Yleistä keskustelua musiikista ›

Paljon on tullut esiinnyttyä enemmän tai vähemmän humalassa. Mutta aina selviydyttyä kunnialla. Paitsi kerran. En ollut mukamas pahasti juovuksissa mutta soitto ei toiminut, johtui varmaan siitä että soitin kitaraa joka on minulle ns. sivusoitin. Keikan jälkeen pyysin anteeksi kaikilta yleisössä olleilta ketkä tunsin ja siunasin itseäni ettei ollut maksullinen tilaisuus. Tämä meni vanhalla rutiinilla koska olin kerran aiemmin tehnyt saman erään yhtyetoverini puolesta, jolla munaamisen syy oli täsmälleen sama, etyylialkkoholi.

Funkonaut: Keikalle meneminen.
 
No tämä. Tosin alkoholilla on ollut myös osuutta asiaan.

Mä en tiedä onko tämä suoranainen moka, mutta säestin aikonani pianolla noin 800 ihmisen joulujuhlassa "Enkeli taivaan".
Eivät vaan perkele uskoneet ennen sitä vetoa etten minä ole pianisti.
 
- "Hei kuule, kitarapoika. Säestäisitkö juhlan lopuksi Enkeli taivaan?
- En mä kyllä säestä, kun en osaa soittaa pianoa nimeksikään?
- "Äh, ei se mitään. Kyllä sä varmaan sen verran nyt osaisit...?"
- Ei kun ihan oikeasti. Mun pianonsoittotaidolla ei paljoa säestellä etenkään näin isoa yleisöä ja näin pienellä varoitusajalla.
- "No voihan nyt, kun me maksettais 300mk sulle siitä hyvästä jos soittaisit"
- TARKEMMIN AJATELLEN...onhan se Enkeli taivaan nyt niin simppeli biisi että kyllähän sitä nyt...
 
--> EnPlinkkeli TaiPlonksisVaan LauKlinksisui NäiKlankKlinkNRiitaSointuOhoEikuKILIN.!!1
*yleisössä jokainen puree nyrkkiään silmät kiini*
 
*Esityksen jälkeen*
 
- "No juu, ei se säestys tosiaan tainnut ihan niin häävisti mennä"
- No johan nyt. Niinkö pääsi käymään?

-J: Mä en tiedä onko tämä suoranainen moka, mutta säestin aikonani pianolla noin 800 ihmisen joulujuhlassa "Enkeli taivaan".
Eivät vaan perkele uskoneet ennen sitä vetoa etten minä ole pianisti.
 
- "Hei kuule, kitarapoika. Säestäisitkö juhlan lopuksi Enkeli taivaan?
- En mä kyllä säestä, kun en osaa soittaa pianoa nimeksikään?
- "Äh, ei se mitään. Kyllä sä varmaan sen verran nyt osaisit...?"
- Ei kun ihan oikeasti. Mun pianonsoittotaidolla ei paljoa säestellä etenkään näin isoa yleisöä ja näin pienellä varoitusajalla.
- "No voihan nyt, kun me maksettais 300mk sulle siitä hyvästä jos soittaisit"
- TARKEMMIN AJATELLEN...onhan se Enkeli taivaan nyt niin simppeli biisi että kyllähän sitä nyt...
 
--> EnPlinkkeli TaiPlonksisVaan LauKlinksisui NäiKlankKlinkNRiitaSointuOhoEikuKILIN.!!1
*yleisössä jokainen puree nyrkkiään silmät kiini*
 
*Esityksen jälkeen*
 
- "No juu, ei se säestys tosiaan tainnut ihan niin häävisti mennä"
- No johan nyt. Niinkö pääsi käymään?
 
Hyvä!Noin se soittaja pystyy venymään tarvittaessa.Varsin ko hiukka avittaa rahnalla.Hehee!Oikein toimittu.

Mieleen tulee vuosien takaa eräs musiikkiopiston kevään päätöskonsertti, jossa kamariorkesterimme soitti. Yhdessä kappaleessa oli aika nopea vaihto jousella soitosta näppäilyyn, ja mun vauhdikas liike aiheutti sen että jousi irtos kädestä ja lennähti siihen lavan reunalle killumaan just silleen siinä ja siinä että putooko vai eikö putoo. Syöksyin jousen perään, nappasin sen maasta ja istahdin takasin soittamaan, muu orkesteri jatkoi ihan pokkana biisiä eikä siitä mitään sen kummempaa olisi seurannutkaan, ellei mun vieressä istuva sellisti olis n. 10 sekuntia tapahtuneen jälkeen päästänyt nauruntyrskähdystä, jonka seurauksena hetken päästä koko sellosektio hytkyi äänetöntä naurua jolle ei vaan voinut mitään. Ite ihan punasena siinä ykkössellistin paikalla yritin purra huulta ja etsiä nuotista että mitäs riviä tässä oltiinkaan soittamassa. Orkesteria johti vielä mun silloinen soitonopettaja, joka kyllä mulkaisi aika pahasti vaikka vahinko alun perin olikin kyseessä... Parasta asiassa oli se, että olin samassa tilaisuudessa juuri ennen orkesterin soittovuoroa käynyt pokkaamassa ihan isohkon stipendin musiikkiopiston rehtorilta. Yleisö sai siinä sitten oikein läheltä seurata että mitenkä lahjakkaasti nämä oikein stipendillä palkitut nuoret lupaukset musisoivatkaan... :D

Erään pienen keikan jälkeen kamoja purkaessa totesin että multa puuttuu piuhat kiipparista mikseriin, vaikka olin varmasti sellaiset vetänyt ja jopa todennut että kuuluu. Tarkemmin asiaa selviteltäessä selvisi että kitaristi oli vähän lainannut soundcheckissa. Kyseessä oli siis kunnon sähköpiano jossa on sisäänrakennetut kaiuttimet, joten koko keikan ajan olin kuullut kivasti itse mitä soitan. Kukaan muu ei sitten kuullutkaan, mutta en tiedä oliko se moka kenenkään muun kuin itseni kannalta.

Huh huh, enpä arvannut että tänään pääsisin jo uutta juttua kirjoittamaan. Ei nyt ihan elämäni moka ollut mutta pahin mukellus kyllä pitkiin aikoihin julkisessa esiintymisessä. Olin tänä iltana säestämässä paikallisten kuorojen joulukonserttia kirkossa, ja yksi kappaleista oli melkoisen hankala ja nopea. Pituutta säestysnuotilla oli n. 10 sivua, jotka olin kyllä teipannut yhteen, mutta vasta esiintymishetkellä huomasin kauhukseni että flyygelin nuottiteline oli sen verran kapea että jouduin taittelemaan nuotin niin että vain neljä sivua mahtui kerralla auki. Näin ollen jouduin harrastamaan sivunkääntöjä sellaisissa paikoissa joihin en ollut valmistautunut. (En ollut siis päässyt ko. soittimella harjoittelemaan kertaakaan ennen esitystä.) Olin kyllä opetellut biisin ihan hyvin, mutta kun missasin ekan harjoittelemattoman ja suht kiireisen sivunkäännön, niin siitä alkoi lähes koko loppubiisin kestänyt nuorallatanssi jossain ulkoasoiton ja improvisoinnin välimaastossa. Olin koko ajan periaatteessa kartalla että missä mennään, mutten missään vaiheessa saanut enää oikein kunnolla kiinni vauhdikkaasta säestysstemmasta. Lopulta en enää ehtinyt/uskaltanut käännellä sivuja ollenkaan vaan soitin lähes puolet biisistä ulkoa. Onneksi muistin suurimman osan, mitä nyt läpikirjoitetun nuotin viisi erilaista säkeistöä menivät iloisesti sekaisin keskenään. Lopussa sain onneksi sen verran kiinni juonesta että pystyin loppusoinnun iskemään uskottavasti pöytään ja poistuin punaisena takaisin kirkonpenkkiin istumaan. Ihmetykseni oli suuri kun konsertin jälkeen parikin kuorolaista mulle ihmetteli että ai eivät he huomanneet mitään omituista. Taisi siis riittävän täydestä mennä kuitenkin, vaikka oli kyllä aika painajaismainen tilanne.

Jaa-a, onhan noita mokia tullut tehtyä.
 
Kitaransoiton opettajani oli sitä mieltä, että oppilasmatineoissa soitetaan ilman nuotteja. Menipä sitten kerran yksi Sorin etydi päin persettä vaikka sen ulkoa osasinkin. Kesken soiton tuli totaalinen blackout miten biisi jatkuu. En lannistunut siitä, vaan aloitin alusta. Samassa paikassa taas seis. Ja alusta taas. En kolmannellakaan kerralla päässyt eteenpäin, joten lopetin siihen ja sanoin yleisölle että enpä nyt taidakaan muistaa miten tämä jatkuu, ja kävelin ulos. Yleisö ei oikein tiennyt mitä tehdä. Hieman ymmällään ihmettelivät että pitääkö tässä kohtaa kuitenkin taputtaa. Seuraavissa matineoissa sain käyttää nuotteja.
 
Kuoron keikoilla en ole vielä mokannut, muut kyllä, myötähäpeän tunne on kuitenkin ihan yhtä voimakas.
 
Bändimme yhdellä keikalla monitorointi ei ollut kohdallaan. Pitkän kitarasoolon jälkeen oli biisin väliosassa sävellajivaihdos, ja en vaan pysynyt kartalla, kun en kuullut mitään. Väliosalaulu kuulosti aika oudolta kun meni väärässä sävellajissa. Tämän keikan jälkeen hankimme korvamonitorit...

Kerran pierasin tosi pahan pierun, kun oli pikkujoulukeikalla tullu syötyä liikaa lanttulaatikkoa. Onneks oli kerrankin iso lava, niin pääs vähän pakenemaan hajua.

Kävin tauolla sekstaamassa erästä mimmiä, joka oli kuikkinut minua pitkin iltaa soittessamme eräässä ravintolassa. Naama punaisena syösyin hotellihuoneesta sitten lavalle jätkien jo aloittaessa ekaa biisiä. Namaa pyyhkien hiestä ja basson varteen vaan nopeasti. Mimmi tuli kohta perästä saliin huoneestani ja kaikki arvasivat mitä oli tapahtunut. Luimuilin loppuillan jollain lailla häpeissäni lavalla ja salista minuun luotiin mitä kummallisempia katseita ja etenkin siitä pöydästä missä tuo mimmi seurueineen istui. Toki tuo teko ei seksuaalisen toimituksen ja romantiikan riemuvoitto ollut kummallekaan, mutta piti vain toimia noin, koska sieltä pöydästä ko. henkilön katse sen niin selkeästi vaati. Tosi on!

Yhdet pirtubooli synttärit. Ei varmaan tarvii alkaa valottamaan enempää..

Zarmo: Kerran pierasin tosi pahan pierun, kun oli pikkujoulukeikalla tullu syötyä liikaa lanttulaatikkoa. Onneks oli kerrankin iso lava, niin pääs vähän pakenemaan hajua.
 
ja tarpeeks pitkät piuhat pakenemisen kannalta.

The Rasmus yhtyeen lämppärinä Nosturissa, tupa täynnä jengiä, ... meikä ihmettelee miksi ei tule mitään ulos kamoista. Lavamiksaajakin tuli paikalle ihmettelemään asiaa. Meikällä ei muita efektejä kuin yksi särkijä, jossa piuhat väärinpäin. vittu heh heh.
 
EDIT:
 
Toinen hieman nolohko:
Joku bändistä perui tulemisensa keikalle, mutta meikä ajatteli että keikkoja ei peruta. Menin hetken mielijohteesta yksinäni akustisella vetelemään ulkomuistista covereita. Muuten meni suht hyvin mutta sitten päätin vetää Dire Straitsin Romeo & Juliet biisin, ja huomasin vasta A osaa pitkälle soitettuani etten osaakaan biisiä :D Vasta kun biisi alkoi kuulostaa todella naurettavalta, oho, eiku ... päätin lopettaa biisin kesken.

sellisti: ....Pituutta säestysnuotilla oli n. 10 sivua, jotka olin kyllä teipannut yhteen, mutta ...
Ei pahin, ei edes top 10 mutta tuorein. Tuossa hiljattain tuli osallistuttua pitkän säestysnuotin kanssa tupelointiin oikein urakalla. Kyseessä oli kirkkonäytelmän säestys... 5 kpl musiikkiosuuksia kuljettamassa stooria, musiikki livenä, naiskuoro+kitara+pecrut oli tuossa ensemblessä. Viimeinen biisi, joka tietty oli sangen oleellinen tottakai osoittautui hankalaksi jo siksikin, että alkuperäisten pianolappujen perusteella piti vääntää sama kitaralle. Sointu/käännösmaailma osoittautuikin sitten kovin mielenkiintoiseksi, tuli sellainen olo että pyörä keksitään muutaman kerran uusiksi. Arpeggiopimputusta koko homma ja 2 kpl modulaatioita kuului tietty asiaan. Totesin kahdeksan A4-kupongin teippaamisen luettavaan järjestykseen ilman sivunkääntöä olevan toivotonta, niinpä tein sitten sangen tiheällä käsivarapräntillä oman sointulapun jota ei tarvitsisi käännellä. Vaikka kuinka opettelin ulkoa niin ne laput piti olla esillä varmuuden vuoksi; Silti toka esityksessä tuli kaksi kertaa pudottua tässä rallissa oikein kunnolla ja kiinnisaaminen ihan omin kätösin raaputetuista lapuista (juu, ei niitä sanojakaan tarvitse kirjoittaa siihen varmuuden vuoksi tueksi, kyllä minä tämän muistan) vaati kyllä enemmän ns. jokerisointuja kun olisi ollut halukkuuttakaan soittaa. Kaikki merkinnät näyttivät juuri niillä hetkillä samanlaisilta ja sijaitsevan mielivaltaisessa järjestyksessä. Kuitenkin onneksi niissä parissa kohdassa pääsin kartalle juuri, kun kuului selkeästi, että nyt lähtee kuorollakin homma lapasesta. Kylläpä vitutti, eihän kyseessä ollut mikään muu kuin se tosiasia että eipä sittenkään tullut harjoiteltua tarpeeksi.
Lieventävä asianhaara saattoi olla se, että tein myös valot ja äänen ko. aktiin ja väkisinkin tahtoi huomio kiinnittyä varsinkin ensinmainitun toteutumiseen.

Oli semmone bändi ilta. niin kumminkin ei ollu kapulapussia rumpusetisä josta ois äkkiä tarvittaessa voinu nykästä kapulan, olin taustalaulaja myös, no tietenkin vähän ajan päästä tippui kapula ja aloin kaivaan sitä maasta ja kirosin mikkiin niinkun viimestä päivää laulun päälle. voi olla että yleisöstä oli oudot sanoitukset kun kirosanoja pomppas aina sanojen väliin. Ja kaikki ihmiset sitten katsoi oudosti minua kulmat rytyssä.

Aloittivat p*rkele harjoittelun ilman että mä olin saanut kitaraa pussista. Tuon jälkeen bändi sai kyllä kuulla kunniansa. Ja toinen taas se, että mun rakkaan Epiphonen jakki alkoi taas liikkua paikoiltaan kesken soolon..

Juicefani11: Aloittivat p*rkele harjoittelun ilman että mä olin saanut kitaraa pussista. Tuon jälkeen bändi sai kyllä kuulla kunniansa. Ja toinen taas se, että mun rakkaan Epiphonen jakki alkoi taas liikkua paikoiltaan kesken soolon..
 
Reenaatte vielä keikallaki?

Jeszse: Reenaatte vielä keikallaki?
 
Siinähän se on paras reenata. Voi yleisöltä kysyä että mikä näistä verseistä sopis parhaiten tähän ja tähän biisiin..

Zarmo: Kerran pierasin tosi pahan pierun, kun oli pikkujoulukeikalla tullu syötyä liikaa lanttulaatikkoa. Onneks oli kerrankin iso lava, niin pääs vähän pakenemaan hajua.
 
Vähän sama, mutta ei tätä mokaksi voi laskea. Monen päivän kiertämisen ja epäsäännöllisen ruokavalion + runsaan alkoholinkäytön seurauksena päästin pienellä lavalla ilmoille kunnon ydinlaskeuman. "Gimme some lovin'" ja armoton paskan haju yhdessä repeilyttivät siihen malliin että soittaminen vaikeutui.
 
Pahimpia mokia ovat olleet varmaan ne "liian humalaiset" keikat. Niistä ei sen enempää, jokainen varmaan tietää mitä se meno silloin on.