Lyriikka ›

Kun olet noin hyvä (huono) niin minun - ja uskon että muidenkin - olisi kiinnostava tietää, mitkä seikat sinun itsesi mielestä tekevät huonon juuri tästä?

velipesonen: Kun olet noin hyvä (huono) niin minun - ja uskon että muidenkin - olisi kiinnostava tietää, mitkä seikat sinun itsesi mielestä tekevät huonon juuri tästä?
 
Jos tämä oli tarkoitettu edelliselle kirjoittajalle, niin en ymmärrä kommenttiasi.
 
tatta: Työpaikan tapahtumia

On työn paikka tuolla, kun saavun työpaikalle,
siinä edessä kerran jäi joku autonkin alle,
mietin nyt näin, kun tien sivuun jäin, ohi punainen kiitää auto ja mulla mielessä tauko, taas kuljen eteen päin,
avaan ovet ja sytytän "open" kyltit valoineen, tänään on keskiviikko, pian ihmiset saapuu kujeineen,
käy yksi juoppo ja tunkeileva musta, hienosti hymyillen peittelen vitutusta,
sillä tahtoisin olla agentti oikeastaan, mietin kun tärkeilevä lehmä työntää lehtolastaan,
jala jallallaa, yksi päivä taas, yksi ja jokainen liikaa,
 
Tekstihän on aivan loistava. Ei ehkä yleiseen levitykseen, mutta tehdäänhän paljon, tuollaisia pienessä piirissä laulettavia viisuja. Tuossa on komiikkaa, joka useilta kadun tallajilta jää huomaamatta, tai siitä ei uskalleta ääneen puhua.
 
No joo ehkä liian hyvä tähän ketjuun.

velipesonen: Kun olet noin hyvä (huono) niin minun - ja uskon että muidenkin - olisi kiinnostava tietää, mitkä seikat sinun itsesi mielestä tekevät huonon juuri tästä?
 
Jahas...?
 
No ihan ensinnäkin aihe on mielestäni pöhkö. Kuka tahansahan voisi jaaritella omasta työpäivästään ja kuvitella, että se kiinnostaisi ketään. Sillä eihän se kiinnosta, koska kukaan ei voi kokea sitä omakohtaisesti samaistuen, varsinkaan jos ei mainita mitä työtä tekee. Eli samaistuminen on pois pelistä.
 
Toisekseen, mielestäni on erittäin surkeaa lyriikkaa käyttää sanoituksissa sanoja kuten...
 
oikeastaan, vaan... ( riippuu tietysti asiayhteydestä, esim. onko käytetty sanaa "vaan" oikein vai "vain" sanan tilalla vähingössä), jala jallallaa,
 
ja aivan tyhmää taas on käyttää tuollaisia sana järjestyksiä, joita tuossa on viljelty kosolti esim.
 
"On työn paikka tuolla, kun saavun työpaikalle"
 
"mietin nyt näin, kun tien sivuun jäin, ohi punainen kiitää auto ja mulla mielessä tauko, taas kuljen eteen päin"
 
"sillä tahtoisin olla agentti oikeastaan, mietin kun tärkeilevä lehmä työntää lehtolastaan,
jala jallallaa"
 
Loppu taas on viittaus "killing me softly" kappaleeseen, joka itselleni ei ole rakas, vaan puhkisoitossaan suoraan rasittava.
 
Tämä nyt oma käsitykseni tämän oman tekstini huonoudesta. U see?

En malta olla vielä sekaantumatta tähän. Lyriikan ei tarvitse olla korkealentoista kelvatakseen hitiksi. Tämän sanoitus vilisee hauskoja sanontoja / mietteitä, vähintäänkin 1 per rivi.
 
käy yksi juoppo ja tunkeileva musta,
hienosti hymyillen peittelen vitutusta,
sillä tahtoisin olla agentti oikeastaan,
mietin kun tärkeilevä lehmä työntää lehtolastaan
 
Ainakin minulla alkaa naurun tyrske purkautumaan näitä rivejä lukiessa. Ehkäpä mulla on kieroon kasvanut huumorin taju?
Mutta joo, liian hyvä tähän ketjuun.
 
e. typoja.

Old Joe: En malta olla vielä sekaantumatta tähän. Lyriikan ei tarvitse olla korkealentoista kelvatakseen hitiksi. Tämän sanoitus vilisee hauskoja sanontoja / mietteitä, vähintäänkin 1 per rivi.
 

 
Ainakin minulla alkaa naurun tyrske purkautumaan näitä rivejä lukiessa. Ehkäpä mulla on kieroon kasvanut huumorin taju?
Mutta joo, liian hyvä tähän ketjuun.
 
e. typoja.
 
Et ainakaan ole yksin jos kieroon kasvaneesta huumorintajusta on kyse, koska itsellä saivat saman aikaan nuo virkkeet :D

Old Joe: En malta olla vielä sekaantumatta tähän. Lyriikan ei tarvitse olla korkealentoista kelvatakseen hitiksi. Tämän sanoitus vilisee hauskoja sanontoja / mietteitä, vähintäänkin 1 per rivi.
 

 
Ainakin minulla alkaa naurun tyrske purkautumaan näitä rivejä lukiessa. Ehkäpä mulla on kieroon kasvanut huumorin taju?
Mutta joo, liian hyvä tähän ketjuun.
 
e. typoja.
 
Minua nämä naurattavat sanailu vaiheessa ja jälkeenkin-päin.
Olen myös kieron huumorin ystävä.

velipesonen: Hienoa, kiitos. Tässä ajetaan takaa uutta käytäntöä jossa taiteilijan täytyy itse selittää omat tekeleensä hyviksi tai huonoiksi. Nykyaika on demokraattisen tiedon aikakautta eikä jokaiselle löydy omaa hovikriitikkoa tai -akateemikkoa selittämään kaikki teokset hyviksi (tai huonoiksi).
 
Lisäisin vielä selitykseesi havaintoni, että tässä ansiokkaasti parodioidaan sitä lyhytproosan ja lyriikan rajamailla hoippuvaa nykyisen laulusanoittamisen erästä valtavirtaa, jossa laakerit jaellaan toisinaan melkoisen halvalla. Näiden sanoittajien joukossa minua erityisesti rassaavat puoliriimeillä ja kliseillä ratsastavat nenäkkäät kynäilijät jotka ajattelevat sen olevan jotenkin hauskaa. Ei ole hauskaa, sanon minä, mutta huonoudenhan pitääkin olla rasittavaa!
 
niinpä. Asioiden pureskelu ja perustelu myös omalle itselleen on hyvin tärkeää ihan niin kuin elämässä muillakin osa-alueilla. On hyvä opetella olemaan huono ja tietää mitä se on, niin voi olla hyvä ja ajoittain jopa hetken parempi. Siis itselleen. Ei muita parempi/huonompikaan :)

tatta: niinpä. Asioiden pureskelu ja perustelu myös omalle itselleen on hyvin tärkeää ihan niin kuin elämässä muillakin osa-alueilla. On hyvä opetella olemaan huono ja tietää mitä se on, niin voi olla hyvä ja ajoittain jopa hetken parempi. Siis itselleen. Ei muita parempi/huonompikaan :)
 
Huanoo on itse asiassa vaikea tehdä, paitsi tahattomasti.
Oikeesti huonohan on semmoista, mis on kliseitä, näennäisriimejä, tautologiaa, aiheen vierestä kirjoittamista, minä- kertojan vaihtumista, asiaanliittymättömyyksiä, eikä alkua, eikä loppua ja kaikkea muuta päälle.
 
Ollakseen huano pläjäyksesi oli turhankin kronologinen ja tolkkuunkäypä ironialla sävytetty työpäivälaulu.
 
Mä koitan panna paremmaksi:
 
Katsoin puuta, katsoin kuuta,
ne katsoi häntä takaisin
oli talonmiehellä luuta
ja mä pihamaata lakaisin.
 
Kukki pihalla narsissit
ja yläkerran rouvalla on isot tissit
mut ei sinne kulje hissit
ja hänen poikansa on armeijassa sissit.
 
Hän miettii filosofiaa
ja muistelee vain Sofiaa
joka asui Oulussa
ja oli hyvä koulussa
ja oli kaunis niin,
aina pukeutui hameisiin.
 
Niin poika lähti kahville
se maistuu ihan pahville.
Joten pitää korkata
yksi pullo Jallua.

Karibian yö
Yllämme tähti vyö
Keijo muo palleille lyö
Taas on tehty kova työ
Tää miestä syö
 
Rommia tippa
Metsässä nakuttaa tikka
Kas kas, Keijolle tuli hikka
Saniteetti tiloissa huomasin
Mä oonkin plikka
 
Tää on elämää
Lomamatka, pakomatka
Etelään ja Karibian yö
Se Keijoa ja muo
Sielusta syö

Sanoja toistensa jälkeen takoo pöytään hän
Joka luulee olevansa muita enemmän
Vaan tässä teille jokaiselle pienen pieni fakta
Ei tässä ole kyse sanoista vaan huonoudesta
 
Mä tiedän kuinka moneen kertaan päätä seinään lyödään
Ennenkuin tajutaan se missä taas tänään mennään
 
Ilman sarvia ja hampaitahan on aika vaikeeta purra
Mut mitäpä sit kusen housuissa jo ollessa kannattaa surra
Vaikka sulta lähti matkaan faijan laina johtotähti
Tietää hän senkin ettet ole koskaan ollut mikään kiltti täti

rintapek: Huanoo on itse asiassa vaikea tehdä, paitsi tahattomasti.
Oikeesti huonohan on semmoista, mis on kliseitä, näennäisriimejä, tautologiaa, aiheen vierestä kirjoittamista, minä- kertojan vaihtumista, asiaanliittymättömyyksiä, eikä alkua, eikä loppua ja kaikkea muuta päälle.
 
Ei kai nyt sentään! Määritelmäsihän on kuin suoraan ammattilaisen ABC:stä, eikä taiteellinen laatu voi olla ammattitaidosta kiinni.

Jos voisin kertoo
miten semi-ankeeta on
kun pitää vaan esittää ja haistella
ett' kaikki olis muka ihan fine
 
Mun pakastin ei enää mee kuin yhdelletoista
 
Ja jos sä vaan ees
hetken kelaisit et mistä tuulee
niin saattais olla
että päästäis välieriin asti
 
Mun pakastin ei enää mee kuin yhdelletoista

Mä tulin suhun
kuin banaali savusukeltaja
Ilman luottoa, ilman korttia
 
Ilman että edes sanoin moi
Taisit yllättyä?
Muutakaan en päätellä voi
 
Nyt me vaan kuunnellan Jiitä
Ja vedetään spiidii ihan muina miehinä
Ja sun kupeet valuu taas

Aina silloin kun mä en sähellä
Tai pode jotain tuskaa
Mietin sun haarovälin puskaa
Oot mun sydäntä lähellä
 
Aina silloin kun mä ankeuteen hukun
Tai vaivun epäuskoon
Uppoudun sun uuman ruskoon
Teen henkisen seppukun

Pieni laulu kafrusta:
 
kafrul menee nykyjään vähän liian lujaa,
se ei tajuu, ett`silll` on vatsas haava ja siks tulee pelkkää kuraa,
lääkäri ei sitä osaa enempää auttaa, sano vaan lopeta juominen, ja antabus naukkaa,
mut se tyyppi luulee, ett` antabus on kyyti manalaan,
ja sitä se kaiketi bussipysäkillä pussikaljan kanssa odottaa,
 
ja pian sen saa,
ja pian sen saa,
 
sitä kuolema sormella osottaa,

jannu: Jos voisin kertoo
miten semi-ankeeta on
kun pitää vaan esittää ja haistella
ett' kaikki olis muka ihan fine
 
Mun pakastin ei enää mee kuin yhdelletoista
 
Ja jos sä vaan ees
hetken kelaisit et mistä tuulee
niin saattais olla
että päästäis välieriin asti
 
Mun pakastin ei enää mee kuin yhdelletoista
 
Tässä mennään jo aika syvällä. Hyvä! Minun puolestani kärkikahinoihin. tattan teksti on liian hyvä ja siitä tulikin mieleeni eräs bändikaverini joka ryyppäsi vain ollessaan antabuksilla, koska muuten "ei kannata kun ei mee viina kunnolla päähän".

Vesana mulle sanottiin
Kuule poika: se on niin
ei vekseleihin nimeä kantsi laittaa
jos tahtoo matkaa täällä taittaa
 
Mut tupakkapaikalla tajusin
kun taskunpohjaa kalusin
on kaikki tää lopulta vaan
lainaa kuitenkin
 
Mua viety on turuille, toreille
aina päädyin alekoreille
etsimään elämääni poloista
noista pohjattomista koloista
 
Mut kaupan kassalla tajusin
kun lompsan pohjaa kalusin
on kaikki tää lopulta vaan
lahjaa kuitenkin

Sä oot vaarallinen nainen
kuin painajainen, jota haluu vaikkei saisi
Äiti aina kielsi multa kaltaisesi
Nyt mun on pakko päästä altaillesi
Kylpemään...ylpeenä sut nään
 
Sä oot kissamainen nainen
kuin pakolainen, joka valuu sormien välist
Äiti varoitti sun laisista
Nyt en mitään irti saa muist naisista
Rypemään...tympeenä mä jään

Liian monet karikot on uinut laiva tää
Yks haava kiinni arpeutuu, toinen auki repeää
Ei rakkautta, ei kotia, ei mitään kestävää
Vain liian monta totia, ei nekään lämmitä
 
Ne sanoo: "Ain on toivoa" mut mit ne tietää?
Ei oo kukaan kulkenut kuin kulkenut oon mää
Ei ystävää, ei jumalaa, ei ketään tärkeää
Vain liian monta humalaa, ei mitään järkeä
 
Kun katson aurinkoon, mietin miksi ollaan tääl
On elämä yks oikku vaan, en muuta ymmärrä
Ei armoa, ei tuomioo, on harhaa kaikki tää
Vain lian monta huomioo, en jaksa hengittää