Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Kysytääs täältä mielipidettä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=6ENCoBe8RL8
 
Mille etumerkinnälle kirjoittaisitte tämän kappaleen ja vaihtaisitteko eri osien välillä merkintää?
 
"Pääteema" menee puhtaasti H-doorista asteikkoa, mutta jotenkin tuntuisi pöljältä kirjoittaa kappale vain sen perusteella A-duurin etumerkinnälle, vai onko miten yleistä ilmentää etumerkinnällä sitä duuriasteikkoa, josta melodiassa käytetty moodi on johdettu? H-mollin etumerkinnälläkin tilapäiset jäävät suht vähiin, mutta toisaalta pääteeman ainut H-pohjainen sointu on kyllä selvästi duurimpi kuin mollimpi...
 
Tähän mennessä parhaalta kompromissilta tuntuu H-mollin etumerkintä: silloin biisi sentään "menee etumerkinnänkin puolesta H:sta" ja tilapäisiä tulee suht vähän. Kuitenkin, A-duurin etumerkinnällä niitä tulisi vielä vähemmän, mutta kappaleen harmoniaa ajatellen kolmen ylennyksen etumerkintä tuntuisi harhaanjohtavalta.
 
Tietty yksi tapa olisi kirjoittaa ilman etumerkintää (C-duurissa, kaikki tilapäisillä), mutta sitten taas niitä tilapäisiä tulee ihan suotta sekaan enemmän. Onko mielipidettä ja miten yleensä ratkaisette tämänkaltaiset tilanteet?

Jucciz: Tähän mennessä parhaalta kompromissilta tuntuu H-mollin etumerkintä: silloin biisi sentään "menee etumerkinnänkin puolesta H:sta" ja tilapäisiä tulee suht vähän. Kuitenkin, A-duurin etumerkinnällä niitä tulisi vielä vähemmän, mutta kappaleen harmoniaa ajatellen kolmen ylennyksen etumerkintä tuntuisi harhaanjohtavalta.
 
Tämän takia olen itse sitä mieltä, että selkein merkintätapa on "kotisoinnun" mukainen duuri tai molli, ja modaaliset sävelet tilapäisetumerkein. Toonikan erottaa täten jo äkkivilkaisulla, ja teeman modaalisuutta on luontevampaa seurata.
 
Mitä tuon biisin etumerkintöihin tulee, A-osaan käynee B-molli kyllä, mutta toonikasoinnun takia saattaisin itse harkita jopa duurin etumerkintää. Vain yksi tilapäisetumerkki enemmän, eli nuottikuva säilyy yhä suht selkeänä kuitenkin. B-osa moduloi aika tiuhaan, mutta loppujen lopuksi omaan korvaani kuulostaa, että harmonia tahtoisi koko ajan purkaantua B-mollille.

Kiitos kommentista.
 
Juuh, A-osan "kotisointu" on H-duuri ja muutama muukin sointu siellä tukee H-duurin etumerkintää, vaikka muutama sointu on muualtakin lainattu. Kuitenkin koska 1) melodian miksolyydinen moodi on lähempänä mollia kuin duuria ja 2) B-osan kirjoittaisin kuitenkin H-molliin, taidan ainakin tällä haavaa jättää "turhat" etumerkinnänvaihdokset pois ja pitäytyä kahdessa ristissä läpi kappaleen. Valitsen etumerkinnän "epäselvissä tapauksissa" kuitenkin mieluummin melodian kuin harmonian perusteella (joissain rajoissa toki - mistä syystä A-duurin etumerkinnän hylkäsin), koska melodia soitetaan viivastolta ja kaikki tilapäiset merkit sotkevat mielestäni pakettia ikävästi. Soinnut löytyvät reaalisointumerkeistä, joiden luettavuutta luonnollisesti minkään etumerkinnän ei pitäisi sotkea - ellei sitten "virity" soittajana vahvasti etumerkinnän mukaiseen sävellajiin ja kauhistele kun sointumerkeissä vilisee jotain aivan muuta.
 
Kaikki kommentit ovat tervetulleita ja kaikki näkökulmat kiinnostavia. Hauskaa, miten näennäisesti simppeli shufflerokkibiisi saakin yllättäviä piirteitä, kun sen pistää paperille. Oisko tää vaan tulkittava ainakin A-osan osalta bluesiksi, eli "molliin kallellaan oleva melodia duuriin kallellaan olevan harmonian päällä"? Silloinhan tuo H-duurisoinnun päälle tuleva molliterssi onkin vaan #9-sävel, jonkin sortin blue note jne.
 
P.s. Aika ovelia maj7-sointuja duurikolmisointujen sijasta tuolla seassa muuten, huomasitteko? Tekee aika hauskaa lisäväriä nuo maj7-sävelet.

Enhän mä mitään mistään ymmärrä ja siksi tukeudunkin auktoriteetteihin:-)
Tohtori Toonikassa on CD:llä piisi numero 47 jonka melodia menee E-fryygisessä, soinnut normaali E-blueskaavan mukaan (E7, A7, B7) ja Veli-Matti Halkosalmi on kirjoittanut sen C-duurin etumerkinnöillä.
 
Logiikka ilmeisesti että melodia ei tarvitse tilapäisetumerkkejä, sovituksen säestyssoittimet sitäkin enemmän.

Modaalisessa kaurassa suosin vastaavaa molli- tai duurisävellajin etumerkintää; C-lyydinen ja -miksolyydinen C-duurin etumerkein, ja C-doorinen sekä -fryyginen mollin etumerkein. Tilapäiset etumerkit ilmaisevat tällöin hyvin selvästi kyseisen moodin karakterisävelet.

Jaa, Baron ehti jo vedota auktoriteetteihin ;-)
 
No, karkeasti ottaen on kolme tapaa kirjoittaa nuotteja. (Jätetään tästä nyt modernimmat notaatiotavat pois). Sävellajin etumerkintä, moodin etumerkintä (esim. E-doorisessa D-duurin etumerkintä tms.) tai ilman etumerkintää. Niissä tapauksissa joissa biisi ei ole puhtaasti tonaalinen tai modaalinen, pitää sitten valita näistä kolmesta tavasta se, jonka katsoo palvelevan tarkoitusta parhaalla tavalla.
 
Modaalisissa biiseissä voi myös soveltaa tätä jo yllämainittua tapaa, jossa molliterssin omaavat moodit kirjoitetaan mollisävellajin etumerkeillä ja duuriterssin omaavat moodit duurin etumerkeillä, tarvittavilla tilapäisillä etumerkeillä korjaillaan sitten moodin karakteerisävelet kohdilleen.
 
Kaikki nämä tavat ovat ihan käypiä, ja ei oikeastaan voi antaa sellaista yleispätevää vastausta, jolla aina tulee nuottiin paras (=lukijalle helpoiten omaksuttava) lopputulos. Tähän vaikuttaa myös se, että nuotinlukijoita on moneen lähtöön, joillekin yksi tapa on helpompi kuin toinen, joten se nuotinkirjoittajan valitsema linja saattaa jollekin lukijalle taas olla se hänelle vaikea tapa.
 
Eli se, että tohtori toonikassa yhden biisin osalta on tehty yhdenlainen ratkaisu, ei vielä tarkoita että se on "paras" ratkaisu. Se oli tuossa nimenomaisessa biisissä luonteva ratkaisu ...

Dr Dominant: Jaa, Baron ehti jo vedota auktoriteetteihin ;-)
 
tuossa nimenomaisessa biisissä luonteva ratkaisu ...
 
No onhan se, melodia helppo lukea prima vistanakin ja kyllähän kaikki kitaristit E-duurin soinnut osaa:-)
 
Edit: Joissain bluespiiseissä tai bluesasteikkoa käyttävissa piiseissä oon nähnyt variaatioita että jotkut kirjoittaa ne duurisävellajiin ja jotkut molliin. (Ekana mieleen Aretha Franklinin "Chain Of Fools", toinen Bobby Timmonsin "Moanin'")
Samoin jotkut kirjoittaa tällaisia piisejä miksolyydisen moodin mukaan jolloin se pieni septimi ei tarvitse tilapäisetumerkintää.

"Pääteema" menee puhtaasti H-doorista asteikkoa, mutta jotenkin tuntuisi pöljältä kirjoittaa kappale vain sen perusteella A-duurin etumerkinnälle, vai onko miten yleistä ilmentää etumerkinnällä sitä duuriasteikkoa, josta melodiassa käytetty moodi on johdettu? H-mollin etumerkinnälläkin tilapäiset jäävät suht vähiin, mutta toisaalta pääteeman ainut H-pohjainen sointu on kyllä selvästi duurimpi kuin mollimpi...
 
Tähän mennessä parhaalta kompromissilta tuntuu H-mollin etumerkintä: silloin biisi sentään "menee etumerkinnänkin puolesta H:sta" ja tilapäisiä tulee suht vähän. Kuitenkin, A-duurin etumerkinnällä niitä tulisi vielä vähemmän, mutta kappaleen harmoniaa ajatellen kolmen ylennyksen etumerkintä tuntuisi harhaanjohtavalta.
 
Tietty yksi tapa olisi kirjoittaa ilman etumerkintää (C-duurissa, kaikki tilapäisillä), mutta sitten taas niitä tilapäisiä tulee ihan suotta sekaan enemmän. Onko mielipidettä ja miten yleensä ratkaisette tämänkaltaiset tilanteet?
 
Yksi tapa voisi tietysti olla, että kirjoitat sen A-duurin etumerkinnöillä, mutta merkkaat alkuun, että kyse on H-pohjaisesta moodista.
 
Kirjo noista merkintätavoista on kyllä valtava. Kreikkalaisen musan, tai ylipäätään Balkanin alueen musassa näkee jopa sitä, että etumerkinnässä on sekä alennus- että ylennysmerkkejä. D-pohjaisessa biisissä etumerkissä voi olla esim. F# Bb ja Eb. Nämä asteikothan ovat heille niitä perusasteikkoja, toisin kuin ehkä meillä (Ynkällä kylläkin on).
 
Doorisissa irkku- ja ylipäätään kansanmusabiiseissä merkintätapa on vaihteleva. Joskus se on merkitty etumerkintään ja joskus taas tilapäisillä merkeillä.
 
Minun kokemukseni mukaan ei ole mitään yleistä sääntöä tai käytäntöä asian suhteen. Useimmiten lienee parasta tehdä sillä tavalla kuin itse hahmottaa selkeimmin, tai miten soittajakaverit hahmottavat parhaiten. Tämä siis luonnollisesti siinä tapauksessa, että omaa hyvät teoriataidot. Nämä kuitenkin sinulla varmasti on.
 
EDIT. Tohtori Dominantti olikin ehtinyt jo sepustaa asiasta, sillä aikaa kun kirjoitin.

Taas ihmetyttää kummastuttaa pientä kulkijaa:
Mun pianomaikka sanoi että Bachit olisi hyvää sormitreeniä ja aloitin alusta eli Inventio 1:stä (BWV 772)
 
Paitsi että piisi on kiva, kiinnostuin sen takana olevasta teoriasta ja mistäpä muualta kuin netistä:
http://www.teoria.com/articulos/analysis/BWV772/index.htm
 
Mutta: Ylläolevan mukaan sävellajit C, G, Dm Am F C.
Mutta millä perusteella tahdit 13-14 on Am? Miksei A?

Baron, siellä ei ole duuriterssiä A-C#, vaan molliterssi A-C. Siksi A-molli.

Dr Dominant: Baron, siellä ei ole duuriterssiä A-C#, vaan molliterssi A-C. Siksi A-molli.
 
Kiitos: Taas tunnen itseni tyhmäksi. Mut hämäsi tahdin 11 C# mutta se oli ja meni.
Ja sehän on ilmeisesti melodinen molli?

Jees, melodiselta näyttää noin päällisin puolin.

baron: Mä yksinkertainen hain luonnollista mollia jota en löytänyt.
 
Et, koska tärkein yksittäinen elementti, joka sen A-mollin vakiinnuttaa (tosin vain pariksi tahdiksi, mut kuitenkin), on johtosävel ja sen purkaus perussäveleen eli g#-a -liike. Jos tuossa ois vain luonnollisen mollin säveliä, niin siinä ei ois mollitonaliteettia siinä mielessä kuin se Bachin aikana ymmärrettiin (ja "perinteisessä" klasariteoriassa yleensäkin ymmärretään).
 
Mut ei siinä kannata myöskään ajatella niin, että nyt moduloidaan "melodiseen a-molliin", koska yleensä mollitonaliteetissa ne eri mollien sävelet ovat käytössä aina tarpeen mukaan ja tilanteet vaihtuvat välillä nopeastikin. Kuten tuossakin: tahti 13 operoi lähinnä melodisen mollin sävelillä, mut seuraavassa tahdissa onkin jo sujuvasti harmoninen molli käytössä. Tahdissa 14 kannattaa panna merkille vähennetty septimi g#-f, joka on Bachin ja aikalaisten musiikissa niitä käytetyimpiä ja karakteristisimpia intervalleja mollissa.
 
Baronille vielä mietittävää: voiko 2-äänisistä inventioista tehdä sointuanalyysiä, kun niissä soi koko ajan vain 2 ääntä yhtaikaa? :)
 
(Täällä lomalainen vain tekemisen puutteessa...)

Rantsu: Baronille vielä mietittävää: voiko 2-äänisistä inventioista tehdä sointuanalyysiä, kun niissä soi koko ajan vain 2 ääntä yhtaikaa?
 
Tunnet mun sielunelämäni:-) Mä yritin soinnuttaa sitä mutta kun tuotti ongelmia niin yritin etsiä netistä apuja enkä löytänyt. Kuten huomaat jopa sävellajitkin tuottivat mulle ongelmia.
 
Oisko sulla hyvä vastaus tuohon sointuanalyysiin?
 
Logiikkana se että kun mun pianomaikka pisti mut soinnuttamaan Bachin C-duuri preludin (BWV 846) niin mun oli hirveän paljon helpompi oppia se ulkoa kun tiesi mitä seuraavaksi on tulossa, ihan normaaleita jazz-sointukiertoja.

baron: Tunnet mun sielunelämäni:-) Mä yritin soinnuttaa sitä mutta kun tuotti ongelmia niin yritin etsiä netistä apuja enkä löytänyt. Kuten huomaat jopa sävellajitkin tuottivat mulle ongelmia.
 
Oisko sulla hyvä vastaus tuohon sointuanalyysiin?
 
No vastaus siihen mun esittämään kysymykseen on että tottakai. Soinnut hahmottuu ikäänkuin äänten liikkeiden piirtämistä ääriviivoista. Mutta aina mitä polyfonisemmasta ja lineaarisemmasta sävelkudoksesta on kysymys, niin sitä enemmän pitää myös hyväksyä se, ettei joka kohdasta saada järkeväksi soinnuksi analysoitavissa olevaa pystysuoraa kakkuviipaletta, vaan välillä on "vain" liikettä kahden kiintopisteen välillä.
 
Logiikkana se että kun mun pianomaikka pisti mut soinnuttamaan Bachin C-duuri preludin (BWV 846) niin mun oli hirveän paljon helpompi oppia se ulkoa kun tiesi mitä seuraavaksi on tulossa, ihan normaaleita jazz-sointukiertoja.
 
Sehän sävellyksenä onkin "vain" harmoniaa ja siinä mielessä yksiulotteisempi kuin inventiot.
 
Jos saat jostain käsiisi, vaikka kirjastosta, niin lue Paavo Sointeen ja Unto Saarisen "Analyysikirja" (Hki 1977). Siinä ei käsitellä inventioita, mutta paljon Bachia ja tavattoman kiintoisasti!

Hohoi, tarvisin apua astemerkintöjen kanssa!
 
Em A C G D
Bb7 C D
 
Biisi menee D-duurissa ja kappaleen lopussa ovat edellä mainitut soinnut. Miten Bb7- ja C- soinnut tulisi merkata astemerkein? Ne kun eivät kuulu D-duuriasteikkoon.

Eddie: Biisi menee D-duurissa ja kappaleen lopussa ovat edellä mainitut soinnut. Miten Bb7- ja C- soinnut tulisi merkata astemerkein? Ne kun eivät kuulu D-duuriasteikkoon.
 
bVI7 ja bVII

Nelisormimangusti: bVI7 ja bVII
 
sV7/V ja rV/bIII
 
http://wiki.guildwars.com/images/th … /658px-User_Jette_trollface.svg.png

Janus: sV7/V ja rV/bIII
 
Kiitti! Mäkin pähkäilin vastausta kysymykseen ja jotain ton tapaista yrittelin mutta en onnistunut.
Eli sijaisvälidominantti ja relatiivinen dominantti?
Musta soitettuna se loppusointukierto kuulosti aika kivalta.
 
Edit: Aika jännä: mä yritin netistä tarkistaa mikä se relatiivinen dominantti oikein on ja googlasin ja eka osuma oli mun oma kirjoitus jollekin M-netin kitarapalstalle. Oon mä näköjään joskus osannut sen vaikka sittemmin unohtanut:-)