Yleistä keskustelua musiikista ›

Vaan vaan, millä perusteella juuri 1986?
 
Koska sillon ilmestyi Jesters Of Destinyn oraakkelimainen Fun At The Funeral, että joo.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Xo5bY7CM-YY
http://www.youtube.com/watch?v=ptVipK6qP5g&feature=related

Jucciz: Lars on kyllä täysin aliarvostettu jazzrumpali.
 
Tää oli nyt ehkä parasta mitä tässä ketjussa on toistaiseksi kirjoitettu :D :D :D
 
Ajatusleikki: Buddy Rich Memorial-konsertissa ois ollut kyllä aika kovaa settiä kun Lars olis vetänyt Buddy Rich Big Bandin kanssa, huhhuh. Hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta.

Askr: Kuulosti uskottavalle, pidin erityisesti kohdasta, jossa korostit merkityksiä, niihin uskomista ja symboleja uskon kuljettajina. Mutta: minun, ehkä rajallisella, mutta kuitenkin, käytännöllisellä mielenlaadullani tämä ajattelu on yksinkertaisempaa rakentaa ilman hankalia ja helposti aivan turhan provokatoorisia ja monimutkaisia perusteluja vaativia ajatuksia kulttuuri-ilmiöiden eliömuodoista, kuolemista jne. Mielenlaatu voidaan aivan hyvin käsittää ihmisyhteisön rakentamaksi kulttuuriksi arvostuksineen jne; nämä voivat myös olla vahvan uskon kohteita. Oletko sitäpaitsi varma, että kuvaamasi elämänvoima ei syki enää?
 
Vierastan edelleen myös muutoinkin halua leimata asioita kuolleeksi: sellainen mustavalkoisuus ensinnäkin tuo mieleen melodraaman: petit, olet kuollut minulle. Toisekseen en ymmärrä mitä hyötyä siitä on - sen lisäksi että asiasta saa näitä ketjuja aikaiseksi :).
 
Mitähän tohon nyt sanos. Erilaisista elämän- ja maailmankatsomuksista nähtynä samoja tai suunnilleen samoja asioita voi luonnehtia eri tavoin. Sitten on joukko hermeneutikkoja jotka ovat valveutuneet ja erikoistuneet näiden maailmankatsomusten keskinäisen vuorovaikutuksen suorittamiseen tai avustamiseen. Tämä tilanne on kankea ja sanoisinko kammottava mutta arkipäivää.
 
Minä pyrin luonnehtimaan ilmiöitä niin että siinä samalla tulee esille mistä ne ovat peräisin. Tästä syystä olen aivan erityisen kärsimätön kaiken sellaisen suhteen mikä ei nähdäkseni ole mistään peräisin tai kotoisin. Esimerkiksi jazz tai rock eivät ole luonnontieteellisiä tutkimuskohteita ja aina voimme sanoa, että niiden sisältö on täysin sopimuksenvarainen koska ne ovat kielen käsitteitä ja me ihmiset olemme luoneet kielemme eikä ilman meitä olisi kieltäkään.
 
Edellinen voi tuntua lohdulliselta jostakusta mutta minua se häiritsee koska nähdäkseni ns. asiapuheella ja pelkällä sumutuksella on vissi ero. On mielekkäitä käsitteitä ja mielettömiä epäkäsitteitä. Jos jazzilla tai rockilla on jokin mielekäs sisältö, niillä on myös historiallinen konteksti, joka on RIIPPUMATON tämän kontekstin tulkinnasta, ts. historiallinen konteksti, jos on todellinen eikä puppua, on mielekäs ja orgaanisesti todellisen elämän kirjosta hahmottuva asiayhteys.
 
Pelkkä muoti-ilmiö voi olla kotoisin ei-mistäänkin. Lehdistö voi keksiä että "nyt pitää olla tällainen" ja se voi levitä. Jazz ja rock olivat kulttuuri-ilmiöitä, joihin sekoittui viljalti erilaisia pinnallisia muoti-ilmiöitä ja sen sellaista. Houkutus oli suuri koska niissä musiikeissa oli aitoa voimaa joka hypnotisoi kuulijansa. Sivumennen sanoen eräs keino suojautua hypnoosivaikutukselta on suggeroida itsensä uskomaan että kyseessä on juuri ja nimenomaan vain muoti-ilmiö, ohimenevä villitys, hömppä.
 
Jazzin ja rockin sitominen populaarimusiikin jatkumoon on tästä syystä mielestäni väärin, että jazz ja rock, tai oikeammin jazzin ja rockin todelliset esittäjät, astuivat kukin vuorollaan iskelmä- ja viihdemusiikin bisnekseen ja saivat koko bisneksen joksikin aikaa sekaisin. Bisneksen vastavetona on yrittää kuohita. Jazzin kohdalla tässä onnistuttiin 1967 ja rockin kohdalla 1986. Rockin kuohitseminen eli tappaminen vaati bisnekseltä suurempaa satsausta ja tarinassa on kiehtovia agenttiseikkailun piirteitä.
 
Jazz ja rock putkahtivat peräjälkeen sulatusuunista jonka käyttövoimana on voodoo. Mielestäni on järkevää ja paikallaan puhua juuri niiden kuolemasta vaikka voisi puhua myös niiden kuohitsemisesta. Kissa jatkaa elämäänsä kuohitsemisen jälkeenkin mutta kulttuuri-ilmiön tarina tosiasiassa päättyy. Jatkossa on tiedossa vain surua ja murhetta. On reilua puhua kuolemasta ilman sen kummempia sivumerkityksiä tai hypeä.
 
Voisiko mikään kulttuuri-ilmiö sitten elääkään ikuisesti? En tiedä, mutta siitä olen varma että voisi huomattavasti pitempään kuin jazz ja varsinkin rock. Minun mielestäni siihen haasteeseen, jonka nämä kulttuuri-ilmiöt bisnekselle ja yhteiskunnalle asettivat, liittyy vain kauniita ja yleviä piirteitä. Vähemmän kauniita liittyy sitten näihin em. muoti-ilmiöihin. Ja kun jazz ja rock ovat kerran kuolleita, on määrätty kauneus myös kuollut. Sitä voi ihailla museossa mutta sen lämpöä ei voi tuntea ihollaan.

Lennu: Kantsis kyllä.
 
Eipä taida kannattaa.Se ,että yleissivistyksessäsi lienee tässä kohtaa pieni puute on tullut jo selväksi.

velipesonen: Jazz ja rock putkahtivat peräjälkeen sulatusuunista jonka käyttövoimana on voodoo. Mielestäni on järkevää ja paikallaan puhua juuri niiden kuolemasta vaikka voisi puhua myös niiden kuohitsemisesta. Kissa jatkaa elämäänsä kuohitsemisen jälkeenkin mutta kulttuuri-ilmiön tarina tosiasiassa päättyy. Jatkossa on tiedossa vain surua ja murhetta. On reilua puhua kuolemasta ilman sen kummempia sivumerkityksiä tai hypeä.
 
Jos katson asiaa samasta näkökulmasta, olen myös samaa mieltä. Avaimena on tuo "kulttuuri-ilmiö". Rock musiikina elää siinä missä mikä tahansa muukin musiikki, mutta kulttuuri-ilmiönä se on väljähtynyt. Kuohittu. Kuollut. Kuka sitä nyt miksikin haluaa sanoa.

Askr: (...)En edelleenkään täysin ymmärrä, miksi kulttuuri-ilmiöiden pitäisi olla riippumattomia: en keksi mitä mielekyyttä tai lisäarvoa tuottaa sellaisten asioiden "luonnontieteellistäminen", jotka eivät sitä ole. Eihän tämä tarkoita, että ne eivät olisi totta ihmisille, että ne eivät olisi merkityksellisiä, vaikuttavia ja uskottavia. Eikä riippumattoman totuuden vastapari ole kaiken muuttaminen "puheeksi", paitsi joidenkin ääriteoreetikkojen teoretisoinneissa - joista niidenkin, ainakin osan, päätarkoitus on osallistua siihen aina jatkuvaan tietokeskusteluun ja valottaa sitä tästä näkökulmasta, ei kiistää kaiken olemassa olevan olevaisuutta. Väliin kuitenkin mahtuu paljon tilaa ajattelulle, jossa yksinkertaisemmin ja käytännöllisemmin, minun mielestäni, päästään kulttuuriin ja etenkin sen merkityksiin, sen synnyttämiin tunteisiin, paloon, elämänhaluun, uskoon käsiksi.
 
Mielestäni tässä puhutaan elämän ja kuoleman rajapinnasta, rintamalinjasta. Elävällä muodolla ja kuolleella muodolla on eronsa. Minulle todellista kauneutta on se mikä luo elämää eikä pelkästään kuluta sitä, puhumattakaan siitä mikä flirttailee vain kuolleen muodon kanssa. Hässi tarpeeksi kauan perseeseen ja elämä lakkaa, ei siitä mitään uutta synny. That's it.

velipesonen: Hässi tarpeeksi kauan perseeseen ja elämä lakkaa, ei siitä mitään uutta synny. That's it.
 
Nimenomaan luonnontieteellisesti asia voi näin olla, mutta osaatko varmuudella aktiin liittyvän elähdyttävän täyttymyksen perusteella sanoa kumpaan aukkoon paneminen on elävämpää?

PsychedelicWarlord: Eipä taida kannattaa.Se ,että yleissivistyksessäsi lienee tässä kohtaa pieni puute on tullut jo selväksi.
 
En muista enää, mistä oli kyse, mutta ei ole :)

Askr: Nimenomaan luonnontieteellisesti asia voi näin olla, mutta osaatko varmuudella aktiin liittyvän elähdyttävän täyttymyksen perusteella sanoa kumpaan aukkoon paneminen on elävämpää?
 
Hetken huuma kaiken muuttaa voi.

Askr: En edelleenkään täysin ymmärrä, miksi kulttuuri-ilmiöiden pitäisi olla riippumattomia: en keksi mitä mielekyyttä tai lisäarvoa tuottaa sellaisten asioiden "luonnontieteellistäminen", jotka eivät sitä ole.
 
Kyllähän kausaliteetti eli syysuhteet koskevat yhtä lailla ihmisen mieltä ja kulttuurisia ilmiöitä. "Selittämistä" on viime vuosina yritetty soveltaa jopa kirjallisuuden, historian ja traditioiden tutkimuksessa. Sekin on mahdollista kun määritellään selittäminen tarpeeksi väljästi. Käytännössä kaikessa tutkimuksessa pyritään sekä selittämään että ymmärtämään. Tosin hermeneutikot mielellään unohtavat kausaliteetin kokonaan.

No niin! Nyt on saavutettu se prutaalitaso, että rockmusiikin tulevaisuuttakin pitää tarkastella peräpään kautta. Enää puuttuu vain vastaavat esimerkit eläimiin sekaantumisesta. Tosi masentavaa luettavaa, ja toteankin, että rockmusiikin arvot ja tulevaisuus eivät muutu ainakaan näiden näkemysten avulla paremmiksi. Järjen käyttö ei tämänkään aiheen piirissä käytävän keskustelun aikana ole KIELLETTY! KIITOS!!

musamuki: No niin! Nyt on saavutettu se prutaalitaso, että rockmusiikin tulevaisuuttakin pitää tarkastella peräpään kautta. Enää puuttuu vain vastaavat esimerkit eläimiin sekaantumisesta. Tosi masentavaa luettavaa, ja toteankin, että rockmusiikin arvot ja tulevaisuus eivät muutu ainakaan näiden näkemysten avulla paremmiksi. Järjen käyttö ei tämänkään aiheen piirissä käytävän keskustelun aikana ole KIELLETTY! KIITOS!!
 
Mitä nää höpäjät? Ota kaffia!

musamuki: rockmusiikin arvot
 
Jaa - pitäisikö ne mielestäsi määritellä rumaisia alapääviittauksia välttäen? Ja varmistaa tämä kohottava asiantila mahdollisesti joillain ... levynkansikansitarroilla?

VAROITUS: Tämän äänilevyn sisältämä syvästi allegorinen musiikki on tyhjentävästi ja yksikäsitteisesti määriteltävissä ainoastaan karkeita kansanomaisia ilmauksia sisältävin vertauskuvin.

musamuki: No niin! Nyt on saavutettu se prutaalitaso, että rockmusiikin tulevaisuuttakin pitää tarkastella peräpään kautta. Enää puuttuu vain vastaavat esimerkit eläimiin sekaantumisesta. Tosi masentavaa luettavaa, ja toteankin, että rockmusiikin arvot ja tulevaisuus eivät muutu ainakaan näiden näkemysten avulla paremmiksi. Järjen käyttö ei tämänkään aiheen piirissä käytävän keskustelun aikana ole KIELLETTY! KIITOS!!
 
:--D Ei kai kuolleella ole arvoja ja tulevaisuutta?

Rock-musiikin pääasiallinen käyttövoima on pohjois-amerikkalainen raakaöljy.
 
http://www.overthinkingit.com/wp-co … 08/09/rs-500-us-oil-production1.jpg
 
M.O.T.

Lennu: :--D Ei kai kuolleella ole arvoja ja tulevaisuutta?
 
Mitä? Ongs jogu guallu.

Nuages: Rock-musiikin pääasiallinen käyttövoima on pohjois-amerikkalainen raakaöljy.
 
http://www.overthinkingit.com/wp-co … 08/09/rs-500-us-oil-production1.jpg
 
M.O.T.
 
:D Aika hyvin indikoi rockin tilaa ilman tuota öljykäppyrääkin.
 
Jäämereltä on kuulemma löytynyt isoja esiintymiä, joten pitänee suunnistaa huippuvuorille to rock out with your cock out...

Mitä häh! Jokos kaikki rockmusiikin tulevaisuudesta on sanottu, kun kukaan ei ole viikkoon heittänyt mitään repliikkiä? Musiikin historiaa melko hyvin tuntevana henkilönä koen, ettei tähän mennessä ole musiikin valtavirroissa esiintynyt niitä joissakin mielipiteissä esitettyjä kuoleman tapauksia. Näinollen otaksun, ettei sellaiset "äkkilähdöt" ole jazz- eikä rockmusiikinkaan alueella mahdollisia.
Väitänkin, että ainakin kaikki populaarimusiikin alueet yksi toisensa perään ajan kuluessa muuttavat muotoaan tavalla tai toisella, mikä on erittäin luonnollista kun sukupolvet kuuntelijoitten ja tekijöitten joukossa vaihtuvat alinomaa. Joistakin muuntuvista musiikin muodoista (muoti-ilmiöt) tulee aina entistä suositumpia, ollaan sitten missä päin maailmaa tahansa. Ja yleensä useimmat musiikkivirtaukset tulevat Suomeen joko jenkkilän tai Britannian kautta. Me täällä Suomessa ollaan edelleen pääasiassa musiikillisten muoti-ilmiöitten vastaanottajia, emme niiden alulle panijoita.