Rock, pop, alternative ›

tulipas vihdoin saatua eilen tuo beatles anthology dvd..50e hintaan viel, niin ei yhtään paha :)..

ramionparas: tulipas vihdoin saatua eilen tuo beatles anthology dvd..50e hintaan viel, niin ei yhtään paha :)..
 
Itse ostin nelisen vuotta sitten ja olen katsonut monta kertaa, samoin kuin aikoinaan televisiosta vhs-kasetille nauhoittamani lyhennetyt versiot. Hyvä ostos, ei mene rahat hukkaan!

ramionparas: tulipas vihdoin saatua eilen tuo beatles anthology dvd..50e hintaan viel, niin ei yhtään paha :)..
 
Siis koko paketti? Mistäs noin edullisesti löytyi?

Lazy Jake: Siis koko paketti? Mistäs noin edullisesti löytyi?
 
Ei tuo olisi play.comissa kuin 54 eurorahaa. http://www.play.com/DVD/DVD/4-/1140 … atles+anthology&urlrefer=search

glx405: Ei tuo olisi play.comissa kuin 54 eurorahaa. http://www.play.com/DVD/DVD/4-/1140 … atles+anthology&urlrefer=search
 
Remasterit yli 7€ kpl. Kauhean kallista tuollaisista 50 vuotta vanhoista levyistä jotka on äänitetty jollain neliraiturilla.

Ari78: Elvis kuoli 16.8.
 
Niinpä kuoli: 16.8.1977
 
Pop-tähti Madonna on muuten syntynyt 16.8. (vuonna 1958)
Siis samana päivämääränä kuin Elvis kuoli - kylläkin eri vuotena.
 
Kate Bush on syntynyt 30.7.1958
Katella ja Madonnalla on ikäeroa vain noin kaksi viikkoa!
 
Michael Jackson oli syntynyt 29.8.1958
Siis noin pari viikkoa ikäeroa Madonnaan.
Jacksonhan siirtyi kylläkin jo tuonne taivaallisen orkesterin puolelle muutama vuosi sitten.
 
Madonnaa ja Kate Bushia yhdistää myös muun muassa se, että molemmat syntyivät, kasvoivat katolisessa perheessä.
Katolilaisuus / katolinen kasvatus on kaiketi vaikuttanut molempien artistien uraan ja musiikkiin - mutta eri tavoin.
 
Muutenhan kyseiset artistit ovat olleet monessa suhteessa hyvinkin erilaisia: tehneet hyvinkin erilaista musiikkia, ja myös esimerkiksi suhtautuminen julkisuuteen on ollut heillä erilaista. Madonna on yrittänyt käyttää julkisuutta hyväkseen kaikin keinoin ja Kate Bush on taas yrittänyt vetäytyä julkisuudesta mahdollisimman paljon ja tehnyt itsestään salaperäisyyden, mysteerisyyden verhoamaa musiikin tekijää. Tavallaan julkisuuden hyväksikäyttöä kyllä sekin.
 
Mutta tämä on sitten jo toinen tarina, kuten Rudyard Kipling ehkä toteaisi tässä vaiheessa :)
 
....................................................................................................................
 
Mutta palataanpa jälleen tämän ketjun varsinaiseen teemaan ja sen muunnelmiin eli neljän liverpoolilaisen veikkosen kokoon pistämään bändiin, jonka tunnemme nimellä The Beatles....tuttavallisemmin Piitlössi, ja kyseisen bändin ja sen musiikin herättämiin erilaisiin aiheisiin, aatoksiin ja fiiliksiin :)
 
Xan de Wan: On tainnut tuo Abbey Road-albumi nostaa muutenkin eniten suosiotaan - ja myös arvostustaan (?) - vuosien aikana Beatlesin albumeista.
Kiinnostava asia, ilmiö sinänsä.
 
Dull Finn: Abbey Road on tietyllä tapaa todiste Valkoista tuplaa vastaan: kompakti pakkaus, löysät on vedetty pois, biisintynkien yhdistäminen medleyksi yksinkertainen neronleimaus. Kaksi loistavaa George Harrison-biisiä luultavasti siivittävät levyn myyntiä eniten, mutta ei voi jättää huomioimatta lätyn huimaa häröilypotentiaalia, stonereitten kuulokkeissa toimii varmasti (niinkuin tuo V. tuplakin epäilemättä, mutta Abbey Road voittaa varmasti hinnankin puolesta).
 
Olet todennäköisesti tuossa oikeilla jäljillä.
 
Abbey Road-albumi kuulostaa jollain kumman tavalla hämmästyttävän yhtenäiseltä albumilta, vaikka se koostuukin melkoisen eri tyyppisistä kappaleista.
Paljon yhtenäisemmältä kuin vaikkapa Valkoinen Tupla, joka kuulostaa melko repaleiselta, hajanaiselta albumilta.
 
Ehkä on myös niin, että Abbey Roadin biisit ovat - noin yleisesti ottaen - ehkä jonkin verran "helpompia" kuin vaikkapa Sgt Pepper's-albumin biisit. Abbey Road on kokonaisuutena helpommin sulateltavissa oleva ja myös ehkä tavallaan selkeämpi, seestyneempi albumi kuin Sgt Pepper's albumi. Sgt Pepper's menee ehkä liiankin taiteelliseksi ja "vaikeaksi". - En tiedä onko näin. Tämä oli nyt tässä "vain" oma mielipiteeni, eräänlainen heitto.
 
George Harrison tosiaan puhkesi täyteen kukkaan musiikin tekijänä vasta Beatlesin uran loppuvaiheessa. Siitä todisteena Abbey Road-albumin kaksi upeaa klassikko-biisiä. Ne ovat osaltaan lisänneet, vahvistaneet Abbey Roadin suosiota ja arvostusta.
Millaisia biisejä George olisikaan vielä tehnyt, jos Beatles olisi jatkanut vielä yhdessä jonkin aikaa ?
Se - valitettavasti - jää ns. ikuiseksi arvoitukseksi.
 
Viime vuosina juuri Abbey Road on nostanut eniten suosiotaan myös erilaisissa äänestyksissä maailmalla Beatlesin albumien paremmuudesta.
 
Tämä osaltaan vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että Abbey Road on Beatlesin paras albumi ja että Beatles lopetti ollessaan uransa huipulla!
Ja se oli onni, että lopetti uransa huipulla :)
 
Ps. Ainahan tietysti jää kiinnostava iso JOS.......JOS Beatles olisi pysynyt koossa vielä vaikkapa pari-kolme vuotta niin kiinnostavaa olisi ollut kuulla, että mihin suuntaan heidän musiikkinsa olisi mennyt ?

Xan de Wan: Niinpä kuoli: 16.8.1977
 
Elviksen kuolemasta ei ole tyydyttävää todistetta. Mies joka toimitettiin kuolleena Elviksenä mephisläiseen sairaalaan ei ilmeisestikään ollut Elvis vaan joku muu.
 
Ps. Ainahan tietysti jää kiinnostava iso JOS.......JOS Beatles olisi pysynyt koossa vielä vaikkapa pari-kolme vuotta niin kiinnostavaa olisi ollut kuulla, että mihin suuntaan heidän musiikkinsa olisi mennyt ?
 
Beatlesit lopettivat 60-luvun vuonna 69 aloitettuaan sen vuonna 63. Alan kallistua kannalle ettei heistä olisi ollut 70-luvun bändiksi.

velipesonen: Beatlesit lopettivat 60-luvun vuonna 69 aloitettuaan sen vähän aiermmin kuin -63. Alan kallistua kannalle ettei heistä olisi ollut 70-luvun bändiksi.
 
Mun mielestä Abbey Road osoittaa hienosti miten Beatlesista olis voinu hyvinkin olla ainesta 70-luvun bändiks. Saundit ovat jo suuri askel pois 60-luvulta ja Here Comes The Sun -tyylisiä stemmaralleja pystyn helposti kuvittelemaan heidän vetäminään enemmänkin. Tietenkin Lennon rockmiehenä olisi pysyny ankkurina ja estänyt Beatlesia ELOutumasta (mihin hän ei kuoltuaan pystynyt Anthologyn aikaan :)).
 
Noista parin vuoden takaisista remastereista: onko niissä mielestänne jotakin HUONOMPAA kuin niissä aiemmissa CD-versioissa?

Beatles oli olemassa jo vuonna 1960 mutta 60-luvun he aloittivat vasta tammikuussa 1963. Please Please Me -singlen julkaisu merkitsi uuden aikakauden alkua, Yellow Submarine -LP ja Get Back -sessiot käyvät osoituksesta että aikakausi oli loppunut. Kuusi vuotta aika tarkkaan.
 
60-luvulle ominaista oli luonteeltaan epäbyrokraattinen ja ideologisesti vammautumaton vanhan haastaminen. Ilman Beatlesia ei olisi ollut mitään sellaista; Beatles aloitti koko show'n haastamalla showbisneksen pelkällä raa'alla lahjakkuudella, eikä mikään muukaan haastaminen olisi ollut mahdollista. 60-luvun kuolema merkitsi byrokratian, akatemismin ja poliittisen propagandan voittoa, aineen voittoa hengestä. Monet vuoden 1968 kuuluisista poliittisista tapahtumista länsimaissa olivat jo merkki siitä että liekki on sammumaisillaan.
 
On irvokasta että moni kuvittelee "60-luvun hengen" merkitsevän juuri niitä asioita jotka merkitsivät hengen puuttumista, todellisuudessa kaavoihin kangistumista. Mutta lienee kuitenkin ns. suuren yleisön kannalta turvallisempaa että uskovat näin! Totta se ei kuitenkaan ole, ei totta vieköön.
 
Ei niissä vanhoissa cd:issä ole mikään paremmin kuin remastereissa. Siitä masterointityylistä on näemmä tullut muoti nyt kun Pink Floydin katalogi julkaistiin samaan henkeen remasteroituna. The Walliin asti toimii todella hyvin, varsinkin Animals ja Wall hyötyvät, mutta Wallin jälkeiset saattavat olla vanhoina mastereina parempia. Minähän olen ystävällisissä väleissä Final Cut -levyn kanssa (onko kukaan toinen Mnettiläinen?) ja tämä uusi master on sen levyn kohdalla pikkisen samea.

velipesonen: Minähän olen ystävällisissä väleissä Final Cut -levyn kanssa (onko kukaan toinen Mnettiläinen?)
 
On.....Viimeinen kerta,kun Waters sai jotain hyvää aikaan......

Andy Six: On.....Viimeinen kerta,kun Waters sai jotain hyvää aikaan......
 
Höh, Amused to Death pesee minun kirjoissani kaiken Floyd-materiaalin sitten Animalsin.

Pedroz: Höh, Amused to Death pesee minun kirjoissani kaiken Floyd-materiaalin sitten Animalsin.
 
Minun kirjoissani se on ihan hemmetin tylsä levy....Mutta se siitä,tää on Beatles-ketju...

Lazy Jake: Siis koko paketti? Mistäs noin edullisesti löytyi?
 
http://www.amazon.co.uk/Beatles-Ant … =UTF8&qid=1326632044&sr=8-1

velipesonen: Beatlesit lopettivat 60-luvun vuonna 69 aloitettuaan sen vuonna 63. Alan kallistua kannalle ettei heistä olisi ollut 70-luvun bändiksi.
 
Ehkäpä. Ehkäpä näin on.... (?)
 
Beatles oli dynaaminen ja muuntautumiskykyinen - hämmästyttävän dynaaminen ja muuntautumiskykyinen - bändi.
Mutta 'kaikella on rajansa' - niin myös todennäköisesti Beatles-yhtyeen dynaamisuudella ja muuntautumiskyvyllä oli rajansa.
Ns. paukut saattoivat olla jo tuossa vaiheessa (siis vuonna 1969) jo aikalailla käytettyjä (?)
Ehkä Abbey Road-albumi oli heidän viimeinen yhteinen voimanponnistuksensa, johon heillä oli vielä voimia ja johon he pystyivät (?)
(By the way, Abbey Road on esimerkiksi tuottaja George Martinin suosikkialbumi Beatlesin albumeista.)
 
Kuten 'kaikella on rajansa' niin 'kaikella on myös aikansa' - niin oli myös Beatles-yhtyeellä.
(Ehkä) Beatlesin aika - Beatlesin kohtalo - oli juuri tuo kuohuva vapauden ja vapautumisen 1960-luku.
Jonka vuosikymmenen yksi symboli Beatles on.
 
Sen jälkeen tuli uusi vuosikymmen ja uusi aikakausi uusine virtauksineen, suuntauksineen, vaikuttajineen, musiikin tekijöineen, ym.
 
Mutta eivätpä Liverpoolin iloiset veikot (John, Paul, George, Ringo) osanneet aavistaa, arvata aloittaessaan uraansa syksyllä 1962 (Love me do / PS. I love you-singlellään), että mitä kaikkea he olivatkaan saavuttaneet urallaan kun oltiin tultu 60-luvun loppuun (syksyyn 1969)!!!
 
Yhtyeen tie oli kuitenkin mutkikas, kivinen, hankala erilaisine vaikeuksineen, vastoinkäymisineen.....
Joten tähän voisi laittaa vaikka tämän biisin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=-cUaO1P2mfo

Xan de Wan:
Ns. paukut saattoivat olla jo tuossa vaiheessa (siis vuonna 1969) jo aikalailla käytettyjä (?)

Peter Brownin mielestä Lennonin heroiinin käyttö oli yksi ratkaiseva tekijä Beatlesin hajoamiseen.

Johnin ja Paulin suhteessa riittää puitavaa, mutta oma huomattava mielenkiintonsa on Johnin ja Stuartin suhteessa.
Siinä ainakin kuvioissa oli mustasukkaisuus naisesta, ja todennäköisesti taiteestakin aivan eri tasolla kuin Paulin kanssa.
Eikä Yoko haastanut Stuartin siskoa oikeuteen vaikka tämä kertoi kirjassaan veljensä kuoleman johtuneen Johnin pahoinpitelystä, eikä ulkopuolisten hyökkäyksestä, kuten virallinen totuus antaa ymmärtää.
Tai sitten sisko ei oikeasti edes esittänyt tuota väitettä, vaan sanoi ettei Johnilta saatu selkäsauna ainakaan auttanut asiaa...

Eiks tää Pauline Sutcliffen tarinointi ole tämmöistä muodikkaalla homoimagolla boostattua sensaatiokamaa jossa epäolennainen nostetaan olennaiseksi ja keksitään loput omasta päästä?

velipesonen: Eiks tää Pauline Sutcliffen tarinointi ole tämmöistä muodikkaalla homoimagolla boostattua sensaatiokamaa jossa epäolennainen nostetaan olennaiseksi ja keksitään loput omasta päästä?
 
ainakin ajallisesti (2003) Paulinen tarinointi osuu "homostelun" kulta-aikaan, sillä myytiin kaikkea mahdollista, eikä kauppa ole juuri hiljentynyt menneinä vuosinakaan.
Melkoinen markkinoinnin osa-alue tuo kuuluisien miesten, varsinkin työkavereiden, suhteen asettaminen jollekin homoseksuaaliselle tasolle.
Tulee mieleen brittikomediasarja, jossa intialaisperheen isä näki suunnilleen kaikki kuuluisuudet intialaisina.

Dull Finn: ainakin ajallisesti (2003) Paulinen tarinointi osuu "homostelun" kulta-aikaan, sillä myytiin kaikkea mahdollista, eikä kauppa ole juuri hiljentynyt menneinä vuosinakaan.
Melkoinen markkinoinnin osa-alue tuo kuuluisien miesten, varsinkin työkavereiden, suhteen asettaminen jollekin homoseksuaaliselle tasolle.
Tulee mieleen brittikomediasarja, jossa intialaisperheen isä näki suunnilleen kaikki kuuluisuudet intialaisina.
 
Kukapa ei olisi homoseksuaali - symbolisesti? Ja Lennon jos kuka oli!