Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hyvä levy, viimeinen biisi iski ehdottomasti eniten.
 
E: Tavastia palamaan! on myös vitun hyvä sanoitusta myöten.

En kyllä ymmärrä, miksi Nomad on pitänyt laulaa englanniksi.

Siis englanniks laulaa?! Todellakin vaatii totuttelua ainakin itselleni.

Thet: Onhan tää tässä nyt pyöriny. Vielä edelleen semmoinen tilanne ettei oikeen saa biiseistä kiinni eikä erota niitä hyvin toisistaan. Sama mulla oli Viimeisen Atlantiksen kanssa hetken ja sitten kolahti täysillä.
Valtiaan uudet vaateet on nyt ainoa mikä soi päässä jatkuvasti.
 
Parin viikon päästä sitten keikalle kattomaan.
 
Mulla soi yhtenä kuumehouruisena yönä valtiaan kertsin synailu päässä jatkuvalla loopilla...
 
Muuten... käsi ylös, kuka repes Puolikas ihminen -biisin kantri/Benny Hill väliuunoilulle!? Todellista ADHD:ta!

Maalla, merellä, ilmassa- ja Rabies-kappaleissa on sama riffi.

Meadow: Maalla, merellä, ilmassa- ja Rabies-kappaleissa on sama riffi.
 
Jos editoisit kaikki sanottavasi samaan viestiin niin säästäisimme internettiä.
 
Nomad on todella tuoreen kuulosta. Mikä lie pointtina vaan, että sitä täytyy englanniksi laulaa. Yhtä tuoreelta se kuulostaisi suomeksikin.

nappero: Jos editoisit kaikki sanottavasi samaan viestiin niin säästäisimme internettiä.
 
Nomad on todella tuoreen kuulosta. Mikä lie pointtina vaan, että sitä täytyy englanniksi laulaa. Yhtä tuoreelta se kuulostaisi suomeksikin.
 
Siinä dokkarissahan se kerrotaan: vittuillakseen, sekä kokeilun vuoksi.

nappero: Jos editoisit kaikki sanottavasi samaan viestiin niin säästäisimme internettiä.
 
Miksi editoisin vanhaan viestiin, jos sen jälkeen on tullut kaksi uutta viestiä?
 
Kyllähän tämä edelleen hyvältä kuulostaa, mutta kokonaisuudesta on jotenkin vaikea saada otetta. Kappaleet eivät kenties profiloidu niin vahvasti riffeihinsä kuin edellisillä levyillä.

nappero: Nomad on todella surkean kuulosta.
 
Muhun ei kyllä uppoa tuo englanti ollenkaan. Ei nyt mitään rallikuskienkkua, mutta enkun hoilaaminen pitäis mun mielestä jättää heille jotka sen ihan oikeasti hallitsee. En sano olevani itsekään mikään älyttömän hyvä, mutta Hyyrynen ei kyllä ainakaan meikän mittapuulla lausu hyvin.
 
Jos vittuillakseen tuon tekivät, niin mun kohdalla kyllä onnistui.. :)

Spirocore: surkean
 
Muhun ei kyllä uppoa tuo englanti ollenkaan. Ei nyt mitään rallikuskienkkua, mutta enkun hoilaaminen pitäis mun mielestä jättää heille jotka sen ihan oikeasti hallitsee. En sano olevani itsekään mikään älyttömän hyvä, mutta Hyyrynen ei kyllä ainakaan meikän mittapuulla lausu hyvin.
 
Jos vittuillakseen tuon tekivät, niin mun kohdalla kyllä onnistui.. :)
 
Sinänsä ärsyttävää, että Nomad on kuitenkin muiden instrumenttien osalta levyn parhaita biisejä.

Kyllähän tuo Nocebo on melko tylsää kuunneltavaa loistavan Viimeisen Atlantiksen jälkeen. Varsinkin sanoitusten tasossa on tapahtunut valtava notkahdus.
 
Tämä on valitettavaa varsinkin siksi, että Hyrden sanoitukset ovat olleet varsin tärkeä osa yhtyeen viehätysvoimaa. Nyt kun tuo elementti on poissa niin jäljelle jää vain kasa geneerisiä metallibiisejä. Musiikillisesti Valtiaan Uudet Vaateet erottuu sentään joukosta, muut veisut ovat kyllä kuolettavan tylsiä.
 
Nomadista sen verran, että kyllähän nuo teiniangstienglannit kuultiin jo 15 vuotta sitten. Erikoinen ratkaisu laittaa yks englanninkielinen biisi suomenkielisten sekaan. Jos on ulkomaille pakko yrittää niin parempiakin keinoja varmaan olisi.

Nyt kun on tullut useamman kerran levyä kuunneltua niin viitsii pistää jo jonkinlaista analyysiä tänne.
 
Heti alkuun täytyy todeta että tämä oli Stam1nan tähän astisista julkaisuista vaikeimmin lähestyttävä. Levy tarvitsi kuuntelukertoja +10 kertaa että avautui ja sai tarttumapintaa siitä. Aikaisemmat Stam1nan levyt on avautuneet aikalailla parin-kolmen ekan kuuntelukerran aikana ja säilyttäneet paikkansa levyhyllyn soitetuimpien levyjen joukossa ja tämä levy oli ensikuulemalta hieman shokeeraava.
 
Levyn alkupuoli saa hittiviisarin värähtämään heti ekalla kuuntelulla, mutta heräsi ajatus, siitä että jaksaako se kantaa tätä levyä ja säilyykö jälleenkuunneltavuuskokemus hyvänä. Stam1na kuitenkin on saanut muutettua tyyliään huomattavasti monimuotoisemmaksi ja biiseistä löytyy uusia koukeroita joka kuuntelukerralla. Joe Barresin ennakkoluulottomuus kuuluu tältä levyltä hyvin ja mielestäni olikin oikein mainiota että levyn tuotti tällä kertaa uusi kaveri!
 
Levyn loppupuoli avautui aika hitaasti, mutta auettuaa se toimii todella hyvin. Erityisesti Nomad oli vaikeasti lähestyttävä, mutta nyt tuntuu että se tosiaan toimii. Instrumentit Nomadissa ovat ehdottomasti levyn parhaimmistoa ja Hyyrysen Tom Arayamainen laulu toimii siinä oikeasti mainiosti. En pistäisi pahakseni jos Stam1na julkaisisi levyn kokonaan englanniksi laulettuna. Se veisi Stam1naa uuteen rohkeampaan ja raittiimmankuuloiseen suuntaan.
 
Erityisesti myös levyn sanoitukset tuntuvat toimivan. Sanoitukset ovat rohkean ennakkoluulottomia ja aukenevat nekin myöhemmillä kuuntelukerroilla. Myös vokasilointi kuulostaa fressimmältä kuin aikaisemmin. Olkkosen soolot ovat parantuneet ja eivät kuulosta enää niin tylsähköiltä ja niissä on mukavasti melodista tarttumapintaa.
 
Stam1na on mielestäni ylittänyt itsensä ja levy toimii oikeasti ihan uudella tavalla vanhoihin albumeihin verrattuna. Jos sieltä olisi tullut se S/T albumi neljännen kerran tehtynä (VA poikkesi jo tutusta kaavasta mielestäni jonkin verran) ei se välttämättä olisi viihtynyt levysoittimessa näinkään paljon.
 
Tästä tulee jotenkin samat fiilikset kuin Devin Townsendin Deconstructionista. Se vaati helvetisti kuunteltua ja kuulosti ekoilla kerroilla hyvin mitäänsanomattomalta mössöltä hienoa kikkailua, mutta on muodostunut kuuntelukertojen yhteydessä kauniiksi hiotuksi timantiksi.
 
Edit: Unohtuin sanoa että tykkään myös Lähteenmäen synakuvioiden lisääntyneestä roolista musiikissa.

Noin kymmenen kuuntelukerran jälkeen alkaa kokonaisuus pikkuhiljaa hahmottua. Mielestäni kokeilevinta Stam1naa ikinä. Ääripäät ovat kauempana toisistaan kuin millään aiemmalla levyllä. Jotkut kokeilut ovat onnistuneita ja jotkut eivät niinkään. Nomadissa mielestäni englanti ei sovi Hyrden suuhun kovin hyvin, mutta toisaalta kappaleen instrumentaaliosuudet ovat ehdottomasti yksi levyn huippukohdista. Mariskan tekstistä tykkään myös todella paljon. Ihana nainen.
 
Jatketaan kuuntelua ennen lopullisen tuomion antamista.

En nyt halua kettuilla kenellekään, mutta muistelisin VA:n jakaneen tämänkin porukan mielipiteitä varsin paljon. Varsin moni taisi olla vastaan? Yhtäkkiä sitä hehkutetaan "ihan kybällä". Korjatkaa jos olen väärässä :D
 
Tarkoitan tällä siis sitä, että tämä uusi levy näköjään vaatii totuttautumista. Itse en vielä osaa muodostaa mielipidettä, pitänee kuunnella vielä muutaman kerran.
Hiffasin näinkin selkeän faktan vasta hetki sitten: Itselleen tärkeimpien ja isompien bändien uudet levyt vaativat joka kerta monta kuuntelukertaa, jotta levy aukeaisi. Uusien bändien levyt joko kolahtavat heti, tai sitten eivät. Tämä taas johtuu puhtaasti ennakkoluulojen puuttumisesta uutta bändiä kohtaan. Miksi edes lässytän tästä? Koska alkoholim....
 
No, ainakin V.U.V on hyvä biisi.

Näin muutaman kuuntelukerran perusteella pystyn jo sanomaan että tätä levyä tuun kuuntelemaan paljon tänä vuonna, iskee sen verran lujaa jo täs vaihees.

Nomad toimii ns. vitusti!

PlaneettaKaravaanari: Nomad toimii ns. vitusti!
 
Kyllaeee. Joka kuuntelukerralla olen lätystä aina vaan enempi liekeissä.

Ihan päällimmäisinä koko levystä paistaa läpi Hyrden vokaalit (tai ehkä nämä on ollu aina näin tiukat, viimeisestä levystä on kuitenki 2 vuotta!) ja synien kokonaisolemukseltana positiivinen, korostunut läsnäolo. Kokonaisuutena levystä ei osaa vielä sanoa paljon mitään, mikä tietysti on siinä mielessä harmillinen juttu koska konseptilevyksi tätäkin markkinoivat, mutta yksittäisinä biiseinä tosi moni biisi on jo kolahtanut ihan täydellisesti. Esim. Ei Encorea, VUV, Pirunpaska, Lepositeet, ja Puolikas Ihminen menee nyt ainakin ihan jatkuvalla repeatilla levysoittimessa. Varsinkin tuo Ei Encorea on kyllä aivan äärettömän virkistävä biisi: niin selkeää Stam1naa kuin vain kukaan voikaan tehdä, sanoituksissa pureksimista ja naureskelemista ("kana astronauttina marsiin eivvv....") mutta kuitenkin vähän uutta väriä ja varsinkin sävellyksen osalta hienoa musiikillista progressiota aiemmista levyistä ja biiseistä.
 
Ei mulla enempää, jatkan kuuntelua. VUV:in riffit on vain niin saatanan kovia.

Biisit 1-5 ovat kovia ja Arveton päättää levyn hienosti. Siinä välillä sitten vähemmän toimivia biisejä. Tuo Nomad ei itselle toimi oikein. Olen tottunut siihen Hyrden suomenkieliseen rytmittelyyn, josta pidän ja joka on yksi isoimmista jutuista koko bändissä. Nomad biisinä toisaalta tuo mieleen Toolin, jonka jo joku taisikin mainita. Että sinänsä hyvä biisi, mutta jää kuitenkin muutoin levyllä aika heikoksi omasta mielestä.
Ehkä se tästä ajan kuluessa. Toistoja takana nyt noin 5 ja lisää täytynee kuunnella.