Mitä nyt vähän olen tullut tutustuneeksi niin Kostiaisen musa on hyvin soivaa, ammattimaisesti tehtyä ja sävelkieleltään ihan mielenkiintoista. Viime syksynä soitettiin kvintetto kitaralle ja jousikvartetille, se oli hyvä biisi. Jotain kuoroteoksia sen lisäksi lähinnä tunnen. "Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -jami |
Olen laulanut nuorempana Musica-kuorossa jonkin aikaa, ja täten tunnen miehen jotenkuten...Jyväskylän musiikkielämässä on Kostiaiselta vaikea välttyä, onhan mies säveltänyt kaupungin kuoroille ja orkestereille, johtaa tai on johtanut niitä (Vox Aurea, Musica) ja opettanut yliopistolla parikin vuosikymmentä. Persoonaan en ota julkisesti kantaa, mutta Musica-kuoron saa kyllä soimaan erittäin hyvin.
Kostiaisen musiikki taas - välillä kaikesta paikoittaisesta anakronistisuudesta huolimatta erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa. Triduum Paschale on esimerkiksi vaikuttava, hienosti kasattu kokonaisuus - olisin ollut eilen sitä keikkalaulajana esittämässä, ellei ääni olisi juuri lähtenyt muutamaa päivää aiemmin. Muutamat varhaisemmat työt, kuten kuorokappaleet Evankeliumimotetti tai Näätkö kuinka hennon yrtin sisältävät kiintoisia juttuja. Puhumattakaan kansainvälisestä kuorohitistä, Jaakobin pojista! Mater Nostra -levyn kappaleet on myös tonaalisuudestaan huolimatta sävelletty mielenkiintoisiksi, koskettaviksikin; esimerkkeinä Kyrie, Rakkaus on kärsivällinen tai Autuaita ovat ne.
Kansanmusiikkiaiheiset teokset ovat välillä hieman mitäänsanomattomia, ja pääosin aiempaa materiaalia kierrättänyt toinen sinfonia aikanaan aikamoinen pettymys. Sävellystekniikat miehellä on hallussa, ja etenkin polyfonian ja kontrapunktin käsittelystä (jotka säveltäjä itsekin kokee tärkeiksi) voi ottaa oppia. The more I give, the less I get. |
fidZi:Sävellystekniikat miehellä on hallussa, ja etenkin polyfonian ja kontrapunktin käsittelystä (jotka säveltäjä itsekin kokee tärkeiksi) voi ottaa oppia.
Onko Kostiaisella muuten fuugia?
sellisti: Mitä nyt vähän olen tullut tutustuneeksi niin Kostiaisen musa on hyvin soivaa, ammattimaisesti tehtyä ja sävelkieleltään ihan mielenkiintoista.
Mitä erityisesti tarkoitat hyvin soimisella? |
JET: Mitä erityisesti tarkoitat hyvin soimisella?
No esim. kamarimusiikissa se liittyy siihen minkälaista tekstiä kullekin soittimelle kirjoittaa, ja toisaalta siihen minkälaista satsia syntyy kun stemmat yhdistää. Toki kokoonpanollakin on vaikutusta. Tuossa mainitsemassani kitarakvintetossa säveltäjä oli osannut kirjoittaa kullekin soittimelle (kitara + jousikvartetti) luontevaa soitettavaa, ja toisaalta rakentaa kokonaissatsin sellaiseksi että se oli hyvin balanssissa eikä liian paksua/ohutta. Kitara ei ollut selkeästi solisti jota jouset olisivat vain kompanneet, vaan se muodosti oman soinnillisen ja rytmisen osan kudoksesta. Lopputuloksena oli vapaasti, raikkaasti ja elävästi soivaa musiikkia. Kostiaisen sävelkielihän on pohjimmiltaan aika tonaalista, mikä tietysti tavallaan auttaa koska soivuudessa on pitkälti kyse siitäkin, mitä intervalleja kulloinkin soi yhtaikaa. Tosin onhan niitä dissonanssejakin sekä hyvin että huonosti soivia. "Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -jami |
sellisti: No esim. kamarimusiikissa se liittyy siihen minkälaista tekstiä kullekin soittimelle kirjoittaa, ja toisaalta siihen minkälaista satsia syntyy kun stemmat yhdistää. Toki kokoonpanollakin on vaikutusta. Tuossa mainitsemassani kitarakvintetossa säveltäjä oli osannut kirjoittaa kullekin soittimelle (kitara + jousikvartetti) luontevaa soitettavaa, ja toisaalta rakentaa kokonaissatsin sellaiseksi että se oli hyvin balanssissa eikä liian paksua/ohutta. Kitara ei ollut selkeästi solisti jota jouset olisivat vain kompanneet, vaan se muodosti oman soinnillisen ja rytmisen osan kudoksesta. Lopputuloksena oli vapaasti, raikkaasti ja elävästi soivaa musiikkia. Kostiaisen sävelkielihän on pohjimmiltaan aika tonaalista, mikä tietysti tavallaan auttaa koska soivuudessa on pitkälti kyse siitäkin, mitä intervalleja kulloinkin soi yhtaikaa. Tosin onhan niitä dissonanssejakin sekä hyvin että huonosti soivia.
Lienee yleishyvä luonnehdinta Kostiaisesta, vaikken kitarakvintettoa ole kuullut. Mies käyttää myös kuoroa todella pätevin ottein.
Oppi ja luovuus lyövät kättä. Klassisen musiikin isompia sävelmuotoja on vaikea saada natsaamaan soinnillisesti ilman kunnon ahkeraa koulutusta - onko historiassa paljoakaan poikkeuksia? |
JET
sellisti
fidZi