Roots ›

Funkonaut: Blues on raakaa musiikkia, ja siltä sen tulee soundaakin. Hiiteen hienotunteisuus ja hiplailu. Bukka White oli tässä etenki mainio. http://www.youtube.com/watch?v=N0jRX69mxcE
 
Bukka on kyllä kova. Ja toi on kyllä raakaa. Ja jos raakuudesta puhutaan niin lisään kyllä tähän vielä Son Housen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=NdgrQoZHnNY
 
http://www.youtube.com/watch?v=MLD9Iej5nRc&feature=related
 
Tosta näkee että tyyppi on tosissaan eikä teeskentele.

Jussiman: Bukka on kyllä kova. Ja toi on kyllä raakaa. Ja jos raakuudesta puhutaan niin lisään kyllä tähän vielä Son Housen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=NdgrQoZHnNY
 
Joskus meni auttavasti toi Death Letter Blues, mut ei ihan noin hyvin. Pari lettuu tätäki heppua löytyy itteltäni.
 
Onko niitä ees enempää?

Funkonaut: Joskus meni auttavasti toi Death Letter Blues, mut ei ihan noin hyvin. Pari lettuu tätäki heppua löytyy itteltäni.
 
Onko niitä ees enempää?
 
Kyllähän Son Houselta löytyy paljon materiaalia:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Son_House#Discography
 
Tosin iso osa noista lienee kokoelmalevyjä.

Veikko: Olenkohan ainoa, jota häiritsee tämä sähkökitarasoolokeskeisyys. Välillä vaikuttaa siltä, että bluesiin ei enää muuta mahdukaan.
 
Toisaalta, kun ajattelee, että sähkökitara on ollut bluesissa johtavassa asemassa viimeiset 70 vuotta tuolta nelkytluvulta lähtien niin ei siinä minusta mitään ihmeelistäkään ole.

JC: Blues ilman sähkökitarasoolokeskeisyyttä on vain teeskentelyä.
 
Hoho. Näin on :D

Heissask: John Lee Hookerin omalaatunen tyyli vetoo muhun, vaikkei ehkä tekniikaltaan maailman paras olekkaan.
 
Kompataan tätä.
 
Sitten toinen, jonka soitto vetoaa muhun kaikessa likaisuuden groovessaan - niin sähköisenä kuin akustisena - on R.L. Burnside.
 
Mutta siis tosiaan, kuten jo aiemmin sanottiin, niin ei blueskitaristeja voi keskenään kilpailumielessä verrata keskenään.

Snooks Eaglin soittotatsissa on jotain maagisen hienoa.
http://www.youtube.com/watch?v=bqZz4tW4GSU

Veikko: Snooks Eaglin soittotatsissa on jotain maagisen hienoa.
http://www.youtube.com/watch?v=bqZz4tW4GSU
 
Huimat näpit Snooksilla. Hoikat kuin kirurgilla ja keskari menee vissiin kakskertaa kaulan ympäri. Hyvin kuljettaa, kerrassaan.
 
Ei paras, mutta itselleni tärkein soittohahmo on edesmennyt John Campbell, vaikkei mikään supervirtuoosi ehken ollutkaan. Doyle Dykes on toisinaan aika luova, jopa stantardien parissa touhutessaan. Doyle on vaan nykyään enempi sirkuskitaristi ja hetkeksi vakavoiduttuaan ilmeisesti lähinnä countryjuttua.

blues guitar: Oliskohan aloittajan syntymävuosi toi -99 ? Jos näin, niin kun kasvat vanhemmaksi tulet huomaamaan että soittaminen ei ole kilpailua eikä soittajia pysty laittamaan paremmuus järjestykseen. :D
 
Omia suosikki kitaristeja on mm. Clapton, Stevie Ray Vaughan, Rory Gallagher.............................................................
 
No joo, olet oikeassa. Enkä kyllä tarkoittanutkaan että kitaristit voisi laittaa parhausjärjestykseen, vaan halusin tietää että mistä kitaristeista tykkäätte eniten. :)

No joo, suosikkeja haetaan siis. "Raa'an bluesin" saralla voisi vielä mainita Black Keysin kitaristin idoli, Junior Kimbrough. Näistä pidän erityisesti: Magic Sam, Albert Collins ja Freddie King. Myös Jimi Hendrix soiti hienoa bluesia.
 
Vaikka menee ehkä jatsin puolelle, nämä kaverukset, eli Lonnie Johnson & Blind Willie Dunn (Eddie Lang), olivat aika kovia joskus 1929:
 
http://www.youtube.com/watch?v=8WNL3RGxdFE&feature=related

Paljon on loistavia soittajia - panepa ne järjestykseen. Ei ole kanttia siihen. Ja voiko sitä tehdä?

Yksi ehdottomia suosikkeja mulla on Hound Dog Taylor. Kaveri on hyvin originaali ja blues-maailman mielenkiintoisimpia henkilöitä. Natural Boogie -levy on aivan täyttä rautaa.

Jeff Healey mun mielestä yksi parhaita,ja ei ihan pelkkää bluesia mutta Dick Gravenites on tutustumisen arvoinen.Ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen tekijämiehiä ja naisia kaikki vrt Ana Popovic.

Jonkun täytyy mainita Billy Gibbons, niin minä teen sitten sen.

John Mayeristä en ole paljoa kuullut puhuttavan mnetissä. Miehen blues vedot on todella kovia. Ei kyllä uskoisi niistä alkutuotannon akkarirämpytyksistä (Mitkä kyllä on myös erinomaisia) mutta John Mayer Trion soittamat biisit on kyllä järjettömän kovia.
 
http://www.youtube.com/watch?v=HnNZbyaDXWA
http://www.youtube.com/watch?v=Aaf3epvPRxw

Riippuu päivän mielialasta. Joskus se voi olla Hound Dog Taylor, joskus vaikkapa PK Keränen.

zipa: Jonkun täytyy mainita Billy Gibbons, niin minä teen sitten sen.
 
Sillä on kyllä nättiä blues-saundia sormissaan, joka kuuluu hyvin etenkin alkupään levyillä. Esmes biisi Blue Jean Blues.

PIM: Elmore James. Eikä pelkästään kitaristi vaan myös paras blueslaulaja. Jos kaveri olisi saanut elään niin veikkaanpa että olisi isompi nimi kuin BB tai kukaan muukaan Kingin kuulusta veljessarjasta.
 
Parhaasta en sano mitään,mutta agressiivista soittoa ja sielukasta laulua piisasi kyllä...

Pitäisi järjestää blueskitaristien MM-kisat. Ensin olisivat maakohtaiset kisat, sitten Euroopan, Aasian ja Amerikan lohkojen parhaat pääsisivät loppukilpailuun. Siellä sitten kaksi parasta blueskitaristia olisivat finaalissa alkulohkojen ja välierien jälkeen.
 
Kriteereinä mm.:
- tunneskaala
- surumielisyys
- venytykset
- perinteiden huomioiminen (kaikesta uudesta tulisi virhepisteitä)
- irvistykset
- soundit (välineurheiluksihan sekin tietysti menisi, mutta so not, niinhän se aina)
- lisäksi henkilökohtaisen elämän huomattavista vaikeuksista (alkoholiongelma, huumeet, avioerot, petollinen manageri) saisi muutaman bonuspisteen
- selvästi tunnistettava esikuva
 
Kiellettyjä dopingaineita ei ole, vaan niitä pikemminkin sitten suositaan. Ainoastaan digitaalisia ulottuvuuksia pedaaleissa ja vahvistimissa ei sallittaisi. Pedaalit ja vahvistimet tarkistaisi Kansainvälisen roadariliiton hyväksymät tarkastajat.
 
Raatina olisi joka maanosasta Bluespuristien keskuudestaan valitsemat perinnetietoiset teräväkielet.
 
Eiköhän näillä eväillä löytyisi paras blueskitaristi. Maailmanmestari saisi kullatun Robert Johnson-patsaan neljäksi vuodeksi ja talon Jacksonista, Mississipistä.