Klassinen ›

Haluaisin tässä yhteydessä kysyä asiantuntevammilta vielä semmoista näkökulmaa, että miten suuri "synti" on soittaa tämä hiukan hitaammin? Onko tietoa yhtään siitä, millaisessa temmossa Kaski on halunnut tämän soitettavan? Ovatko levytysversiot järjestään (liian?) nopeita?
 
Jotenkin veri kuitenkin vetäisi soittaa tämä hyvin maltillisesti. Mutta jos kuulijan reaktio tähän on, että "eikö se osaa soittaa reippaammin?", niin sitten pitää varmaan alkaa kiusata sormiansa...

Eipä tähän näy ainakaan vielä tulleen paljon muilta mielipiteitä. Keskustelin erään toisen muusikon kanssa aiheesta, ja hän sanoi (ottamatta kantaa tähän Pankakoski-teokseen), että monessa kappaleessa on vakiintuneita (nuottikuvan vastaisia) esityskäytäntöjä, jotka juontavat juurensa jostain historiallisista esityksistä tai suurien pianistien käytännöistä.
 
Itse olisin silti edelleen varsinaisen nuottikuvan kannalla, mutta olisi mukava kuulla jonkun pianonsoitonopettajan/pianistin käsitys tästä kappaleesta.

Qsinen kirjoitusta kommentoisin niin, että mikäli todella tulkitaan nuotteja niin kuin ne on kirjoitettu, niin mielestäni rauhallisempi alkutempo ei todella olisi mikään suuri synti, vaan voisi olla jopa lähempänä totuutta kuin monet levytykset. Nykyisinhän käytäntö on juuri mennä kappaleiden alkulähteille ja monet suuret pianistit tutkivat käsikirjoituksia löytääkseen juuri oikeat nyanssit ja tempot.
 
Tästä huolimatta, vaikka kappaleen aloittaa hitaammin kuin mihin ehkä on totuttu, niin keskivaiheella, missä vasemman käden triolit muuttuvat 16-osatrioleiksi, täytyisi soittaa samassa perustempossa, jolloin haasteet kasvavat. On totta, että vaikka omaksi ilokseen voi (ja kannattaakin) soittaa kappaletta hitaamminkin, niin oikeassa esitystilanteessa olisi varmaan pyrittävä mahdollisimman "oikeaan" tempoon. Eri asia tietenkin on, jos ystäviensä kanssa vain "jammailee" :)
 
Olen itse soittanut mm. Scriabinin etydiä "Affanato" (nyt ei tähän hätään opukset ja numerot muistu mieleen) varmasti liian hitaassa tempossa, mutta ei se ole vähentänyt kappaleen merkitystä itselleni ja kun siihen saa sopivan rullaavan otteen, niin kyllä se hieman hitaampana on tuottanut (toivon mukaan) nautintoa joillekin kuulijoillekin ;-)

Hei,
 
Soitan Pankakoskea esitystä varten opettajan ohjauksessa. Useimmat youtubesta löytyvistä versioista ovat nopeita ja tunteettomia läpivetoja Pankakoskesta. Jouni Someron versio on myös hyvin nopea, ja Izumi Tatenokin aika nopea myös. Kappaleessa pitäisi ehtiä kuulla se "koski" ja sen eri kohdat, syvänteet, kuohut, matalalikot ja pirskahdukset. Siksipä osien välillä voi pitää hetkellisiä taukoja, ennen siirtymistä seuraavaan teemaan. Alussa ei tarvitse välttämättä pitää kiirettä, jotta saa pidettyä kappaleen kasassa, kun nopeat kohdat alkavat.
Noista nopeista kohdista voisin sanoa, että opettajani mielestä niissä voi käyttää harkintaa ettei pilaa kuviota, mutta esimerkiksi cantabile-kohdassa vasen käsi saa "häivyttää" nuotteja, ettei vasen soita päälle.
Jos lähtee alkutempolla liikkeelle, saa tosiaan pitää kuria, että soittaa samaan nopeuteen myös nopeimmat kohdat. Yksi, mikä nopeutta helpottaa, on ajatella esimerkiksi ensimmäiset alaspäin luistatukset "tram tram tram tram", eli nuotit vain juoksevat koskettimilla.
Pankakoskea soittaessa tuntee kyllä soittavansa, joten kannattaa tehdä hyvin hitaita harjoituksia välillä ja varsinkin alkuun, jotta paitsi sisäistää kappaleen, niin myös hoitaa käsiään.
Kannattaa käydä soittamassa flyygelillä kansi auki esimerkiksi kirkossa tai muussa isossa tilassa välillä, kun harjoittelee.