Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Anti-Social: Ei muuten eilen ollut.
 
Voin todistaa. Ei ollu eilen noin iso.

Guitar_Miller: Voin todistaa. Ei ollu eilen noin iso.
 
heh :)
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

http://www.youtube.com/watch?v=AHOtmdGMUR8
 
Helvetin hyvä pätkä. Labrie melkosessa iskussa.

Tuntuu kyllä, että I&W ja Awake levyjen välillä on melkone ero. Kahdessa vuodessa on näköjää tapahtunu melkosia muutoksia... I&W on täynnä hilpeitä ralleja, mutta sitte Awakella koko bändi on tosi kyrpiintynen oloista sakkia. Eipä toi mittää. Meikä kyl tykkää Awakesta enemmä kui I&W:stä, ku jälkimmäine tuntuu jotenki tasapaksuhkolta ja turhanki hittipainotteiselta.
 
Saanko nyt pahastikkin turpaani, kun sanoin jotain huonoa fanien ikisuosikista?

I&W on kyllä aika paska levy, ei sille voi mitään, Awake vie voiton täälläkin. On siinä I&W:llä toki pari hyvää klassikkorallia, mutta kokonaisuutena huono.

Jaa taas meikäläiselle I & W sekä Awake kelpaa oikein hyvin... Vaikea uskoa että I & W oli LaBrien eka levy DT:ssa. Sen verran kovat suoritukset äijällä. Luulin aikanaan että tuo olikin DT:n eka levy ennen kuin selvisi että ekalla levyllä olikin Charlie Dominici...

EvilDead: Tuntuu kyllä, että I&W ja Awake levyjen välillä on melkone ero. Kahdessa vuodessa on näköjää tapahtunu melkosia muutoksia... I&W on täynnä hilpeitä ralleja, mutta sitte Awakella koko bändi on tosi kyrpiintynen oloista sakkia.
 
Nii mahtaa olla siksi ku pojilla oli vissiin suurin osa I&W:n biiseistä valmiina jo ekan levyn aikoihin, jos en ihan väärin oo ymmärtäny... ja tietenki myös A Change of Seasons (Dominiciki tais tätä laulella). Awake vaan tekastiin ku oli levytyssopimus ja piti äkkiä saada jotain ulos.
 
Mun mielestä taas I&W:n jälkeen laatu on vaan tasasesti huonontunu ku biisejä tehään vaan nopeampaa ja nopeampaa eikä edes vilkaista taaksepäin että oisko tota ny ehkä voinu vähän hioa (ps. yleensä vastaus on 'totta vitussa') :D
 
Awakella diggailin Erotomaniasta ja Silent Manista (Voices imo aika väsähtäny)... Innocence Faded on ihan hauska ralli niine kitaramelodioineen... öhh.. nii ja Space Dye Vest tietenki makia raita lopussa. Kaikenkaikkiaan tuntuu todella väsyneeltä koko levy ja sellaselta matelemiselta. Ei oikein millään jaksa kuunnella niitä loppuja biisejä. I&W:n tapauksessa taas en inhonnu yhtään biisiä, vaan jopa tykkään helvetisti suurimmasta osasta.

Ianuarius: Nii mahtaa olla siksi ku pojilla oli vissiin suurin osa I&W:n biiseistä valmiina jo ekan levyn aikoihin, jos en ihan väärin oo ymmärtäny... ja tietenki myös A Change of Seasons (Dominiciki tais tätä laulella). Awake vaan tekastiin ku oli levytyssopimus ja piti äkkiä saada jotain ulos.
 
Mun mielestä taas I&W:n jälkeen laatu on vaan tasasesti huonontunu ku biisejä tehään vaan nopeampaa ja nopeampaa eikä edes vilkaista taaksepäin että oisko tota ny ehkä voinu vähän hioa (ps. yleensä vastaus on 'totta vitussa') :D
 
Awakella diggailin Erotomaniasta ja Silent Manista (Voices imo aika väsähtäny)... Innocence Faded on ihan hauska ralli niine kitaramelodioineen... öhh.. nii ja Space Dye Vest tietenki makia raita lopussa. Kaikenkaikkiaan tuntuu todella väsyneeltä koko levy ja sellaselta matelemiselta. Ei oikein millään jaksa kuunnella niitä loppuja biisejä. I&W:n tapauksessa taas en inhonnu yhtään biisiä, vaan jopa tykkään helvetisti suurimmasta osasta.
 
Niin se vaan makuaisti toimii.. I&W soundimaailmakin on trigattuine rumpuineen kamalan kuulonen, on nimittäin muovisimman kuulonen DT levy :)

Kaikki aina vouhottaa noista trigatuista rummuista. :D
 
Itteä oo häirinny ikinä ees millisekuntia noi rumpusaundit. En oo varmaan ees miettiny että miltä ne kuulostaa -- eli TOIMII. :D

Ianuarius: Kaikki aina vouhottaa noista trigatuista rummuista. :D
 
Itteä oo häirinny ikinä ees millisekuntia noi rumpusaundit. En oo varmaan ees miettiny että miltä ne kuulostaa -- eli TOIMII. :D
 
ei siinä mitään jos toimii, mutta ne on hirveen kuuloset ollu siitä lähtien ku levy ilmestyny :)

I&W on hyvä, mutta Awake on parempi. Lifting Shadows Off a Dreamin intro on ihan sietämättömän siisti.

phiit: Niin se vaan makuaisti toimii.. I&W soundimaailmakin on trigattuine rumpuineen kamalan kuulonen, on nimittäin muovisimman kuulonen DT levy :)
 
Siinä yksi asia kans mikä muaki häirittee kyseisellä levyllä. Se virvelin saundi, hyih... Noh kyllähä siihe tottuu, mutta oli vähä sulattelemista kun ekan kerran levyä kuuntelin. Heti aloitusbiisissä mietin, että minkä ihmeen kikkelihevi lätyskän oon menny ostamaan. Onneksi kuitenkin I&W on kaikkea muuta ja aivan hyvä levyhän se on, mutta ei minusta ehkä niin hehkutuksen arvoinen. Awakella on sitte saundit ja tunnelma kohdillaan.
 
EDIT: Awake oli kyllä ensimmäisellä kuuntelukerralla paljon mielenkiintoisempi kokemus kuin I&W. The Silent Man herkistelyn jälkeen fiilis oli tosi rauhoittunut ja unettava, mut perkele ku The Mirrors jyrähti käyntiin heti perään ja meno huipentu Liesiin. Ei ollu slaagi kaukana. :D

Siinä 90-luvun DT:ssä oli jotain jännää sävellyksellistä magiaa, liekö jazz-lickit vai Kevin Moore vai mitä hemmettiä... 2000-luvulla menivät levy levyltä metallimmaksi ja suoraviivaisemmaksi, siinä missä irtonaiset soolosirkukset lähti ihan lapasesta. Hyviä biisejä on edelleen aina pari zipaletta per kiekko, mutta yleismeininki on tosi jäykkää ja turhan "ammattilaismaista". Portnoy oli siitä hyvä heebo että se elävöitti vähän tuota pappojen porukkaa, Manginista ei oo ihan samanlaiseen show-meininkiin.
 
Uusin levy oli tosi kolkko ja tylsä, ja musta tuntuu että jossain vaiheessa LaBrien asema orkesterissa unohtui säveltäjiltä kokonaan... sen verran päälleliimatun kuuloisia nuo laulumelodiat nykyään on.

Gekidou: Uusin levy oli tosi kolkko ja tylsä
 
Pakko sanoa, että ite kyllä tykkään ja kovasti siitä. Pidempiä biisejä taitaa löytyä vähä enemmä kuin ysärilevyiltä, mutta yhtään heikkoa biisiä en sieltä löydä. Build Me Up Break Me Down, Lost Not Forgotten, Bridges in the Sky, Breaking All Illusions ja Beneath the Surface ovat mahtavia sävellyksiä. En keksi montaa metallibändiä, jotka olisivat yhtä vanhoja kui DT ja saisivat hyviä biisejä tehtyä nykyäänki. Vieläpä ku yks "tärkeimmistä" jäsenistäki on potkittu ulos. Portnoyn lähtö tais ennemminki antaa tilaa bändille.

Dream Theater yrittää olla liian heviä. Jättäisivät nuo raskaat jutut pois niin toimisi paremmin, niinku ne ekat demot ym.

Mun mielestä nuo "pahimmat" junttaukset jäivät pois heti kun Portnoy poistui rivistä... Eikös Petrucci tai joku muu bändistä sanonutkin haastiksessa että nuo junttariffit piti olla mukana etenkin Portnoyn takia (taisi olla bändin ainoa tosi hewimies;)). Sellainen "kevyempi" linja olisi kyllä kelvannut muille.

Regalis Apertura: Mun mielestä nuo "pahimmat" junttaukset jäivät pois heti kun Portnoy poistui rivistä... Eikös Petrucci tai joku muu bändistä sanonutkin haastiksessa että nuo junttariffit piti olla mukana etenkin Portnoyn takia (taisi olla bändin ainoa tosi hewimies;)). Sellainen "kevyempi" linja olisi kyllä kelvannut muille.
 
Saattaa olla mahdollista, en tiedä kun en ole kuunnellut uusinta. Portnoy on ainakin aika hewiäijän näköinen.

Regalis Apertura: Mun mielestä nuo "pahimmat" junttaukset jäivät pois heti kun Portnoy poistui rivistä... Eikös Petrucci tai joku muu bändistä sanonutkin haastiksessa että nuo junttariffit piti olla mukana etenkin Portnoyn takia (taisi olla bändin ainoa tosi hewimies;)). Sellainen "kevyempi" linja olisi kyllä kelvannut muille.
 
En ole hirveästi uusimpia kuunnellut, paitsi just Dramatic Turn of Events löytyy hyllystä, mutta onhan sielläkin vielä melkoista riffitykitystä. Esim. Bridges in the Skyn alkuriffit. Vois alun perusteella helposti sekoittaa joksikin mättöbändiksiki.

EvilDead: Pakko sanoa, että ite kyllä tykkään ja kovasti siitä. Pidempiä biisejä taitaa löytyä vähä enemmä kuin ysärilevyiltä, mutta yhtään heikkoa biisiä en sieltä löydä. Build Me Up Break Me Down, Lost Not Forgotten, Bridges in the Sky, Breaking All Illusions ja Beneath the Surface ovat mahtavia sävellyksiä. En keksi montaa metallibändiä, jotka olisivat yhtä vanhoja kui DT ja saisivat hyviä biisejä tehtyä nykyäänki. Vieläpä ku yks "tärkeimmistä" jäsenistäki on potkittu ulos. Portnoyn lähtö tais ennemminki antaa tilaa bändille.
 
Breaking All Illusions on kiekon valopilkku, mutta noi muut ei vaan saa aikaan oikein minkäänlaista reaktiota mussa. Ei ne heikkoja biisejä ole sinänsä (jos aattelee minkälaisia kopion kopion kopioita suuri osa metallimusan sävellyksistä on) mutta henkilökohtasella tasolla ne tuntuu sieluttomalta tuuttaukselta. Makuasioitam.