Media ja viihde ›

Snow White and the Huntsman
 

 
Tulee vähän viiveellä, mutta kerron tuntemukset alta pois ennen viikonlopun Hämistä.
 
Kyseessä on siis vanhan aiheen uudelleenlämmittely, joka lainailee elementtejä enemmän Grimmin kuin Disneyn versiosta, mutta tarinaan on ripoteltu enemmän tai vähemmän suoria viittauksia lähes kaikkiin moderneihin fantasiaeepoksiin, Neverending Storysta LOTRin kautta aina Princess Mononokeen. Leffan alkupuoliskosta itse asiassa tykkäsin yllättävän paljon, ja pohjustukset mm. pahan kuningattaren ja Lumikin itsensä hahmokaarille oli toteutettu mielenkiintoisesti. Ohjaajan mainostausta näkyy selkeästi elokuvan nätissä visuaalisessa ilmeessä, jota käytettiin myös tarinan kannalta oivaltavasti hyväksi, esimerkkinä synkän metsän hallusinaatiota aiheuttavat sieni-itiöt.
 
Näyttelijät hoitivat oman tonttinsa suurimmaksi osaksi mallikkaasti. Charlize Theron on kuin luotu kuningattaren rooliin, ja kykenee uskottavasti ruumiillistamaan tällaisen hieman piirrosmaisen pahisroolin maneerit, mutta silti pitämään tarinan edellyttämän traagisen puolen aina läsnä. Ja ne silmät, ne silmät. Chris Hemsworth on metsästäjän roolissa yhtä symppis ja karismaattinen kuin siinä tunnetummassa roolissaankin, mutta pääsee tässä esittelemään ulosantiaan muutenkin kuin vahvan preesensin muodossa. Loppupuolen monologiinsa mies heittäytyy niin syvälle, että sisältönsä tavanomaisuudesta huolimatta sain kylmiä väreitä. Mitä isoihin tähtinimiin tulee, Hemsworth on hyvää vauhtia nousemassa omiin tämänhetkisiin suosikkeihini.
 
Kristen Stewart on toimiva Lumikki, joskaan ei sillä tavalla, millä elokuva olisi edellyttänyt. Vaikka jänöjussimainen perusilmeensä vilahtelee siellä täällä, Stewart on osoittanut Twilightin ulkopuolella osaavansa tuoda rooleihinsa tunnetta ja persoonaa, ja sama pätee hyvin pitkälti täällä. Yksi elokuvan heikkouksista on silti nimenomaan Stewartin roolityön syy: pystyn aivan hyvin uskomaan, että tämä versio Lumikista on se, joka saa keijut laulamaan ja peurajumalan kumartamaan, mutta Aragornin rooliin Stewartilta puuttuu kokonaan särmikkyys ja fyysinen uskottavuus.
 
Elokuvan kliimaksi onkin kuin yhdistelmä Kahden tornin ja Kuninkaan paluun vastaavia kannustuspuheineen ja loputtomine tehostetaisteluineen. Nykypäivänä on hyvin vaikea katsella moista haukottelematta muutenkaan, saati sitten kun loppuratkaisu on jo lähtökohtaisesti tiedossa. Aloin vilkuilla kelloa jo hieman puolenvälin jälkeen, kun Lumikista alettiin leipoa jonkinsorttista messiashahmoa, mutta lopputaistelun aikana ajatukseni olivat jo häipyneet kaljalle, eikä asiaa lainkaan parantanut se, että itse kaksintaistelu Lumikin ja kuningattaren välillä oli täysi antikliimaksi höystettynä korneilla ja kivikautisilla repliikeillä.
 
Sääli, sillä tarinankerronta oli muuten niin soljuvaa, ja elokuvan luoma maailma vähitellen avautuessaan kiehtova. Valitettavan yleistä tuntuu olevan, että lupaava aihe ammutaan alas vedenjakajaleffojen apinoinnilla ymmärtämättä kontekstin tärkeyttä. DVD-julkaisua suosittelen, jos sitäkään.
 
**½