| Aihe: Kapellimestarin työstä kiinnostunut | |
|---|
|
Onko kenelläkään tarkkaa tietoa, mitä vaaditaan kapellimestarina olemiseen? Voiko kapellimestariksi opiskella/ryhtyä vain osaamalla vaikkapa soittaa niinkin yleistä soitinta kuin pianoa (vaihtoehtoisesti kitaraa)? Pitääkö kapellimestarin tietää musiikin teoriasta keskimääräistä enemmän kuin "tavallisen" muusikon? Missä ja millä linjalla kapellimestariksi opiskellaan yleisesti ottaen?
Itse olen kiinnostunut kyseisestä hommasta, vaikken muusikkona olekaan sangen kokenut. Olisiko kenelläkään tarkempia tietoja asiasta? | |
AchSoJa: Onko kenelläkään tarkkaa tietoa, mitä vaaditaan kapellimestarina olemiseen? Voiko kapellimestariksi opiskella/ryhtyä vain osaamalla vaikkapa soittaa niinkin yleistä soitinta kuin pianoa (vaihtoehtoisesti kitaraa)? Pitääkö kapellimestarin tietää musiikin teoriasta keskimääräistä enemmän kuin "tavallisen" muusikon? Missä ja millä linjalla kapellimestariksi opiskellaan yleisesti ottaen?
Itse olen kiinnostunut kyseisestä hommasta, vaikken muusikkona olekaan sangen kokenut. Olisiko kenelläkään tarkempia tietoja asiasta?
Sibassa voi opiskella.
http://www.siba.fi/how-to-apply/deg … -and-programmes/conducting/about-us
Veikkaisin että kaput ovat yleensä siirtyneet huitojan korokkeelle rivisoittajien joukosta.
Kyllä kapun tulee varmasti musiikinteoriaa tuntea, historian, tyylilajien ja orkesterinjohtamistekniikoiden lisäksi. | |
oksatboys: Veikkaisin että kaput ovat yleensä siirtyneet huitojan korokkeelle rivisoittajien joukosta.
Jaksamatta arvailla mitä tässä yhteydessä mahdat tarkoittaa "rivisoittajalla", niin kyllä, kapellimestaritkin ovat yleensä muusikoita ja osaavat ehkä jopa soittaa jotain soitinta. Yleensä kapuluokalle ei edes pääse ilman kohtalaista pianonsoittotaitoa, koska ymmärtääkseni partituurin soitto on yksi opiskeltava osa-alue kapellimestarikoulutuksessa. Tiedä sitten olisko jopa joku orkesterisoitin pakollinen sivuaine.
"It's called 'the American dream' because you have to be asleep to believe it." -George Carlin | |
Mm-m, pohdiskelin lähinnä sillä kurin, että pitäisikö osata soittaa jotakin orkesterisoitinta (trumpettia, viulua, selloa) päästäkseen kapuksi. |  samueld
04.12.2011 21:02:12 (muokattu 04.12.2011 21:09:02) | |
|
AchSoJa: Mm-m, pohdiskelin lähinnä sillä kurin, että pitäisikö osata soittaa jotakin orkesterisoitinta (trumpettia, viulua, selloa) päästäkseen kapuksi.
Pianisteja on paljon kapellimestareina. Tosin ovat kyllä yleensä olleet jossain vaiheessa uraansa tai edelleenkin solistitason jannuja.
Kuitenkaan ei varmasti ole siitä soittimesta se homma kiinni. Orkesterisoitinta soittamalla on helpointa päästä orkesteripiireihin. Vielä kun valkkaa soittimen, joiden soittajista on pulaa, niin ei tarvitse edes olla niin tajuttoman hyvä aloittaakseen. Enemmän vaaditaan tarkkaa korvaa, estetiikan tajua ja isojen kokonaisuuksien hallintaa näin aluksi. Päälle sairas määrä teoriaa ja sen sellaista. Helpoiten jonkinmoisiin johtohommiin voisi päästä kuoromaailmassa.
Tuppaa olemaan niin, että laulu- ja/tai soittotaidottomilla muusikoilla ei oikein tee mitään...
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | |
samueld: Pianisteja on paljon kapellimestareina. Tosin ovat kyllä yleensä olleet jossain vaiheessa uraansa tai edelleenkin solistitason jannuja.
Kuitenkaan ei varmasti ole siitä soittimesta se homma kiinni.
Ei varmasti. Esa-Pekka Salosen soitin on käyrätorvi, Sakari Oramon viulu. En tiedä heidän pianonsoittotaidoistaan.
"Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -jami |  megatherium
12.12.2011 17:21:23 (muokattu 12.12.2011 17:37:02) | |
|
voiko kapellimestsriksi ryhtyvä vapaasti ja autoritarisesti toteuttaa ohjelmiston suhteen omia taiteellisia visioitaan vai onko hän täysin sidoksissa samanlaisena kautta koko musiikkimaailman konsetrttisaleissa toistuvaan ja integroituneeseen ohjelmistokaanoniin ilman radikaaleja variaatioita muutoin kuin nykysäveltäjiltä tilöattujen umpitylsien teosten muodossa?
vai onko edes periaatteessa mahdollista muodostaa omaan näköistä ja persoonallista ohjelmiostokokonaisuuttaan ilman epigoniaa jota missään muualla ei soiteta historiallisten säveltäjien puitteissa?
minusta sellainen olisi ainakin todellinen osoitus musiikillisesta luovuudesta ilman tuota tyypillistä konemaisen mekaanista tahdinlyöjärobottimaista kaavamaista tautologiaa jonka ohjelmistólltaan staattisena ja paikallaan pysyvänä rso ja hko konsertit sisältävät.
istuvatko intendentti, äänenjohtajat , konserttimestari ja kapellimestari palaveriin päättämään ja aprikoimaan kaupallisesti ja taloudellisesti rahankiilto silmissä tuottavinta täkyä kantakorttilaisille yhdessä ohjelmiston erityisesti lippukassan kautta parhaaksi mahdolliseksi räätälöityä repertoaaria standardiohjelmistosta vai ilmeneekö kenelläkään ambitiota kaivaa arkistojen kätköistä kauan esittämättömänä lojuneita suurteoksia joita mikään muu orkesteri ei realisoi?
minua kun tällainen paskaohjelmisto evvk. musiikkimaku muuttuu jatkuvaasti. suomen musiikihistoriastakin on radio-ja konserttiohjelmiston perspektiivistä katsottuina tarjoutunut täysin puutteellinen, epämääräinen, vaillinainen ja epäselvä kuva jossa on paljon aukkoja. mutta juuri tämä p9imeä puoli kiinnostaa erityisesti kun siben kalevalaiasromanttisesti jolkottava provinsiaalinen kansallismusiikki tympäisee ja vaikuttaa liian pedanttiselta ja kovin stereotyyppiseltä a cappella kuorolauluista sinfonioihin asti.
onkohan stalinin kanssa solmittu yya-sopimus kieltänyt suomea tavoittelemasta suursuomen asemaa aseistamalla ohjelmistonsa tukuttain sinfonisilla teoksilla vai onko tarkoitus ja sanelulpolitiikka tähdännyt matalan profiilin ylläpitämiseen pienenä näkymättömänä suomena pysymiseen isojen rinnalla kun usko on loppunut orkesterrimusiikkikirjallisuutta unohtamatta kun radioonkin usein pannaan vain tilapäisluonteisia sivutöitä ja pikkuteoksia muodollisesti edustamaan maamme monimuotoista ja rikasta musiikihistoriaa kuin vaatimattomimpana lahjana maailman säveltaiteelle tai modernismi on itsetarkoitus historian korjatessa romanttiset vääristymät uuden musiiikin eduksi..
kaikki suurteokset ovat imperialistisen valloittajakansojen tuotteita venäjä', saksa, italia, britannia etc.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
On kyllä taito sinänsä ujuttaa sama propaganda lähes joka ikiseen ketjuun. Vaikka tietysti tavallaan asiaa puhutkin.
"Vähän mä oon pettynykkin. Olis ollu paljo mukavampaa ku sellisti olis ollu kaunis nainen. Jalat harallaan herkällä otteella sulosäveliä loihtimassa. Tälläiselle olis voinu sanoa suurella sydämellä että: yhdyn edelliseen puhujaan." -jami | |
Leonard Bernsteinin valaiseva ohjelmapätkä mitä kapellimestarina olo on noin pääpiirteittäin (alussa tulee joku mainos): http://www.snagfilms.com/films/titl … leonard_bernstein_omnibus_episode_3
Tosi hifisti puhkoo silmänsä. | |
kun miltei koko suomalaisen säveltaiteen historia on salamyyhkäisyyden peitossa triviaalia kornin viihtellistä vulgaariromanttiseen panteistiseen mieltiskelyyn ja pastoraalimaiseen luonnonmystiikkaan focusoitunutta suuria yleisömassoja kosiskelevaa sibeä lukuunottamatta ei suomalaisen musiikin päivää pitäisi juhlia ollenkaan kun kerran "mitään juhlittavaa ei ole" kuten hänen hirmuisuutensa kriitikkosäveltäjä peterson-berger jo tukholman pohjoismaisilla musiikkipäivillä aikoinaan totesi lytätessään siben teokset tapiolasta viimeiseen sinfoniaan ja oma maa kantaattiin saakka järjestelmällisesti vain palmgrenin pastoraalin sarjan saadessa tältä kriittiseltä kriitikolta kiitosta .
no mitäpä tuosta kun suuria orkestraaliselta voimaltaan ja wagneriaanisilta sointimassoiltaan massiivisia postromanttisia suurteokseksi kelpaavia sublimoitunutta täydellisen objektivoituneisuutensa nerossa saavuttavaa sielullista hiljaista tuskaa ja jaloa kärsimystä heijastelevia sinfonioita tragica saikkolalta kaatuneiden aseveljiejn urheuden ja uhrilahjan muistoksi , asento, olelle vie, katse oikeaan päin,lepo,tai klamitraditioon sulautuvat tuukkasen ekslusiiviset teokset meren vellontaa ja maininkien pauhun kasvaessa rytmimotiivien suureksi valtamereksi tai pesosen kontrapunktinen polyfoninen fuugamuotoon puettu mestaruus ja professionalismi fougstedetin tonaalisuuteen ankkuroituneiden dodekafoniaa eksperimentoivien esimodernististen sinfonioiden arkkitehtonisen muotosuunnittelun taito melodian ja linjan juhlassa puhuvat vakuuttavaa kieltään suomalaisen sinfoniakirjallisuuden häpeällisesti vaiettujen pakahduttavan intiimiä ja majesteettista tunnetta peilaavien mestareiden taidoista joka ei kaupalliseen markkinahumuun antaudu onomatopoeettissti sääskiparven sonoritreetteja imitoivan omaleimaisen ahti karjalaisen tyylillisestä uudistumisesta ammentavan jälkimadetojalaisen sinfonikkouden ja uusklassismin synteesi, ja nniin monet muut joko brahmsin keskitettyyn motiivityöskentelyyn nojaava furuhjelmin 1. tai muodioltaan rapsodisemmat lauri ikosen yleistä jälkiromantiikkaa representoivat beethovrenvaikutteiset, ranskalaiselle koloriitille myöntymättömät kirjoitustavaltaan kamarimusiikilliset syvästi loogiset teokset, törnen tsaikovski ja sibelianismi, aaltosen, tolosen shostakovistmi haapalaisen kalevala ja teljä sinfonioiden melodinen sulo ovat musikaalisesti lahjakkaan kansan tuotteita.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
19.12.2011 18:21:41 (muokattu 19.12.2011 18:39:35) | |
|
sellisti: On kyllä taito sinänsä ujuttaa sama propaganda lähes joka ikiseen ketjuun. Vaikka tietysti tavallaan asiaa puhutkin.
pienen kansan ei ole helppoa taistella ulkoapäin suuresta maaimasta tulevia vaikutteita ja henkistä universaalia kulttuuriperintöä vastaan oman yksilöllisyytensä säilyttämiseksi ja kanallisten luomustensa rehabilitoimiseksi vaan kuten kaikessa muussakin isot jyräävät pienet ja nämä joutuvat kiltisti vain ottamaan vastaan kaiken sen mitä heille annetaan ja mitkä virtaukset ja teokset euroopan mantereelta perähikiälle kulloinkin kulkeutuvat kapellimestarilähettiläiden myötävaikutuksella.
pienestä idusta kasvaa suuri metsä. kun melartin johti viipurissa 1900-luvn alussa 1- kertaa mahlerin 2. sinfonian hitaan osan ei mennyt kauaa kun mahlerin musiikki suorastaan syrjäytti kaikki suomalaiset säveltäjät ja heidän sinfoniansa vääjäämättömästi vähin erin niin että 10 vuoden keskimääräinen ohjelmistonäkyvyys oli arkipäivää ja sitten näkemiin takaoven kautta ohjattiin herroja ulos. leijonalippu ei noussut salkoon,.mahler sai jäädä, kuten brahms ja muut vaikka suomalainren musiikki olisi ollu parempaakin laadullisesti. suuret sointimassat, valtava esityskoneisto ja mittasuhteiden gigantismi .
ei auta, saku on aina saku ja heillä ylivalta, kunnia ja voima sotilaallinen takloudellinen ja taiteellinen, niin että antaudumme ehdoitta saksalaisille ja venäläisille joiden romantiikka juurtui ohjelmistoon jo kauan ennen kuin suomi sai itsenäisyytensä ja musiikkipistonsa joissa juodaan kahvia joka opinto-ja lukukausi unelmille ikuisesta taiteesta. niin että tulkaa kahvittelemaan vaan seuraavan lukuvuoden sävellyksopiskelikjat. ei teitä kumminkaan soiteta sadan vyuoden kuluttua. sibe juhlii.sellaista urhoollisuutta ja taisteliumieltä kuin rintamalla todellisessa sodassa vihollista vastaan jossa tarjottiin voita leivän päälle vastapuolen provokaatioihin vastaten ei henkisen kulttuurin puolella nähdä se on kauppa ja markkinamiesten leikkikenttä jossa parhaiten myyvät musiikki voittaa sodan. netistä voi ladata kaikkea sitä samaa mikä soi radiossa ja konserteissa joka päivä minkä takia sitä pitäisi levyttää jatkuvasti uudelleen. onko kysyntä näin valtavaa bachin, siben ja beethovenin kohdalla? näköjään en ole ainoa hullu tässä maailmassa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium:
kaikki suurteokset ovat imperialistisen valloittajakansojen tuotteita venäjä', saksa, italia, britannia etc.
eipäs, kaikki teokset on suurteoksia koska ne ovat valloittajakansojen tuotoksia.
Jos sä et ole koskaan ohjannu orkesteria niin, vaikka aina voit spekuloida miten ja miks joku päätöksensä tekee, kuitenkin puhut firmasta, vaikka kulttuuri alalla, vähän ku sanois olevan vihanen kun pankki yrittää kusettaa sulta rahaa, ei ole mitään hajua mistä puhut. | megatherium
31.01.2012 17:08:45 (muokattu 31.01.2012 17:20:57) | |
|
Timo.T: eipäs, kaikki teokset on suurteoksia koska ne ovat valloittajakansojen tuotoksia.
Jos sä et ole koskaan ohjannu orkesteria niin, vaikka aina voit spekuloida miten ja miks joku päätöksensä tekee, kuitenkin puhut firmasta, vaikka kulttuuri alalla, vähän ku sanois olevan vihanen kun pankki yrittää kusettaa sulta rahaa, ei ole mitään hajua mistä puhut.
ja siksi että vain joidenkin säveltäjien musiikkia alvariinsa esitetään konserteissa johtuu vain siitä että teokset kirjoittaneen säveltäjän kulttihahmoksi muodostunut mielikuva, imago, status hänen persoonalliasesta hahmostaan habituksestaan ja nimi ovat historian saatossa tulleet niin niin tunnetuiksi vaikka brahmsin ja siben musiikki sinä'llään on konservatiivisuudessaan ja sovinnaisuudessaan melko triviaalia, huonoa set imnenaalistya imelää saivartelua ja pikkuporvarillista nypläämistä, mutta on kätyevä keino tehdä rahaa koska ihmiset juoksevat vai heille tuttujen säveltänänimien musiikkia sisältävissä konserteissa joissa ei lainkaan esitetä sitä musiikkia joka esim. kiinnostaa minua joka on 30 v. kuunnellut klassista ja poppinutkin siiinä ajassa jotakin eikä vaion jujnnannut paikillaan kuten kaikki dogmaattiset kirkon opit mukaanlukien ,
esim. sibe kuuluisaksi sinfonikoksi ei ollut erityisen orkestraalisesti ajatteleva sinfonikko eikä eiköä hallinnut tai halunnut käyttää orkestraalisia keinovaroja ja ilmaisukeinoja täysin kuten suuria orkestreimassoja vagnerin tyyliin vaan tyytyi ohueen kamarimusiikillisen pelkistettyyn ilmaisuun klassismiin viittaavasa tyylillisssä murrosvaiheessaan. vaikuttaa siltä kuin käytännön syyt sota-tai pula.-aika olisivat sanelleet siben pienen orkestrikokkonpanon nuorklassistiosissa sinfonioissa ku kaikki muusikot olivat joko rintamalla tai heitä ei ollut varaa palkata ja siksi hän tyytyi toisin kuin mahler niukkaan palettiin jossa ei orkesteriväreillä mässäilty ja kudos on usein sangen homofonista ei lainkaabn niin kontrapunktisesti ajattelevan myöhäisromanttisen orkestriteknikon kuin sraussin tai melartinin käsialaa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: ja siksi että vain joidenkin säveltäjien musiikkia alvariinsa esitetään konserteissa johtuu vain siitä että teokset kirjoittaneen säveltäjän niomi on niin tunnettu vaikka brahm,sin ja siben musiikki sinä'llään on huonoa sentimnenaalistya imelää saivartelua ja pikkuporvarillista nypläämistä, mutta on kätyevä keino tehdä rahaa koska ihmiset juoksevat vai heille tuttujen säveltänänimien musiikkia sisältävissä konserteissa joissa ei lainkaan esitetä sitä musiikkia joka esim. kiinnostaa minua joka on 30 v. kuunnellut klassista ja poppinutkin siiinä ajassa jotakin eikä vaion jujnnannut paikillaan kuten kaikki dogmaattiset kirkon opit mukaanlukien ,
kyl sä niistä aika paljon jaksat puhua jos ne ei kiinnosta
kyllä, raha määrää musiikin isoissa orkester saleissa. raha määrää sen musiikin jonka sä kuuntelet jokapaikassa muutakuin 1 minkä ite teet 2 minkä sun kaveri tekee 3 minkä joku tuntematon tekee ilman että se saa siitä mitään.
muttä tässä olikin kyse kapelimestereista, tai jostain, mä oon muutaman kerran päässy ohjaan kamariorkesteria, omia sävellyksiä, ja sit jotain stravisnkya ja bartokkia, ja täytyy sanoa että vaikka aina ajttelin että on ihan turhaa hommaa, mä yllätyin miten paljon sitä oikeesti joutuu säätään että se kuulostaa hyvältä, esim pelkästään säätämällä soittajien keskenäisiä voluumeita voi saada soinnissa sen aikaan että eka kuulostaa täsysin epavireiseltä, sit sanoo että vaikka sello soitti ton ylennetyn c'n liian lujaa, ja sit se kuulostaa siltä että on vireessä, kapelimestari ei vaan lyö tahtia, vaan hyvä kapelimestari avustaa kaikkia soittajia soittamaan parhaansa, varsinkin kun ei ole aikaa harjotella vuosia | megatherium
31.01.2012 18:18:52 (muokattu 31.01.2012 18:22:29) | |
|
Timo.T: kyl sä niistä aika paljon jaksat puhua jos ne ei kiinnosta
kyllä, raha määrää musiikin isoissa orkester saleissa. raha määrää sen musiikin jonka sä kuuntelet jokapaikassa muutakuin 1 minkä ite teet 2 minkä sun kaveri tekee 3 minkä joku tuntematon tekee ilman että se saa siitä mitään.
muttä tässä olikin kyse kapelimestereista, tai jostain, mä oon muutaman kerran päässy ohjaan kamariorkesteria, omia sävellyksiä, ja sit jotain stravisnkya ja bartokkia, ja täytyy sanoa että vaikka aina ajttelin että on ihan turhaa hommaa, mä yllätyin miten paljon sitä oikeesti joutuu säätään että se kuulostaa hyvältä, esim pelkästään säätämällä soittajien keskenäisiä voluumeita voi saada soinnissa sen aikaan että eka kuulostaa täsysin epavireiseltä, sit sanoo että vaikka sello soitti ton ylennetyn c'n liian lujaa, ja sit se kuulostaa siltä että on vireessä, kapelimestari ei vaan lyö tahtia, vaan hyvä kapelimestari avustaa kaikkia soittajia soittamaan parhaansa, varsinkin kun ei ole aikaa harjotella vuosia
en sanoisi nyt aivan noin koska tehdään myös epäkaupallisia levytyksiä josta kukaan tuskin nettoaa mitään riippuen myydäänkö painos loppuun. orkesterit harjoittelevat nykyään vain n. 20 h viikossa konsertit mukaan lukien. niin frigidiä musiikkia kuin stravinskin ei tuota emotionaalisia kokemuksia ainakaan tälle tiedoitsemisen puhtaalle subjektille ja siksi sen joka tahdissa vaihtuvat tahtilajitkaan eivät suuremmin tee siitä kiehtovaa taidetta nii hankalaa kuin sen johtaminen saattaa ollakin joillekin.
salmenhaara totesi kerran että siben pettuleipä nepa miltei kamarimusiikillisessa konseptissaan ja soitinnuksessaan vailla romanttisia intohimon vyöryjä ajoittaisesta kromatiikastaabn ja tritonuksestaan huolimatta on luovan subjektin psykoanalyyttine sielunrippi.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: en sanoisi nyt aivan noin koska tehdään myös epäkaupallisia levytyksiä josta kukaan tuskin nettoaa mitään riippuen myydäänkö painos loppuun. orkesterit harjoittelevat nykyään vain n. 20 h viikossa konsertit mukaan lukien. niin frigidiä musiikkia kuin stravinskin ei tuota emotionaalisia kokemuksia ainakaan tälle tiedoitsemisen puhtaalle subjektille ja siksi sen joka tahdissa vaihtuvat tahtilajitkaan eivät suuremmin tee siitä kiehtovaa taidetta nii hankalaa kuin sen johtaminen saattaa ollakin joillekin.
salmenhaara totesi kerran että siben pettuleipä nepa miltei kamarimusiikillisessa konseptissaan ja soitinnuksessaan vailla romanttisia intohimon vyöryjä ajoittaisesta kromatiikastaabn ja tritonuksestaan huolimatta on luovan subjektin psykoanalyyttine sielunrippi.
no onneks joku sulle nää asiat kertoo.
mä en koskaan tykänny beethovenista ennen ku rupesein johtaan sitä, sit tajusin mitä se tarkottaa, ja vaikka edelleen kuulostaa paskalta, niin ymmärrän musiikin emotionaalisen puolen puhtaasti kehollisesti.
Mä tiedän, mä julkasen hirveesti musaa ilmseks netissä, ja tiedän monta monta ihmistä jotke tekee täysin samaa. mut siinä vaiheessa kun puhutaan instituutiossa, ymmärrätsä paljon maksaa maksaa pallkkaa orkesterin monille soittajille, treeneistä, keikoista? ei sitä omasta taskusta voi tehdä ku rikkaat, muuten miks sä luulet että se musiikki on pikkuporvarillista? | megatherium
04.02.2012 17:34:23 (muokattu 04.02.2012 17:55:29) | |
|
Timo.T: no onneks joku sulle nää asiat kertoo.
mä en koskaan tykänny beethovenista ennen ku rupesein johtaan sitä, sit tajusin mitä se tarkottaa, ja vaikka edelleen kuulostaa paskalta, niin ymmärrän musiikin emotionaalisen puolen puhtaasti kehollisesti.
Mä tiedän, mä julkasen hirveesti musaa ilmseks netissä, ja tiedän monta monta ihmistä jotke tekee täysin samaa. mut siinä vaiheessa kun puhutaan instituutiossa, ymmärrätsä paljon maksaa maksaa pallkkaa orkesterin monille soittajille, treeneistä, keikoista? ei sitä omasta taskusta voi tehdä ku rikkaat, muuten miks sä luulet että se musiikki on pikkuporvarillista?
en ole lainkaan salmenhaaran kanssa amaa mieltä näin imponoimattomsta ja fasinoimattomasta askeettisesta sinfonisuudesta ekspressionistisesta eksperimentoinnista huolimatta joka maistuu suussa kuin kuiva siben limppu kun kaapisssa on tuorettakin leipää jota harvemmin kulijoille tarjoillaan.
rikasta emotionaalista vaikutusta joka on vielä orkestraalisesti ajateltua sinfonisuutta jossa lyömäsoitintehoja ei säästellä ei mitään wagnerin musiikkidraamoista kyhättyjä puoliviihteellisiä orkesterifantasioita ala naiivi valkyyrioiden ratsastus mekaanisessa ostinatossaan imelässä konseptissaan vaan arkkitehtoniselta muotoajatelultaan lujaa halittua ja loogista muotorakentta suosivaa ja melodiikaltaan intohimoista tehokaiden orkestralisten efektien värikylläistä myöhäiromantiikkaa koko dynaamisen asteikon ääriä myöten jota esim.melartinin 3. sinfonian avausosat ovat tulvillaan kuumeisessa kiihoittuneisuudessa kuin uljaat ritarit astuisivat areenalle haaniskoisaan tai intermezzon aalloilla keinuva tanssillinen rytminen syke merisinfoniassa dukasin noidanoppipojanhengesä ranskalaisttain pandiatonisten kvinttrakenteisten sointujen värittämänä kin meduusat ja merihevosten kanssa tanssisivat hurmiossa .
taidemusiikissa ei parasta ennen päiväys mene umpeen samoin kuin ravinnossa vakka top 20 parhaan historiallisten orkesterisäveltäjiämme teokset harvoin ovat realisoidut os niminä edes tunnetut kuten pikkurahalla antiikkiliikkeestä myytävänä olevat tuhansien harrastelijataiteilioiden maisemamaalaukset musiikin kadotessa viimeisen sävelen häipyessä kuuluvsta n. puolen tunnin kestoisena kun kerran pariisin louvren taidmuseon seinälle ripustettu mona lisa pysyy siinä tuhansia vuosia miljoonien nähtävllä kun joku tuukkasen 2. sinfonia tai saikkolan traaginen on hetken viipyilevänä kerränyt ehkä pari sataa kuulijaa koskaan ja on taas stattisena elementtinä jossakin pimeässä käkösä, surullista tämä suomalaisen säveltaiteen alennustila.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: en ole lainkaan salmenhaaran kanssa amaa mieltä näin imponoimattomsta ja fasinoimattomasta askeettisesta sinfonisuudesta ekspressionistisesta eksperimentoinnista huolimatta joka maistuu suussa kuin kuiva siben limppu kun kaapisssa on tuorettakin leipää jota harvemmin kulijoille tarjoillaan.
rikasta emotionaalista vaikutusta joka on vielä orkestraalisesti ajateltua sinfonisuutta jossa lyömäsoitintehoja ei säästellä ei mitään wagnerin musiikkidraamoista kyhättyjä puoliviihteellisiä orkesterifantasioita ala naiivi valkyyrioiden ratsastus mekaanisessa ostinatossaan imelässä konseptissaan vaan arkkitehtoniselta muotoajatelultaan lujaa halittua ja loogista muotorakentta suosivaa ja melodiikaltaan intohimoista tehokaiden orkestralisten efektien värikylläistä myöhäiromantiikkaa koko dynaamisen asteikon ääriä myöten jota esim.melartinin 3. sinfonian avausosat ovat tulvillaan kuumeisessa kiihoittuneisuudessa kuin uljaat ritarit astuisivat areenalle haaniskoisaan tai intermezzon aalloilla keinuva tanssillinen rytminen syke merisinfoniassa dukasin noidanoppipojanhengesä ranskalaisttain pandiatonisten kvinttrakenteisten sointujen värittämänä kin meduusat ja merihevosten kanssa tanssisivat hurmiossa .
taidemusiikissa ei parasta ennen päiväys mene umpeen samoin kuin ravinnossa vakka top 20 parhaan historiallisten orkesterisäveltäjiämme teokset harvoin ovat realisoidut os niminä edes tunnetut kuten pikkurahalla antiikkiliikkeestä myytävänä olevat tuhansien harrastelijataiteilioiden maisemamaalaukset musiikin kadotessa viimeisen sävelen häipyessä kuuluvsta n. puolen tunnin kestoisena kun kerran pariisin louvren taidmuseon seinälle ripustettu mona lisa pysyy siinä tuhansia vuosia miljoonien nähtävllä kun joku tuukkasen 2. sinfonia tai saikkolan traaginen on hetken viipyilevänä kerränyt ehkä pari sataa kuulijaa koskaan ja on taas stattisena elementtinä jossakin pimeässä käkösä, surullista tämä suomalaisen säveltaiteen alennustila.
Melartinhan ON upeeta, mutta mulla vaan ei ole mitään tarvetta leikkiä menneen ajan ritaria, kuvitteillistuneisuuden ihannointi ja sen aiheuttava passiivisuus on jotain mitä vastaan minä tappelen, musiikkia vastaan sinänsä ei ole mitään, mutta jos sä mieluummin pakoilet toisiin maailmoihin kadottaakses tämän, niin ei musiikki ole muutakuin huume jota käytetään ja minusta on paljon vikaa jos musiikki on vaan asia josta saadaan fiksi.
Kuule, mä ymmärrän sun suomi myllytyksen, mutta on yks asia verrata jotain tuukkasta tai melartinea sibbeen tai muuhun vastaavaan, mutta sanoa että niiden sävellykset on verrattavissa Pieron äpärä poikaan on toinen, siihen verrattunu ne ON harrastelijataiteilijoita joiden tosiaan kelpaa pysyä siellä rihkamakaupassaan, se joko osottaa että sä joko yliarvoit suomalaisten säveltäjien ammattitaidon rajusti, tai et tiedä mitään siitä mitä kaikkea Leonardo teki, ja mitä ne maalaustekniikat mitkä hän hallitsi mestarillisesti oikeesti tarkottaa.
suomalaisen sävellyksen alennustilan voi muuttaa hetkessä, ensimmäiseks lähde pois tietokoneeltasi, ja toiseksi rupea tekemään työtä sen eteen että jotain tapahtuisi. | |
mut noi edelliset nyt ei liity mitenkään ohjaamiseen. Hyvä kapelimestari on hyvä ihmistuntija, sun pitää nähdä siitä miten sun soittajat istuu se mitä ne pystyy tekee, ja mitä niitä huvittaa tehdä, sitten sun pitää kääntää se sun eduks, mä kuulin yhen sanovan konsertin jälkeen,ja pitkän konsertti taun jälkeen että ompas omituista taas soittaa ihmisiä, sun soitin on ihminen, jos sä haluut olla hyvä kapelimestari, sun pitää opiskella musiikin lisäks käyttäytymistä ja miten siihen voi positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttaa. | megatherium
08.02.2012 17:30:30 (muokattu 08.02.2012 17:54:37) | |
|
Timo.T: Melartinhan ON upeeta, mutta mulla vaan ei ole mitään tarvetta leikkiä menneen ajan ritaria, kuvitteillistuneisuuden ihannointi ja sen aiheuttava passiivisuus on jotain mitä vastaan minä tappelen, musiikkia vastaan sinänsä ei ole mitään, mutta jos sä mieluummin pakoilet toisiin maailmoihin kadottaakses tämän, niin ei musiikki ole muutakuin huume jota käytetään ja minusta on paljon vikaa jos musiikki on vaan asia josta saadaan fiksi.
Kuule, mä ymmärrän sun suomi myllytyksen, mutta on yks asia verrata jotain tuukkasta tai melartinea sibbeen tai muuhun vastaavaan, mutta sanoa että niiden sävellykset on verrattavissa Pieron äpärä poikaan on toinen, siihen verrattunu ne ON harrastelijataiteilijoita joiden tosiaan kelpaa pysyä siellä rihkamakaupassaan, se joko osottaa että sä joko yliarvoit suomalaisten säveltäjien ammattitaidon rajusti, tai et tiedä mitään siitä mitä kaikkea Leonardo teki, ja mitä ne maalaustekniikat mitkä hän hallitsi mestarillisesti oikeesti tarkottaa.
suomalaisen sävellyksen alennustilan voi muuttaa hetkessä, ensimmäiseks lähde pois tietokoneeltasi, ja toiseksi rupea tekemään työtä sen eteen että jotain tapahtuisi.
schumann on melkosta rihkamatavaraa jolla ei ollut juuri sinfonisen muodon tajua eikä melodinen oivalluskyky mikäli sitä liedeissä on ei tarttunut orkesteripalettiin imelyydessään joka lainailee jopa schubertin ländlereiltä , sekundaa joka on liian paljon velkaa beethovenille, bachille, schubertille ties kelle,
siben musiikni suurin ja ratkaisevin vika on siinä ettei se synnytä voimakkaita ja väkeviä intohimoja koko inhimilinen tunteiden ja affektien asteikolla liikkuensteriilissä ja kliinisessä kylmää lähdebettä ja maisemapanoraamoja heijastellessaan joka olisi taiteen ja musiikin perusedellytys sisäänpäinklääntyneeseen mietiskelevään konseptiinsa tukahtuen jonka kionservatiivibnen sävelsanasto ja musiikillinen kielioppi ovat määränneet , konstrukltiivisen keinotekoisessa konseptissaan mosaiikkimaisessa sinfonisuudessaan jonka temaattinen materiaali, siis melodiikka on heikkoa ja pientä lyhyiden aiheiden yhtä toikstuvia katkelmia , orkestraalinen ajattelu kamarimusiikillista ja soinnillinen epähienostunutta ja brutaalia, lapsellista ja naiviia jossa ei juuri myöhäisromanttisella orkesterikielellä herkutella.
siben estetiikka peruuttaa klassistinen kaipuu pontimenaan menneiden aikakausien rakkaisiin muistoihin jättäen vähän persoonalliasta ja syviä tunteita heijastelevaa sanottavaa kun useimmat muut ammentavat aikansa germaanisesta ajankohtaisesta modernista traditiosta,ja ovat siis aikakausiuskollisia tyyliltään kronistisia.sibe on kuivaa korppua ei mitään täytekakkua. viileän hytisyttävää jas kankean teennäistä sinfonisuutta, duurimollitonaalisessa kalevalaistyylisessä konseptiossaan.
kummallista että joku saksalainen amatöörisointintaja kelpaa epertoaariin muttei koskaan joku suomalainen samantasoinen historiallinen sinfonikko paremmista puhumatta joiden sävelkieli onj o paljon modernimpaa ja kompleksisempaa ei niin häpeilemätöntä beethovenin imurointia heikoin tuloksin rönsyilevässä muodossaan
annan esimerkin. melartinin 3. sinfonian 2. osan voi mieltää musiiinhistoriiallisen kronologisen aikajärjestyksen käänteiseksi realisaatioksi edetessään schöbnbergiläisestä klangfarbenmelodie, sävelvärimelodian puhallinsointijatkumosta mahleriaaniseen mahtipontiseen surumarssiin.mutta ei sentään palestrinaan tai wieniläisklassismiin.
sellisti olisi luultavasti kiinnostunut kokeilemaan lauri ikosen lalklukan asukin töölöstä, sellokonserttoa johon säveltäjä sai soolostemman kirjoittamiseen neuvoa antavaa teoksen esitytäneeltä solistyiltakin. teos linee 40-luvun lämmintä kansallista myöhäisromantiikkaa tyyliltään jossa kooda ei toimi muotoa pyöristävä vaan on kuin huutomerkki pienenä kritiikinpoikasena.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
