Media ja viihde ›

Murray Engleheart & Arnaud Durieux - AC/DC: Maximum Rock & Roll
 
Osittain hieman sekavasti kirjoitettu ja epäloogiseti etenevä elämäkerta. Ehkä osa menee myös suomennoksen piikkiin. Kyllähän tässä silti oli ihan mukavasti asiaa ja uuttakin tietoa vanhemmallekkin fanille. Etenkin varhaisvuodet on varsin hyvin kartoitettu tässä kirjassa. Levynkeräilymielessä AC/DC vaikuttaa hyvältä, joskin varmaan myös osittain aika haasteelliselta ja kalliilta kohteelta. Varhaislevyistä löytyy vaikka minkälaisia variaatioita ja sinkkujakin riittää (B-puolien ansiosta) paljon keräiltäväksi.

Juha Vuorinen: Helmiä hanurista
 
Novellikokoelma, tarinoista vain kaksi taisi olla aiemmin julkaisemattomia. Ei oikein nyt iskenyt, kenties edellisistä lukukerroista on kulunut vasta liian vähän aikaa. Ihan taattua Vuorista tekstit kyllä olivat, niin hyvässä kuin pahassakin.
 
Veikko Huovinen: Porsaan paperit
 
Eläinaiheisia novelleja vuosikymmenten varrelta koottuna samoihin kansiin. Muistan kyllä Huoviselta parempiakin juttuja lukeneeni, mutta meniväthän nämäkin nyt paremman puutteessa.

Pamela Des Barres - Let's Spend The Night Together: Bändäreitä ja takahuoneiden muusia
 
Pamela Des Barres jatkaa kolmannessa kirjassaan ryvettyneen "bändäri" sanan maineen puhdistamista. Tällä kertaa ääneen pääsee hänen lisäkseen liuta muita tunnettuja ja vähemmän tunnettuja bändäreitä. Mitään uutta kirja ei sinänsä tarjoa, mutta jos bändäri-ilmiö kiinnostaa, niin kannattaa ehkä lukaista. Almost Famous leffa ajaa tavallaan saman asian. Siinä on aito "bändäriys" kaikessa viattomuudessaan kuvattu aika hyvin. Toisaalta sitten joku Sweet Connie on aika kaukana sen leffan meiningeistä... Bändäreitäkin on siis vähän joka junaan, mutta kaikkia heitä yhdistää aito rakkaus musiikkiin.

Listataas tähän vähän viimeaikaisia, ensimmäisen aloitin marraskuussa
 
Terry Pratchett - Magian väri
Terry Pratchett - Valon tanssi
Herman Melville - Moby Dick (tässä meni varmaan 5 viikkoa, meinasin jo luovuuttaakin)
Terry Pratchett - Johan riitti
Henri Charriere - Vanki nimeltä Papillon
Terry Pratchett - Mort
 
Huomenna aloitan Joseph Hellerin Catch-22:n.
 
Välkyimmät ehkä tuosta osasikin vetää johtopäätöksen että työn alla on Pratchettin Kiekkomaailmat ilmestymisjärjestyksessä ja välissä aina joku muu kirja ettei ala puuduttamaan, ellei sitten peräkkäiset Kiekkomaailmat ole toistensa suoria jatko-osia (kuten Magian väri-Valon tanssi).

Stephen King: Sydänyö.
 
Kirja koostuu neljästä pienoisromaanista, joista ensimmäiset kaksi eli Langolieerit ja Salainen ikkuna, olivat aiemmin tuttuja vain niistä tehtyjen elokuvasovitusten ansiosta. Kirjastopoliisi ja Aurinkokoira ovat ne kaksi muuta. Kaikki tarinat koukuttivat kyllä nopeasti. Aurinkokoiran lopetus oli ehkä hiukan hätäinen, mutta muuta haukuttavaa en keksi. Loistavaa Kingiä kaikenkaikkiaan.

John Fagerholm & Jaakko Riihimaa - Albert Järvinen
 
On tullut luettua pilvin pimein kaikenlaisia artistielämäkertoja, mutta täytyy sanoa, että tämä on kyllä parhaasta päästä. Hyvä Suomi! Erittäin pieteetillä tehty opus, jonka oikeastaan ainoa huono puoli on koko ja paino, jotka hiukan hankaloittavat luku-urakkaa. Mutta kaikkinensa erittäin suositeltava teos, vaikka ei niin fani olisikaan.

Marko Tapio - Arktinen hysteria I
 
Mukava lukea polveilevaa tekstiä, jossa sivulauseet laukkaavat vapaasti.
 
Mikähän nykyajan suomalaisia mieskirjailijoita vaivaa, kun työstävät koko ajan vain armottomia lauseita?

glx405: Mikähän nykyajan suomalaisia mieskirjailijoita vaivaa, kun työstävät koko ajan vain armottomia lauseita?
 
Mmm, minäkö? En tunnusta.

Orhan Pamuk: Viattomuuden museo
 
Mitä enemmän Pamukia lukee, sitä enemmän hänen tapaansa kertoa rakastaa.
 
Lumi-romaani poikkeuksena. Sen epäsuosioon Pamuk viittaakin tässä kirjassa erään henkilönsä sanoin:
 
"Orhan bey, luin teidän Lumi-romaaninne loppuun asti. En pidä politiikasta. Älkää panko pahaksenne, mutta politiikan takia se oli minulle hieman takkuista luettavaa..."

Hetki sitten sain päätökseen Monty Python -porukasta kertovan Monty Pythonin maailma Monty Pythonin mukaan. Kirja koostuu ryhmän jäsenten haastatteluista, poislukien edesmennyt Graham Chapman, jonka osuudet on poimittu hänen aikaisemmista haastatteluistaan sekä hänen elämänkumppaninsa ja sukulaistensa haastatteluista.
 
Kirja oli kokonaisuutena aivan loistava, vaikka alkupuolella käsitellyt Pythonien opiskeluvuosien kuvaukset tuntuivatkin välillä hieman pitkästyttäviltä. Pidin siitä, että jokainen Python-elokuva oli käsitelty kirjassa erikseen. Kirjan lukeminen palautti jollain tapaa maan pinnalle kuvitelmista, että ryhmän jäsenet olivat loistavissa väleissä keskenään ja aina hauskoja. Kirja ei varsinaisesti ollut hauska, mutta erittäin viihdyttävä.
 
Seuraavana lukuvuorossa on Mark Pytlikin Björkin elämäkerta.

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen.
 
Lyhyt oppimäärä ruotsalaisuudesta kevyesti keskellä päivää. Hauska on. Tämän ja Maaninkavaaran jälkeen odottelee, että jossain vaiheessa saapi Metsäjätin kouraansa.

Catch-22 kahlattu läpi, huomenna lähtee Douglas Adamsin The Long Dark Tea-Time of the Soul.

Ray Bradbury - Fahrenheit 451
 
Tämä scifiklassikko tuli viimein luettua ja olihan se oikein hyvä kirja. Kyseessä on vuonna 1953 julkaistu kertomus yhteiskunnasta, jossa kirjat ovat kiellettyjä. Palomiesten tehtävä ei ole enää sammuttaa paloja, vaan sytyttää niitä; polttaa yhteiskunnalle vaaralliset kirjat. Eräs palomies nousee kuitenkin lopulta tasapäistävää, robottimaista yhteiskuntaa vastaan.
 
Fahrenheit sai ajattelemaan. Ei paitsi kirjojen ja kirjallisuuden arvoa, mutta myös sodan järjettömyyttä ja sitä voiko tällainen touhu joskus olla muutakin kuin scifiä. Toivottavasti ei, mutta mistä sen koskaan tietää. Joka tapauksessa varsin hyvä opus.

Juha Vuorinen: Vaippaihottuma
 
Juoppohullun päiväkirjan neljäs osa, jossa päähenkilö seestyy pikkuhiljaa kunnon perheenisäksi. Hauskoja juttuja tähänkin silti mahtui, vaikka hieman vakavahenkisempi olikin aiempiin osiin verrattuna. Ilahduttavan vähän panokohtauksia ja muita alapääjuttuja tällä kertaa, mikä ei tietenkään Vuorisen kohdalla tarkoita, etteikö niitäkin olisi muutama mukaan mahtunut, ovathan ne hänelle tavallaan jo eräänlainen tavaramerkki. Ihan lukukelpoinen kirja tämäkin, vaikka perheenisän arki onkin mahdollisimman kaukana omastani.
 
Huovisen koottuja teoksiakin luin taas yhden osan, vaikka osa tarinoista olikin tuttuja viimeksi lukemastani kirjasta. Hyvin omalaatuinen kirjoittaja hän on kyllä ollut; osassa tarinoista ei tunnu tapahtuvan oikeastaan yhtään mitään, kun taas toisille saa nauraa oikein vedet silmissä. Ehkä pidän kuitenkin vähän taukoa nyt ja luen jotain muutakin välillä.

Hunter S. Thompson - Pelon Valtakunta.
 
Ostin kirjan jo viime kesänä Tuskafestareilla mutta jotenkin en ennättänyt paneutua sen pariin ennen kuin vasta nyt. Ensitunnelmat olivat lähinnä syvän hämmentyneitä mutta eteenpäin lukiessa tajusin että tässä taitaa olla tähän asti paras lukemani kirja koskaan. Gonzo on minulle tyystin uusi tyyli ja hetken ihmettelin että miten hitossa se varsinainen aihe tuntuu katoavan jatkuvasti jonnekin aasin sillan kautta johdettujen sepostusten valtamereen mutta pikkuhiljaa aukeni että tämä kai se juttu onkin. Kirjan omintakeinen teksti ja hulvattomat tarinat naulitsivat muutamana yönä niin täysin kirjan lumoihin että yöuni jäi muutamaan tuntiin. Jos tuosta sopasta puoletkaan on totta niin en ole eläessäni tavannut ketään niin vaikuttavaa ja samalla hämmentävää henkilöä kuin mitä Hunter Thompson oli. Olen aina pitänyt itseäni spontaanina ja hetken mielijohteesta toimivana mutta en ole edes harrastelija tähän mieheen verrattuna.
 
Kirjalle on pakko antaa se täydet viisi tähteä, sillä niin vaikuttava ja nautittava lukukokemus tämä teos oli.
 
***** Kas noin. :)

Karipiirto: Hunter S. Thompson - Pelon Valtakunta.
 
Kirjalle on pakko antaa se täydet viisi tähteä, sillä niin vaikuttava ja nautittava lukukokemus tämä teos oli.
 
***** Kas noin. :)
 
Sitten kannattaa ehdottomasti lukea Suuri hainmetsästys. Se oli ilmestyttyään Soundi-kirjana kova juttu ja on edelleen sitä.

Seppo Jokinen - Ajomies.
 
Eli komisario Koskisen tutkimuksia jälleen yhden kirjan verran.
 
Sujuvaa ja tuttua ja arkista, helppoa luettavaa. Ehkä näissä nyt pieni sarjatuotannon maku kuitenkin alkaa jo olla, vaikka tällä kerralla käydään selvittelemässä rikoksia Norjassa asti.
 
Ihan ookoo ajanvietedekkari.

Petri Tamminen: Mitä onni on?
 
Yltiöarkinen kertomus onnen alkulähteille vaappuvista apurahataiteilijoista on humoristisuudessaan parasta suomalaista kirjallisuutta.

Paavo Väyrynen: Finland utrikespolitik - den nationella doktrinen och framtidens mänsklighetspolitik.
Väitöskirja vuodelta 1988.
 
Toisen osan menetelmäkohdassa hän arvioi voiko tulevaisuutta tutkia tieteellisesti vai onko tulevaisuustutkimus vain "gissningskonst" (arvaustaidetta?)
Hän päätyy siihen että hänen käyttämänsä menetelmä on tieteellinen.
Hän päätyy siihen että Suomen ulkopoliittisen doktriinin ympäristötekijät
1. Neuvostoliitto on suurvalta
2. Eurooppa on jakautunut kahteen toisiaan vastaansuunnattuun sotilasliittoon
ovat erittäin stabiileja.
Se että kuinka kauan tilanne sellaisena säilyy on gissningskonst. Huolellisen analyysin jälkeen hän kuitenkin päätyy että tilanne säilyy tällaisena näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajan.
 
Pari vuotta väitöskirjan jälkeen sekä Neuvostoliitto että Varsovan liitto hajosivat.
 
Varmaan Paavo analysoi tulevaisuutta yhtä hyvin kuin kaikki muutkin mutta tulevaisuuden tutkiminen on ilmeisesti kuiteskin "gissningskonst" eikä tiedettä?