Studiotyöskentely ›

En oikeen tiedä mihin mä tän laittaisin. Kaveri (vanha äijä) tos miettii kotistudiointia ja hällä on jo liiterillinen wanhoja vekottimia. On vaan näist nykyvehkeistä pihalla ko lintulauta. Tämmöisen hänelle laitoin just sähköpostina ja pikaviestinä.
Tiedän kyl viestintäsalaisuuden ja sen, et pikaviestejä ei sais julkaista, mut tää on ihan itte kirjoittamani tekstinpläjäys, jonka voin halutessani julkaista vai metro- lehden yleisönosastossa. Jos siit on jollekulle muulle yhtikäs mitään apua, ni hyvä niin. Täs ny on hirveesti oikoteitä, yksinkertaistuksia ja ehken asiavirheitäkin. Niihin voi/saa ja tulee puuttua.
 
Kotitsudioista ja äänitteistä.
Jos asia kiinnostaa, niin voin pikakelauksena pähkinänkuoressa kertoa sen vähän, mitä tiedän.
 
Wanha analogimaailmahan oli semmoinen, että etuasteen/mikserin läpi ajettiin ääni x- raitaiseen kelanauhuriin. Tästä sitten valmiit raidat ajettiin taas mikserin ja lukemattomien hilavitkuttimien läpi 2- raitaiseen masternauhuriin. Ja sit masternauha toimitettiin vinyylikaivertamoon.
Periaatteessa hirveen yksinkertaista, eikä tartte tietokoneiden kanssa tapella, mut vaatii kauheesti osaamista, eikä tänä päivänäkään ole halpaa. Musanetin torilla oli taannoin myynnissä Otarin 32- raitainen kelanauhuri muistaakseni hintaan 3000,- Siihen muut tarvittavat vermeet päälle, niin kotitsudioon verrattuna uudet henkilöautot alkaa olla melko halpoja. Mut noi on määrättyihin tarkoituksiin hirveen haluttua tavaraa, Pave Maijanen muistaakseni aikanaan osti MusaFasun Takomotsudioiden vanhat analogivehkeet ittelleen silloinkin melko suolaiseen hintaan.
 
Lähimmäs analogimaailmaa pääsee sillä, et korvaa sen x-raitakelanauhurin vaikkapa tolla Alesiksen HD24:llä. Tuo on kuten x- raitainen kelanauhuri, mutta nauhan sijaan äänittää kovalevylle. Raidat saa kaikki kerralla analogisena ohjattua mikseriin ja siitä masternauhuriin. Lisäksi muistaakseni siinä on, tai siihen saa FireWire- kortin, jolla raidat voi digitaalisena siirtää tietokoneen äänitys/miksausohjelmaan miksattavaksi ja masteroitavaksi.
 
Nykyinen ja yleisin tapa kotitsudioida on sitten tietokone ja siinä oleva äänitysohjelma. DAW = Digital Audio Workstation. Siinä tietokone toimii nauhurina ja mikserinä. Mutta tietokone ei ymmärrä analogista ääntä, vaan ainoastaan dataa. Tätä varten tietokoneen ja äänilähteen väliin tarvitaan interfaceksi kutsuttu kapistus. Nykyään yleensä toimittavat datan tietokoneelle joko FireWire (mielellään FW800) tai USB (nykyään USB 2.0) nimistä väylää pitkin. Noit väyliä on toki muitakin, kuten ADAT ja vaikkapa Tascamin Tdif, mut ei niistä nyt sen enempiä.
 
Idea noissa on siis se, että interface ottaa maksimissaan x- kanavaa kerralla sisään ja toimittaa sen datana tietokoneen äänityssoftaan. Tietokone näkee tuon interfacen vaikkapa USB- väylään liitettynä äänikorttina. Valittu interface määrittää kerralla nauhoitettavien raitojen lukumäärän, mutta äänityssoftassa, eli DAWissa raitojen lukumäärä voipi olla vaikka kuinka järjettömän suuri, yleensä lähinnä kiinni tietokoneen suorituskyvystä, eli käyttöjärjestelmästä, prosessorin tehosta ja käyttömuistin (RAM) määrästä. Tuossa pätee nyrkkisääntö tarpeeksi on liian vähän, enemmän on parempi, liikaa on tarpeeksi. Isot pojat suosivat äänihommissa Macia, mut PeeCeelläkin pärjää mainiosti, kun merkistä riippumatta äänihommissa käytettävä tietokoneentapainen kannattaa siivota ja pitää puhtaana kaikesta, mitä siin hommassa ei tarvitse. Musanetin tsudio- tai tietokonepalstalla on muistaakseni keskusteluketju siitä, miten tietokone riisutaan audiotyöasemaksi. Ihan yleispätevä nyrkkisääntö on vähintään se, että käyttöjärjestelmä ja softat ovat omalla kovalevyllään ja ne äänitettävät musatiedostot omallaan.
 
Kun kurkkaa sinne oman tietokoneensa pyrstöön ja tsekkaa oman tietokoneen ominaisuudet, niin se rajoittaa ja helpottaa käytettävää valikoimaa kummasti. Haluttujen ominaisuuksien mukaan sit vekottimen laatu ainakin jossain suhteessa seuraa sitä hintalappua.
 
Lisäksi yleensä, tai ainakin monesti noissa interfaceissa tulee mukana joku äänityssofta, eli DAW. Vaikkapa Steinbergin Cubase 4 LE, LE:n tarkoittaessa limited edition, eli hieman riisuttu versio. Semmoisellakin tekee kummasti. Ns. täyden version sit halutessaan saa rahalla. Mut ei se laitteen mukana tullut romppu ole ainoa vaihtoehto, noita äänityssoftia on tarjolla ilmaisia tai puoli- ilmaisia, kuten Kristal ja Reaper ja sit lukematon määrä eri hintaisia maksullisia, joista osa tosin on sidottu siihen ostettuun rautaan.
 
Lisäksi, noihin äänityssoftiin on saatavilla ns plugareita, eli just niitä analogimaailman hilavitkuttimia. Noita on käyttöjärjestelmästä riippuen saatavilla taas ilmaisia, puoli- ilmaisia tai maksullisia. Tietokoneen tehoista riippuen niillä korvaa sen lattiasta kattoon- läjän erillislaitteita. Monet niist on sillai kivoja, et niis on non- destructive unlimited undo, eli Eiku- näppäin. Eli mitään ei me pilalle, jos erehtyy kokeilemaan.
 
Ei tota tietokonetta äänitysvehkeenä tartte pelätä, noi softat on pohjimmiltaan kaikki samanlaisia ja kun sisään pääsee, niin ovatten hiton paljon helpompia kuin Jammun digiraiturit tai rumpuällit, joiden käyttöliittymän on liiankin monesti suunnitellu insinööri insinöörille ja siin välissä on runpalit ja soittajanplantut kyl unohdettu ihan kokonaan.
 
Niin, näil ATK- pohjaisilla vermeillä sit äkkiä törmäät ilmiöön nimeltä latenssi. Se on sitä, kun äsken soitettu raita kuuluu luureista/ämyreistä puolen sekunnin viipeellä. Ton ilmiön korjaamiseksi on vaikkapa musanetti väärällään ohjeita, joten en siihen tässä puutu. Monis vehkeissä on muistaakseni 0- latenssikuuntelu sisäänleivottuna.
 
Mut toi kuuntelu on sit kumminkin asia, jonka mukana homma seisoo tai kaatuu. Sinullakin noit ämyreitä riittää joka lähtöön, ni ei ole suuri vaiva kytkeä niitä käyttökelpoiseksi kuunteluksi äänitykseen/miksaukseen/masterointiin. Toi kuuntelu on kumminkin se oleellisin homma vaik kyseessä olis kotipaja. Jos ei kunnolla kuule mitä tekee/on tullu tehtyä, niin käy kuin valtion firmassa. Tietämätön laittaa osaamattoman tekemään tarpeetonta, ni siinä on koko turha työ vaarassa mennä ihan hukkaan.
 
Niin, sit on vielä toi Zoom R16/24. Se on sit edullinen poikkeus, joka toimii raiturina, äänityöasemana ja DAW- kontrollerina. Tota sanaa DAW- kontrolleri ei tartte ihmetellä, se on vain laite, joka pystyy määrätyiltä osin ohjaamaan sitä äänityssoftaa hiiren ja näppäimistön lisäksi. Moni tykkää tosta ominaisuudesta. Noi vehkeet osaavat äänittää ilman tietokonetta sen 8 raitaa kerralla. Ihan vaan laittamalla raidasta/raidoista äänityksen päälle ja soittamalla/laulamalla. Saapi niillä master- raidankin tehtyä ilman tietokonetta. Raitojen siirto tietokoneelle äänityssoftan käsiteltäväksi on sit tehty periaatteella klikkaa hiirellä. Sitä laatua nois ei tartte ihmetellä, ainakaan semmoisen, joka on tottunu vanhoihin ceekasettiraitureihin. Ihan pomminvarmasti saa kelvollista kotiäänitettä aikaan, jos vehkeeseen viittii hiemankaan perehtyä. Paremmat sit oikeessa tsudiossa, vaik siel Maijasen Paven analogisessa.