Media ja viihde ›

Stradlin: Jotenkin kummallista välillä katsella noita matseja, kun saattaa olla hyvinkin erilainen tuo fyysinen olemus nyrkkeilijöiden välillä. Tässäkin ottelussa Haye näytti huippuunsa viritetyltä urheilijalta, kun taas Chisora muistutti enemmän sellaista vähän lihavaa koulukiusaajaa, joka tykkää istua uhriensa päälle samalla kun läpsii niitä naamaan. Heleniuskin on jotenkin yllättävän löysän näköinen ollakseen kuitenkin niin kovan tason nyrkkeilijä.
 
Ihmiset ovat eri mallisia ja kokoisia, mikä näkyy myös kehissä. Nyrkkeily on painoluokkalaji, ja painoluokkansa voi jokainen itse valita (tietyissä rajoissa toki) omaa painoaan säätelemällä. Raskaansarjan ottelijoilla yläpainorajaa ei ole, alapaino on n. 91 kiloa, europyöristyksin. Millään muulla fyysisellä piirteellä periaatteessa ei ole väliä kuin sillä, mihin lukuun vaa'an viisari punnituksessa pysähtyy, siinä kohtaa määritty sarja, missä otellaan. Siitä eteenpäin on kyse taidoista ja kunnosta.
 
Tyson on alle 180 cm pitkä, mutta oli silti raskaansarjan miehiä. Haye on Tysonia 13 senttiä pidempi. Haye on pysynyt alle satakiloisena (en kyllä kaikkien matsiensa ottelupainoja tiedä), mutta Tyson taisi painaa loppuvaiheessa ylikin.
 
Lihastenpalvonta-fiktiosta urheilijan mallin nähneet ihmettelevät yleisönosastoilla taajaan, missä ovat (etenkin Heleniuksen) isot lihakset, vaikka sellaiset tässäkin lajissa ovat iteasiassa pikkasen jopa tiellä pahimmillaan. Iso lihas on melko epätaloudellinen vähän samassa mielessä kuin iso autonrohjakekin: vaatii polttoainetta enemmän kuin pienemmät vastaavat. Auto syö bensaa, lihas happea, siksi hengästytään kun rehkitään.
 
Kovin lihaksikas kaveri karkeasti ottaen tarvitsee enemmän happea jaksaakseen liikutella sitä lihaksistoaan kehässä koko ottelun ajan, eli käy kunnon päälle enempi. Eikä niistä isoista lihaksista sitten toisaalta ole mitään automaattista lisähyötyä. Laji ei ole voimalaji, vaan nopeus (erityisesti tämä), kestävyys ja tekniikka ovat tärkeimmät, puhumattakaan ylipäänsä ottelutaidosta. Harva jaksaa koko matsia nakella vain niitä maksimivoimapommeja, etenkin kun samalla pitäisi liikkua, reagoida ja keskittyä matsiin.. Myös irtonaisuus ja elastisuus on plussaa, mikä monasti tuppaa kärsimään tai ainakin unohtumaan lihaskasvumielellä reenatessa.
 
Tietyssä mielessä nyrkkeily on hyvin tasapainoinen laji, koska siinä ei ole hyötyä minkään yksittäisestä fyysisestä piirteestä. Ei jonkin tietyn lihasryhmän tai lihaksen ylikehittymisestä, ei pelkästä voimasta, ei edes pelkästä nopeudesta, eikä vain hyvästä kunnosta. Kaikkien noiden tulisi olla tasapainossa, ja siltikään niistä ei ole mitään hyötyä ilman teknistä osaamista ja tietty ottelutaitoa.