Mä istun syvällä kuopassa
sitä syvemmäksi kaivamassa
enkä tahdo enää ylös nousta
en sitä virhettä mä enää toista
Minä kaipaan ilta-aurinkoa syksyisin
ja ääntä ihmisten kun olen hiljaa ja yksin
mutten myönnä että tuntea voin ikävää
enkä myönnä sitä mikä mieltäin lämmittää
Mä istun syvällä kuopassa
olenko kohta Kiinassa
enkä tahdo edes ylös nousta
tahdon olla täällä kuopassa
Ja jos joku kuoppaan seurakseni putoaa
sen työnnän ylöspäin ja aion unohtaa
kun myönnän suunnan olevan vain alaspäin
saan taas kieltää onnellisuuden pois itseltäin
Mä istun syvällä kuopassa
katson tähtien loistetta
en enää kaipaa edes kotia
voin aina maata täällä kuopassa
Mä istun syvällä kuopassa
vailla ihmisen rakkautta
en aio enää tästä nousta
enkä päätöksessäni yhtään jousta | 
dts9624
