| Aihe: Jytinää!! | 1 |
|---|
|
JYTINÄÄ!!
JYTINÄÄ!!
Kutiseeko kainaloissa keski-iän kriisi? Väijyykö viidenkympin villitykset jo nurkan takana?? Eipä hätää, aloita uusi harrastus, joka paukuttaa yllämainitut uhkakuvat huitsin nevadaan; rumpujen soitto!!
Tervehdys!
Olen 47-vuotias, urheilun parissa viimeiset 16 vuotta työskennellyt, mies Jyväskylästä. Viime keväänä, talven hiihtokauden ( lue: Työkauden ) loputtua juolahti mieleeni, että olisi messevää aloittaa uusi harrastus. Jotenkin päähäni pälkähti, että rumpujen soiton opettelu voisi olla hupaisaa ajanvietettä. Lähtökohdat valitun uuden harrastuksen aloittamiselle eivät ehkä olleet aivan optimaaliset; 46 vuotta matkamittarissa, kokemukset / soittaminen erilaisilla musiikki-instrumenteilla pyöreä NOLLA ( musiikkia olin tosin sujuvasti kuunnellut yli 40 vuotta )! Olen myös varma, että jos kysyttäisiin peruskoulun aikaisilta musiikin opettajiltani allekirjoittaneen musikaalisuudesta / rytmi-tajusta, olisi vastaus varmasti: Se, ettei hän työskentele musiikin parissa, ei ole korvaamaton menetys Suomen musiikki-elämälle ( pikemminkin päinvastoin )!
Näillä taustoilla varasin yhden opetus-tunnin Rockvilla-rumpupajalta viime vuoden huhtikuun loppupuolella, jotta saisin vähän tuntumaa rumpujen soittamiseen ja olisiko kuningas-ajatukseni uudesta harrastuksesta sittenkään hohdokas ( Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että olen jo junnu-iästä lähtien pitänyt rokettiroll hemmoja äärimmäisen cooleina tyyppeinä ja takaraivossa jytisi ajatus, että jos oppisin hieman soittamaan jotain instrumenttia oma cool dude statuskin noususi edes hieman..? ) Naiivi ennakko-odotukseni oli, että rummut ovat helpoin / yksinkertaisin instrumentti opetella soittamaan. Ko. ajatuksen todenperäisyys tuli todistettua vääräksi jo tuolla ensimmäisellä koe-tunnilla. Toisaalta tuo samainen tunti riitti vakuuttamaan minut siitä, että rumpujen soittaminen on aivan tajuttoman hauskaa! Samainen tunti aikaansai myös sen, että seuraavaksi saapastelin Jyväskylän Musikantti-liikkeeseen ja tilasin itselleni sähkörumpu-setin ( Kerrostalo-asujana sähkörummut olivat ainoa varteenotettava vaihtoehto jo ihan naapurisovun kannalta ). Rumpu-setin ( Roland HD-1 malli; erittäin kompakti / yksinkertainen aloittelevan rumpalin setti, jonka ominaisuudet ovat täysin riittävät allekirjoittaneen taitotasolle vähintään seuraavat parikymmentä vuotta! Plussaa tulee myös setin helposta kokoamisesta. Jopa tällainen tekniikan anti-ihmelapsi kokosi setin alle tunnissa!?! ) saavuttua varasin samantien kahdeksan tunnin alkeiskurssin Rockvillasta ja soitto-opiskelu pääsi kunnolla käyntiin. Täytyy myöntää, että aluksi oli jopa vaikeuksia osua kannuihin tai lautasiin, saati sitten saada niistä lähtemään jotain ( aika lailla rytmitöntä ) ääntä. Kolikon kääntöpuolena oli kuitenkin se, että lähtötason ollessa nollassa tai hiukan sen alapuolella, oli myös kehitys suht huimaavaa! Kurssin loputtua pystyin jo paukuttelemaan yksinkertaisia komppeja ( paikoin jopa oikeassa rytmissä pysyen ).
Tämä ensimmäinen kurssi oli kuin bensaa liekkeihin motivaation osalta. Kesä kului lähes päivittäisessä rumpujen naputtelussa ( 5 45 min kerralla ) seuraa johtajaa periaatteella eli MP 3 soittimen kautta musiikkia rumpusetin kuulokkeisiin ja sitten musiikin mukana rummuttelua. Tällä metodilla ei kyllä opi soittamaan rumpuja kovinkaan kaksisesti, mutta se on hillittömän hauskaa! Loppukesästä oli sitten pakko varata uusi kurssi ( kahdeksan tuntia ) ja tavoitteena oli opetella soittamaan jokin perus-rock kappale ja myös äänittää se. Kappaleeksi valikoitui AC/DC:n Back in Black ja seitsemän tunnin harjoittelun jälkeen viimeisellä tunnilla kappale purkitettiin ( ERITTÄIN karvalakki-mallin kompilla ). Ko. tuotosta tuli sitten ahkerasti soitatettua saksalaisille työkavereille ja kommentit olivat: Wahnsinnig! Du bist echter Profi No, nämä kommentit kertoivat kyllä enemmän työkavereiden tiedonpuutteista musiikin saralla kuin allekirjoittaneen rumpujen soittokyvyistä, mutta rock-uskottavuuteni työkavereiden silmissä oli nyt pari piirua korkeammalla
Nyt, vajaan vuoden, säännöllisen epäsäännöllisesti rumpuja paukutelleena olen noteerannut, että uuden harrastuksen mukana on tullut muitakin positiivisia elementtejä kuin pelkkä soittamisen hauskuus. Olen nimittäin luonteeltani ns. peruslaiska-tyyppi, jonka vapaapäivät / loma-ajat tuppaavat herkästi katoamaan tietynlaisen koti-Bermudan kolmion ( sohva-televisio-jääkaappi ) sisään. Kun rumpu-setti on kätevästi jatkuvassa toiminta-valmiudessa olohuoneen nurkassa, niin takaliston homehtuminen kiinni sohvaan vaara on omassa taloudessa pienentynyt selkeästi. Nykyisin nimittäin sohvalla löhötessä mieleen juolahtaa aika nopeasti ajatus: Taidanpa tempaista lyhyet soitto-sessiot tähän väliin. Ja vaikka tuo soitto-sessio ei kestäisi kuin ainoastaan muutaman minuutin, niin sen jälkeen sohvalla makoilu ei enää tunnukaan niin houkuttelevalta; Selkeä vireys-tilan nousu havaittavissa! Asia, joka on ilmentynyt mm. kotitalouden siisteystason nousuna ( Taidanpa nyt hieman siivota tätä sikolättiä ) tai kunnon kohoamisena ( Nythän sitä oikeastaan voisi lähteä ulos lenkille ). Tuohon kunnon kohottamiseen liittyy mielestäni myös eräs rumpujen soiton luontaisetu. Koen olevani aika hyväkuntoinen mies ( Kymppi juosten taittuu helposti alle 40 minuutin ), mutta niin vain jo kymmenen minuutin soittamisen jälkeen ovat kainalot ja kalsarit hiessä!?! Mielestäni yksi niitä harvoja asioita, jolloin penkillä istuen saa hien pintaan ja sykkeen kohoamaan. Tällä täytyy olla positiivisia vaikutuksia yleis-kuntoon!
Tällaisia kokemuksia rumpujen soittamisesta. Koen olevani ( suht) elävä esimerkki siitä, ettei uuden harrastuksen aloittaminen vanhoilla päivillä ja ei-niin parhailla mahdollisilla taustoilla ole ylitsepääsemätön kynnys ylittää, ainakaan rumpujen soiton osalta. Kun tiedostaa omat vajavaisuutensa ja ei tavoittele kuuta taivaalta ( tässä ei TODELLAKAAN ole tavoitteena mikään keikka-muusikon ura..! ), niin ainakin minun mielestäni rummuttelu on mitä mielenkiintoisin ja hauska uusi harrastus.
Hit me with your rythm-stick, hit me, HIT ME!! ( Ian Dury )
Heikki Alakärppä ( suksien rasvaaja Germaanien maastohiihto maajoukkueessa )
Rockvilla Rumpupaja
Pasi Juvonen, Pop-jazz musiikkipedagogi AMK
Puh. 0500 789 937
www.rockvilla.fi
www.rumpukaraoke.com |  Bobana
09.02.2012 19:55:55 (muokattu 09.02.2012 22:45:45) | |
|
Viidenkympin kriisi!
Eka!
Noniin. Hienoahan se että hotsittaa. Ja My appologies tässä vaiheessa kun en koko novellia läpi vielä lukenut. Typoilen sitten nolona jälkikäteen. : )
EDIT: Noniin. Nyt minä sitten editoin(typoilen) editoin(typoilen) editoin(typoilen).
Ei tullut sitä ekkaa lausetta luettua juu.
No mutta! Rumpalointihan on äärimmäisen stimuloivaa ja on se monesti myös oman sohvaperunoinnin saanut taltutettua. Kannattaa olla avoin kaikelle eikä keskittyä mihinkään tiettyyn. Kyllä se treenaus jossakin vaiheessa palkitaan.
Itsellä on ns. indepence (eli raajojen toisistaan riippumaton liikehdintä) ollut aina hiukan niin ja näin. Mutta ihme ja kumma, kitaran soitto toi hillitöntä edistystä siihenkin pulmaan eli kehotan syventymään musiikkiin ja instrumentteihin niin paljon vaan kuin ikinä sielu sietää. Ja Vist! : D
Ai nyvvai??! | |
Hienoa Heikki! Kyllä rumpujen parissa on ihan haastetta kylliksi. Meilläpäin kriteerinä on ollut "rumin mies rumpuihin ja tyhmin basistiksi" ;) Vai miten se nyt meni...
Soiton fyysisyys tulee alkuun paljolti puristuksesta, jännityksestä ja hakusessaan olevasta tekniikasta. Joku 90-minuuttinen keikka lavavaloissa on jo kyllä kuntoilutapahtumakin, vaikkka em. asiat olisivat kohdallaan. Tutkimus parin vuoden takaa totesi, että rokkibändin rumpalin keikka ja jalkapalloilijan 90-minuuttinen ovat suhteellisen lähellä toisiaan fyysisen rasituksen suhteen.
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
Tutkimus parin vuoden takaa totesi, että rokkibändin rumpalin keikka ja jalkapalloilijan 90-minuuttinen ovat suhteellisen lähellä toisiaan fyysisen rasituksen suhteen.
Saisko tälle lähdettä? | |
Drakomorphos: Saisko tälle lähdettä?
Se oli lehtijuttu englantilaisesta tutkimuksesta. Valitettavasti lähdettä ei löytynyt:
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
Drakomorphos: Saisko tälle lähdettä?
No kyllä se näin on. Ja mitä nopeempaan musaan mennään niin pitää sitä varmemmin kutinsa. Ainakin metalli-skenessä.
Ai nyvvai??! |  Laakstr
12.02.2012 00:44:16 (muokattu 12.02.2012 00:45:16) | |
|
Drakomorphos: Saisko tälle lähdettä?
Katkelma LA Times:n haastattelusta - Haastateltavana Neil Peart
"The research, conducted by Marcus Smith of the University of Chichester in England, found that Burke's heart rate averaged 140 to 150 beats per minute and at times would spike as high as 190 well beyond the recommended "maximum" for his age (he's now 57). Smith concluded that being a top drummer required the same stamina as being an elite-level soccer player."
Tässä linkki haastatteluun:
http://articles.latimes.com/2011/ju … h/la-he-fitness-neil-peart-20110725
Enempää en jaksanut nyt guuglata :) | |
hollmi-5: Se oli lehtijuttu englantilaisesta tutkimuksesta. Valitettavasti lähdettä ei löytynyt:
Eikös myös apulanta orkesterilla tehty tällainen tutikimus joskus tässä. Laittoivat mittareita äijille joka paikkaan. Korostan sanaa JOKA. Vastasi kuulemma keikka keskimäärin jotain päivän halon hakkuuta noin fyysisen rasituksen mittarilla ja lämpöhalvaus lähellä koko ajan.
Väittäisin kuitenkin, ettei omat keikat ota ihan nuin koville. Joskus on jollain swingikeikalla tullut ihan kylmäkin kesken kaiken.
Kaikista hirveintä on se jos on lipsahtanut bilettämään pari päivää ja pitää darrapäissään soittaa joku kolmen tunnin rokanroll zysteemi. Ihan kuiva koko kroppa ja lihakset ja jänteet pahvia. :)
Niin joo edit että oma mokahan se... |  wavelength
12.02.2012 11:58:26 (muokattu 12.02.2012 12:00:11) | |
|
Laakstr: "The research, conducted by Marcus Smith of the University of Chichester in England, found that Burke's heart rate averaged 140 to 150 beats per minute and at times would spike as high as 190 well beyond the recommended "maximum" for his age (he's now 57). Smith concluded that being a top drummer required the same stamina as being an elite-level soccer player."
Siinäpä loistavaa päättelyä mr. Smithiltä. Pulssillahan sitä lihasvoimaa ja -kestävyyttä sekä hapenottokykyä mitataan. Omakohtainen kokemukseni on, että neljä ja puoli settiä soittoa plus roudaukset päälle ei tunnu missään, mutta tunti hölkkää tuntuu joka puolella kehoa vielä parin päivän jälkeenkin... | |
hollmi-5:. Tutkimus parin vuoden takaa totesi, että rokkibändin rumpalin keikka ja jalkapalloilijan 90-minuuttinen ovat suhteellisen lähellä toisiaan fyysisen rasituksen suhteen.
Jalkapallomatsi vastaa muistaakseni about 10-11km juoksulenkkiä. Hölkätään ja spurtataan,...
Ettei korkeissa keskisykearvoissa rumpaloinnin aikana ole kyse jostain adrenaliinipläjäys+rapakunto- yhdistelmästä?
Perjantaina soitettiin kuusi tuntia. Uutta settiä harjoiteltiin. Taukoja oli välissä ja läyryämistä. Aamulla oli kyllä kädet hieman tönkkönä ja jalat myös hieman. Eilen hiihdin puolitoista tuntia ihan reipasta vauhtia. Hiihdosta ei tule mitään oireita seuraavana päivänä, mutta olen tottunut siihen paremmin, kuin maraton rumpalointiin. Mutta en kyllä rumpalointia pidä urheilulajina ollenkaan. Hikoilu tulee lämpötilasta enemmän, jne. Staattisia jännitystiloja tulee ennemminkin ja niiden purkamiseen pitää puolestaan urheilla. Näin humppaukolla.
Hevimiehet on kait luku erikseen ja muut tuplis-tiluttajat. Kyllä se kait menee urheilun puolelle sitten. En epäile sitä ollenkaan. Mutta tuollaisia perusiskelmiä, väliin rokettirollia,,, ei tunnu ihan äkkiä omien kokemuksieni mukaan urheilulta.
Apulannan jätkiähän testailtiin, niin kovassa vedossa oli miehet. Keikkasetin vetäminen vastasi liikuntasuoritusta. Enemmän agressiivinen tapa soittaa ja eläytyä. Harrastaahan ne jäbät kait muutenkin liikuntaa, jos en ihan väärin muista.
Ei rumpalointi ainakaan huononna kuntoa.
Paljon huuhaa juttua liikkuu näistä.
Lavatanssijat laitettiin testiin, niin se vastas jotain peruskävelyä suurinpiirtein.
Samoin sauvakävely vastaa tavallista reipasta kävelyä. ....
Ei ole artikkeleja heittää. Mutua ja muistikuvia nämä. | |
Onnittelut harrastuksesta!
Vaikka et tavoittelekaan keikkamuusikon uraa, niin koita kuitenkin päästä joskus soittamaan bändin kanssa! Bändisoitto tuo varmasti vielä ison lisän rummutteluun. Pidä korvat ja silmät auki, jos joku tuttu tai tutun tuttu harrastaisi sopivasti kitaran näppäilyä, bassottelua tai jotain muuta sopivaa instrumenttia niin rohkeasti bändisessiota pystyyn! | |
Olisko näille mainoksille kuitenkin nuo bannerit parempi paikka?
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |  asa
07.03.2012 15:08:02 | |
|
Mulla oli yksissä treeneissä sykemittari mukana. About parin tunnin treeneissä syke oli korkeimmillaan ~170Bpm, ja mittarin mukaan kalorikulutus oli 500-600 kalorin luokkaa. Että kyllä se hevinlätkytys jonkinmoisesta urheilusta käy.
UP THE IRONS! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
