Media ja viihde ›

Kre-per: Oho. Tän vois sit vaikka kattoo. Jotenkin sellanen fiilis jääny että kaikki nää animaatioiden "spin-offit" on kauheeta kuraa.
 
Jos spin-offilla tarkoitat uudelleenlämmistystä, sitä vaaraa ei ole. Tarkistan nyt kuitenkin arviotani puolella pojolla alaspäin, kiitettävät kun yleensä varaan animelle. Lapsi antaisi omasta puolestaan vitosen tälle.

tsugaru: Jos spin-offilla tarkoitat uudelleenlämmistystä
 
Spin-offilla tarkoitetaan sitä, kun jonkun elokuvan/sarjan hahmoista saa oman uuden elokuvan/sarjansa.

tsugaru: Tarkistan nyt kuitenkin arviotani puolella pojolla alaspäin, kiitettävät kun yleensä varaan animelle.
 
Mitä turhia tuon takia pudottelemaan, molemmissa tyylilajeissa esiintyy yhtä lailla laadunvaihtelua.

God Bless America
 
Aina kun otsasuoni alkaa sykkimään ihmisvihassa, täytyykin katsoa tämä läpi. Tyhmät ihmiset tapetaan. 6/5
 
Traileri kiinnostuneille: http://www.youtube.com/watch?v=ul4CZrnEFxU

Ronttimus: God Bless America
 
Aina kun otsasuoni alkaa sykkimään ihmisvihassa, täytyykin katsoa tämä läpi. Tyhmät ihmiset tapetaan. 6/5
 
Traileri kiinnostuneille: http://www.youtube.com/watch?v=ul4CZrnEFxU
 
Onks tää nyt jo täällä julkaistu DVD-muodossa?

arppah8: Onks tää nyt jo täällä julkaistu DVD-muodossa?
 
Ei ole, mutta brittien Amazoniin tulee viikon päästä.

Swan: Ei ole, mutta brittien Amazoniin tulee viikon päästä.
 
No odotellaanpa sitten vielä.

Mä katoin just jokin aika sitten ton God Bless America. Oli oikein hyvä pätkä.
4/5

Mun mielestä aika keskinkertaiseksi jäi. Trailerin lisäksi leffassa ei ole mitään muuta, kuin täytettä. Paitsi yksi alun yllättävä gore-kohtaus, jolle nauroin ääneen.
 
6/10

Kaappaus Pohjanmerellä (North Sea Hijack, Englanti 1979)
 
Tallensin tämän joskus kevättalvella, kun sattui telkkarista tulemaan, ja sunnuntaina katsoin tuon. Pakko myöntää, että yllättävän toimiva elokuva oli. Pääosaa esittävä Roger Moore on jääräpäinen ja äärimmäisen sovinistinen, kyyninen sotilaskouluttaja, joka joukkoinen värvätään merivoimien apuun Pohjanmerelle, jossa terroristit ovat kaapanneet kaksi öljynporauslauttaa. Moore on mulle tuttu lähinnä Bond-rooleistaan, mutta tässä elokuvassa Moore teki kyllä huomattavasti paremman suorituksen kuin monissa Bond-rooleissaan. Elokuvassa mies laukoi vähän väliä sovinistisia heittoja ja one-linereita, joille sai välillä nauraakin, ja elokuvan juoni eteni soljuvasti. Vanhat elokuvat ovat siitä monesti hyviä, että niitä ei ole pilattu liiallisilla erikoistehosteilla tai samanlaisilla überaktiivisilla kamera-ajoilla kuin nykyiset elokuvat. Tuossakin elokuvassa erikoistehosteita käytettiin tarkkaan ja harkitusti, ja kuvakulmat ja kuvaustyyli oli miellyttävää; kamera ei heilunut eikä nopeita kamera-ajoja ajalleen tyypilliseen tapaan ollut lainkaan. Jotenkin helppoa katseltavaa tuollaiset.
 
Juoni piti otteessaan loppuun asti, ja elokuvan päätös aiheutti hersyvää naurua ainakin minussa. Juonen kulku toi mieleen jotkut Alistair MacLeanin kirjat ja niiden pohjalta tehdyt elokuvat, eikä juonta voinut oikein arvata ennalta juuri mistään kohdalta.
 
9/10.

Hipelius: Mun mielestä aika keskinkertaiseksi jäi. Trailerin lisäksi leffassa ei ole mitään muuta, kuin täytettä. Paitsi yksi alun yllättävä gore-kohtaus, jolle nauroin ääneen.
 
6/10
 
Niin mikä jäi?

Rattata: Niin mikä jäi?
 
No aika, niinhän siinä lukee!

Snow White and the Huntsman
 

 
Tulee vähän viiveellä, mutta kerron tuntemukset alta pois ennen viikonlopun Hämistä.
 
Kyseessä on siis vanhan aiheen uudelleenlämmittely, joka lainailee elementtejä enemmän Grimmin kuin Disneyn versiosta, mutta tarinaan on ripoteltu enemmän tai vähemmän suoria viittauksia lähes kaikkiin moderneihin fantasiaeepoksiin, Neverending Storysta LOTRin kautta aina Princess Mononokeen. Leffan alkupuoliskosta itse asiassa tykkäsin yllättävän paljon, ja pohjustukset mm. pahan kuningattaren ja Lumikin itsensä hahmokaarille oli toteutettu mielenkiintoisesti. Ohjaajan mainostausta näkyy selkeästi elokuvan nätissä visuaalisessa ilmeessä, jota käytettiin myös tarinan kannalta oivaltavasti hyväksi, esimerkkinä synkän metsän hallusinaatiota aiheuttavat sieni-itiöt.
 
Näyttelijät hoitivat oman tonttinsa suurimmaksi osaksi mallikkaasti. Charlize Theron on kuin luotu kuningattaren rooliin, ja kykenee uskottavasti ruumiillistamaan tällaisen hieman piirrosmaisen pahisroolin maneerit, mutta silti pitämään tarinan edellyttämän traagisen puolen aina läsnä. Ja ne silmät, ne silmät. Chris Hemsworth on metsästäjän roolissa yhtä symppis ja karismaattinen kuin siinä tunnetummassa roolissaankin, mutta pääsee tässä esittelemään ulosantiaan muutenkin kuin vahvan preesensin muodossa. Loppupuolen monologiinsa mies heittäytyy niin syvälle, että sisältönsä tavanomaisuudesta huolimatta sain kylmiä väreitä. Mitä isoihin tähtinimiin tulee, Hemsworth on hyvää vauhtia nousemassa omiin tämänhetkisiin suosikkeihini.
 
Kristen Stewart on toimiva Lumikki, joskaan ei sillä tavalla, millä elokuva olisi edellyttänyt. Vaikka jänöjussimainen perusilmeensä vilahtelee siellä täällä, Stewart on osoittanut Twilightin ulkopuolella osaavansa tuoda rooleihinsa tunnetta ja persoonaa, ja sama pätee hyvin pitkälti täällä. Yksi elokuvan heikkouksista on silti nimenomaan Stewartin roolityön syy: pystyn aivan hyvin uskomaan, että tämä versio Lumikista on se, joka saa keijut laulamaan ja peurajumalan kumartamaan, mutta Aragornin rooliin Stewartilta puuttuu kokonaan särmikkyys ja fyysinen uskottavuus.
 
Elokuvan kliimaksi onkin kuin yhdistelmä Kahden tornin ja Kuninkaan paluun vastaavia kannustuspuheineen ja loputtomine tehostetaisteluineen. Nykypäivänä on hyvin vaikea katsella moista haukottelematta muutenkaan, saati sitten kun loppuratkaisu on jo lähtökohtaisesti tiedossa. Aloin vilkuilla kelloa jo hieman puolenvälin jälkeen, kun Lumikista alettiin leipoa jonkinsorttista messiashahmoa, mutta lopputaistelun aikana ajatukseni olivat jo häipyneet kaljalle, eikä asiaa lainkaan parantanut se, että itse kaksintaistelu Lumikin ja kuningattaren välillä oli täysi antikliimaksi höystettynä korneilla ja kivikautisilla repliikeillä.
 
Sääli, sillä tarinankerronta oli muuten niin soljuvaa, ja elokuvan luoma maailma vähitellen avautuessaan kiehtova. Valitettavan yleistä tuntuu olevan, että lupaava aihe ammutaan alas vedenjakajaleffojen apinoinnilla ymmärtämättä kontekstin tärkeyttä. DVD-julkaisua suosittelen, jos sitäkään.
 
**½

The Caller
 
Joku randomi kauhuleffa tuli kaverin kanssa vuokrattua. Keikkuu just ja just siinä rajalla, että onko ihan totaalipaska vai pelkästään paska. Ehkä kuitenkin hitusen verran jää pelkän paskan puolelle, mutta ei paljoa. Ei voi suositella jokatapauksessa. Tylsä kun mikä ja ei jännitystä nimeksikään. Juoni oli ihan perseestä ja vittumaiset *kolikko tippuu* BOOOOOMMÖÖÖÖÖMMÖGROOWJRJ-tehosteet ärsytti (tässä tapauksessa en edes liioittele, äänitehosteet on TODELLA yliampuvat).
 
Myös pakollisessa banokohtauksessa soiva yli-imelä biisi oli kyllä jotain niin leuat loksauttavaa paskuutta, että harva leffa on moiseen yltänyt.
 
3/10

Trust
 
Jonkin verran hehkutettu leffa. Tarina perheestä, jonka tytär joutuu nettipedarin uhriksi. Leffassa oli kuvattu erityisen hyvin, miten tapahtuma vaikutti koko perheeseen ja miten erilaisia reaktioita tapahtuma aiheutti. Näyttelijät toimi ja hahmot. Leffa ei myöskään juuri mässäillyt. Vähän silti kepeäksi jäi, ja miljöö/konteksti oli niin American Pie- amerikkalainen, että vähän hirvitti. Mutta ihan ok.
 
7 1/2 / 10

The House of the Devil (Ti West, 2009)
 
Visuaalisesti ja lavastuksellisesti hyvä tribuutti 80-luvun kauhuelokuville, josta olin bongaavinani myös selkeitä viittauksia muutamiin genren klassikkoteoksiin. Tietynlainen hidastempoisuus on ilmeisesti häirinnyt joitakin katsojia, mutta omasta mielestäni tämä on vain positiivinen seikka kaiken sen ADHD-matskun seassa. Summa Summarum: Pitkästä aikaa varsin pätevä sekä painostavatunnelmainen kauhuilu. **** / *****

inkognito: The House of the Devil (Ti West, 2009)
 
Visuaalisesti ja lavastuksellisesti hyvä tribuutti 80-luvun kauhuelokuville, josta olin bongaavinani myös selkeitä viittauksia muutamiin genren klassikkoteoksiin. Tietynlainen hidastempoisuus on ilmeisesti häirinnyt joitakin katsojia, mutta omasta mielestäni tämä on vain positiivinen seikka kaiken sen ADHD-matskun seassa. Summa Summarum: Pitkästä aikaa varsin pätevä sekä painostavatunnelmainen kauhuilu. **** / *****
 
Tämä oli kyllä hyvä. Oikeasti pelottava kauhuleffa eikä perus säikyttelypätkä, jollaisia lähes kaikki nykypäivän kauhuleffat ovat. Leffa piti hyvin otteessaan, mutta miinuksia annan kertakäyttöisyydestä. En usko että tunnelma olisi yhtä hyvä toisella kerralla katsottuna.
 
Annan 3/5.

God Bless America
Oli kyllä hyvä elokuva, tähän mennessä parhaita mitä olen tänä vuonna katsonut.
4/5

God Bless America 3/5
 
Melko keskinkertaiseksi jäi lopulta. Lupaili hyvää, mutta ei vastannut odotuksiin. Mutkia oli vedetty suoriksi ihan kunnolla, eikä oikeen toiminut. Tuli jotenkin mieleen Rainn Wilsonin tähdittämä "Super".