Yleistä keskustelua musiikista ›

Suomen suosituinta ohjelma-ajan täyttöä
 
Oli aika, jolloin minäkin kuuntelin radiota. Siitä on muuten kauan. Nykyään kuuntelen radiota vain jos on pakko. Ai, miksikö? Minäpä kerron.
-----
Tervetuloa Radio Kiss Novan taajuudelle! Minä olen Kimmo-Nanna Ripattila-Jokinen ja tarinoin teille ärsyttävän tekopirteällä äänelläni joitain ympäripyöreitä mukahauskoja juttuja, jotka eivät oikeasti kiinnosta ketään.
 
Miksi juontajien pitää olla aina ratkiriemukkaan iloisia tai vaihtoehtoisesti sympaattisen mukafilosofisia, jotka aprikoivat arkipäivän asioita? Tiedättekö, arvon toimittajat, että kaikkia kuuntelijoita ei välttämättä kiinnosta, mitä söitte aamulla tai kuinka monta vuotta enonne tänään käyttää. Silloin kun musiikki ei soi, taajuuden täyttää turhanpäiväinen lätinä, joka ei tarjoa kenellekään yhtään mitään. Missä ovat mielenkiintoisten ihmisten haastattelut, missä ovat reportaasit jostain uudesta ja mullistavasta? Olisiko liikaa vaadittu, että toimittaja nousisi välillä jakkaraltaan studiossa ja lähtisi ulos tekemään juttua? Ei kai poloisilta voi moista vaatia, siihenhän saattaisi kulua aikaa ja vaivaa.
 
----
Ja nyt seuraa Radio Kiss Novan suuri suosikkiohjelma,”Olen lähestulkoon sukua julkimolle.” Olemme mainostaneet tätä ohjelmaa koko päivän, ja nyt se on täällä! Täällä Kimmo-Nanna, oletteko sukua julkkikselle?
- Kyllä vain, näin Tapani Kansan päälaen Pajatanhuan kylämarkkinoilla. Tai ei se kyllä välttämättä Tapsa ollut, mutta päälaen pälvikalju oli perin samanlainen.
- No sepäs oli hassu sattuma! Tähän päättyykin supersuosittu ohjelmamme “Olen lähestulkoon sukua julkimolle”. Lisää seuraa huomenna!
 
Miksi ne vähäiset ohjelmat, joita eetteriin tulee, ovat niin poskettoman vaisuja? Yleensä ne ovat tyhjäpäisiä puhelinkeskusteluja, joiden ainoa tarkoitusperä tuntuu olevan viiden sekunnin julkisuuden tarjoaminen jollekin kansalaiselle. Ketä tällaiset ohjelmat todella kiinnostavat? Toisen ääripään tarjoavat erään suositun radiokanavan aamushow’t, joissa soitellaan todella kypsästi pilapuheluita. Kylläpä melkein naurattaa, kun puijataan juontajakollegaa juksaamalla, että sisko on jäänyt auton alle ja on teholla. Lapsellinen idiotismi muuten äärisovinnaisella kanavalla on vähän sama juttu, jos presidentti irvistäisi yhdelle vieraalle kätellessään itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
 
----
Kas niin, siinä oli Mamban iki-ihana "Vielä on kesää jäljellä" - hitti, jonka jälkeen soi jokin Suurlähettiläiden biisi, jonka nimeä kukaan ei muista. Minä olen Kimmo-Nanna Ripattila-Jokinen, ja minun vuoroni alkaa olla loppumaisillaan. Tästä jatkaa Sirkku-Timbe Suursalmi. Ennen kuin Sirkku-Timbe päästetään irti, soitetaan hieman Suomen
suosituinta musiikkia ja parhaita uutuuksia. Eli Mamban "Vielä on kesää jäljellä". Olkaa hyvä.
 
Ennen radio oli erinomainen konsti tutustua uuteen musiikkiin. Musiikkia oli paljon erilaista ja sekaan heitettiin klassikoita ajalta jos toiseltakin. Vaan entäs nyt? Ne samat 90- ja 2000-luvun jollotukset tunnista toiseen. Ja joka tunti on soitettava Mambaa, ja jos ei sitä, niin sitten Suurlähettiläitä. Ne paljon puhutut “klassikot” ovat tavallisimmin elähtäneimpiä slovarihittejä, joita kukaan ei ilman näiden radiokanavien karhunpalvelusta edes muistaisi. Ja mikäli kanaville jotain uutta musiikkia eksyy, on se yhtä hajutonta, mautonta ja tylsää kuin kaikki muukin musiikki jota kanavalla esitetään. Sen täytyy olla ehdottomasti mainstream-kamaa, kaikki vähänkin erikoisempi musiikki jätetään surutta pois.
----
 
Normaalisti en viitsisi asiasta pillittää, mutta näitä kanavia kuulee jokaisella työpaikalla ja kaikissa mahdollisissa yleisissä tiloissa. Kai se on pakko uskoa sitten, että tämä on sitten tosiaan “Suomen suosituinta ohjelmaa”. Mutta miksi ei voi olla kanavaa, joka oikeasti tarjoilisi jotain mielenkiintoista? Musiikin erikoisohjelmia, vanhoja klassikkobiisejä, kiinnostavien ihmisten haastatteluita. Radio Mafia tarjosi kaikkea tätä, mutta se steriloitiin Yleisradion kanavauudistuksessa lähes totaalisesti. Ilmeisesti tarkoituksena oli tehdä siitä kilpailukykyinen muun “Suomen suosituimman ohjelman” kanssa. Siinä kyllä onnistuttiin erinomaisesti, sillä YleX on pääsääntöisesti yhtä kuuntelukelvoton kuin kaikki muutkin radiokanavat.
 
Ja tiedän, että en todellakaan ole yksin mielipiteeni kanssa. Useimmat ihmiset, joiden kanssa olen keskustellut, eivät ole tyytyväisiä nykyiseen radiotarjontaan. Aukko on täytettävänä, kuka rohkea tarttuu toimeen? Kuka tarjoaa kuunneltavaa myös meille, jotka emme halua viihdettämme valmiiksi pureskeltuna paloina, joita ryyditetään miljoonaan kertaan soitetuilla hitinruikaleilla? Kuka uskaltaa perustaa radiokanavan, joka tuo ihmisten korviin uusia elämyksiä jokapäiväisen toiston sijaan?
 
Kertokaapa mielipiteitänne.