Yleistä keskustelua musiikista ›

Suomen suosituinta ohjelma-ajan täyttöä
 
Oli aika, jolloin minäkin kuuntelin radiota. Siitä on muuten kauan. Nykyään kuuntelen radiota vain jos on pakko. Ai, miksikö? Minäpä kerron.
-----
Tervetuloa Radio Kiss Novan taajuudelle! Minä olen Kimmo-Nanna Ripattila-Jokinen ja tarinoin teille ärsyttävän tekopirteällä äänelläni joitain ympäripyöreitä mukahauskoja juttuja, jotka eivät oikeasti kiinnosta ketään.
 
Miksi juontajien pitää olla aina ratkiriemukkaan iloisia tai vaihtoehtoisesti sympaattisen mukafilosofisia, jotka aprikoivat arkipäivän asioita? Tiedättekö, arvon toimittajat, että kaikkia kuuntelijoita ei välttämättä kiinnosta, mitä söitte aamulla tai kuinka monta vuotta enonne tänään käyttää. Silloin kun musiikki ei soi, taajuuden täyttää turhanpäiväinen lätinä, joka ei tarjoa kenellekään yhtään mitään. Missä ovat mielenkiintoisten ihmisten haastattelut, missä ovat reportaasit jostain uudesta ja mullistavasta? Olisiko liikaa vaadittu, että toimittaja nousisi välillä jakkaraltaan studiossa ja lähtisi ulos tekemään juttua? Ei kai poloisilta voi moista vaatia, siihenhän saattaisi kulua aikaa ja vaivaa.
 
----
Ja nyt seuraa Radio Kiss Novan suuri suosikkiohjelma,”Olen lähestulkoon sukua julkimolle.” Olemme mainostaneet tätä ohjelmaa koko päivän, ja nyt se on täällä! Täällä Kimmo-Nanna, oletteko sukua julkkikselle?
- Kyllä vain, näin Tapani Kansan päälaen Pajatanhuan kylämarkkinoilla. Tai ei se kyllä välttämättä Tapsa ollut, mutta päälaen pälvikalju oli perin samanlainen.
- No sepäs oli hassu sattuma! Tähän päättyykin supersuosittu ohjelmamme “Olen lähestulkoon sukua julkimolle”. Lisää seuraa huomenna!
 
Miksi ne vähäiset ohjelmat, joita eetteriin tulee, ovat niin poskettoman vaisuja? Yleensä ne ovat tyhjäpäisiä puhelinkeskusteluja, joiden ainoa tarkoitusperä tuntuu olevan viiden sekunnin julkisuuden tarjoaminen jollekin kansalaiselle. Ketä tällaiset ohjelmat todella kiinnostavat? Toisen ääripään tarjoavat erään suositun radiokanavan aamushow’t, joissa soitellaan todella kypsästi pilapuheluita. Kylläpä melkein naurattaa, kun puijataan juontajakollegaa juksaamalla, että sisko on jäänyt auton alle ja on teholla. Lapsellinen idiotismi muuten äärisovinnaisella kanavalla on vähän sama juttu, jos presidentti irvistäisi yhdelle vieraalle kätellessään itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
 
----
Kas niin, siinä oli Mamban iki-ihana "Vielä on kesää jäljellä" - hitti, jonka jälkeen soi jokin Suurlähettiläiden biisi, jonka nimeä kukaan ei muista. Minä olen Kimmo-Nanna Ripattila-Jokinen, ja minun vuoroni alkaa olla loppumaisillaan. Tästä jatkaa Sirkku-Timbe Suursalmi. Ennen kuin Sirkku-Timbe päästetään irti, soitetaan hieman Suomen
suosituinta musiikkia ja parhaita uutuuksia. Eli Mamban "Vielä on kesää jäljellä". Olkaa hyvä.
 
Ennen radio oli erinomainen konsti tutustua uuteen musiikkiin. Musiikkia oli paljon erilaista ja sekaan heitettiin klassikoita ajalta jos toiseltakin. Vaan entäs nyt? Ne samat 90- ja 2000-luvun jollotukset tunnista toiseen. Ja joka tunti on soitettava Mambaa, ja jos ei sitä, niin sitten Suurlähettiläitä. Ne paljon puhutut “klassikot” ovat tavallisimmin elähtäneimpiä slovarihittejä, joita kukaan ei ilman näiden radiokanavien karhunpalvelusta edes muistaisi. Ja mikäli kanaville jotain uutta musiikkia eksyy, on se yhtä hajutonta, mautonta ja tylsää kuin kaikki muukin musiikki jota kanavalla esitetään. Sen täytyy olla ehdottomasti mainstream-kamaa, kaikki vähänkin erikoisempi musiikki jätetään surutta pois.
----
 
Normaalisti en viitsisi asiasta pillittää, mutta näitä kanavia kuulee jokaisella työpaikalla ja kaikissa mahdollisissa yleisissä tiloissa. Kai se on pakko uskoa sitten, että tämä on sitten tosiaan “Suomen suosituinta ohjelmaa”. Mutta miksi ei voi olla kanavaa, joka oikeasti tarjoilisi jotain mielenkiintoista? Musiikin erikoisohjelmia, vanhoja klassikkobiisejä, kiinnostavien ihmisten haastatteluita. Radio Mafia tarjosi kaikkea tätä, mutta se steriloitiin Yleisradion kanavauudistuksessa lähes totaalisesti. Ilmeisesti tarkoituksena oli tehdä siitä kilpailukykyinen muun “Suomen suosituimman ohjelman” kanssa. Siinä kyllä onnistuttiin erinomaisesti, sillä YleX on pääsääntöisesti yhtä kuuntelukelvoton kuin kaikki muutkin radiokanavat.
 
Ja tiedän, että en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa. Useimmat ihmiset, joiden kanssa olen keskustellut, eivät ole tyytyväisiä nykyiseen radiotarjontaan. Aukko on täytettävänä, kuka rohkea tarttuu toimeen? Kuka tarjoaa kuunneltavaa myös meille, jotka emme halua viihdettämme valmiiksi pureskeltuna paloina, joita ryyditetään miljoonaan kertaan soitetuilla hitinruikaleilla? Kuka uskaltaa perustaa radiokanavan, joka tuo ihmisten korviin uusia elämyksiä jokapäiväisen toiston sijaan?
 
Kertokaapa mielipiteitänne.

Täysin samaa mieltä.

Jos musiikki kiinnostaa, niin kuuntelehan jotain ruotsinkielistä radioasemaa. Itse aina silloin tällöin vahingossa löydän tuon mainion kanavan taajuuden ja joka kerta tullut hyvää musaa ja tyylejä laidasta laitaan. Niin System of a Downia kuin jotain hienoa poppista.
Eli aukko on jo täytetty, mutta eihän tuota kanavaa muita kanavia kuuntelemalla löydä.

Kolumni on aiheellinen ja varsin hyvin kirjoitettu.
 
Kaikille muillekin vinkiksi: www.radiohelsinki.fi (95,2)

Ja tiedän, että en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa.

Et ole, et. Soittolistat ja tyhjänpäiväisyys ovat tappaneet radion. Tuhkat vietiin pesästä kun Yle profiloitui. Nykyään radiota tulee silloin-tällöin ja pitkin hampain kuunneltua autossa, jos ei ole ollut mahdollisuutta kantaa omia suosikkeja mukaan matkaa siivittämään.
Radiota ei enää uskalla avata jos ei ole varmistanut että just nyt on äänessä se "Bluesministeri" tai Nyman tai joku muu erikoisohjelma vuorossa
Ikävää että radio on valjastettu musiikkiteollisuuden makkaratehtaaksi ja radiotoimittamisen vaatimukset ja taso krkeudelle "piss fm".
RIP radio ja kiitos näistä kaikista (lukuunottamatta ihan viimeisiä) vuosista...

Tätä aihetta on kyllä puitu jo aivan riittämiin eikä tämä nyt mitään uutta tarjonnut, mutta plussat napsahtaa erittäin taitavasti kirjoitetusta kolumnista!

Hyvä kolumni! Itse olen viettänyt paljon aikaa Radio Cityn parissa. Hyvä kanava, mutta liian usein siltäkin tulee ne samat kasariklassikot. Soittaisivat välillä vaikka 22 Acasia Avenuen Trooperin sijaan. Se on hieman ikävää, ettei läheskään aina kerrota kappaleen esittäjää tai nimeä. No turha itkeä, kun kanava on kuitenkin parasta Turun alueella.

Kirjoituksessa on samoja vikoja kuin mitä omissakin kirjoituksissanikin on, teknisesti ottaen. Tulee sellainen jankuttava fiilis, paikallaan polkeva (tosin aiheen valintakin osittain vaikuttaa tuohon vaikutelmaan). Tämä on tietysti vain minun mielipide, ja opettajani mielipide. Aiheesta ja sen käsittelystä en sano mitään, mutta kyllä tällä YTL:stä ainakin E:n sais.

Jep, kiitosta palautteesta.
 
Tämä tulee siis Keski-Pohjanmaa -lehteen, jonka alueella eivät nuo teidän mainitsemanne paremmat kanavat kuulu. Juttu julkaistaneen viikonloppuna.
 
Ja aihe on tosiaan vähän kulunut, mutta deadline on perjantaina ja huomenna lähden opintomatkalle, joten tämän sain nopeasti kasattua.

Respetktiä Nimismiehelle.

Hohhoijaa. Eihän sitä ratiota ole pakko kuunnella.
 
Edit: Vaikka ihan mainiohan tuo oli.

Täyttä asiaa koko teksti. Hienosti kirjoitettu. Ei lisättävää.

Hohhoijaa. Eihän sitä ratiota ole pakko kuunnella.
 
Edit: Vaikka ihan mainiohan tuo oli.
 
Mitä tämä sinun kommenttisi taas todellakaan ei ollut.

Kaikille muillekin vinkiksi: www.radiohelsinki.fi (95,2)
 
Ylivoimaisesti paras radiokanava

Kovin on tuttuja tunteita. Soittolistaradiot eivät oo mua varten. En tiedä, pitäisikö tuosta asiasta pitää kovaakin meteliä - jokuhan niitäkin kanavia kuuntelee, koska niihin myydään mainosaikaa. Ja omilla rahoillaan hääräävät, paitsi Yle tietysti.
 
Tosiaan Radio Helsinki on hyvä. Classic FM:ää olen joskus kuunnellut, mutta sieltäkin on tullut aika populaaria kamaa. Ja klasari on aivan liian dynaamista musaa autoon, jossa olisi usein hyvä sauma radioon.

No semmonen tietynlainen omaperäsyys tästä puuttu. Kielikuvia ois voinu ehkä hioa vielä. Mitään uutta ei ainakaan tälle lukijalle tässä kolumnissa ollut, kuten edellä mainittu tätä samaa on luettu moneen kertaan ainakin m.netissä. Mutta kelpo kirjoitushan tuo.

Mitään uutta ei ainakaan tälle lukijalle tässä kolumnissa ollut
 
Niin, mutta tuo toimisi aika kivasti jossain sanomalehdessä. Mun puolestani vaikka Hesarin pääkirjoitukseksi...

Niin, mutta tuo toimisi aika kivasti jossain sanomalehdessä. Mun puolestani vaikka Hesarin pääkirjoitukseksi...
 
Olihan tämä kolumni vähintäänkin yhtä hyvä, ellei parempikin, kuin muut samaan aiheeseen liittyvät kirjoitukset vaikkapa sanomalehtien tv- tai kulttuurisivuilla. Enkä oikein voi muuta kuin olla samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Niin, mutta tuo toimisi aika kivasti jossain sanomalehdessä. Mun puolestani vaikka Hesarin pääkirjoitukseksi...
 
Sanomalehteenhän tämä meneekin.
 
Ei tosin ihan Hesariin :)