Kitarat: akustinen ›

jra: OT: Aika mukavan näköinen ja kuuloinen pikkukoppainen Davella:
http://areena.yle.fi/video/1330719630775 (kohdasta 22.00->)
Tosin ei saa kaupasta, onkohan tuossa alkuperäinen kaula, jotenkin näyttää uudellalta kuin koppa?
 
Kyllähän tuollaisia (italialaisia?) parlor-kitaroita täältä löytyy:
 
http://www.huuto.net/kohteet/vanha- … inen-kitara--shadow-mikki/210718048
 
Mutta kun useasti käy juuri noin, että kitara on "korjattu" vetämällä pensselillä siihen joku venelakka pintaan...

Tossa vielä pikainen testi, kaikki kolme kitaraa tässä järjestyksessä: Landola-Martin-Recording King.
 
Näköjään Audacity runttas 128kB mp3:seksi ton pätkän joten vähän laatu kärsii mutta onpa niissä erojakin.
 
http://maihinnousu.net/s/15832

StevieRayVehkakoski: Tossa vielä pikainen testi, kaikki kolme kitaraa tässä järjestyksessä: Landola-Martin-Recording King.
 
Näköjään Audacity runttas 128kB mp3:seksi ton pätkän joten vähän laatu kärsii mutta onpa niissä erojakin.
 
http://maihinnousu.net/s/15832
 
Kiitti klipistä! Selvästi samaa maata noi Martin ja Landola, ja omassa räminäskenessään toi R. King. Miten toi Landolan homma meni, tilasit Noromieheltä osat ja kasasit itse?
 
Musta toi Landola on näistä miellyttävin saundiltaan, vaikka tajuan kyl miks jotakuta miellyttää toi Recording Kingkin. Tai en tiä, Martin ja Landola on niin lähellä toisiaan. Martin erottelee yläpään paremmin ton perusteella.

Recording Kingissä on selvästi nasakampi ja "kovempi" soundi, soundi on enemmän Gibsonin suuntaan vaikka ulkonäkö on kopioitu suoraan Martinilta. Recording King on myös täysin soittamaton ja veikkaan että siitä kyllä yläpää vielä aukeaa ja keskialue pehmenee. Tekisi mieli siklailla kannesta puoli milliä lakkaa veks, voisi vaikuttaa suht radikaalisti sointiin kun sitä lakkaa oikeasti piisaa.
 
Landola on tollanen löysän ja pehmeän oloinen ja veikkaan että se johtuu siitä että tässä yksilössä on kansi vähän turhan ohueksi höylätty. Martin on kaikinpuolin tukevamman ja napakamman oloinen mutta kumpikin ihan kelpo laitteita.
 
Landolaan ostin osat Noromieheltä ja yksi kitaraseppä sen mulle kasasi. Muutaman päivän kun oli kielet ollut kireällä niin tallan edestä painui kansi aika pahasti pussille. Tein sitten mahongista kopion tuosta JLD Bridge Doctorista joka pitää kyllä tallan suorassa mutta eipä se soundiin tunnu juuri vaikuttavan. Landolan koppaa kun koputtelee niin on selvästi matalampi resonanssi kuin Martinissa ja Recording Kingissa on huomattavasti korkeampi.

StevieRayVehkakoski: Recording Kingissä on selvästi nasakampi ja "kovempi" soundi, soundi on enemmän Gibsonin suuntaan vaikka ulkonäkö on kopioitu suoraan Martinilta....
 
Kun sä oot etsiskellyt noita 000-koppaisia siihen sohvarämpyttelyyn, niin testasitko noita Taylorin Big Babyä tai sitä GS Miniä? Vai onkse liian leluja tai hifejä? Mulla on kiikarissa joko Little Martin tai Taylorin Baby mahonkisena mutta niitä on putiikeissa huonosti. Varsinkin Tayloria. Toi GS Mini on ihan peijjakkaan hyvä yhdistelmä kompaktia kokoa ja saundia. Aika sivistynyt tosin.
 
Oon myymässä tota turhan isoa omaa kitaraani ja hankkimassa tilalle jotakin tommosta mitä edelllä mainitsin. Mahonkilaminaatti-Martin LX on tällä hetkellä ykkösenä. Torilla olis kans mahonkinen Baby Taylor. Budjetti olis sen 300 max.

VeKrio: Kun sä oot etsiskellyt noita 000-koppaisia siihen sohvarämpyttelyyn, niin testasitko noita Taylorin Big Babyä tai sitä GS Miniä? Vai onkse liian leluja tai hifejä? Mulla on kiikarissa joko Little Martin tai Taylorin Baby mahonkisena mutta niitä on putiikeissa huonosti. Varsinkin Tayloria. Toi GS Mini on ihan peijjakkaan hyvä yhdistelmä kompaktia kokoa ja saundia. Aika sivistynyt tosin.
 
Oon myymässä tota turhan isoa omaa kitaraani ja hankkimassa tilalle jotakin tommosta mitä edelllä mainitsin. Mahonkilaminaatti-Martin LX on tällä hetkellä ykkösenä. Torilla olis kans mahonkinen Baby Taylor. Budjetti olis sen 300 max.
 
Enpä ole Tayloreita testaillut, yhtä ihan paskaksi kuivanutta Baby Tayloria joskus naputtelin ja se ei kyllä vakuuttanut. Little Martinia kokeilin F-musiikissa ja kyllä se tuntui paremmalta kuin Art&Lutherie Ami mutta ei kyllä näistä kolmesta edellämainitusta yksikään ollut oikean kitaran kuuloinen. Toi GS Mini näyttäis jo ihan oikealta kitaralta mutta mun silmään ja korvaan noi Taylorit on vähän turhan hienostuneita ja mun käsittääkseni ne on oikein kuuluisia siitä että niissä on liian ohut kaula =)

StevieRayVehkakoski: Enpä ole Tayloreita testaillut... Toi GS Mini näyttäis jo ihan oikealta kitaralta mutta mun silmään ja korvaan noi Taylorit on vähän turhan hienostuneita ja mun käsittääkseni ne on oikein kuuluisia siitä että niissä on liian ohut kaula =)
 
Aa, okei, tänksis! Onhan niissä Tayloreissa ihan selkeä tommonen koreus-aspekti ulkonäössä. Tykkää tai ei. :)

Päädyin sitten ostamaan ton washburnin soitin laineelta 250Euroon.
 
tässäpä vähän sounditestiä, vaikka vähän hävettääkin julkaista srv:n jälkeen, mutta elämä ja musiikkihan on niin kovin vakavaa :
 
http://maihinnousu.net/s/16112
 
DDelay: laitetaanpa saman otsikon alle...
 
pikkukoppainen on minullakin hakusessa ja max hinta 300euroa.
 
neljä ehdokasta on löytynyt :
 
Washburn R314KK
http://www.youtube.com/watch?v=kC7n3NB0sws
http://www.youtube.com/watch?v=9MsKY_3DeaI&feature=related
 
Epiphone EL-00
http://www.youtube.com/watch?v=jVDhcPgnQdw&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=y5BSGm7ZscE&feature=related
 
Loar LH-200VS
http://www.youtube.com/watch?v=tAeuc4a_xcQ
http://www.youtube.com/watch?v=_Sr5jt3zmK0
 
Vintage v880
http://www.youtube.com/watch?v=Q7abGZgHEJA
 
nuista pitäisi sitten osata valita testaamatta.
videoitten perusteella washburn kuulostaa eniten "bluesilta" ja kiinnostaa ehkä eniten näistä. tietenkään ei voi videoiden perusteella sanoa kun kaikki on äänitetty erilailla.
 
ehdotuksia ja vinkkejä saa antaa.

Hellou!
 
Nyt olisi tarve pienikokoiselle akkarille koti käyttöön!
 
Kitara tulisi lähinnä kotikäyttöön rauhalliseen fiilistelyihin ja clapton tyylisin näppäilyihin. 00 ja 000 kokoisia akkareita muutamia kokeillut ja 00 ehkä kuullostaa omalle korvalle tasapainoisemmalta ja ei niin kliiniseltä.
 
Nyt löysin tälläisen kiinalaisen kitaran mikä aiheuttaa totaalista Gasiä.
http://www.thomann.de/fi/recording_king_rp2_626_c.htm
Jos joku osaa tästä kertoa jotain olisin todella kiitollinen. Recording kingejä onkin täällä kehuttu jonkun verran, mutta tästä kyseisestä kitarasta ei ole kokemusta.
 
Ehotelkaan nyt muitakin saman tyylisiä kitaroita, jotka samassa hintaluokassa suurinpiirtein eli 0-850e :D

haggi goira: Hellou!
 
Nyt olisi tarve pienikokoiselle akkarille koti käyttöön!
 
Ehotelkaan nyt muitakin saman tyylisiä kitaroita, jotka samassa hintaluokassa suurinpiirtein eli 0-850e :D
 
Pohdin just samaa aikoinani. Tässä tiivistettynä. Noissa halvoissa Thomanneissa on muuten ok meininki, mutta kannet tuntuvat tehneen niin vahvoiksi, että eivät varmasti säry, mutta toisaalta reagoivat vain kunnon pieksäntään. Lakkakerrokset usein paksuja: sama efekti.
 
Tsekkaapa toi, ja veikkaan että etsintäsi päättyi. Herkkä ja sohvakitarana "ihan kurko". :) http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=629990

Mulla on ollut Gibson L-00 Blues king, 3kpl Gibson L-1 1990-luvulta, Martin 00-15, Guild F-20 1990-luvulta, Guild M-20 60-luvulta, Landola LR-20, Landola LR-885, Nosoja, Munkers ja Lisäksi tuo alussa oleva Greven Nick Lucas malli. Nykyisin omistan vain yhden Gibson L-1:sen vuodelta 1993, mutta tuo Grevenin kitara oli soundiltaan ehdottomasti paras. Kitarassa oli kuitenkin järjettömästä valmistusvirheitä ja se kävi kertaalleen jenkeissä korjauksessa, mutta ei tullut täysin kuntoon, joten hermot menettäneenä myin sen pois. Ei noissa oikein ole oikotietä. Jos hakee vain sellaista delta-blues soundia, niin moni halvempi on ihan hyvä, mutta jos hakee myös yleiskäyttöisyyttä, niin sitten joutuu joko maksamaan tai käymään läpi noita tuoreempia Gibsoneista. Niistä jotkut ovat tosihyviä ja jotkut huonompia, jopa kehnoja. Greven tekee itse halvempaa L-00 reproa, joita on varmaan markkinoilla jonkun verran. Tuo tekijä on kuitenkin pahamainen välillä hutiloista työnjäljestä, joten en voi suositella ostamista ilman koittamista, jos on tarkka skaalojen vireisyyden ja muiden pikkujuttujen suhteen. Jos pääsisi valikoimaan hänen soittimia ja testaamaan ennen soittoa, niin varmaan löytäisi erittäin hyvän kitaran.

tommonen vois olla käypä peli ..
http://www.simonandpatrick.com/woodlandprofolkbst.htm

Onkos noi Furchin versiot tästä kokoluokasta tuttuja? Vintage-malliston OM32/33/34 tai halvemman sarjan OM20. Noita ainakin tunnutaan kovasti kehuttavan, mutta etsin itsekin vähän bluesimpaa kepukkaa ja pelkään noiden soivan "liikaa".

StevieRayVehkakoski: Tossa vielä pikainen testi, kaikki kolme kitaraa tässä järjestyksessä: Landola-Martin-Recording King.
 
Näköjään Audacity runttas 128kB mp3:seksi ton pätkän joten vähän laatu kärsii mutta onpa niissä erojakin.
 
http://maihinnousu.net/s/15832
 
Landola kuulosti noissa pätkissä hyvältä, mutta sitten Martin meni monta askelta edelle. Recordin King oli hieman kovan ja raskaskantisen kuuloinen. Ja Martinin mallihan oli siis 000-15 . Semmoista voisi kokkeilla joskus.

Palataanpas asiaan, olis uusia tulokkaita:
 
Landola LR-855: Tai no ei nyt ihan, tässä on LR-855 koppa ja kaula on jostain 50/60-luvun taitteen pikku-Landolasta. Tässä on potkua mutta kuitenkin vielä soi. Mahtava kipakka soundi ja toimii hemmetin hyvin blues- ja ragtime-jutuissa mutta myös ihan kelvosti muussakin puuhassa.
 
Stanford (Furch) OM-5 Vintage: Tällaisen hain juuri tänään. Tässä on ruusupuukoppa ja aika lailla Martinia kopioidaan mutta head-stock on mallia slot-head ja olisko koppa vähän ohkaisempi? Hemmetin hyvä soundi mun korvaan, on alapäätä ja keskialuetta ja yläpäätä. Jotenkin iso ja raskas soundi joka mun korvaan toimii pirun hienosti open-D vireessä. Tässä on joku feelu käynyt kyllä tallan liimauksessa kun se irvistelee vähän joten täytyy käyttää korjattavana mutta muuten aika messevä.
 
Edit: Tuohon ylläolevaan kommenttiin, Martin 000-15 oli aika saman tyylinen soundiltaan kuin Landola mutta olihan se sivistyneempi. Mä en vaan koskaan tullut juttuun ton mahonki-kannen kanssa kun siinä on aika omituinen dynamiikka verrattuna kuusikanteen. Se reagoi tosi herkästi kevyeen tatsiin mutta sitten kun haluaisi kunnon paukutusta niin ei vaan potkaise vaikka löisi kuinka lujaa?

StevieRayVehkakoski: ...
 
Edit: Tuohon ylläolevaan kommenttiin, Martin 000-15 oli aika saman tyylinen soundiltaan kuin Landola mutta olihan se sivistyneempi. Mä en vaan koskaan tullut juttuun ton mahonki-kannen kanssa kun siinä on aika omituinen dynamiikka verrattuna kuusikanteen. Se reagoi tosi herkästi kevyeen tatsiin mutta sitten kun haluaisi kunnon paukutusta niin ei vaan potkaise vaikka löisi kuinka lujaa?
 
Kuusikansi tuntuu antavan enemmän melua käskettäessä kuin seetri- tai mahonkikansi, sen olen itsekin huomannut. Tuossa nauhitussa pätkässä Martinin saundi oli vaan kaikkein paras mun korvaan.
 
Joskus sanoin, että erään kaverin Harley Bentonissa (kuusikansi) oli parempi ääni kuin toisen kaverin mahonkikantisessa Martinissa. Akustisen äänen volumessa varsinkin ko. Martin jäi jalkoihin.

No joo, niin vaan se Stanfordkin lähti maailmalle kun siinä oli liian kuitenkin "kaunis" ääni mun makuun, kaunis helinä ja syvät bassot muttei sellaista keskialueen potkua.
 
Kävin Kitarapajalla testailemassa kitaroita ja tässä pikaiset tunnelmat:
 
Martin 000X1AE: Kokopuukansi ja jotain puristehötöä koppa, ihan ok helinä yläpäässä, bassoja ei juurikaan jo jotenkin vähän kuolleen tuntuinen.
 
Martin 000-16GT: Ihan ok soundi niinkuin muistelinkin, suht napakka keskialue ja hyvin potkua mutta kaula kun näissä on niin kamala rimpula
 
Martin 000-18: Vielä enemmän keskialuetta kuin tuossa 16GT:ssä, mukavamman tuntuinen kaula mutta ehkä vähän laatikkomainen soundi? Saattaa tietysti aueta hiljalleen mutta tämä yksilö on vähän turhan honottava ja pienen kuuloinen
 
Martin 00-18V: Tuntui että tässä olisi enemmän bassoa kuin tuossa 000-18:ssa? Varmaan johtuu siitä että tässä oli vähän kauniimpi keskialue, ei ollenkaan laatikkomainen eikä pikkukitaran kuuloinen. Kaula mahtavan tuntuinen V-profiili, juuri kaikki kohdallaan mutta hintaa vähän liikaa mun makuun
 
Martin OM-21: Hyvän kuuloinen kitara, kaula ehkä vähän lättänä mutta vielä ihan ok. Todella kaunis keskialue, hienot bassot ja yläpää. Tämä ja tuo 00-18V ehkä parhaat ehdokit päivän testatuista.
 
Martin 000-28: Vähän ehkä turhan tummasoundinen?
 
Gibson Blues King: Aikamoinen honotin Martineihin verrattuna, ihan makea napse ja pauke mutta ei ollenkaan niin kaunis sointi kuin Martineissa. Keskialuetta vielä paljon enemmän kuin 000-18:ssa.

Mites noissa Martineissa ääni syttyi.Siis hiljaisesta kovaan ääneen?
Dynamiikka on mun mielestä akustisessa tärkeä juttu.
Sitten eri kielien voimakkuuserot,niitä ei saisi paljoa olla.

Aiheutti Yamahan Folk-kitara lievää kaasutusta taannoisella kielenhakureissulla. En ole varma että oliko juuri tämä (muistan että hintalapussa olisi ollut kuitenkin yli kuuden huntin?): https://www.f-musiikki.fi/kitarat-j … -folk-kitara-tobacco-brown-csf1mtbs
 
Puhukaa joku järkeä mulle.