Keskustelua raskaammasta musiikista ›

neuvone: On tuo uus lätty vaan kova
 
Ommuuten, nyt rankan kuuntelun jälkeen timantteja on omasta mielestä 13, Black Swan ja WLIIA.

En ole ikinä ymmärtänyt jos joku ajattelee tästä levystä, että "läpi paska". Kuten sinäkin muutamaa biisiä kehut, niin sehän on aivan loistava levy. Oikeastaan viimeisiä joita jaksoin Megadethilta kuunnella. Melodista ilotulitusta. Ekana tuohon listaasi laittaisin Blood of heroes -nimisen biisin, pre-chorus siinä on aika hieno..no on siis koko biisi. Jännää vaan miten nuo suosikit vaihtelee. Family tree on aivan mahtava ja I thougt I knew it all myös. Black Curtains mielestäni levyn heikoin.
 
Black Curtains on kyllä heikoin biisi Youthanasialla munkin mielestä. Tosi outo ja mitään sanomaton jynkytys. Ei jaksa kuunnella. Ei toi levy lähe muutenkaan mulle sillee erityisesti vaik kaikki sitä hehkuttaa ihan simona. Countdown to Extinction hakkaa kyl 6-0.

MegaMan: Black Curtains on kyllä heikoin biisi Youthanasialla
 
Tasapainon vuoksi tulen toteamaan, että on se ihan menevä ralli perusvarmalla riffittelyllä ja sanotukset laulumelodian kera ainakin potkivat minua. Makuasia siis jne.

Itseä Youthanasialta kiehtoi eniten Family Tree, Blood of Heroes sekä Victory. Victory varsinkin, koska lyriikoissa esiintyy niin helvetisti bändin kappaleidennimiä, että ei sille nerokkuudelle voinu ku nauraa.

dinghie: Victory varsinkin, koska lyriikoissa esiintyy niin helvetisti bändin kappaleidennimiä, että ei sille nerokkuudelle voinu ku nauraa.
 
Osaahan tätä biisiä joku arvostaa. Levyn parhaimmistoa aina ollut. Sen sijaan nimibiisiä pidin alunperin uskomattoman tylsänä täytteenä, mutta se aukesi muutama vuosi sitten ihan eri malliin ja nyt varmaan topvitoseen...-neloseen nostaisin jo levyltä. A Tout le Mondén kanssa taas kävi ihan päinvastoin.
 
Olihan toi koko Eutanasia muutenkin ensimmäinen ISOSTI napannut Megadeth-levy. Countdown tuntui sitten sen jälkeen vähän valjulta jopa, vaikka muutamia superbiisejä sisältääkin - nimibiisi näistä ehkä se kaikkein kovin, kestänyt myös aikaa ihan tajuttomasti, aina jaksaa uudestaan heittää soimaan.

Youthanasia on tavallaan bändin kehittymisen huipentuma, ei tosta voi pahaa sanaa sanoa mistään kulmasta katsottuna, biisit toimii, tuotanto huippuluokkaa + Evolver "making of" video on aivan loistava. Kokonaisuutena 10+ levy vaikkei KIMB kiukkua enää tuossa olekaan. Ja nyt puhun siis originaalista, edelleen tuo totaalisen raiskattu ja pilattu remaster ei tee kunniaa tälle levylle, päinvastoin.

phiit: Youthanasia on tavallaan bändin kehittymisen huipentuma, ei tosta voi pahaa sanaa sanoa mistään kulmasta katsottuna, biisit toimii, tuotanto huippuluokkaa + Evolver "making of" video on aivan loistava. Kokonaisuutena 10+ levy vaikkei KIMB kiukkua enää tuossa olekaan. Ja nyt puhun siis originaalista, edelleen tuo totaalisen raiskattu ja pilattu remaster ei tee kunniaa tälle levylle, päinvastoin.
Samaa mieltä 100%.

kärsä: En ole ikinä ymmärtänyt jos joku ajattelee tästä levystä, että "läpi paska". Kuten sinäkin muutamaa biisiä kehut, niin sehän on aivan loistava levy. Oikeastaan viimeisiä joita jaksoin Megadethilta kuunnella. Melodista ilotulitusta. Ekana tuohon listaasi laittaisin Blood of heroes -nimisen biisin, pre-chorus siinä on aika hieno..no on siis koko biisi. Jännää vaan miten nuo suosikit vaihtelee. Family tree on aivan mahtava ja I thougt I knew it all myös. Black Curtains mielestäni levyn heikoin.
 
On se kumma maailma. Mun korviin Blood of Heroes on paskin biisi Almost Honestin ohella jos ajatellaan "klassisen" kokoonpanon tuotantoa ilman Riskiä.

Ja määäku luulin että CtE on paras levy ja sitten rust in peace. Youthanasia ei koskaan oikeen kokonaisuutenna nappaillu. Toisaalta samapa tuo jos kaikista tykkää ja jaksaa kuunnella.
 
The System Has Failed on kanssa yksi omista suosikeista.

Kurkkuviipale: Ja määäku luulin että CtE on paras levy.
 
Luulo on tiedon väärti: näinhän asia nimittäin on.

Jucciz: Luulo on tiedon väärti: näinhän asia nimittäin on.
 
no ei kyllä ole

neuvone: no ei kyllä ole
 
Hmm... nyt en kyllä ole ihan varma asiasta. Jucciz sanoo että näin on, mikä on melko pätevä argumentti, mutta odottaisin vielä jazzmiehen tuomiota, siinä ne faktat selviää.

Mun tiede fakta kirja sanoo että So Far, So Good... So What! on tämän bändin paras levytys.

Itehän diggaan eniten varmaan Peace Sellsistä. Jos tota klassikkolevyjen akselia katotaan, niin Countdown to Exctinction on niistä kyllä vähiten paras. Minen oikeen saa niistä biiseistä mitään irti, ne on semmoista tyhjänpäiväistä, kliinistä ja laiskaa lätkyttelyä jos niitä paria-kolmea klassikkoa ei oteta huomioon.
 
Näin ne mielipiteet vaihtelee näköjään.

Mulla on vaikee sanoa parasta albumia bändiltä, koska pidän todella paljon Peace Sellsistä, Youthanasiasta ja sit kahdesta uusimmasta. Myöskin Hidden Treasuresilta löytyy timantteja.
 
Mutta jos aseella uhattaisiin ja vaadittaisiin se paras valitsemaan taitaisi se olla Youthanasia, koska pidän kitaroista sen levyn biiseissä.

Rust in peace on itse asiassa paras sen silkan teknisen taituruuden ja nopean paahdon ansiosta! Jos albumin perusteella pitäisi megadethille kasvot, se olis just tää albumi! Jättää youthanasiat pahasti kakkoseksi!

Rust In Peacea uudemmat levytykset on minusta juurikin tylsiä ja laiskahkoa junnausta. Toki löytyy muutamat hyvät kappaleet per levy, mutta yleisilmeiltäänsä tylsiä. RIP:ssä on tosiaan ne kappaleiden rakenteet ja teknisyys se mielenkiintoinen koukku. Eipä minun korvaani tule yhtäkään turhaa momenttia levyllä, vaikka Dawn Patrolia ei aina jaksa kuunnella. Tämä suosikkilevy vain vaihtelee ihan fiiliksen mukaan.
 
Ps. ja vielä lisäys RIP:in viehkoon. Rakastan Friedmanin soittoa, joten se on vahvana vaikuttajana minulle. Sälli on totisesti parhaimmillaan sillä levyllä.

EvilDead: Rust In Peacea uudemmat levytykset on minusta juurikin tylsiä ja laiskahkoa junnausta. Toki löytyy muutamat hyvät kappaleet per levy, mutta yleisilmeiltäänsä tylsiä. RIP:ssä on tosiaan ne kappaleiden rakenteet ja teknisyys se mielenkiintoinen koukku. Eipä minun korvaani tule yhtäkään turhaa momenttia levyllä, vaikka Dawn Patrolia ei aina jaksa kuunnella. Tämä suosikkilevy vain vaihtelee ihan fiiliksen mukaan.
 
Ps. ja vielä lisäys RIP:in viehkoon. Rakastan Friedmanin soittoa, joten se on vahvana vaikuttajana minulle. Sälli on totisesti parhaimmillaan sillä levyllä.
 
Täyttä asiaa hermanni, vaikkakin dawn patrol on mun mielestä albumin huippu hetkiä :3

RIP on paras levy, ihan faktapohjalta. Perusteluthan löytyy kun kuuntelee sen levyn. Jos soundit olis vielä hitusen munakkaammat ni saattas olla Universumin paras levy. En oo kyllä kuunnellu kaikkia Universumin levyjä, joten tässä voi olla pientä heittoa.