Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Youtuben näytteiden perusteella kuulostaa siltä, sen verran siis mitä niistä selvää saa, et tulevan levyn kitarasoundit on digimallinnussärön sijaan iha siedettävää putkirunttausta! Pitänee laittaa tilaukseen ku vaikuttaa potkivan Endgamen suohon jo tässä vaiheessa ja Endgame tuli aikoinaan ostettua ni eihä tilannetta voi siihen jättää et huonompi kahesta levystä löytyy hyllystä ku parempi oottelee kaupassa.
 
Facebookissa mainostivat Black Swanin uusintaversiota ni piti kuunnella ja todeta että hyvältä kuulostaa (ilmeisesti Daven vetämää) introräpellystä lukuunottamatta. Pikasella ettimisellä löyty myös New World Orderin ja Millenium of the Blindin uudet versiot ja täytyy todeta et on (kaikista vähiten Droverin tönkön kannuttelun ansiosta) hiton toimivaa tavaraa!

Levy paranee koko ajan! Nyt toimii jo Wrecker mun korviin!
Ainoa, joka ei edelleenkään sytytä on We The People. Loistava levy!
Levy on jo yksi suosikeistani. Voi olla, että newalbumitista pukkaa, mutta ei pahemmin kiinnosta.

phiit: Endgame on vedetty ihan Marsun putkinupeilla, United Abominationsilla osittain kyllä mallinnosta ja The System Has Failed kuulostaa Line6 kakalta alusta loppuun vaikka hyvä levy onkin
 
No ite en taustoista oo tosiaan vaivautunu ottamaan selvää, mutta höhöö valitan silti ku samasta paskasta veistetyltä ne kuulostaa. Ainaki mainitsemistas kolmesta levystä kaks viimeks julkastua on kitarasoundeiltaan about ruosteisen vannesahan ja kanttiaaltofiltterin läpi ajetun pierun soundien muodostaman epäsikiön luokkaa. System on kokonaissoundeiltaan aika paksua jöötiä, mut toki sävellyksellisesti nappi levy kuten UA:kin. Endgamen on aika mitäänsanomaton, kuuntelee kaikki kolme putkeen ni johan tulee kontrastia ku jälkimmäinen vaikuttaa lähinnä kolossaaliselta läjältä höyryävää kahteen ekaan verrattuna.
 
Tästä huolimatta kaikki kolme menee dynaamisuudessaan kategoriaan, jossa studiovaiheessa soundiin vaikuttaneet ingenjörit, tuottajat sun muut tirehtöörit ja miksaajat on kääntänyt ne dynamiikka-namiskuukkelit nollille ja hymyilleet tyytyväisinä nykymetallionyhtäjasamaapaskavirtaa-aivopesusirut niskoissaan vilkkuen. Näitä siruja on toivottavasti (ainaki Youtube-klippien perusteella) soundipuolta viilatessa edes vähän löysätty jos ei ole kyetty kokonaan irrottamaan.
 
Kirjoituksenihan oli informaatiomäärältään säälittävä, mutta oli se ainakin hauska olevinaan.

Stalkah: No ite en taustoista oo tosiaan vaivautunu ottamaan selvää, mutta höhöö valitan silti ku samasta paskasta veistetyltä ne kuulostaa. Ainaki mainitsemistas kolmesta levystä kaks viimeks julkastua on kitarasoundeiltaan about ruosteisen vannesahan ja kanttiaaltofiltterin läpi ajetun pierun soundien muodostaman epäsikiön luokkaa. System on kokonaissoundeiltaan aika paksua jöötiä, mut toki sävellyksellisesti nappi levy kuten UA:kin. Endgamen on aika mitäänsanomaton, kuuntelee kaikki kolme putkeen ni johan tulee kontrastia ku jälkimmäinen vaikuttaa lähinnä kolossaaliselta läjältä höyryävää kahteen ekaan verrattuna.
 
Tästä huolimatta kaikki kolme menee dynaamisuudessaan kategoriaan, jossa studiovaiheessa soundiin vaikuttaneet ingenjörit, tuottajat sun muut tirehtöörit ja miksaajat on kääntänyt ne dynamiikka-namiskuukkelit nollille ja hymyilleet tyytyväisinä nykymetallionyhtäjasamaapaskavirtaa-aivopesusirut niskoissaan vilkkuen. Näitä siruja on toivottavasti (ainaki Youtube-klippien perusteella) soundipuolta viilatessa edes vähän löysätty jos ei ole kyetty kokonaan irrottamaan.
 
Kirjoituksenihan oli informaatiomäärältään säälittävä, mutta oli se ainakin hauska olevinaan.
 
oikeestaan ihan viihdyttävä, sait plussan! :)

Stalkah: No ite en taustoista oo tosiaan vaivautunu ottamaan selvää, mutta höhöö valitan silti ku samasta paskasta veistetyltä ne kuulostaa. Ainaki mainitsemistas kolmesta levystä kaks viimeks julkastua on kitarasoundeiltaan about ruosteisen vannesahan ja kanttiaaltofiltterin läpi ajetun pierun soundien muodostaman epäsikiön luokkaa. System on kokonaissoundeiltaan aika paksua jöötiä, mut toki sävellyksellisesti nappi levy kuten UA:kin. Endgamen on aika mitäänsanomaton, kuuntelee kaikki kolme putkeen ni johan tulee kontrastia ku jälkimmäinen vaikuttaa lähinnä kolossaaliselta läjältä höyryävää kahteen ekaan verrattuna.
 
Tästä huolimatta kaikki kolme menee dynaamisuudessaan kategoriaan, jossa studiovaiheessa soundiin vaikuttaneet ingenjörit, tuottajat sun muut tirehtöörit ja miksaajat on kääntänyt ne dynamiikka-namiskuukkelit nollille ja hymyilleet tyytyväisinä nykymetallionyhtäjasamaapaskavirtaa-aivopesusirut niskoissaan vilkkuen. Näitä siruja on toivottavasti (ainaki Youtube-klippien perusteella) soundipuolta viilatessa edes vähän löysätty jos ei ole kyetty kokonaan irrottamaan.
 
Kirjoituksenihan oli informaatiomäärältään säälittävä, mutta oli se ainakin hauska olevinaan.
 
Mielipiteet on aina mielipiteitä, mutta Endgame kyllä pieksee UA:n (joka on tylsä ja ponneton) ja TSHF:n (kelpo ralleja siellä sun täällä, aluksi oli hyvä, mutta nykyään ei jaksa kuunnella).
 
Th1rt3en on paras levy sitten Crypticin.

Moccasiini: Mielipiteet on aina mielipiteitä, mutta Endgame kyllä pieksee UA:n (joka on tylsä ja ponneton) ja TSHF:n (kelpo ralleja siellä sun täällä, aluksi oli hyvä, mutta nykyään ei jaksa kuunnella).
 
Th1rt3en on paras levy sitten Crypticin.
 
Haluutko valottaa vähän tarkemmin, et mikä Endgamessa on hyvää? Ei suinkaan oo tarkotus kyseenalastaa siun näkemyksiäs vaan ihan mielenkiinnosta kysyn et mikä siitä tekee siun korvaan hyvänkuulosen?
 
Omasta mielestäni ku tuo levy ei tarjoa Megadeth- saati millään muullakaan metallisaralla mitään uutta. Se on sävellysnäkökulmasta katottuna kasaan kuivunu riffikaatopaikka johon on kipattu yhdentekevien tilulilujen järjettömän määrän ja hieman eri muottiin väännettyjen samojen vanhojen kromaattisten sahausten sekaan jopa lapsellista, 13-vuotiaan säveltämän kuulosta tavaraa, eli siis Head Crusher. Daven laulusuoritus on väsähtäneen kuulosta köhimistä, Shawn Drover kuulostaa yhtä luovalta kun rumpusofta sellasenaan ja oli siellä vissii joku toisella Megadeth-levyllään jo ylitöiden puolelle lipsahtanut kertakäyttöbasistikin ainaki kansivihon mukaan. Tähän kun vielä lisää Broderickin tyylitajun ja sooloilun joka vaikuttaa olevan yhtä vakaata ja hallittua ku superpallo tehosekottimessa, ni siinä meillä on todellakin Endgame, soundimaailman tuomaa miinusta tuskin tarvii kenellekkää ruveta rautalangasta vääntämään (sama homma siis vikana UA:lla ja TheSystemillä).
 
Hyvää sanottavaa miulla tosta Endgamesta ei oo muuta, ku että Sealed With a Kiss, siis se "sähköinen" keskikohta siitä kappaleesta missä on akustiset turhakkeet alussa ja lopussa, on hyvä vaikkakin irrallisen kuulonen siellä intron ja outron välissä. 44 Minutesin lyriikat ja tunnelma käy hiton hyvin yksiin ja kappaleen kertsi on kliseisyydestään huolimatta mahtava. Levyltä löytyy sieltä täältä mielenkiintosia riffejä, mutta ne ei riitä pelastamaan levyä joka ei vaan oo mielenkiintonen muilta osin.
 
Tuon levyn "luovia" ideoita vois verrata vanhaan siivousrättiin. Kyllä sitä samaa vanhaa miljoonaa kertaa käytettyä voi kierrättää, kastella ja väännellä kuivaks toivossa että vieläköhä irtoais, mutta loppujen lopuks sillä ei oo lähtökohtasestikaa voinu muuta tehä ku pyyhkiä lattiaa ja nyt se haiseeki vielä.

Stalkah: Tuon levyn "luovia" ideoita vois verrata vanhaan siivousrättiin. Kyllä sitä samaa vanhaa miljoonaa kertaa käytettyä voi kierrättää, kastella ja väännellä kuivaks toivossa että vieläköhä irtoais, mutta loppujen lopuks sillä ei oo lähtökohtasestikaa voinu muuta tehä ku pyyhkiä lattiaa ja nyt se haiseeki vielä.
 
Plussaa!!
 
On toi Endgame nyt kummiskin näistä uusimmista ehkäpä tasaisin kokonaisuus. Kaikissa on kuitenkin hyviä biisejä mutta on kyllä jäänyt meikäläisellä aika kertokäyttökamaksi, ei näihin tee mieli juuri palata. Uuden levyn latasin, ja huh mitä pakkopullaa oli tän kuuntelu. Joitain hyviä juttuja siellä täällä, mutta yleisesti ottaen "yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos" tason yhdentekevää huttua. Fast Lane ja New World Order parhaat ja mieleenpainuvimmat biisit ja niistäkin toinen on jo iäisyyksiä vanha. Ei kauheasti houkuttele uusintakierrokselle, tuskinpa tulee ostettua.

Stalkah: Facebookissa mainostivat Black Swanin uusintaversiota ni piti kuunnella ja todeta että hyvältä kuulostaa (ilmeisesti Daven vetämää) introräpellystä lukuunottamatta. Pikasella ettimisellä löyty myös New World Orderin ja Millenium of the Blindin uudet versiot ja täytyy todeta et on (kaikista vähiten Droverin tönkön kannuttelun ansiosta) hiton toimivaa tavaraa!
 
Eipä tuo BS nyt NIIN hyvä ollut, uudestaan laitettuna. Vanha toimii myös, itseasiassa paremmin. Ja pikaisella ettimisellä sieltähän löytää koko levyn. Mutta kuten nyt täällä on sanottu äänimaailma on parempaa kuin edellisellä, sekä Daven laulukin on huomattavasti, jotenkin, mukavemman kuulosta kuin edellisellä.
 
Endgame oli pohjanoteeraus, ja Hedkrasserin kun kuuli niin ei sitä oikeen Dethiksi uskaltanu luvata.
 
Mutta kaikesta huolimatta tämä ei silti nouse sinne kärkikastiin..

neuvone: Mutta kaikesta huolimatta tämä ei silti nouse sinne kärkikastiin..
 
Eipä nouse juu. Oli aikamoinen pettymys, vaikka niin ovat olleet jo kaikki uusimmat Megadeth -albumit. Matsku ei yllä lähellekään 80-90 -luvun levyjen tasoa.
 
Chris Broderickiä ylistetään maasta taivaisiin, mutta ei se mun mielestä ole kaksinenkaan kepittäjä. Kyllähän niitä löytyy muitakin nopeita tiluttajia, mutta niissä sooloissa pitäisi olla ideoitakin. Siksi rankkaan Megadethissä soittaneet kitaristit seuraavasti:
 
1. Marty Friedman (ehdottomasti paras Megadethissa soittanut kitaristi, soitossa hyviä ideoita, melodisuutta ja omaperäisyyttä)
2. Chris Poland (jazzfuusiovaikutteita soitossa)
3. Al Pitrelli (tehnyt hyvää työtä mm. Alice Cooperin ja Savatagen kanssa)
4. Glen Drover ja Chris Broderick (eivät juurikaan säväytä).
 
Drover sanoi yhdessä haastattelussa, että Mustaine haluaa sellaisen kitaristin, joka soittaisi lähelle Friedmanin tyyliä ja osaisi emuloida hänen soitto-osuuksiaan mahdollisimman hyvin. Sinänsä ymmärrettävää, mutta oma-/alkuperäisyys olisi silti paras juttu.

Sensonic: ... ja osaisi emuloida hänen soitto-osuuksiaan...
 
Heh.
 
Ei riitä matkiminen tai imitointi, pitää vielä emuloida. Pisti vaan naurattamaan, aivan hyvällä siis. ;)
 
Jos Broderick yrittää kuulostaa Friedmanilta, pakko todeta, että aika kalpea varjo on alkuperäisestä. Toisaalta en kyllä ihan tarkalleen edes tiedä, kummasta tykkään vähemmän: Broderickin omasta soitannasta vai miehen "Friedman-emuloinnista". Joka tapauksessa mun korviin harmillisen sieluton valinta noin ison ja merkittävän metallibändin soolokitaristiksi.

Mitä mitä?? Endgame pieksee mennen tullen systeemit ja UA:t. Tässä vaiheessa myös tuon uusimman.
 
44 minutes, bodies, how the story goes ja the right to go insane. Siinähän sitä onkin yhdelle levylle todella hyvää settiä enemmän kuin tarpeeksi. Loput ovat osastoa ihan ok. Mut toi nelikko on vain niin helkkarin kova. Jos se on jonkun mielestä geneeristä paskaa, joka on kuultu sata kertaa aiemminkin, niin sitten olkoot. Uutta ja erikoista kaipaavat voivat kuunnella vaikkapa toisen M:n lulun ja onanoida sen erikoisuudelle.
 
Näiden uusien levyjen ongelmathan on tehty jo useaankin otteeseen kaikilel selväksi. Sieluttomat soolot ja konemaiset rummut.
 
Jos Dave haluaa soolokitaristin kuulostavan martilta, niin miksi helvetissä se palkkaa näin ei-marttimaisia tiluttajia?

Jucciz: Heh.
 
Ei riitä matkiminen tai imitointi, pitää vielä emuloida. Pisti vaan naurattamaan, aivan hyvällä siis. ;)
 
Jos Broderick yrittää kuulostaa Friedmanilta, pakko todeta, että aika kalpea varjo on alkuperäisestä. Toisaalta en kyllä ihan tarkalleen edes tiedä, kummasta tykkään vähemmän: Broderickin omasta soitannasta vai miehen "Friedman-emuloinnista". Joka tapauksessa mun korviin harmillisen sieluton valinta noin ison ja merkittävän metallibändin soolokitaristiksi.
 
Jep, näin se Glen Drover sanoi yhdessä haastattelussa.
 
Sen lisäksi että minua harmittaa materiaalin heikkous (ei samanlaisia loistavia ideoita kuin 80-80 -luvun levyissä), myös soolojen "heikkous". Ei niissä ole oikeastaan mitään "annettavaa". Kuulostaa siltä, kun olisi vain nauhoitettu jotain sooloilua vailla ideoita biiseissä olevien soolobreikkien kohdalle. Mustainellakin oli ihan hyviä ideoita "Holy Warsin", "Hangar 18:n" ja "Go To Hellin" sooloissa, mutta nyt ei kuulosta olevan lainkaan ideoita. Ja Broderickilla ei niitä ideoita ole Megadethin levyillä ollut alkuunkaan.

Rhapa: Jos Dave haluaa soolokitaristin kuulostavan martilta, niin miksi helvetissä se palkkaa näin ei-marttimaisia tiluttajia?
 
Kun niitä Martyjä on olemassa vain yksi ja ainoa ;-)

Sensonic: Kun niitä Martyjä on olemassa vain yksi ja ainoa ;-)
 
No tietty ;)
 
Mut luulis sellaisiakin löytyvän, joilla on sävellyksellisesti vähän enemmän annettavaa noihin biiseihin, mitä näillä roboteilla.

Rhapa: No tietty ;)
 
Mut luulis sellaisiakin löytyvän, joilla on sävellyksellisesti vähän enemmän annettavaa noihin biiseihin, mitä näillä roboteilla.
 
Toi Megadeth tuntuisi olevan nykyään enemmältikin Mustainen "soolobändi". Ihme, että se sai mukaansa Ellefsonin. Onhan ne hemmot kaksisteen kynäilleet esim. "In My Darkest Hour", joten luulisi potentiaalia riittävän. En ole vielä ehtinyt katsomaan uuden levyn kredittejä, kun olen kuunnellut levyä lähinnä autossa, mutta veikkaan, että suurin osa biiseistä on pelkästään Mustainen kirjoittamia.

Sensonic: Toi Megadeth tuntuisi olevan nykyään enemmältikin Mustainen "soolobändi". Ihme, että se sai mukaansa Ellefsonin. Onhan ne hemmot kaksisteen kynäilleet esim. "In My Darkest Hour", joten luulisi potentiaalia riittävän. En ole vielä ehtinyt katsomaan uuden levyn kredittejä, kun olen kuunnellut levyä lähinnä autossa, mutta veikkaan, että suurin osa biiseistä on pelkästään Mustainen kirjoittamia.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Thirteen_(Megadeth_album)#Track_listing
 
Tervetuloa Internettiin ;)

Sensonic: Toi Megadeth tuntuisi olevan nykyään enemmältikin Mustainen "soolobändi". Ihme, että se sai mukaansa Ellefsonin. Onhan ne hemmot kaksisteen kynäilleet esim. "In My Darkest Hour", joten luulisi potentiaalia riittävän. En ole vielä ehtinyt katsomaan uuden levyn kredittejä, kun olen kuunnellut levyä lähinnä autossa, mutta veikkaan, että suurin osa biiseistä on pelkästään Mustainen kirjoittamia.
 
sävellyksellisellä tarkoitin tietenkin tässä tapauksessa sooloilua. Ei nuo päättömät sahaukset ja tilulilut mitään sävellystyötä tietty vaadikaan.

Stalkah: Haluutko valottaa vähän tarkemmin, et mikä Endgamessa on hyvää? Ei suinkaan oo tarkotus kyseenalastaa siun näkemyksiäs vaan ihan mielenkiinnosta kysyn et mikä siitä tekee siun korvaan hyvänkuulosen?
 
Omasta mielestäni ku tuo levy ei tarjoa Megadeth- saati millään muullakaan metallisaralla mitään uutta. Se on sävellysnäkökulmasta katottuna kasaan kuivunu riffikaatopaikka johon on kipattu yhdentekevien tilulilujen järjettömän määrän ja hieman eri muottiin väännettyjen samojen vanhojen kromaattisten sahausten sekaan jopa lapsellista, 13-vuotiaan säveltämän kuulosta tavaraa, eli siis Head Crusher. Daven laulusuoritus on väsähtäneen kuulosta köhimistä, Shawn Drover kuulostaa yhtä luovalta kun rumpusofta sellasenaan ja oli siellä vissii joku toisella Megadeth-levyllään jo ylitöiden puolelle lipsahtanut kertakäyttöbasistikin ainaki kansivihon mukaan. Tähän kun vielä lisää Broderickin tyylitajun ja sooloilun joka vaikuttaa olevan yhtä vakaata ja hallittua ku superpallo tehosekottimessa, ni siinä meillä on todellakin Endgame, soundimaailman tuomaa miinusta tuskin tarvii kenellekkää ruveta rautalangasta vääntämään (sama homma siis vikana UA:lla ja TheSystemillä).
 
Hyvää sanottavaa miulla tosta Endgamesta ei oo muuta, ku että Sealed With a Kiss, siis se "sähköinen" keskikohta siitä kappaleesta missä on akustiset turhakkeet alussa ja lopussa, on hyvä vaikkakin irrallisen kuulonen siellä intron ja outron välissä. 44 Minutesin lyriikat ja tunnelma käy hiton hyvin yksiin ja kappaleen kertsi on kliseisyydestään huolimatta mahtava. Levyltä löytyy sieltä täältä mielenkiintosia riffejä, mutta ne ei riitä pelastamaan levyä joka ei vaan oo mielenkiintonen muilta osin.
 
Tuon levyn "luovia" ideoita vois verrata vanhaan siivousrättiin. Kyllä sitä samaa vanhaa miljoonaa kertaa käytettyä voi kierrättää, kastella ja väännellä kuivaks toivossa että vieläköhä irtoais, mutta loppujen lopuks sillä ei oo lähtökohtasestikaa voinu muuta tehä ku pyyhkiä lattiaa ja nyt se haiseeki vielä.
 
Mun korviin Endgame tarjoaa musiikillisesti parempaa matskua kuin UA/TSHF. Itse nimikkobiisi, The Hardest Part Of Letting Go... Sealed With A Kiss sekä The Right to Go Insane ovat skippauslistallani tosin, mutta niin on aika lailla koko UA (Play For Bloodia lukuunottamatta) sekä TSHF (paitsi BTU, Kick the Chair sekä Tears in a Vial).
 
Tuota kierrätys aspektia en oikein ymmärrä. Mitä Endgamessa kierrätetään enemmän kuin UA:ssa tai TSHF:ssa?

Sensonic: Toi Megadeth tuntuisi olevan nykyään enemmältikin Mustainen "soolobändi". Ihme, että se sai mukaansa Ellefsonin. Onhan ne hemmot kaksisteen kynäilleet esim. "In My Darkest Hour", joten luulisi potentiaalia riittävän. En ole vielä ehtinyt katsomaan uuden levyn kredittejä, kun olen kuunnellut levyä lähinnä autossa, mutta veikkaan, että suurin osa biiseistä on pelkästään Mustainen kirjoittamia.
 
Eiks suurin osa biiseistä oo aina ollut Mustainen kirjoittamia? Liekö Megadeth biisiä, jossa Dave ei olisi ollut pääjehuna (paitsi coverit).