Klassinen ›

Minulla ei ole tarvetta politikoida valtionosuuksilla, politikoikoon muut. Monen klasarin aivotoiminta on byrokratisoitunut eikä heitä voi erityisemmin auttaa.

velipesonen: Minulla ei ole tarvetta politikoida valtionosuuksilla, politikoikoon muut. Monen klasarin aivotoiminta on byrokratisoitunut eikä heitä voi erityisemmin auttaa.
 
Mutta se politikointi valtionosuuksista liittyy tähän "elitismivihaan" ja "klassisen musiikin alasajoon". Pitäisi varmaan ottaa niiltä valittavilta urpoilta kaikki tuet pois, niin ehkäpä he sitten tajuaisivat kuinka etuoikeutettaja he ovat ja kuinka hyvin heillä menee.

Ei kai valtion tehtäviin kuulu kenenkään aivotoiminnan edistäminen köyhdyttämisen keinoin.

velipesonen: Ei kai valtion tehtäviin kuulu kenenkään aivotoiminnan edistäminen köyhdyttämisen keinoin.
 
Tuntuu, että tässä tapauksessa se voisi olla paikallaan. Etenkin jos puolustusretoriikka on tämän tasoista Näkemykseni mukaan nykyinen järjestelmä on oikeudenmukainen ja järkevä. Lainaan Raamattua, Matt. 13:12. Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

Eläköön, arvoisat keskustelijat! Monissa edellisissä kirjoituksissa on ihan aiheellisesti arvosteltu ns. klassisen musiikin ylivaltaa vielä nykyajan Suomessa.
Sitä on helppo verrata esim. 1980 -luvun aparteheid-politiikkaan Etelä-Afrikassa, jossa muutaman prosentin vähemmistö hallitsi täysin suurta mustaa väestöä.
Se oli selvää diktatuuria , ja saman hengenvetoon väitän, että musiikkielämää maassamme hallitsee jatkuvasti lisääntyvä valtion ohjaama kulttuuridiktatuuri, jota ei lamat eikä rahoituskriisit häiritse. Se nähtiin 1990 -luvun lamavuosina, jolloin ensin rakennettiin satojen miljoonien(silloin) markkojen arvoinen Kansallisooppera, ja sitten pohdittiin, kuin paljon veroja pitää kiristää valtion talouden tasaamiseksi.
Toinen hyvä esimerkki on nykyinen M-talohanke Helsinkiin, joka käynnistettiin vähän kuin varkain ajatuksella, että eihän se nyt niin hirveitä maksa, kun on useampi rahoittajakin. Mutta kuinkas kävikään: kaikki tilaratkaisut vedettiin äärimmilleen, ja kustannusarviot muuttuivat kolmeen kertaan ylöspäin, ja viimeinen veto juuri v. 2008 vuoden lamanäkymien alla oli Kataiselta (valt.varainminist.)heittää vielä 67 miljoonaa euroa tämän "kulttuurisen baabelin tornin " rakentamiseen.
Ja todettkoon myös, että samaan aikaan lamanäkymistä huolimatta vastaavanlaisia klassisen musiikin kulttuuriestraadeja on rakenteilla esim. Jyväskylässä ja Rovaniemellä.

musamuki: Eläköön, arvoisat keskustelijat! Monissa edellisissä kirjoituksissa on ihan aiheellisesti arvosteltu ns. klassisen musiikin ylivaltaa vielä nykyajan Suomessa.
Sitä on helppo verrata esim. 1980 -luvun aparteheid-politiikkaan Etelä-Afrikassa, jossa muutaman prosentin vähemmistö hallitsi täysin suurta mustaa väestöä.
Se oli selvää diktatuuria , ja saman hengenvetoon väitän, että musiikkielämää maassamme hallitsee jatkuvasti lisääntyvä valtion ohjaama kulttuuridiktatuuri, jota ei lamat eikä rahoituskriisit häiritse. Se nähtiin 1990 -luvun lamavuosina, jolloin ensin rakennettiin satojen miljoonien(silloin) markkojen arvoinen Kansallisooppera, ja sitten pohdittiin, kuin paljon veroja pitää kiristää valtion talouden tasaamiseksi.
Toinen hyvä esimerkki on nykyinen M-talohanke Helsinkiin, joka käynnistettiin vähän kuin varkain ajatuksella, että eihän se nyt niin hirveitä maksa, kun on useampi rahoittajakin. Mutta kuinkas kävikään: kaikki tilaratkaisut vedettiin äärimmilleen, ja kustannusarviot muuttuivat kolmeen kertaan ylöspäin, ja viimeinen veto juuri v. 2008 vuoden lamanäkymien alla oli Kataiselta (valt.varainminist.)heittää vielä 67 miljoonaa euroa tämän "kulttuurisen baabelin tornin " rakentamiseen.
Ja todettkoon myös, että samaan aikaan lamanäkymistä huolimatta vastaavanlaisia klassisen musiikin kulttuuriestraadeja on rakenteilla esim. Jyväskylässä ja Rovaniemellä.
 
Suhtautumiseni klassiseen musiikkiin on hyvin kahtiajakoinen. Tykkään todella paljon hyvistä teoksista ja hyvistä soittajista. Mutta toisaalta en ole ko. alan ammattilainen ja minua kyrsii suunnattomasti se, että laitosorkesterit saavat lähes kaikki valtion tuet. Myöskin monet apurahoja jakavat säätiöt antavat enemmän rahaa klassiselle musalle kuin rytmimusiikille.
 
Klassisen musiikin opetustraditio on mielestäni myös aika hanurista. Oppilasmatineat ovat yhtä pönöttämistä. Musiikin ilo on kyllä haudattu jonne todella syvälle. Toki sitä löytyy poikkeuksiakin. Mutta kun suuri säveltäjä on kanavoinut musiikin jumalaisesta lähteestä, niin eihän poloinen nuori esittäjä voi muuta kuin suoltaa ne sävelet ulos sillä tavalla kuin nuoteissa lukee ja on ennalta sovittu ja harjoiteltu. Luovuus ennen kaikkea.
 
Musatalohan on käsittääkseni myös Akatemiallekin ongelmallinen. Lisää kustannuksia. Ja ilmeisesti opetustilaakin olisi tullut huomattavasti enemmän, jos rahat eivät olisi loppuneet kesken. Eli muuttiko Akatemia ylikalliiseen ja alimitoitettuun rakennukseen. Mutta onhan se päheämpi kuin vanha Pitäjänmäen talo. En tiedä kyllä onko se sen arvoinen.
 
Muutkin marginaali(taide)musiikkityylit ovat yhtä lailla arvokkaita ja soisin, että niillekin löytyisi valtion kukkarosta tukea enemmän, jos tämä tarkoittaa orkesteritukien leikkaamista, niin siitä vaan. Kyllä Suomessa riittää vähempikin määrä orkestereita. Myöskin klassisen musiikin rahoituksen puolella voisi olla tervetullutta se, että pienetkin kokoonpanot saisivat säännöllistä tukea.
 
Vielä kerran: En vihaa klassista musiikkia. Pidän siitä todella paljon. Mutta kyllä tukea voitaisiin suunnata myös muuallekin.
 
Vielä vastaus itse otsikon kysymykseen: Mielestäni klassinen musiikki ei ole muita musiikkityylejä arvokkaampi.

Kyllä Musiikkitalo on minun mielestäni hyvä olemassa. Kyllä kunnon musiikkiesityksille pitää olla jokin paikka koska esim. F-talossa ei kunnon musiikkiesitystä pääse syntymään, siellä joutuu soittamaan väärin jotta tulisi edes jollain lailla selkeä hahmo. Keskustelu on vähän sivuraiteella kun annetaan ymmärtää että Musiikkitalo olisi jotain superia tai spesiaalia, kun todellisuudessa Helsingin orkestereilta on puuttunut se mitä melkein kaikilla vastaavilla orkestereilla on jo ollut.
 
Opetustraditioon sanoisin että eipä näy ainakaan opetuksen modernisointi kaikkine valinnaisuuksineen parantaneen vaan päin vastoin heikentäneen orkesterisoittajien tasoa. Pahasti näyttää kuin 50- ja 60-luvuilla syntyneet jäisivät maamme parhaiksi klassisen musiikin soittajaikäluokiksi.
 
Onhan se totta että klasaribändin soittaja ei ole kuin robotti. Mutta se musiikki on rakennettu niin, koko kuvio on sellainen. Jos klassisen musiikin traditiota haluaa jostain moittia niin tässä olisi yksi seikka aika kärjestä.

velipesonen: Kyllä Musiikkitalo on minun mielestäni hyvä olemassa. Kyllä kunnon musiikkiesityksille pitää olla jokin paikka koska esim. F-talossa ei kunnon musiikkiesitystä pääse syntymään, siellä joutuu soittamaan väärin jotta tulisi edes jollain lailla selkeä hahmo. Keskustelu on vähän sivuraiteella kun annetaan ymmärtää että Musiikkitalo olisi jotain superia tai spesiaalia, kun todellisuudessa Helsingin orkestereilta on puuttunut se mitä melkein kaikilla vastaavilla orkestereilla on jo ollut.
 
On se varmasti hyvä olla olemassa, mutta mitä olen ymmärtänyt (jos olen ymmärtänyt oikein), niin sen kustannukset esim. Akatemialle ovat suuret ja opetustiloja tai paremminkin harjoitustiloja on liian vähän. Jotkut ovat sanoneet, että loppuvaiheessa, niitä vähennettiin säästösyistä. En tiedä pitääkö tämä paikkansa, koska kaikenlaista huhupuhetta riittää suuntaan jos toiseen.
 
Opetustraditioon sanoisin että eipä näy ainakaan opetuksen modernisointi kaikkine valinnaisuuksineen parantaneen vaan päin vastoin heikentäneen orkesterisoittajien tasoa. Pahasti näyttää kuin 50- ja 60-luvuilla syntyneet jäisivät maamme parhaiksi klassisen musiikin soittajaikäluokiksi.
 
Mikä sitten lienee paras vaihtoehto. Se, että yritetään pumpata huippusoittajia vai se, että saadaan ihmisiä, jotka haluavat jatkaa musiikin harrastamista koko lopun ikänsä. Tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka takoivat klassista pianoa tai viulua lapsena, eivätkä ole sen jälkeen koskeneetkaan mihinkään soittimeen. Koska musiikkiopisto ei näin karrikoidusta sanouttuna tarjonnut mitään eväitä soittoharrastuksen jatkamiseen.
 
Kyllä mä ennemmin yritän saada oppilaistani sellaisia, että ne nauttivat soittamisesta ja musiikista kuin, että yrittäisin kouluttaa heistä huippuammattilaisia. Jos joku sitä haluaa, niin sitten asia onkin eri.
 
Onhan se totta että klasaribändin soittaja ei ole kuin robotti. Mutta se musiikki on rakennettu niin, koko kuvio on sellainen. Jos klassisen musiikin traditiota haluaa jostain moittia niin tässä olisi yksi seikka aika kärjestä.
 
Mutta ongelma on hyvin pitkälle myös se, että lapset ja nuoret eivät välttämättä ole hirveän kiinnostuneita suurten säveltäjien suurista teoksista, jos he voivat itse myös luoda jotain. Musiikki koetaan klassisessa musiikissa jonain suurena asiana joka annetaan suurten säveltäjien toimesta pahaisella soittajalle. Ei mua ainakaan kiinnostaisi yhtään tuollainen tapa suhtautua musiikkiin.

musamuki: Eläköön, arvoisat keskustelijat! Monissa edellisissä kirjoituksissa on ihan aiheellisesti arvosteltu ns. klassisen musiikin ylivaltaa vielä nykyajan Suomessa.
Sitä on helppo verrata esim. 1980 -luvun aparteheid-politiikkaan Etelä-Afrikassa, jossa muutaman prosentin vähemmistö hallitsi täysin suurta mustaa väestöä.
 
Tässä ketjussa on kyllä esitetty hienoimmat analogiat pitkään aikaan, ei jeesus...
 
En tiedä miten tämä orkesterien tuista keskustelu yhtäkkiä kääntyi musiikkiopistojärjestelmän kritisoinniksi, mutta esim. nimimerkki Aalimupinan postauksista löytyy niin monta stereotypiaa, kärjistystä ja yleistystä ettei oikein edes jaksaisi alkaa kommentoida. Ikävää jos sulla on noin huonoja kokemuksia klassisen musiikin parista, mutta voin vakuuttaa ettet puhu ihan kaikkien puolesta haukkuessasi noin tylyyn sävyyn opetusmenetelmiä, matineoita jne.
 
Nimim. "koko putken läpikäynyt, musiikista nauttiva ja ei-pönöttävä klassisen musiikin ammattilainen"

Tietysti voisi katsoa mitkä ovat olleet historian parhaat sinfoniaorkesterit ja sitten arvioida mikä on ollut koulutuksen osuus niiden hyvyyteen ja mikä osuus muilla tekijöillä. Siinä voisi olla vähän semmoista faktapohjaa muuten aika pahasti asenteelliseen keskusteluun.
 
Hyvä sinfoniaorkesteri ei ole esimerkiksi sellainen joka soittaa mitä tahansa lonkalta kohtalaisesti. Nykyään on paljon juuri sellaisia.

velipesonen:Hyvä sinfoniaorkesteri ei ole esimerkiksi sellainen joka soittaa mitä tahansa lonkalta kohtalaisesti. Nykyään on paljon juuri sellaisia.
 
Onhan tässä keskustelussa sitten myös se vaikeus, että miten se 'hyvä' määritellään...

Dr Dominant: Onhan tässä keskustelussa sitten myös se vaikeus, että miten se 'hyvä' määritellään...
 
Ah, tämä oman objektiivisen hyvän ja toisen subjektiivisen hyvän vertailu on jatkuvan ja poksahtelevan nettikeskustelun elinehto.
 
By the way, olin kuuntelemassa musiikkitalossa torstaina RSO:ta. Onhan ankaran erotteleva akustiikka kuulla kaikki epäpuhtaudet, mitä orkesterin soittamiseen tulee. Hyvinhän se Oramo johti, mutta yhden käyrätorven ylävire tuollaisessa akustiikassa alkaa muistuttaa mastodonttia kovinkin nopeasti.
 
Enemmän minua tosin rasitti luokattoman huonot kaksi avausraitaa: Brahmsin D-duuri viulukonsertto, joka on "vain" 38 min kestosta huolimatta pitkästyttävän tylsä ja sisällötön. Ei siis yhtään mieleenpainuvaa musiikillista aihetta hän ole saanut siihen mahtumaan. Mielestäni ilman syytä hänet on kanonisoitu soittolistalla olevien kaanoniin. Toinen piisi oli sitten Haydnin 22. sinfonia "filosofi", joka on yhtä lailla turhuuden taidonnäyte. Jos voin suoraan sanoa, niin kappale on varsinaista "homostelua". Siis missä on se maskuliinisuus, mitä tällaisen ison orkesterin preussilaiseen musiikkiin pitäisi automaattisesti sisältyä. No, onneksi Straussin Zarathustra pelasti sentään jotakin.
 
Kuka oikeasti haluaa kuunnella tuollaista huttua?

jazzmies: Kuka oikeasti haluaa kuunnella tuollaista huttua?
 
Henkilö jolle ei ole väliä mitä se on. Kunhan se on klassifioitua.

jazzmies:
Kuka oikeasti haluaa kuunnella tuollaista huttua?
No aika monikin, kun niitä kerran aina vaan soitetaan. Ei niitä muuten soitettaisi.
Minusta se Haydnin sinf on hyvä biisi.

jazzmies: Jos voin suoraan sanoa, niin kappale on varsinaista "homostelua". Siis missä on se maskuliinisuus
 
Klassismin musiikki on homostelua. Jos tällainen tyyli ei kiveksiäsi kutkuta niin kuuntele vaikka Popedaa sitten.
 
Kuka oikeasti haluaa kuunnella tuollaista huttua?
 
Olet harrastanut musiikkia ties kuinka kauan, mutta silti pidät ihmeellisenä sitä, että joku musiikkiteos aiheuttaa reaktioita laidasta laitaan :-)

sub zero: Olet harrastanut musiikkia ties kuinka kauan, mutta silti pidät ihmeellisenä sitä, että joku musiikkiteos aiheuttaa reaktioita laidasta laitaan :-)
 
Eihän tässä siitä nyt ole kysymys, vaan siitä ettei kehnoja, kanonisoituja suurmiehiä tai heidän teoksiaan saa kammettua pois tehosoittolistoilta. Haydnistä ei "aikuisen oikeasti" tunnu kukaan pitävän, mutta hän nyt sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yhtään kovin merkityksellistä sävellystä, no ehkä Saksan kansallislaulu, hän ei saanut itsestään puristetuksi, mutta siitä huolimatta häntä rakastaa orkesterien organisaatio.

Minä pidän oikeasti Haydnista ja tiedänpä erään toisenkin, Bill Evansin, hänkin piti Haydnista ihan oikeasti. Evans taasen on yksi parhaista pianisteista millään mitta-asteikolla.

velipesonen: Minä pidän oikeasti Haydnista ja tiedänpä erään toisenkin, Bill Evansin, hänkin piti Haydnista ihan oikeasti. Evans taasen on yksi parhaista pianisteista millään mitta-asteikolla.
 
Hienoa. Ja tämä on todisteena että velipesonen ja jazzmies ovat kaksi eri hahmoa! :D

jazzmies: Hienoa. Ja tämä on todisteena että velipesonen ja jazzmies ovat kaksi eri hahmoa! :D
 
Dna-testin tulosta odotellessa tämä riittänee todisteeksi.