Aloittelijat ›

GMV. Ostin itse juuri tuollaisen Squiren basson pari viikkoa sitten. Siinä on ebonol otelauta (=ei puuta, vaan synteettinen). Ja joo, nauhojen kohdalla on "viivat". Tämä helpottaa soittamista "aloittelijalla". Vanha kikka kontrabassojen kanssa oli sellainen, että laitettiin maalarinteipistä kaulan reunaan merkit ;-) . Sitten on sellaisiakin versioita, joissa on puhdas otelauta, ja merkintä otelaudan reunassa, kuten tavanomaisessa bassossa. Merkit kuitenkin ovat "nauhan kohdalla", eikä keskellä kahden nauhan välissä, kuten nauhallisissa bassoissa. Nauhamerkinnät eivät kuulu mitenkään.
 
Miksi nauhaton sähköbasso. No mulle asia on maailman yksinkertaisin. Joitakin vuosia sitten luovuin kokonaan sähkökontrastani, koska se jäykisti kättäni. Soitan sivusoittimena kitaraa, ja sattui tulemaan niin paljon kitaralla keikkaa, että kyseisen soittimen soittotaitoja oli koroitettava. Päätin siis, että soittimeni tulevat olemaan sähköbasso ja kitara. Kuitenkin tulee eteen tilanteita, joissa mua pyydetään kontran kanssa keikalle, ja olen ajatellut korvaavani kontran sähköbassolla. Se Squiren lippulaiva on aivan riittävä, siis säädettynä se riittää tavanomaiselle keikalle.
 
Liutukset nimen omaan ovat ne, joilla tehdään "kontramaisuus". Basso soi myös hieman kontramaisesti, kun säätää mahdollisimman lähelle soundit. Samaten kannattaa muistaa, että kun sähköbassolla yleensä soitetaan melkoisen monimutkaisiakin bassokulkuja niin kontralla riittää monasti pelkkä bassolinja (=sointukulun bassoäänet). Silti näistä jälkimmäinen vetää pidemmän korren "kuuntelija-asiakaskyselyssä" (tää on kirjoittajan omaa mielipidettä). Ylipäätään kontran lavalla oleminen saa jo ihmiset tuijottamaan, jotta ompas peli ;-)
 
Mutta joo, toivottavasti itse menestyn tässä nauhaton hankinnassani. Ehkäpä sillä pystyisi soittamaan soundillisesti niin kontramaisesti, että yksinkertaistettu bassokuvio, lähinnä bassolinja, alkaisi riittää ;-)
 
Ja sitten kun ostat ton basson, niin vähän neuvon, tai ainakin tää on YKSI hyvä tapa. Osta HYVÄ viritysmittari, joku 30e Casio alkaa olla sellainen, kromaattinen. Tämän jälkeen säädä G-kielen intonaatio kohdalleen tallasta. G-vapaana, ja sitten otat ääniä pitkin kaulaa siten, että päässäsi alkaa tuntua basson säätö olevan kohdallaan. Käytä siis tässä mittaria apuna. Sitten huiluäänillä viritä aina seuraava kieli (G->D, D->A, A->E). Kuuntelemalla ja mittaria apuna käyttäen säädä intonaatiot kohdalleen jälleen siten, että susta itsestä tuntuu siltä, että nyt on homma kunnossa. Huomaa tämä oleellinen ero nauhalliseen
, että sun täytyy päässäsi tulla sinuiksi otelaudan kanssa. Sitten aina kun virität basson, tee se samalla tavalla, ei ole merkitystä, vaikka säveltaso hieman vaihtelisi (tarkoitan 440 - 445 hz). Mutta siis viritä aina yksi VAPAA kieli. Kaikki muut kielet tähän kieleen nähdän korvakuulolta ja huiluäänillä. Tai sitten kaikki muut kielet vapaina, näin tekee viulistit, mutta itse suosin tuota huiluäänitekniikkaa.
 
Itselläni on hyvä nauhallinen basso myös, ja pidän sen tosi hyvissä säädöissä (ostin huollon/säädöt palveluna Kristian Oeschilta). Soitan jonkin bassokuvion nauhalle sillä, ja sitten nauhattomalla perään. Tuo on aika tehokasta.
 
Tarkoitukseni on siis soittaa keikoilla muutama jazz-biisi aina nauhattomalla ja hyvässä vireessä yksinkertainen bassolinja, niin tuo luo tunnelmaa ja värittää sointiamme. Ehkäpä tässä vähän ajatuksia herättävää tarinaa, kommentteja otetaan vastaan mielellään.