Aihe: runo: Sangrian punainen | |
---|
|
Runo: Sangrian punainen (1.5.2011)
Krapulasi on Sangrian punainen rinnoillasi suklaamuffinssien muruja yritit sokeritasapainoon yöllä krapulasi on Sangrian punainen muovipussi jota pitelin allasi kuin mies, joka väsyi kosimaan. Krapulani on punainen huivi kaulallani, jota venytän kuin Kela-korvausta, sillä minut lassottiin yhteiskunnan ulkopuolelle vapauteen. Marssin leskenlehtien keskellä avaan mieleni psalmeja. Linnut lentävät ristiin. Puiden ja talojen yli kiirivät kirkonkellot. Rytmitän ajatukseni niiden tahtiin, väistän leskenlehtiä. Oksennan ulos köyhyyteni punaiseen huiviin, liityt seuraani ylioppilaslakki, rakastelen sinua kuten varaton mies taskut tyhjäksi ei ole koskaan rahaa, valitit. Poimin sinulle leskenlehtiä ylioppilaslakki krapulasi on Sangrian punainen leskenlehdet vapisevat - terälehteni pidän kukkaani kämmenellä Irtokoira juoksee ohitsemme vapaana, isäntä narussa jossain, missä linnut lentävät ristiin avaan sinulle mieleni psalmeja Sangrian punainen terälehteni polvesi notkuvat nautinnosta punaisella huivilla minut lassottiin yhteiskunnan ulkopuolelle pitämään leskenlehteä kämmenellä.
Merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
Aamutunnelma (19.6.2011)
Sunnuntai halkeaa eteeni kuin lehti pöydällä avoinna, lukemattomana semmoisena pyhät työntyvät villiviinin köynnöstä pitkin sisään nyökkäilevät huomenen vuoronperään Griegin tahtiin kello lähenee kymmentä, pappi syö happea kiduksiin kaksi kalaa ui ammeessa, puutarhatuolin jalka ontuu eiliset leivät kärpäsen puremia valkaistu taivas, sitä kohti ajatukseni kuitenkin.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
sehän on soihtu vauhdissa :) hienova, hienova! :) Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
|
Hän sanoisi minua oudoksi, tai he, koska olen aina nauttinut talon katoista. Naakan kuuluisi elää kirkontornissa. Väärä asuinsija, lainahöyhenissä. Vielä minuun kasvat uudet siivet, voin lentää räystäältä toiselle. Katsella teitä ihmiset kun ylitätte katuja, lainaan ajatuksianne hetken. Se riittää ja saa minut palaamaan surukuusien juureen.
.merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
(runonen 6.12.2011)
Kaamokseen synnyit, tyynnyit tyyntä odottelemaan vain päivä lyhyt elon kirkkaus, huomen- kevät päivät sitä kohti etenevät
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Old Joe 06.12.2011 23:00:07 (muokattu 06.12.2011 23:00:27) | |
|
Runollinen aforismi. Hieno ! Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta et sinä sitä tiedä. |
|
kiitos Joe Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
Rautarakenteisiin sidotut (2008)
Rautarakenteisiin sidotut ihmiset, tyhjiin kerroksiin astujat pudotukset ovat korkeita, näkymät suppeita. Kiviseiniin he maalasivat kuvan vedellä, seinä imi, vain hän ehti nähdä kuvan. Kertojalla on tarinansa; syvälle kulkevat puheet. Betoni on betonia, totuus on totuutta: kiertotien valitsee joka viihtyy elämässä, oikoteillä liikkuu vaivatta puolitotuuksissa. Siis kuka hän on? Kerron lisää puolitotuuksia. Naura vähemmän, itke vähemmän kuollut puu, jonka runkoa nokkii lintu! Kulo raivaa tietä käävälle.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55 15.04.2012 11:50:34 (muokattu 15.04.2012 12:10:15) | |
|
.
Omikoon malttamattomat elämyksien loputtomuuden. Hiljaiset saapuvat ensin rannalle, nukahtavat tasaisiin laineisiin. Kaukana vastarannalla suljetaan päivänvarjoja, vuorovesi etenee ja paljastaa kuolleen puun.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
. Kasvan puuksi oksat taittuvat veteen, saan edes hiukan koskettaa juureni kääntyvät tuulessa nurin kevyttä ilmaa voin edes hiukan hengittää käännyt ympäri alastomuutesi takoo sydäntäni kuin seppä saat minut muotoon en ole kuollut puu minussa noruu - irtoavat lehdet minussa kulkee käsi.
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
. Kaihtimien väliin jäänyt sumu haihtui aamuun, uniset kädet etsivät radioasemaa. Paljas selkä myöntyi lämmöstä kaarelle; Oikea taajuus. Avoimesta ovesta näin ruohon taipuvan sisään.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
. Siirryn yön edestä valoon, peitän kuun hiuksillani. Sinä loistat, nouset vedestä ja kuivaat kätesi rintoihini.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
.
0nkiemme siimat sotkeutuivat pahoin keskenään, hitsautuivat toisiinsa helteessä. Sinä istuit kivelle odottamaan ilta-aurinkoa. Minä kävin kohti yötä, kulkien vedessä kuin kahlaajalintu.
-merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55 15.04.2012 12:35:08 (muokattu 15.04.2012 12:35:22) | |
|
. Kerran ei ollutkaan mitään kaunista mistä kertoisin sinulle vahvarunkoinen maata kiertävä, aina lähtevä. Lähteä taas osasit. Ajoitus oli ennen kuin vilja oli kuivaa. Mitä valitan, minähän ymmärtämätön olen. Matkaan lähtijälle on laulettava hymni!
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
(2008)
Kellon käydessä taisin pysähtyä, joku hänessä havahtui ja hän kosi minua. Niityillä on kukkia yhä linnut muuttavat vielä puut saavat lehdet, pudottavat ne lumi peittää ehkä aikaa on vielä, kukaties.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
Suomen reunalla 9.9.2012 1) minussa on jotain samaa kuin P.Saarikoskessa pidän kuusista, minulla on pienet kädet ja nojaan mielelläni kyynärpäitä pöytään usein taiteilen reunalla, luen luontoa, puut eivät ole vielä kaljuja etanat söivät humalanlehtiin reiät, auringon keltuainen tunkeutuu rei`istä pistimen tavoin silmiini luen lehteä takakannesta eteenpäin, tuuli kääntää sivuja, joiden tarinat ovat minulle yhtä totta kuin tämä sunnuntai joka kääntyy syksyyn mansikkakakkujen aika on ohi, ja nyt tartutaan rukiiseen leipään hihat ylös ja töihin - mutta mihin 2) etana taiteilee raparperinlehden reunalla - Suomen reunalla
- merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
Runo: Moraalista syrjäytyneet (14.9.2012)
Syksyn sadetta paetaan kuppiloihin, yksiöihin ja huviloihin kuvioihin mahtuu mukaan tuntematon, ikkunoistani kantautuu perjantain äänet parvekkeilta huutelua toiselle parvekkeelle, pullon pyöritystä, kolttujen nyöritystä tässä vaiheessa vielä rakastetaan miehet häräksi, en haluaisi olla brutaali - mutta naiset märäksi kuka puhuu syrjäytymisestä, mistä? Ihmisethän ovat perjantai-iltana sylikkäin, lähekkäin, päällekkäin, enkä povesi, tai rintakehäsi alla sykkii lihas vihassa nälkäisille, asunnottomille, heille riittää säännöt ja vihkot, ja pienet rahat joista me valtavirta ja kihot jo otimme osamme mehän niitä syrjäytyneitä olemme - syrjäytyneitä moraalista, ja siitä vasta tulisi pitkä lista. -merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
Kirjoitan mielessäni runoa kirkonkellojen laiska soitto kuin sydämen vajaatoiminta kulkee runojeni yli . merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
. poikani säilyttää lottokuponkia, Victor Hugon Kurjien välissä
. merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
|
Runojen julkaisuun on runoilijoille tarkoitettuja palstoja. Tänne odotetaan tekstejä, joihin voi säveltää melodian. Näistä teksteistä puuttuu kokonaan laulun sanoituksen muoto. |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|