Bassot ›

En voinut olla kuulematta kun erään räyhäkkään Dog Days Revolution:in keikan jälkeen sellainen parikymppinen hurstipaitapeukkubasso-miehenalku sanoi ihan snadisti nasaalilla nenä-äänellä kaverilleen "miten toi basisti pitää tota plekua ihan väärin"..

Ei voi olla totta. Onko kaikilta unohtunut kultainen '80-luvun alku ja Cliff Burton?
 
Cliff soitti vain ja ainoastaan sormin ja viitapirun vikkelään, ei jäänyt Hetfieldin konekiväärikitarasta sekunnin sadasosaakaan jälkeen.
 
Osoitus siitä, ettei nopeissakaan biiseissä tarvita plektraa jos on kanttia treenata tarpeeksi.
 
Tosiasia.
 
Soundiosasto meneeki sitte jo makuasiakeskustelun puolelle.

Mä soitan bändihommat ainoastaan plekulla. Johtunee siitä että alotin basismin menemällä suoraan bändiin joka soittaa tempoon 250 lähes joka biisin, ja en oo koskaan reenannu sormibassoo. Kaheksan vuotta kitarointia takana ni pleku oli oikeestaan pakollinen.
 
Himassa saatan soitella sormijuttuja välillä, mut tempo onki sit jotain ihan muuta.

Jeszse: Kaheksan vuotta kitarointia takana ni pleku oli oikeestaan pakollinen.
Himassa saatan soitella sormijuttuja välillä, mut tempo onki sit jotain ihan muuta.
 
Kaikkeen kyllä oppii, jos jaksaa opetella. Tuo on kyllä semmonen totuus että jos on rouhinu tähän asti useamman vuoden plekulla esimerkiksi nuita kitarahommia, niin sormilla soittaminen tuntuu lähes samalta kun alkais soittamaan kokonaan uudelleen. Kun usein ottaa sen helpomman tien. Ainakin itestä tuntu helkutin hankalalta.
 
Meni siinä suurin piirtein puolisen vuotta, ennen kuin alko basson soitto kolmella sormella sujumaan sukkelasti.

Kaikkeen oppii jos jaksaa opetella, mutta onko siitä aina hyötyä? Jos osaa soittaa bassoa hyvin sormilla tai plektralla, ei se omasta mielestäni ole välttämätöntä opetella sitä toista tapaa täydellisesti jos sitä ei ihan välttämättä tarvii.

Tuli kyllä taas tuossa viikonloppuna huomattua että on se hyvä että on tullut opeteltua molemmat soittotekniikat. Yleensä soitan kaiken sormilla, mutta minulla oli kipeähköjä haavaumia sattuneista syistä oikean käden sormissa ja tuntui siltä ettei soittaminen tulisi kuuloonkaan, mutta keikka pitäisi vetää. Noh, ei muuta kun pleku kouraan ja menoks.

Miiks: Kaikkeen oppii jos jaksaa opetella, mutta onko siitä aina hyötyä? Jos osaa soittaa bassoa hyvin sormilla tai plektralla, ei se omasta mielestäni ole välttämätöntä opetella sitä toista tapaa täydellisesti jos sitä ei ihan välttämättä tarvii.
 
Siinä olet kyllä ihan oikeassa. Jokainen soittaa sillä tyylillä millä ite tykkää. Ainakin mulle on ihan sama soitteleeko vaikka lapiolla sitä passoa.

strat0caster: Kaikkeen kyllä oppii, jos jaksaa opetella.
 
Tuo on kyllä hyvin pitkälti mitä totisinta totta. Ite oon kanssa viimeaikoina enenevissä määrin soitellu plekulla, fiilissyistä. Tollasta brit-rock tyylistä kamaa jos soittelee niin se pleku vaan tuntuu sopivan hyvin sinne. Attack o parempi ja sitä kautta myös särösoundi. Sit jos mennään vaikka funkiin niin kyllä sormilla pystyy iha eri tavalla skulaamaan (paitsi mä en pysty mut se o vaan sitä harjotuksen puutetta)...
Molempia kun kokeilee niin varmasti löytää itelleen sopivan tavan ja fiiliksen soittaa..
 
Käden kipeytyminen on plekusoitossa aika tuttua mut mulla ainaki on alkanu mennä ohi ko o riittävästi soitellu. Aika vähän sitä plekua loppupeleissä tarttee puristaa vaikka kovallaki tatsilla soittais. Ohuempaan plektraan vaihtaminen autto kans heti, yhen 2mm tortexin ostin aluks ja kertareeneillä huomasin et siinä on puolet liikaa.

Tuossa laskeskelin että soitan pelktralla n. 30% biiseistä mitä bändin kanssa soitellaan. Millinen sininen dunloppi on vaihtunut vihreään, liekö n. 0,88mm plektraan. Edelleen ihan täysin sama ja se millä soittaa ja miten, kunhan basso on siellä omalla tontillaan ja tekee sen mitä sen täytyykin tehdä.