Etno, proge, latin ›

Nyt Levykauppa Äxässä Discovery-boksi hintaan 139,90! Kaipa tuo pitäisi vihdoin hankkia

Mallaslahti: Nyt Levykauppa Äxässä Discovery-boksi hintaan 139,90! Kaipa tuo pitäisi vihdoin hankkia
 
Ei kannata, kohta myydään halvemmalla.

velipesonen: Olisin minäkin semmoisesta kiinnostunut mutta ei tietääkseni ole laillisesti saatavilla, ainoastaan bootlegeina. Singlekokoelmia on mutta sielläkin jäävät vähiin kappaleet Point Me at the Sky ja Embryo, molemmat hienoja biisejä.
 
Toivelistalla olisi kyllä korkealla saada jonkinlainen alkuvuosien, pre -Dark Side -paketti jossa olisi kaikki tv-esiintymiset ja liveottoja sekä aiemmin julkaisematta jääneitä studioraitoja kuten Vegetable Man. Yleensäkin sitä alkuajan Floydin sekoilua l. improvisaatiota on kiva kuunnella.
 
Mulla on joku "The Early Singles" CD jossa on juuri näitä. Ja ymmärrän miksi ei ole julkaistu virallisesti, sen verran kauheaa sekoilua ja huonolaatuista ääntä on :) Lieneekö kellään jäljellä nauhoja joista voisi miksata edes jotenkuten kuunneltavaa tuotosta... (eikä ne biisitkään kovin loppuun asti mietittyjä ole, mutta se nyt on mun mielipide, toiset voi tietysti tykätä!)
 
-Mikko

Mikko_L: (eikä ne biisitkään kovin loppuun asti mietittyjä ole, mutta se nyt on mun mielipide, toiset voi tietysti tykätä!)
 
Itse olen Wrightin Paint Boxin ja It Would Be So Nicen suuri fani. Onhan niitä aika kolkkoa verrata massiivisiin astraalipsykedeelisiin jammailuihin, niin erilaista tyyliä kun edustavat, mutta jatkavat mielestäni ihan kunniakkaasti Sydin viitoittamalla tiellä. Myös Atom Heart Motherin Summer '68 on varsin mainio.
 
Aivan Floydin alkuhämäristä on säilynyt valitettavan vähän r'n'b-kamaa. Barrettin säveltämä Lucy Leave on kaikessa simppeliydessään aivan helvetin hieno!

Suunnilleen kaikki mitä Syd keksi tehdä on todella hienoa, kuten tämä Lanky: http://www.youtube.com/watch?v=JnwUF2v1sSI
 
Tämä muistuttaa jonkin verran Rollareiden Satanicia mutta on paljon parempi! Kitaroinnistakin voisi sanoa että Syd heittää Keefin licksit paremmin kuin Keef itse. Hyvä Syd, we Miss You.

Itse olen kuunnellut Pik Floydia aika paljon, mutta olenkohan poikkeuksellinen kun The Wall ei ole koskaan kolahtanut minulle. The Walilla on mielestäni liikaa Roger Watersin laulua, Cilmourin lauluääni on mielestäni huomattavasti parempi, ja biisit ovat turhan suoraviivaisia, verrattuna esim. Shine on your crazy diamondsin kaltaisiin fiilistelybiiseihin. Joitakin helmiäkin levyltä toki löytyy, mutta kokonaisuutena se on mielestäni yliarvostettu.

TUC: Itse olen kuunnellut Pik Floydia aika paljon, mutta olenkohan poikkeuksellinen kun The Wall ei ole koskaan kolahtanut minulle. The Walilla on mielestäni liikaa Roger Watersin laulua, Cilmourin lauluääni on mielestäni huomattavasti parempi, ja biisit ovat turhan suoraviivaisia, verrattuna esim. Shine on your crazy diamondsin kaltaisiin fiilistelybiiseihin. Joitakin helmiäkin levyltä toki löytyy, mutta kokonaisuutena se on mielestäni yliarvostettu.
 
Aika samoilla linjoilla olen nykyään. Watersin jatkuva omaelämäkerrallinen valitus rasittaa aika paljon, eikä rock-ooppera tunnu itselleni levykonseptina enää mitenkään tarpeelliselta tai mieluisalta. Tuplan eka levy on kyllä kaikkiaan erinomainen, mutta sittemmin taso alkaa ailahdella roimasti.
 
Watersin sanoitustaito oli kyllä jo Walliin mennessä niin jalostunut, että lyriikan puolelta on annettava suurta tunnustusta, vaikka meininki venyykin useissa kohdissa tarpeettoman paatokselliseksi.

Vähän samaa täällä. Kuuntelin tuossa Discoveryn järjestyksessä Piperistä Animalsiin saakka mutta The Wallin synkkyydenmaksimointi piti jättää tuonnemmaksi. Tähän saakka kuuntelemistani remasteroinnista muuten eniten hyötyy juuri Animals sekä Saucerful.
 
Final Cutia olen tässä aiemminkin hehkuttanut, siinä Watersin kurjuudenmaksimointi viedään niin pitkälle että lopputulos alkaa olla jollain oudolla tavalla ilmava.
 
Ja mitenkähän hyviä ne Animalsin kappaleet olisivat ilman Gilmourin loistavaa kitarointia? Puisevanpuoleista sointukehitelmää ainakin piisaa.

Tulin just Orionista kattomasta The Wallin. Vaikka filmi oli rakeinen, niin oli silti ihan älyttömän siistiä nähä ja kuulla tää noin isoilla laitteilla. Koko homman kruunas, kun koko sali istuu aivan ääneti lopputekstien ja scoren loppuun. Taijanomaista. Lähti kyllä melko hiljasta porukkaa sieltä pois..
Joka kerralla entistä painavampi kokemus tää leffa. Jonkinasteista samaistumista joihinkin juttuihin. 4/5, koska vähän ärsyttää Watersin tapa selvitä ongelmistaan.

Dark Side Of The Moon ollut USA:n listoilla nyt 800 viikkoa.
 
http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=25149

velipesonen: Final Cutia olen tässä aiemminkin hehkuttanut, siinä Watersin kurjuudenmaksimointi viedään niin pitkälle että lopputulos alkaa olla jollain oudolla tavalla ilmava.
 
Juurikin näin. Final Cut on alusta loppuun silkkaa neroutta ja jos joku Floydin levyistä on aliarvostettu, niin se.

Vessajono: Juurikin näin. Final Cut on alusta loppuun silkkaa neroutta ja jos joku Floydin levyistä on aliarvostettu, niin se.
 
http://velipesonen.vapaavuoro.uusis … tuuri/102640-pimeyden-ytimess%C3%A4

Näin eilen Denverissä toista kertaa The Wallin livenä. Tunnelma Pepsi Centerissä oli vähän erilainen kuin reilu vuosi sitten Jaffalassa. Meidän katsomonosassa helposti toistakymmentä tyyppiä pössytteli ihan pokkana ja välillä miettikin, että onko hallissa leijuva savu peräisin enempi savukoneista vai jostain muusta. Tuoksun perusteella sanoisin, että jostain muusta.
 
Myös shown pasifismiteema iskee vähän lähemmäs kotia paikallisille. Suomessa täysin filleribiiseinä pidetyt Vera Lynn ja Bring the Boys Back Home saivat tosi suuret aploodit ja vieressä ollut keski-ikäinen nainen kyynelehti, kun projektoreista tuli konflikteissa kuolleiden kuvia ja tarinoita.

Tuli osin ketjun innoittamana kaivettua Animals esiin ja kuunneltua tauon jälkeen.Loistava levyhän tämä on.Gilmourin soundi on poikkeuksellisen "raaka" ja kokonaissoundi "kuiva" mikä lisää levyn hieman uhkaavaa ja alakuloista sävyä.
 
Erityisimaininta Gilmourin kitaratyöskentelylle ja soundille.Aivan loistavaa.

Mun mielestä Animalsilla on myös parasta Rick Wrightia. Todella häröjä syntikoita ja hurjaa Hammondin murjontaa. Herkät pianonpimputtelut tosin puuttuvat, ja Rhodes-tunnelmointiakin kuullaan vain Sheepin alussa. Jotenkin se heijastaa bändin kiristyneitä välejä sekä heikkoa taloustilannetta ja keskeneräisessä omassa studiossa äänittelyä.
 
E: Nyt pitää laittaa Animals soimaan.

Mun mielestä Animals on todella kylmä levy. Kylmät saundit, kylmät sanat ja kylmä tunnelma. Se tekee siitä ihan omanlaisensa levyn ja ainutlaatuisen myös Floydin tuotannossa. Pitkään on albumi ollut oma suosikkini bändin tuotannosta ja muutenkin kaikkien aikojen upeimpia teoksia. Se kolkkous vangitsee todella hyvin, eikä levy ihan mihin tahansa vuodenaikaan tai mielentilaan sovikaan. Yksinäisyys, kylmyys ja sade saavat hyvään tunnelmaan Animalsia varten.
 
Hienoa soittoa sekä Gilmourilta että todellakin Wrightilta. Ensimmäisellä kuuntelukerralla kosketinsoittimet jäävät vähän varjoon, mutta niihin keskittymällä huomaa, kuinka harvinaislaatuinen soittaja tämä oli.

Viime kesänä innostuin kuuntelemaan Animalsia ja innostuin myös kirjoittamaan siitä tekstin: http://andynmusapalsta.livejournal.com/98321.html

Stiiq: Mun mielestä Animals on todella kylmä levy. Kylmät saundit, kylmät sanat ja kylmä tunnelma. Se tekee siitä ihan omanlaisensa levyn ja ainutlaatuisen myös Floydin tuotannossa. Pitkään on albumi ollut oma suosikkini bändin tuotannosta ja muutenkin kaikkien aikojen upeimpia teoksia. Se kolkkous vangitsee todella hyvin, eikä levy ihan mihin tahansa vuodenaikaan tai mielentilaan sovikaan. Yksinäisyys, kylmyys ja sade saavat hyvään tunnelmaan Animalsia varten.
 
Hienoa soittoa sekä Gilmourilta että todellakin Wrightilta. Ensimmäisellä kuuntelukerralla kosketinsoittimet jäävät vähän varjoon, mutta niihin keskittymällä huomaa, kuinka harvinaislaatuinen soittaja tämä oli.
 
Juuri näin. Animals ei ole pelkästään Pink Floydin paras levy vaan se on paras levy ikinä.

Kyllä se Animals on paras.