| Aihe: Soittamisen aloittaminen aikuisena | |
|---|
|
Jousisoittimia pidetään yleensä haasteellisena, mutta löysinpä valoa monen ikänsä kanssa tuskailevan muusikonalun tuskailuun. :)
https://publications.theseus.fi/bit … 53/jamk_1201086117_3.pdf?sequence=1
Itse, en enää ihan poikaisena, en oikein usko noihin "oon liian vanha" -jorinoihin. Useammankin loistavan muusikon olen tavannut, joka aloitti vasta aikuisena. |
 arsu
30.12.2011 15:20:07 | |
|
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=191931&oo=0
All the rebel souls in the land of the free... Ain't never gonna be a slave 'cause it's rock 'n roll they bleed. -Brant Bjork |
|
olisko mahdollista vähän referoida jos/kun kerran oot ton lukenut?
E. mitä nopeasti pläräilin niin vaikka tulokset jossain mielessä kannustavia olikin niin tähänhän ne johtopäätökset sit lopulta jäi:
olisikin mielenkiintoista tutkia, kuinka pitkälle motivoitunut aikuinen todella voi taidoiltaan yltää
lopulta oltiin kuitenkin vasta 2/3 tason kappaleissa |
|
Sergei Fallinen: olisko mahdollista vähän referoida jos/kun kerran oot ton lukenut?
Ok. Eli nelikymppinen naisihminen aloitti tutkimuksentekijän oppilaana. Taustana ei ollut mitään aktiivista instrumenttiharrastusta, koska oli kokenut aikanaan keskenjääneet pianonsoitto-opinnot vaikeina.
2005 keväällä alkoi harjoittelu. Samana syksynä, 3 kk treenin jälkeen hän esiintyi musiikkiopiston solistina, vetäisten Schubertin "Kehtolaulun". 2007 syksyllä soitto-oppilas oli jo toisessa opetuksessa, mutta oli edistynyt paljon. Oli esittänyt jo teoksia, joiden opiskeluun tällä tutkija-opella oli mennyt lapsena 7 vuotta.
Intoa oli, ja osaaminen kehittyi hyvin. Ongelmina oli ajan puute. Mutta sitkeydellä tuloksia syntyi. |
|
Ei kai sitä missään iässä ole lähtökohtaisesti liian vanha oppimaan ylipäätään mitään, ellei nyt sitten joku dementia jo vaivaa, mutta etenkin kun soittotaidosta on kyse niin mitä korkeammalle tasolle tähtää niin sen työläämpää se on mitä myöhemmällä iällä harjoittelun aloittaa. Kysymys lieneekin lähinnä että kuinka korkea soittotaidon aste kelläkin on tarkoitus saavuttaa aikuisiällä aloitetun harjoittelun tuloksena. Ei kukaan voi väittää ettei aikuisena voisi oppia soittamaan, mutta todella korkean soittotaidon saavuttaminen voi olla erittäin vaikeaa.
Oppimisessa aikuisen "etu" lapseen nähden, ainakin soittotaidosta puhuttaessa, on siinä, että aikuinen pystyy käyttämään oppimisessaan järkeä ja loogista ajattelua ihan eri tavalla kuin lapsi, eli ymmärtää monet asiat nopeammin ja helpommin. Toisaalta taas lapsen motoriikka, joka on muutenkin vielä kehitysvaiheessa, "oppii" uusia asioita luontevammin ja tehokkaammin kuin aikuinen, jonka motoriikka on jo vakiintunut ja uudet, ennestään vieraat liikeradat voivat olla todella työläitä saada tuntumaan helpoilta. Soittamisessa, esim. nyt niissä jousisoittimissa, esiintyy paljon hienomotorisia ja hyvän lihasbalanssin hallinnan edellyttäviä liikeratoja, jotka täytyy tulla ns. "selkäytimestä" eli täysin lihasmuistista, sen kummemmin niitä ajattelematta. Jousisoittaja ei voi ajatella soittaessaan koko ajan, että "jousi suoraan, sormi nyt tuohon, kyynärpää nousee, ranne ei notkahda, asemanvaihto pehmeästi" jne. vaan niiden asioiden pitää vaan tulla itsestään sen kummemmin ajattelematta. Tämän saavuttaminen on valtavan paljon helpompaa jos harjoittelu on aloitettu jo lapsena, koska näiden motoristen valmiuksien opettelu menee ikään kuin käsi kädessä lapsen kehon muun motorisen oppimisen kanssa. Melkein voisi sanoa että kyse on yhtä suuresta erosta kuin siinä, kuinka luonnollisesti ja helposti lapsi oppii puhumaan äidinkieltään verrattuna siihen kuinka paljon uuden kielen oppiminen vaatii aikuiselta.
Nämä nyt eivät ole mitään mun mutu-pohdintaa, vaan aihetta on tutkittu ja siitä kirjoitettu paljonkin.
"Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -jami |
 baron
31.12.2011 02:17:21 (muokattu 31.12.2011 02:20:30) | |
|
sellisti: Ei kai sitä missään iässä ole lähtökohtaisesti liian vanha oppimaan ylipäätään mitään
Jos myöhään aloittaa niin varmasti tulee paremmaksi kuin aloittaessaan ja pikku hiljaa edelleen paranee mutta hyväksi ei koskaan.
Nimimerkki "Kokemusta on!"
Aloitin pianonsoiton suunnilleen yhtä aikaa lasteni kanssa ja heidän edistymisensä oli erittäin/harmittavan paljon nopeampaa vaikka todennäköisesti olin ahkerampi harjoittelija.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Tässä nyt näytetään keskityttävän ainoastaan soiton tekniseen puoleen. Kannattaa kuitenkin muistaa että se on vain yksi tekijä, ja hyvin harvoin edes kovin oleellista musiikissa. Tietysti musiikkia voi arvottaa kukin miten haluaa, itselleni tärkeintä on kuitenkin se miten musiikki koskettaa. Huomattavan paljon useammin vaikutun esim. avoimia perussointuja kitarallaan soittavasta trubaduuri-singer-songwriterista kuin maailmanluokan konserttipianistin opuksista, sonaateista, konsertoista tai mistä lie.
Mielestäni ei siis ole kovin mielekästä kysyä voiko vanhasta koirasta tulla hyvää soittajaa. Oleellista on kysyä voiko tulla hyvää muusikkoa. Kyllä voi.
. |
|
Sergei Fallinen: olisko mahdollista vähän referoida jos/kun kerran oot ton lukenut?
E. mitä nopeasti pläräilin niin vaikka tulokset jossain mielessä kannustavia olikin niin tähänhän ne johtopäätökset sit lopulta jäi:
lopulta oltiin kuitenkin vasta 2/3 tason kappaleissa
2/3:ssa oltiin tutkimuksentekijän opetusjakson lopussa, eikös se niin mennyt. Tilanne oli parin vuoden päästä aivan toisenlainen. Nyt kertaluvulla muistelen... |
|
sellisti: Ei kai sitä missään iässä ole lähtökohtaisesti liian vanha oppimaan ylipäätään mitään, ellei nyt sitten joku dementia jo vaivaa, mutta etenkin kun soittotaidosta on kyse niin mitä korkeammalle tasolle tähtää niin sen työläämpää se on
Nämä nyt eivät ole mitään mun mutu-pohdintaa, vaan aihetta on tutkittu ja siitä kirjoitettu paljonkin.
Tutkittua tietoa tuokin aineisto sisälsi. Referoi taustatutkimuksia aika mukavasti. Kuusikymppiseksi asti nähtiin uuden omaksumisen säilyvän, jonka jälkeen alkaa vasta oppimiskyky laskemaan. Motooriset taidot eivät nelikymppisellä ole suinkaan taantuneet. :) Siihen "sävelkorvaan" ei puututtu suuresti. Mitä aiemmin olen lukenut, aivot muokkautuvat kyllä aikuisiälläkin stimulaatiota vastaamaan. Muusikon aivothan ovat erilaiset, kuin keskimäärin. |
|
varakone: Tutkittua tietoa tuokin aineisto sisälsi. Referoi taustatutkimuksia aika mukavasti. Kuusikymppiseksi asti nähtiin uuden omaksumisen säilyvän, jonka jälkeen alkaa vasta oppimiskyky laskemaan. Motooriset taidot eivät nelikymppisellä ole suinkaan taantuneet. :) Siihen "sävelkorvaan" ei puututtu suuresti. Mitä aiemmin olen lukenut, aivot muokkautuvat kyllä aikuisiälläkin stimulaatiota vastaamaan. Muusikon aivothan ovat erilaiset, kuin keskimäärin.
Jaa ovvai. Mitenk? Ja mikä edes on "muusikko"?
Ollaan nyt rehellisiä. Ei metallimusiikki pyri koskettamaan kuulijoitaan älyn kautta. Klassinen usein pyrkii. Ja avantgarde jazz myös. -Pirkka@hifiharrastajat.org |
|
Pop Corn: Tässä nyt näytetään keskityttävän ainoastaan soiton tekniseen puoleen. Kannattaa kuitenkin muistaa että se on vain yksi tekijä, ja hyvin harvoin edes kovin oleellista musiikissa. Tietysti musiikkia voi arvottaa kukin miten haluaa, itselleni tärkeintä on kuitenkin se miten musiikki koskettaa. Huomattavan paljon useammin vaikutun esim. avoimia perussointuja kitarallaan soittavasta trubaduuri-singer-songwriterista kuin maailmanluokan konserttipianistin opuksista, sonaateista, konsertoista tai mistä lie.
Mielestäni ei siis ole kovin mielekästä kysyä voiko vanhasta koirasta tulla hyvää soittajaa. Oleellista on kysyä voiko tulla hyvää muusikkoa. Kyllä voi.
Tuo on ihan pelkkää pölinää joka ees liity käsiteltävään asiaan. Btw, montakos viiskymppisenä aloittanutta laadukasta singer-songwriteriä tunnet?
Ollaan nyt rehellisiä. Ei metallimusiikki pyri koskettamaan kuulijoitaan älyn kautta. Klassinen usein pyrkii. Ja avantgarde jazz myös. -Pirkka@hifiharrastajat.org |
|
Pop Corn:
Mielestäni ei siis ole kovin mielekästä kysyä voiko vanhasta koirasta tulla hyvää soittajaa. Oleellista on kysyä voiko tulla hyvää muusikkoa. Kyllä voi.
Ainaskin mä oon luopunut haaveista että musta tulisi mikään hyvä. Pääasia että on kivaa ja että keikkaa riittää!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
antnis: Tuo on ihan pelkkää pölinää joka ees liity käsiteltävään asiaan. Btw, montakos viiskymppisenä aloittanutta laadukasta singer-songwriteriä tunnet?
Enpä yht-äkkiä tiedä, enkä jaksa googlettaa. Mun pointti oli yksinkertaisesti se, että merkittävää, koskettavaa, (iki)muistettavaa musiikkia voi luoda ilman virtuoosimaista soittamisen taitoa. Lähes jokainen 6-kymmpinen voi opetella riittävän teknisen soittamisen taidon jolla voi tehdä maailmanluokan hitin... anytime.
Mä en koskaan väittänyt että 6-kymppisestä voi tulla yhtä nopeaa ja teknistä soittajaa kuin 12-vuotiaana aloittaneesta - ei voi. Mä vaan väitin että sillä ei ole v**unkaan väliä - eikä ole.
Ei ole mitään väliä kuinka hyvä soittaja sä olet, ainut asia jolla on merkitystä on se kuinka hyviä *omia* biisejä sä soitat!
Thats all there is to it. End of story. Happy new year.
. |
|
antnis: Tuo on ihan pelkkää pölinää joka ees liity käsiteltävään asiaan. Btw, montakos viiskymppisenä aloittanutta laadukasta singer-songwriteriä tunnet?
Ei niitä oikein taida olla, johtuen siitä että jos jollain on sitä mitä se vaatii, sille yleensä riittää se 30 vuotta et se pääsee maineeseen. Toisaalta uskon että jos joku hyvä kirjailija alottais treenaamaan musaa, siitä vois teoriassa tulla varsin mainio singer-songwriter, mut luultavasti sitä ei kiinnostais laulunkirjoitus yhtä paljon kuin ns oikea kirjallisuus joten siitä ei käytännössä tulis mitään.
Teoriassa mikä vain on mahdollista mutta käytännössä ei. Lohdullinen ajatus. |
|
antnis: Jaa ovvai. Mitenk? Ja mikä edes on "muusikko"?
Pienemmät? :)
Tuosta tuli just musiikkiviikolla YLE:n kanavalla juttua, Iiron ja Minnan ohjelmassa. Aivotutkija osoitti ja selitti miten aivot muokkautuvat kun musiikki on iso osa elämää (työ).
En jaksa saivarrella muusikko-aiheesta. Mun mielestä muusikko on sellainen, joka saa merkittävän osan elannostaan olemalla muusikko. Aivan yks lysti vaikka olis koulutukseltaan putkirunkkari. |
|
Pop Corn: Enpä yht-äkkiä tiedä, enkä jaksa googlettaa. Mun pointti oli yksinkertaisesti se, että merkittävää, koskettavaa, (iki)muistettavaa musiikkia voi luoda ilman virtuoosimaista soittamisen taitoa. Lähes jokainen 6-kymmpinen voi opetella riittävän teknisen soittamisen taidon jolla voi tehdä maailmanluokan hitin... anytime.
Mä en koskaan väittänyt että 6-kymppisestä voi tulla yhtä nopeaa ja teknistä soittajaa kuin 12-vuotiaana aloittaneesta - ei voi. Mä vaan väitin että sillä ei ole v**unkaan väliä - eikä ole.
Ei ole mitään väliä kuinka hyvä soittaja sä olet, ainut asia jolla on merkitystä on se kuinka hyviä *omia* biisejä sä soitat!
Thats all there is to it. End of story. Happy new year.
Jaksamatta nyt kummemmin miettiä kuinka kieli poskessa ylläoleva oli kirjoitettu, huomauttaisin että ketjun aloittaja nyt kuitenkin puhui soittamisen aloittamisesta aikuisena, ei säveltämisen, saati sitten hittitehtailun. Soittotaidosta puhuttaessa se tekninen puoli on aika olennainen osa sitä taitoa, vaikka sen merkityksen vähättely jonkun musiikin subjektiivisen puhuttelevuuden tai koskettavuuden kustannuksella tuntuukin olevan niin muodikasta. Ei tässä kukaan ole väittänyt että pitää olla joku maailmanluokan virtuoosi osatakseen soittaa "riittävän hyvin".
"Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -jami |
|
sellisti: Soittotaidosta puhuttaessa se tekninen puoli on aika olennainen osa sitä taitoa, vaikka sen merkityksen vähättely jonkun musiikin subjektiivisen puhuttelevuuden tai koskettavuuden kustannuksella tuntuukin olevan niin muodikasta.
Sivusta huudellen. Väitän, ettei ole ainakaan helpompaa tulla hyväksi tulkitsijaksi, kuin teknisesti taitavaksi soittajaksi. Ihan iästä riippumatta.
"Puhuttelevuus/koskettavuus" on lähinnä nimittelyä tulkinnasta.
Aika sieluton on esitys kuulijan kannalta, jos ainoa mihin kykenee, on nuottien/partituurien orjallinen seuraaminen. Tämä näkyy tietenkin kuulijamäärissä. On se myös jossain määrin taiteen kuin taiteen kannalta olennaista, että myös esittävällä taiteilijalla on muukin vapaus kuin esittää tai olla esittämättä. Kaupunginorkassa tuota ei tietysti suuresti ole, ja fuusiojazzissa se on viety vähän toiseen laitaan.
Toisaalta, kumpi on ensin, muna vai kana. Ehkäpä se tekninen oppi on oltava ensin riittävällä tasolla, että voidaan alkaa tulkitsemaan. |
|
Sori off topic mutta päteekö tämä myös muihinkin juttuihin. Mietin vaan, että kannattaako kolmen kynpin paremmalla puolella enää hommata skeittilautaa. Voiko silloin enää oppia mitään ollieta edes. Jos ei oteta itsesuojeluvaistoa huomioon :D |
|
varakone: Ehkäpä se tekninen oppi on oltava ensin riittävällä tasolla, että voidaan alkaa tulkitsemaan.
Tämä. Lisäksi, "hyvää tekniikkaa" on ennemminkin se, että on nopeat korvat kuin nopeat sormet. |
|
Janus: Tämä. Lisäksi, "hyvää tekniikkaa" on ennemminkin se, että on nopeat korvat kuin nopeat sormet.
En voisi enempää samaa mieltä olla!
Ja edelliselle skeittausta pohtivalle: Jos kolmekymppisenä meinaat lopettaa elämän, uusien taitojen opettelun, ja jäämään niillä taidoilla himmailemaan, niin onnea vaan. :))
Itse ajattelin olla laulajana parhaimmillani siellä kuudenkympin kieppeillä. Reilusti yli puolivälin jo ollaan, ja oppimista on paljon. Soittopuoltakin meinasin parannella.
Enkä kompastunut tulivuoren kraateriinkaan yli kolmekymppisenä, vaikka ekan kerran reunalla kiikuin. Meinasin vielä pari vuortakin kiivetä, vaikken ole harrastanutkaan. :D |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
