan soolonumeroita satasella?
Tosiaan kun yritin selittää, että ei oikein enää tässä vaiheessa elämää mieltä lämmitä pelkät kehut ja hymyilyt, vaan pitäisi sillä rahalla elääkin, niin koki sen sitten loukkauksena hänen hienoa ajatustaan kohtaan. | |
welsh22: ...
Hassu tilanne, että eihän kenenkään muunkaan palkka ole siitä pienentynyt, että Suomen talous menee päin mäntyä, mutta tuntuu siltä, että muusikkona joutuu kohta ottamaan vastaan huonompipalkkaisia duuneja, koska mitään muuta ei ole tarjolla... (Ehkä vähän kärjistetty kommentti.)
Eiköhän esim. yrittäjät kumminkin ole joutuneet tienesteistä tinkimään? Itse rinnastan muusikkouden enemmän kaikkeen muuhun yksityisyrittäjyyteen mielummin kuin palkkatöihin.
... | |
Jaa-a, mulle ja ystävälleni (huilu-kanteleduo) srk:t ovat maksaneet 150-250e / nuppi miinus verot yms plus km-kuluja (aina liian vähän). Ja nyt puhutaan 50-60 min konsertista. Kaksi sooloa kestävät yhteensä n 5-10 min. Kyllä tuntipalkkasi on ollut hyvä:), matkakulut toinen juttu. Ja joo, osa kanttoreista on niin omituisia, että turha edes yrittää ymmärtää. Toisaalta, srk:t käyttävät muutenkin paljon vapaaehtoisia talkoolaisia niin kuin monet muutkin yhdistykset yms. Itse sinä päätät , otatko keikat vastaan. Köyhälle äiti-ihmiselle jopa 50e on iso raha. Olen ammattilainen, soitan nautittavasti, silti otan halvan keikan vastaan jos siitä jää vähänkin käteen. Rikkaat ovat asia erikseen, niillä on varaa valita.... | |
welsh22: Hyvä kysymys. Tämä kyseinen kanttori ilmeisesti harrastaa jonkinlaista omaa "hyväntekeväisyyttä" kutsumalla lahjakkaita muusikoita soittelemaan messuihin, ja hän sitten päättää itse kelle oman pussinsa naruja availee ja minkäkin verran. Hän sanoi maksavansa mielellään etenkin nuorille. Hän siis maksaa nämä palkat itse.
No sinällään kyllä ihan kunnioitettava asenne! Siis että maksaa keikat omasta lompakostaan.
"I listened hard but could not see" - YES, And You and I | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
