Koskettimet ›

Muistan aikanaan ystäväni muistotilaisuuden(R.I.P.)
Ko tilaisuudessa esiintyi jos jonkinmoista siipiveikkoa ja möykkäryhmää.
No, miksaaja tajusi että vanhat ihmiset eivät halua välttämättä kuunnella muistotilaisuudessa mitään hirveän raskasta ja/tai möykkää hirveän lujaa.
Soundcheckissä miksaaja pisti volat jo heti alkuun hyvinkin siedettävälle rajalle mutta nämä möykkäryhmät olivat asiasta sangen eri mieltä:
 
" Heiiiii! Pistä sitä volaa lisää mun monariin, en kuule kitaroita ja voikko samalla nostaa mun basaria"
 
"Vittu mä en kuule mun kitaraa!"
 
" Lauluun lisää volaa!"
 
No. Siinä sitä sitten oltiin. Itse keikat tuli onneksi hiljasella volalla mutta miksaaja maksoi siitä sitten bändiläisten negatiivisella vastaanotolla jälkikäteen.
Laulajana olen itse huomannut sen että jos joutuu lähteä mölykilpasille mukaan kitaristien kanssa keikalla, lopputulos kuulostaa aina kaaottiselta omiin korviin.
Monesti ainakin näillä rokkikeikoilla pitää ensiksi sanoa niille sahansoittajille että sitä potikkaa ei tarvi laittaa kaakkoon asti keikalla ja niin että ei varmasti mitään kuulu kuin kitaran alataajuudet ja/tai diskantit. Rumpaleiden suhteen vaikuttaa paljon se kuinka lujaa rumpali lyö mutta noilla rokkikeikoilla sillä nyt ei suhteessa ole liiaksi väliä kun rumpali kuitenkin aina lyö "lujaa". Unplugged keikoillahan se yleensä nähdään ja kuullaan osaako bändi yhtään mitään vai ei.
 
Olen itsekin kallistumassa synajutuissa siihen että pienempi volumen käyttö on paljon suotavampaa kuin liian suuri volumen käyttö. Eihän syntikoiden ominaisuudet pääse edes valloilleen silloin jos pitää mölykilpasia harrastaa särökitaroiden kanssa. Tuossa vaiheessa on melki vain kelattava sitä että miten saa itsensä kuuluviin kuin että liikoja olisi aikaa ja mahdollisuuksia miettiä saundeja, saundien dynamiikkaa sekä sävyeroja. Tämän takia olenkin kallistumassa synajuttujen kanssa siihen että niitä ei liiaksi sotkisi särökitaroiden sekaan tai jos sotkee niin hyvin hillityssä/70-luvun mielessä.