Aihe: Sähkökitara >1200e 1 2 | |
|---|---|
 Groke13.03.2012 16:09:15 | |
Räkkipeli: Saat huomattavasti enemmän rahoillesi vastinetta. Itselläkin on yli kahden tuhannen euron kitaroita useampi, joista en ole maksanut paljoa yli tonniakaan. Torille notkumaan vaan. Yht'äkkiseltään kuulostaa ihan järkevältä, näin maallikostakin. Mutta aniharvassa kitarassa kait on ruostumattomasta teräksestä tehdyt nauhat. Ja kun niitä parin tonnin laatukitaroita soittaa usein joku pro tai ainakin paljon soittava, niin nauhojen kuluminen saattaa olla suhteellisen suurta? Ja jos on, siis tarpeeksi iäkkäässä/runsaasti soitetussa kitarassa, niin sitten pitää varmaankin huomioida nauhojen vaihdattaminen koko projektin hintaa arvioidessa. Toki hinta voi vielä silloinkin olla järkevä, saattaahan pelistä tulla niin lähes uuden veroinen, naarmuja yms. kosmeettisia juttuja lukuunottamatta. Kaipa joukossa on jokunen pommikin silloin tällöin (käyttäjiä kun on joka lähtöön), jotka vaativat enemmän säätöä, tutkimista ja rahaa varaosiin, kun kaikki mahdollinen on kiristetty jengattomaksi. Tai on jopa kaaduttu kännipäissään ja siitä on tullut halkeama johonkin ikävään paikkaan tms. Tosin sehän olisi jo selvä huijaus. Mitäköhän nauharemppa pahimmillaan maksaa, siis kun ne kaikki kerralla vaihdetaan uusiin + viimeistellään pätevän ammattimiehen toimesta? Floikallista kitaraa ei nyt haettu, mutta kyllähän ne OFR:tkin ajan myötä kuluvat, vuosikausia päivittäin soitettaessa. Toki nekin voi uusia, mutta rahaa siihenkin sitten menee, kun ei mitään tinaflokkaa tilalle laiteta. On myös eräänlainen välimuoto, eli ei-kelluvat floikkakitarat (dive-only). Vakiona floikallisissa EVH:n kitaroissa ja varmaan muutamilla muillakin, joissain harvoissa(?) malleissa. Tällöin vireen voi vaihtaa alemmaksi vaikka vain yhden kielen osalta, kieli voi katketa ilman että muiden kielten vire muuttuu, voi lisätä D-Tunan jne. Tarvittaessa voi vielä jäykentää lisäjousilla tai täysinkin blokata. Tosin silloinhan se kiinteä talla olisi selvästikin ollut oikeampi valinta... Oma metallitietouteni rajoittuu lähinnä siihen, että omistan muutamia Metallican levyjä. Joten en tiedä onko kysyjälle paras tai edes lähellekään, mutta mainitsenpa kuitenkin, koska jotkut harvat, ilmiselvästi hevimöröiltä näyttävät taitavat tälläisilläkin soitella. Eli lukkosatulalla ja ei-kelluvalla floikalla, ei-aivan-tulikuumilla, eikä valmiiksi mid-scoopatuilla passiivimikeillä (= reipas V-muotoinen ekvalisointi lienee usein tarpeen) varustettu EVH Wolfgang Special. Eli "Japanin Wolfgang". Sen perinteisen vaahteran sijaan ebony-otelaudalla ja mausta riippuen tavallista synkemmällä/tylsemmällä värityksellä: http://www.thomann.de/fi/evh_wolfgang_special_stealth_bk.htm Tuosta löytyy kiinteätallainen HT-versio muutaman kympin halvemmalla, mutta ei näköjään nyt T-kaupasta. Paitsi perusmustana vaahteraotelaudalla: http://www.thomann.de/fi/evh_wolfgang_special_ht_bk.htm HT:ssakin on grafiittivahvisteet kaulassa, hienovirittimet tallassa + lukkosatula, joten vireen luulisi säilyvän rajummassakin mätössä. Ainakin valmistajan oman esitteen ja saitinkin mukaan kaula on pari milliä leveämpi, kuin floikallisissa malleissa (Thomanin tieto lienee siis väärin). Molemmista löytyy myös USA-mallit, mutta yli kaksinkertaiseen hintaan. Aijjuuniin, EVH:issa on aina 22 nauhaa, ruostumatonta terästä, kokoa 'Vintage', sen tarkemmin ei kerrota (käytännössä on monta hieman erilaista Vintage-kokoa). Netistä lukemani perusteella pikkuriikkisen korkeampi kuin D6230, mutta yhtä kapea. Jotkut pitävät tästä, joitain ei kiinnosta, jotkut suuresti kauhistelevat. Ja aina lienee joukossa sellaisia, jotka ovat ihan itse kokeilleet, kuten sellaisiakin, jotka eivät ole. Ilmeisestikin ovat pikkuriikkisen matalammat, kuin joidenkin Ibanezin JS- ja JEM-kitaroiden W6105-nauhat. Jotka puolestaan ovat "reilusti" matalammat kuin keskenään samankorkuiset D6105-, D6100- tai W6100-nauhat, jotta olisi tarpeeksi sekavaa. Eli Warmoth ja Dunlop käyttävät samoja numeroita, mutta osittain eri kokoja. D6000 (XJ) on kait se kaikkein korkein ja leveinkin. Sitä esiintynee lähinnä vain osassa ns. hevikitaroita. EVH:n volumekin on poikkeuksellisen kevytliikkeinen (Tone ei nykyään) ja mikkivalitsinkin vakiona "väärinpäin". Joidenkin mielestä fiksuja juttuja, joidenkin mielestä ei. Tuon lisäksi jo pelkkä merkki EVH aiheuttaa joillekin näppylöitä, agressiivisuutta, ramppikuumetta tai muita oireita, kuten pakonomaista täppäystä. :-)) Ibanezin RG-sarjasta ja muistakin löytyy monenhintaista ja usein perusturvalliseksi valinnaksi väitettyä kitaraa, joukossa muutama kiinteälläkin tallalla. Valtaosassa 24 nauhaa. Esim. RG821 maksaa T-kaupassa enteelliset 666 EUR. Lienee ihan asiallinen perussoitin ilman hienouksia tai erikoisuuksia. Sellaisen saattaa kotimaan kaupoissa livenäkin nähdä, EVH:n kitaroita harvemmin. Tosin Musicman EVH (nyk. Musicman Axis) ja Peaveyn Wolfgangit ovat muodoltaan ja muutenkin suhteellisen lähellä EVH:n malleja. Toki nauhojen koot, mikit, kaulan koko jne. eroavat. Sitä en muista, että löytyykö niitä kiinteätallaisina. Ne ovat tietääkseni aina USA-malleja, paitsi Peaveyn 'Wolfgang Special EXP', jota valmistettiin Koreassa. Nykyisistä EVH Wolfgangeista Specialit, eli flat top-versiot valmistetaan Japanissa, muut USA:ssa. | |
 slapvete14.03.2012 00:12:40 | |
Groke: Yht'äkkiseltään kuulostaa ihan järkevältä, näin maallikostakin. Mutta aniharvassa kitarassa kait on ruostumattomasta teräksestä tehdyt nauhat. Ja kun niitä parin tonnin laatukitaroita soittaa usein joku pro tai ainakin paljon soittava, niin nauhojen kuluminen saattaa olla suhteellisen suurta? Ja jos on, siis tarpeeksi iäkkäässä/runsaasti soitetussa kitarassa, niin sitten pitää varmaankin huomioida nauhojen vaihdattaminen koko projektin hintaa arvioidessa. Toki hinta voi vielä silloinkin olla järkevä, saattaahan pelistä tulla niin lähes uuden veroinen, naarmuja yms. kosmeettisia juttuja lukuunottamatta. Kaipa joukossa on jokunen pommikin silloin tällöin (käyttäjiä kun on joka lähtöön), jotka vaativat enemmän säätöä, tutkimista ja rahaa varaosiin, kun kaikki mahdollinen on kiristetty jengattomaksi. Tai on jopa kaaduttu kännipäissään ja siitä on tullut halkeama johonkin ikävään paikkaan tms. Tosin sehän olisi jo selvä huijaus. Mitäköhän nauharemppa pahimmillaan maksaa, siis kun ne kaikki kerralla vaihdetaan uusiin + viimeistellään pätevän ammattimiehen toimesta? Tässä nyt kaveri laskettelee menemään tajunnanvirtana niin mutun hajuista matskua, että trolliin astumisen uhallakin taidan kommentoida... Roska on aina roskaa, ja rikkinäinen kitara on rikkinäinen hintatasosta riippumatta. Tosin parin tonnin keihäitä harvemmin on kenenkään kiljupunkkarin toimesta puhki nuss... siis ajettu. Kahden pennin seppien jälkiä on nähnyt miltei yksinomaan halvoissa ritsoissa. Ei maailma ole paha paikka, jossa kitarat ovat kuin käytetyt autot - piileviä pommeja kaikki. Kitarat ovat mekaanisesti varsin yksinkertaisia kapistuksia. Kyllä se päreestä kuin päreestä silmillä, korvilla ja käsillä selviää hyvinkin äkkiä, missä kunnossa se on, jos ei itse ole aivan urpo. Ja jos on, niin kannattaa pyytää apua. Sitä saa usein, kun vain tajuaa avata suunsa. Nauhojen kuluminen on normaalia, eikä sitä tarvitse pelätä. Paljonko ne ovat kuluneet riippuu tietenkin soittajasta. Toiset rouhivat rankemmalla tatsilla kuin toiset. Mutta taas silmät, korvat ja kädet kertovat kaiken oleellisen. Arvokkaammissa peleissä en todellakaan lähtisi skippaamaan hyväsointista ja -tuntuista soitinta pelkästään nauhojen kulumisen takia. Se olisi kuin heittäisi mäelle hyvän auton vain siksi, että sille pitää tehdä remmien vaihto. Remppatarve pitää näkyä hinnassa, totta kai, mutta esim. Ruokankaan verstaan piinkovat ammattimiehet tekevät nauhahionnan n. 100 € hutakoilla heiluvaan hintaan, ja jälki on todellakin mestaruussarjaa. Jos kulumia on, yleensä nauhojen pelkkä hionta riittää mainiosti. Aika monta keppiä on tullut nähtyä, mutta suoraan muistan vain yhden, joka on ollut selkeästi nauhain vaihtoa vailla: 90-luvun alun Tokai, jolla oli ilmeisesti piesty menemään 20 vuotta bluesia E:stä. I- ja XII-asemien kieppeillä nauhat oli ajettu hyvinkin finaaliin, muilta osin kaulaa ne oli OK... Floikallista kitaraa ei nyt haettu, mutta kyllähän ne OFR:tkin ajan myötä kuluvat, vuosikausia päivittäin soitettaessa. Toki nekin voi uusia, mutta rahaa siihenkin sitten menee, kun ei mitään tinaflokkaa tilalle laiteta. Sitä tinafloikallista ei kannata edes ostaa alunperinkään. Sitähän täällä jengi on ääni käheäksi asti ulvonut. Itsellä on hyvinkin läheistä kokemusta OFR:stä, jolla on piesty menemään - siis nimenomaan piesty - todella rankalla kädellä menemään hiivimetallia yli 10 vuotta, eikä tallan vaihto ole vieläkään tarpeellista. Ja kuten tuossa todettiin, kirjoittaja haki kiinteätallaista. Eli häh. Oma metallitietouteni rajoittuu lähinnä siihen, että omistan muutamia Metallican levyjä. Joten en tiedä onko kysyjälle paras tai edes lähellekään, mutta mainitsenpa kuitenkin, koska jotkut harvat, ilmiselvästi hevimöröiltä näyttävät taitavat tälläisilläkin soitella. No niin. Kiitos kommenteista. I rest my case. "There's something both hysterically funny and totally great about SUCKING at something and REFUSING TO GIVE UP... It really irritates the fuck outta some people."
- Slipperman | |
| Groke 14.03.2012 15:22:54 | |
slapvete: Tässä nyt kaveri laskettelee menemään tajunnanvirtana niin mutun hajuista matskua, että trolliin astumisen uhallakin taidan kommentoida... Sinähän tässä nyt trollausta harrastat. Eli kirjoitat epäasiallisesti ja keskityt kitaroiden sijaan toiseen keskustelijaan. Jos löydät jonkun virheen tai puutteen, niin korjataan se. Ei tämä sen vaikeampaa ole. Se ei ole trollausta, että tuo jostain asiasta esille myös joitain mahdollisia ongelmakohtia, pelkästään positiivisiin seikkoihin keskittyvän hehkutuksen tasapainottamiseksi. En minä sinun tai kenenkään muunkaan bisnestä ole täällä sabotoimassa, kunhan vain pohdiskelin hieman toistakin puolta. slapvete: Ei maailma ole paha paikka, jossa kitarat ovat kuin käytetyt autot - piileviä pommeja kaikki. Eiköhän niitä pommeja löydy molemmista, prosenteista en tosin lähde vääntämään. Enemmistö kummistakin vaikuttaisi kuitenkin toimivan, siis käytetyistäkin. Kun uutisia katsoo, tai vaikka ihan vain tämän saitin varkaus- ja huijausketjuja, niin kyllä sitä pahuuttakin pikkuisen tuntuisi olevan joukossa. Toki valtaosa myyjistä on varmastikin asiallisia. Ja tietenkin aina olisi hyvä nähdä soitin livenä, jos vain suinkin mahdollista. Ja tarvittaessa joku aidosti asiasta tietävä mukaan. slapvete: Nauhojen kuluminen on normaalia, eikä sitä tarvitse pelätä. Pelkäsipä sitä tai ei, niin ne kuitenkin pikkuhiljaa kuluvat. Nauhojen materiaalista ja käytöstä riippuen. Sillä vain toin esiin, jotta kukaan vielä minuakin kokemattomampi ei vain saisi liian ruusuista kuvaa, koska yhtään mitään ei taaskaan mahdollisista ongelmista mainittu. Toki valtaosalla pystyy kuluneenakin soittamaan, viimeistään hionnan jälkeen, sitä en tietenkään väitä. Mutta jossain se raja aina menee ja pelkkä hiontakin siis jotain maksaa. slapvete: Ruokankaan verstaan piinkovat ammattimiehet tekevät nauhahionnan n. 100 € hutakoilla heiluvaan hintaan, ja jälki on todellakin mestaruussarjaa. Hiomalla nauhoja ei kait korottaa voi, vaan jossain vaiheessa se vaihto sitten tulee eteen. Ja se siis lienee tyyris remontti. Juuri siksi minä sen hintaa pohdiskelinkin. Satunnaisella sunnuntaisoittamisella ei laatukitaraa siihen kuntoon tietenkään saa vuosikymmenessä tai kahdessakaan. Kovimmat nauhamateriaalit kyllä varmaan kestävät suhteellisen pitkään kovaakin käyttöä, ruostumaton teräs "ikuisesti". Sitä en itse tiedä, mikä on on se worst-case-scenario. Eli voiko rajussa päivittäisessä käytössä jo vuodessa tai ainakin parissa saadaa nauhat vaihtokuntoon. slapvete: Ja kuten tuossa todettiin, kirjoittaja haki kiinteätallaista. Eli häh. Nyt haettiin alle 1200 EUR maksavaa kitaraa heviin, mihin sinä ehdotit kalliimpaa Les Paulia. Minä heitin pari kiinteätallaista vaihtoehtoa muiden sekaan, pysyen annetussa hintahaarukassa. Bonuksena mainitsin myös toiselle rinnakkaismallin, jossa on dive-only floikka (joista ne hyvätkin pikkuhiljaa kuluvat...). Siihen liittyvä juttuni on kenties jollekin lukijalle hyödyllinen, kenties ei yhtään kenellekään. Tämä on yleinen keskustelupalsta, eikä mikään privaattikeskustelu. Eli lukijoita on täysin laidasta laitaan, mitä ikään, kokemukseen ja tietouteen tulee. Jos ei ole koskaan floikkiin tutustunut, niin ehkäpä silloin tuossa oli jotain uutta. Lisäksi en tiedä kysyjän taustoista mitään. Oletin kuitenkin, että hän ei siitä kovin suuresti loukkaannu, vaikka tietäisikin kaiken edellä kertomani. slapvete: No niin. Kiitos kommenteista. I rest my case. Ilman tuota turhaa perseilyä ja pätemistä viestisi olisi ollut ihan kelpo viesti. Mutta nyt tuli sellainen fiilis, että vedit aivan turhan päiten herneen nekkuun. | |
 PIM14.03.2012 18:08:11 | |
Käytetyn kitaran ostamisessa on kyllä se hyvä puoli, että käytetystä näkee minkälaiseksi se käytössä menee, taas bränikässä ei ole välttämättä mitään takuuta siitä miltä se muutaman vuoden käytön jälkeen näyttää. Eli kymmenen vuoden vanhasta kitarasta voi päätellä paljon paremmin miltä sen kunto 20v. iässä näyttää kuin uudesta miltä se 10 vuoden päästä näyttää. | |
 Räkkipeli14.03.2012 19:08:52 | |
Miten musta tuntuu ettei nää jätkät tee itse mitään kitaranhuoltamisen eteen. Oletteko kuulleet varaosista? Kitaroita voi huoltaa itsekin, ja se on vieläpä kaiken lisäksi naurettavan helppoa. Nauha remppa on semmoinen 300 euron homma oikealla kaverilla. Ja sitten on ne stainless steel -nauhat. "Suht suomalaisia ja kaljanhuurusia suoria junttimielipiteitä." | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)