Kitarat: kitarakamat ›

Mulla taas on niinpäin, että Strato lähtee myyntiin, koska Tele sopii niin paljon paremmin käteen. Vähän ikävä varmaan tulee kyllä väliasentohelinöitä, paras olisi Telen muotoinen vehje, joka kuulostaa Stratolta (pitäisköhän laittaa keskimikki).

Soundipuolella mun mielestä suurin ero tulee noista jousista. Stratossa on aivan omanlainen soundi juurikin noiden vietereiden resonoinnin takia. Ja makea soundi onki! Puoli vuosikymmentä ollu nyt ensisijaisena keppina tele, enkä osaa sitä bodyn mallia moittia. Enempi mulla tökkii straton yläsarvi..

horseface: Omasta puolestani voin suositella. Itse en vielä jokin aika sitten edes harkinnut teleen sijoittamista. Sitten velipoika hankki Nashin, joka tuntui niin hyvältä että tuli kauhea telekuume. Niinpä tuli sitten itsekin hankkittua Nashin tele.
 
Pääasiallisessa käytössä on ollut Les Paul Custom, jossa on jumbonauhat. Lisäksi omistuksessa olleissa stratoissa on ollut isot radiukset, isot nauhat, matala action ja ainakin tallamikkinä humppari. Asetukset ovat olleet aina ns. helpposoittoiset.
 
Nyt olen toistaiseksi pitänyt Nashin asetukset sellaisina "telemäisinä", ts. huomattavasti omia tottumuksiani haastavampina eikä kitara soi enää pelkällä ajatuksen voimalla, kuten esim. tuo Custom. Yksikelaiset mikitkin ovat aika armottomat ja selkeät virheiden suhteen. Kaiken tämän tuloksena sormet huutavat mutta soitto kuulostaa jostain syystä paljon paremmalta ja munakkaammalta pienemmilläkin gaineilla. Jotenkin näkökulma omaan soittoon ja soundiin muuttui paljon. Vaikea selittää mutta tuntuu, että vastuu lopputuloksesta siirtyi huomattavasti laitteistosta soittajan suuntaan. Ainakin omalla kohdallani tämä oli ehdottomasti vaiva, joka kannatti nähdä.
 
EDIT: Lisäksi Tele on erittäin rock ja AC/DC:kin soundaa oikealta!
 
Mulla on aikalailla saman suuntaisia tuntemuksia ja ajatuksia.
 
Kaiken näköistä kitaraa on talossa käynyt ja ehdottomasti Les Paulit ovat mun juttu. Mulla on sähkökitaroina nyt ainoastaan gibsonin les pauleja:) Tällä hetkellä kolme kappaletta ja kaikki ovat aivan timangia. Vähän ajattelin, että en muita tarvitsekkaan, mutta ehkä nyt joku perinteinen single coil ois kuitenkin kiva tuohon kaveriksi, vaikka nuo lp:t ovatkin ykkös kitaroita.
 
Mä oon hiljattain vaihtanut kaikkiin paksummat kielet (11-49 ja 11-52 settejä), koska myös minä tykkään, että kitaraa pitää soittaa ja että se ääni tehdään itse. Siksi en tykkää esim. kammesta. Mieluummin treenaan bendejä ja sormivibraa.
 
Se mexicon road worn maksoi käytettynä pajalla 750 (vai oliko 770) ja myin 700 eurolla pois. Se oli niin hyvä, että en koe tarpeelliseksi käyttää stratoon/teleen enempää rahaa.
 
Mulla on vähän mennyt maku näihin road worn/relic/vos/aged kitaroihin. Olen ollut viime aikoina paljon kiinnostuneempi oikeasti vanhoista kitaroista. Esim. viimeisin hankintani on 1985 vuoden gibson lp, joka on tosi kulahtanut, mutta minusta paljon coolimpi, kuin joku 2011 tehty tehtaalla valmiiksi naarmutettu.
 
Nyt kun olen stratoa/teleä katsellut, niin reilusti alta tonnilla vois kai saada jonkun hyvän 80-luvun japanilaisen. Jenkki fenkut tuolta 80-90-luvun tienoilta on tähän tilanteeseen ja tarpeeseen vähän turhan tyyriitä.
 
Myös kotimaiset käsityönä tehdyt kiinnostavat tosi paljon, mutta meinaavat käytettynäkin maksaa yli 1000 euroa.

jussimus: Ai että telen ja straton soittotuntumassa ei ole eroa?
 
No totta vitussa siinä on eroa.
 
Itse diggaan telen ominaissoundista todella paljon, mut kerta toisensa jälkeen olen joutunut myymään telen pois NIMENOMAAN sen soittotuntuman takia.
 
Ensinnäkin telen body on stratoon verrattuna melko epäergonominen, se on sellanen hiton halkomökkylä. Toisin kuin straton body, telen body ei vaan sulaudu syliin silleen kunnolla, vaan se tuntuu jotenkin "irtonaiselta".
 
Toiseksi, juurikin telen pökkelön bodyn takia komppikäden lyöntikulman kanssa on ongelmia silloin kun hakataan kovaa. Ainakin mulla kävi aina silleen että kun kunnolla tuli pieksettyä teleä, niin komppikäden etusormi aukesi vähän väliä --> verta kaikkialla. Enkä ole ainoa jolle näin on käynyt telen kanssa. Korostan että tämä ilmiö tapahtui vain silloin kun teleä piestiin oikein kunnolla, eli sellanen sivistynyt perushiplailu ei tuottanut ongelmia. Minkään muun kitaramallin kanssa mun ei oo koskaan tarvinnut millään tavalla varoa/jarrutella soittamistani, mut telen kanssa oli pakko. Koska en halua jarrutella, siksi strato.
 
Strato on vaan mielestäni selvästi parempi kuin tele, sekä ergonomiansa/soittotuntumansa että soundien monipuolisuutensa takia (no daa, stratossa on 3 mikkiä --> enemmän soundivariaatioita). Ja vaikka telen twängi ja kolina kiva onkin, niin ei se joka paikkaan sovi. Eli siltäkin osin strato on ehdottomasti parempi yleistyökalu.
 
Summa summarum: jos toinen pitäis valita, niin ehdottomasti strato. Mut jos mahdollista, niin toki kandee hommata molemmat :)
 
Ainakin yksi Tele on poikkeus tähän: AM Standard Deluxe. Kevyt kuin mikä ja muotoilunsa takia sopii hyvin kylkeen.

AngieRainbow:
Mä oon hiljattain vaihtanut kaikkiin paksummat kielet (11-49 ja 11-52 settejä), koska myös minä tykkään, että kitaraa pitää soittaa ja että se ääni tehdään itse. Siksi en tykkää esim. kammesta. Mieluummin treenaan bendejä ja sormivibraa.

Ei kampi itsekseen liiku, ainakaan minun kammellisessa kitarassani. Kyllä sitä joutuu ihan itse vipuamaan.

AngieRainbow:
Myös kotimaiset käsityönä tehdyt kiinnostavat tosi paljon, mutta meinaavat käytettynäkin maksaa yli 1000 euroa.
 
Kenen kotimaisen tekemä strato olisi "paras"? Jos haluaisi sellaisen jolla kitaran osalta saisi soundit yhtä hyvää tasoa kuin esim. Pulliaisella tai Gilmourilla.

sustain65: Kenen kotimaisen tekemä strato olisi "paras"? Jos haluaisi sellaisen jolla kitaran osalta saisi soundit yhtä hyvää tasoa kuin esim. Pulliaisella tai Gilmourilla.
 
Olisko sit Finlandia instrumentsilla, jos Pullianen on mittapuuna?

PIM: Olisko sit Finlandia instrumentsilla, jos Pullianen on mittapuuna?
 
Kiitos tiedosta, olen vielä aika noviisi näissä vaikka ikää onkin mittarissa jo reilusti. Jonkinasteinen kuume hyvä straton teettämisestä on iskenyt. Mutta ehkä pitää soitella vielä edes puoli vuotta lisää, eihän sitä osaa edes speksata tilauskitaraa muutoin.

antnis: Vähän ikävä varmaan tulee kyllä väliasentohelinöitä, paras olisi Telen muotoinen vehje, joka kuulostaa Stratolta (pitäisköhän laittaa keskimikki).
 
Nashville Telecaster.
 
Itse en ole pitänyt Telen vintagetallahässäkästä, jossa ylös pokatut pellit ottaa plektraan kiinni. Tarkoitan tätä tallaa http://images.channeladvisor.com/Se … %20Tele%206%20Section%200990810.JPG
 
Tässä ketjussa mainitusta Telen kiertoherkkyydestä minulla ei ainakaan ole kokemusta.

LaMotta: Nashville Telecaster.
 
se on hyvä.

LaMotta: Nashville Telecaster.
 
Itse en ole pitänyt Telen vintagetallahässäkästä, jossa ylös pokatut pellit ottaa plektraan kiinni. Tarkoitan tätä tallaa http://images.channeladvisor.com/Se … %20Tele%206%20Section%200990810.JPG
 
Tässä ketjussa mainitusta Telen kiertoherkkyydestä minulla ei ainakaan ole kokemusta.
 
Tuo vintagetalla ei ole minulle ongelma, koska pickaan läheltä kaulamikkiä. G&L:ltäkin löytyisi Classic S, jossa on keskimikki.

Kaihua: Soundipuolella mun mielestä suurin ero tulee noista jousista. Stratossa on aivan omanlainen soundi juurikin noiden vietereiden resonoinnin takia. Ja makea soundi onki! Puoli vuosikymmentä ollu nyt ensisijaisena keppina tele, enkä osaa sitä bodyn mallia moittia. Enempi mulla tökkii straton yläsarvi..
 
Noin minäkin joskus järkeilin mutta tosiasiassa esim. tuo aiemmin mainittu kiinteätallainen R. Cray strato soundaa paljon enemmän ns. "oikeaoppiselta" stratolta kuin moni kampikoneistolla varustettu virkaveljensä.

Kaihua: Soundipuolella mun mielestä suurin ero tulee noista jousista. Stratossa on aivan omanlainen soundi juurikin noiden vietereiden resonoinnin takia. Ja makea soundi onki! Puoli vuosikymmentä ollu nyt ensisijaisena keppina tele, enkä osaa sitä bodyn mallia moittia. Enempi mulla tökkii straton yläsarvi..
 
mulla on taas aina ongelma telen kanssa koska nosta straton siitä yläsarvesta ja telessä sitä ei ole, niin meinaa tele pudota.

sustain65: Kiitos tiedosta, olen vielä aika noviisi näissä vaikka ikää onkin mittarissa jo reilusti. Jonkinasteinen kuume hyvä straton teettämisestä on iskenyt. Mutta ehkä pitää soitella vielä edes puoli vuotta lisää, eihän sitä osaa edes speksata tilauskitaraa muutoin.
 
No tuohan on ihan sivuseikka, kyllähän sitä pitää sellanen kitara hommata mikä innostaa soittamaan vaikkei soittokokemustakaan nyt niin hirveästi olisikaan. FI:n käsintehtyjen stratojen hinta näyttäisi alkavan 1850 eurosta, mikä ei minusta ole ainakaan mikään ryöstöhinta ja jos FI strato kelpaa Esallekin niin pitäisi kelvata kenelle tahansa.
 
http://koti.aina.net/~fininst/

trih: Itse hankkisin molemmat. Stratossa on volapotikka lähellä kieliä, tuntuu oudolta jos on tottunut lespaan jossa on tilaa runtata kunnolla, telessä on paremmin soittotilaa. Itse en tee volume-swell-musiikkia johon tarvitsee ehdottomasti straton jotta voi volume-swellata biisit läpi.
 
Volumeswellit onnistuu liki straton lailla, jos telessä on käännetty kontrollipaneeli. Kädelle jää tilaa silti sen verran, ettei volumenuppi kierry vahingossa.

AngieRainbow: Mä oon hiljattain vaihtanut kaikkiin paksummat kielet (11-49 ja 11-52 settejä), koska myös minä tykkään, että kitaraa pitää soittaa ja että se ääni tehdään itse. Siksi en tykkää esim. kammesta. Mieluummin treenaan bendejä ja sormivibraa.
 
Itsekään en kampea osaa käyttää, mutta eikös se kammella tehty vibraatto ole hieman eri asia kuin sormilla tehty? Kammellahan voi myös alentaa sävelkorkeutta.

Kyllä myös minun mielestäni sormivibra ja kambivibra ovat ihan eri asioita..
 
Mulla on ollut pari Tokain teleä ja molemmat ovat olleet kiertoherkempiä kuin saman firman stratot tai les paul, ei mulla sen kattavampaa tietoa ole telen kiertoherkkyydestä...
 
IMO strato on kitaroiden kuningas, eikä muut pääse lähellekään...

Kyllä ne swellit onnistuu mainiosti myös Lespalla, varsinkin kun käsi muistaa missä potikka on. Tärkeämpää on musta hyvin "nollasta sataan" toimiva volapotikka. Esim. Gibsoneissa tällainen on, monissa halvemmissa F-mallisissa ei.

Noin minäkin joskus järkeilin mutta tosiasiassa esim. tuo aiemmin mainittu kiinteätallainen R. Cray strato soundaa paljon enemmän ns. "oikeaoppiselta" stratolta kuin moni kampikoneistolla varustettu virkaveljensä.
 
Nyt olen hämmentynyt. Kiinteätallainen strato, perinteisen sijaan, tarjoaa siis perinteisen strato-soundin?