Kitarat: kitarakamat ›

On tullut nyt vastaan useassa kirjoituksessa valitusta siitä ettei paljon positiivisia aloituksia ole aiheesta, tämä onkin varmaan totta koska yleensä negatiivisista kokemuksista noustaan parrikaadeille lippua heiluttamaan mutta hyvät kokemukset omaavat ovat yleensä vain tyytyväisiä omissa oloissaan.
 
Eli valetaanpa pääsiäisen kunniaksi vähän positiivisia mielikuvia tämän muusikoiden netissä vähän liikaa parjatun merkin ympärille.
 
Minulla on tällähetkellä kaksi Gibsonia. SG Standard jossa ei ole ollut yhtään mitään vikaa. Kitara näyttää yhä samalta kuin sinä päivänä kun sen kaupasta kotiin kannoin, kaularautaan ei ole tarvinnut koskea, viimeistely on moitteetonta, sähköpuolella kaikki toimii.
 
Ja Les Paul Junior, tässäkään ei ole ollut mitään vikaa, nauhat eivät törröttäneet alkuun eivätkä törrötä vieläkään vaikka on vuodenajat vaihdelleet, pientä kulumaa havaittavissa bodyn yläkulmassa missä käsi hankaa puuta vasten soittaessa..tämä ei tosin ole harvinaista faded lakatuissa kitaroissa, minusta pieni käytönjälki on jopa hienoa.
 
Molemmat kitarat pitävät vireen todella kauan ja alkuperäinen satula on molemmissa ollut ok.
 
Olen omistanut myös korealaisia ja indonesialaisia kitaroita ja näissä soitettavuus ja viimeistely ovat olleet näihin Gibsoneihin nähden selvästi heikompia.
 
Olen syvästi pahoillani jos (ja kun) tällaisesta Gibsonin kehumisesta joku nyt syvästi loukkaantuu. En vain voi ymmärtää ihmistä joka kantaa kaupasta kotiinsa huonon kitaran :) Nettikauppa ei ole poikkeus, joka tuotteella on 14 vuorokauden palautusoikeus.

Mukava aihe.
 
Minulla myös kolme Gibsonia ja ei ole syytä huoleen! Hyviä kaikki. Leppoisaa pääsiäistä sinnekin päin!

Jee, minä liityn myös tähän. Minulla on valitettavasti vain yksi Gibson (tosin SG standard on vielä hankintalistalla sitten joskus). Oma kitarani on moitteeton siis kerrassaan erinomainen ja on ollut luottokeppini jo seitsemäntoista vuotta. Kaularautaa joskus tarvinnut rassata, mutta niinhän kaikissa joskus tarvitsee. Tuo oma LesPaulini on oikeastaan aika täydellinen kitara kaikin puolin ja itselleni se on referenssi johon vertaan kaikkia kohtaamiani kitaroita melkeimpä.
 
Tyytyväinen siis olen ja kehtaan sen tässä kaikille kertoa senkin uhalla, että minua pidetään kritiikittömänä paukapäänä:-). En myöskään hetkeäkään epäile etteikö mitä tahansa Gibson mallia uskaltaisi suositella tai itselleni hankkia jos joskus kohdalle sattuu.

Omistan Gibson Les Paul Standardin ja elän unelmaani.

Viisi Gibsonia löytyy tällä hetkellä, eikä minkään niistä tapauksessa lopputuloksen kehnous johdu instrumentista.

Jucciz: Viisi Gibsonia löytyy tällä hetkellä, eikä minkään niistä tapauksessa lopputuloksen kehnous johdu instrumentista.
 
Viisi täälläkin. Yksi (melkein) vintage, yksi VOS ja kolme studio tributea. LP 50 studio tribute GT on suosikkini. Loistavia kitaroita kaikki.

Joidenkin mielestä LP Special faded ei varmaan edes ole oikea Gibson, mutta sellaisen omistan ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Tässä kitarassa ei ole mitään turhia koreuksia ja se tekee sen mitä työkalun pitääkin, eli toimii. Kun ei ole krumeluureja, niin ei voi valittaa niiden huonosta viimeistelystäkään ;)

Onko Gibsonin maine oikeesti jo niin huono, että pitää jopa aihe avata sille jossa kaikki sitten todistelevat kuinka hyvä se oma yksilö on?

Määkin tykkään mun kitarasta.

Tällä hetkellä ei ole Gibsonia mutta kaksi kitaraa ja yksi basso löytyy historiasta. Hyviä soittimia olivat. SG:ssä oli tosin yksi paha vika: en saanut siitä ulos muuta kuin AC/DC:n riffejä. Piti myydä pois, harmittaa kyllä kun muuten oli hyvä kitara.

jarmo vh: Tällä hetkellä ei ole Gibsonia mutta kaksi kitaraa ja yksi basso löytyy historiasta. Hyviä soittimia olivat. SG:ssä oli tosin yksi paha vika: en saanut siitä ulos muuta kuin AC/DC:n riffejä. Piti myydä pois, harmittaa kyllä kun muuten oli hyvä kitara.
 
Joo toi on paha juttu. Mulla oli tele josta tuli ulos ainoastaa The Byrdsiä ja Curea, oli pakko antaa se pitkäaikaislainaan kaverille. Soinut sittemmin jo useammalla levyllä "Cure-clean -kitarana"
 
Tällä hetkellä 5 Gibsonia löytyy, joista 4 Flying V.tä ja 1 LP 58 VOS.
Yhdessä V:ssä räsähti auki vanha kaulankorjauksen sauma eli se on rikki.
PASKAA GIBSON-LAATUA(TM) siis.
Muut onkin parhaita kebabeja ikinä.

Mulla on sg sta stankku... Loistava :) tahon valkosen custom lespan...

Alkaakin tulla porukkaa ulos kaapista :D Kyllä joskus saa sanoa positiivisistakin asioista :)

Mulla on myös näitä parjattuja Gibsonin keppejä.
 
LP 60's tribute goldtop darkblack
Custom Shop ES-345 w bigsby
Firebird X
Custom Shop LP '57 VOS
SG standard
 
En osaa soittaa. Siis olen jäävi arvioimaan kamojani. Kauniita ovat.
 
Edit: unohtui LP 2008 standard.

Enpä pysty Lessustani minäkään valittamaan. Kiva soittaa ja soundi kohdallaan.

'61 Reissue SG hoitaa ykköskitaran virkaa tällä hetkellä ja ei minkaanlaista valittamista.

Gibson SG standard Teslan mikeillä ja luusatulalla tuunattuna. Elixirin setillä pitää virettä nykyään hemmetin hyvin ja mikkiremppa teki luutusta pal paremman omiin tarpeisiin. SG Special löytyy nurkista myös, pitäis väännellä kaularautaa ja säätää hienovire ni alakais olla seki tikissään.

Minulla on Les Paul Standard 2008. Erittäin laadukas helvetinkone sekä viimeistelyltään että soitettavuudeltaan. Tässä tuntee itsensä suorastaan vähän homoksi, kun tällaista menee ääneen täällä toteamaan.

Omistan "enää" vain 2 Gibsonia ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Jos tuotteet jotka ovat valmistettu vuosina '85 ja '92 ovat toiminnassa vielä tänään, täydessä iskussa, niin kyseessä on pakko olla hyvä kappale materiaa.
 
Molemmat soittimet ovat tietysti kokeneet vuosien varrella muutoksia, mutta kyse on lähinnä omista mieltymyksistä (esim. mikit ovat kummassakin soittimessa vaihtuneet).
 
Enää ei oikeastaan harmita kuin se, että menin aikanaan hukkaamaan hyvän Explorerin.