Laulaminen ›

Olen usein huomannut tällä palstalla puhuttavan laulun itseopiskelusta kuin se olisi oikein erityisen paha asia. Yleensä samalla kertaa pelotellaan, kuinka 'väärä' laulutekniikka vaurioittaa äänihuulia, ja muutamaan otteeseen olen lukenut jopa varoituksia äänen lopullisesta menettämisestä. Eivätkö ennenvanhaan jotakuinkin kaikki populaarimusiikkilaulajat olleet itseoppineita? Toki monella esimerkiksi 60-luvun tähdistä on nykyisin ääni aika puhkikulutettu, mutta prosessi kesti ilmeisesti useita vuosikymmeniä. Eikö se riitä, että kipua tuntiessa miettii, mikä meni väärin?
 
En toki kiistä, etteivätkö äänihuulet vaurioituisi vakavasta väärinkäytöstä, mutta ovatko ne oikeasti niin herkät, kuin täällä usein annetaan ymmärtää? Onko kenelläkään palstalaisella kokemuksia äänihuulten vaurioista tai tuttavia, joille on jotain vakavampaa käynyt?
 
En pikaisella etsiskelyllä löytänyt vastausta kysymyksiini aiemmista ketjuista, vaikka joku muu onkin varmasti halunnut aiemmin selvyyden asiaan.

Itse tässä opiskellaan ja ääni ei ole käheytynyt tippaakaan.
Vaaroja on olemassa jos väärin "pakotetaan"ääntä esim. liialla ilmamäärällä.
Laulamisessahan ilmaa tarvitaan saman verran kuin kukan haistelussa.
Jos sattuu tekee jotain väärin.Puhuakin voi väärin.
Esim. luokanopettajat yrittää hymyillä ja huutaa samalla siitä saa kyhmyjä äänihuuliin.
Ei tarvi näyttää pupujussilta,kun laulaa.
 
Tärkeätä on kuitenkin opetella hyvät lämmittelyt ennenkuin.osissaan alkaa laulamaan.
Chest voice,head voice tuotetaan erilaisella kurkun jännityksillä.
Beltingin ainakin tyrmäsi 40v laulamista opettanut Raija Roivainen.
Siitä kirjasta on saanut hyviä vinkkejä.
Kannattaa lukea paljon ja sitten käydä laulutunneilla lisäksi.
Leuan rentous,kielen asento,nielu auki(pehmeä kitalaki).
Perusasiat jotka vaikuttavat hyvän äänen syntymiseen on tiedettävä.

HXY: Olen usein huomannut tällä palstalla puhuttavan laulun itseopiskelusta kuin se olisi oikein erityisen paha asia. Yleensä samalla kertaa pelotellaan, kuinka 'väärä' laulutekniikka vaurioittaa äänihuulia, ja muutamaan otteeseen olen lukenut jopa varoituksia äänen lopullisesta menettämisestä. Eivätkö ennenvanhaan jotakuinkin kaikki populaarimusiikkilaulajat olleet itseoppineita? Toki monella esimerkiksi 60-luvun tähdistä on nykyisin ääni aika puhkikulutettu, mutta prosessi kesti ilmeisesti useita vuosikymmeniä. Eikö se riitä, että kipua tuntiessa miettii, mikä meni väärin?
 
En toki kiistä, etteivätkö äänihuulet vaurioituisi vakavasta väärinkäytöstä, mutta ovatko ne oikeasti niin herkät, kuin täällä usein annetaan ymmärtää? Onko kenelläkään palstalaisella kokemuksia äänihuulten vaurioista tai tuttavia, joille on jotain vakavampaa käynyt?
 
Väärä laulutekniikka voi kyllä vaurioittaa äänihuulia, samoin kuin väärä puhetekniikkakin. Ääni vaurioituu kuitenkin pidemmän väärinkäytön seurauksena, ei yhtäkkiä. Hyvä yleissääntö on tosiaan se, että mikäli laulaminen tuntuu epämukavalta, sattuu, kutittaa tai saa äänen käheäksi, silloin tekniikassa on jotain korjattavaa. Muuten tekniikka on todennäköisimmin ihan ok.
 
Pari huomiota tuosta laulajien itseoppineisuudesta. Ennen kevyen musiikin lauluun ei ollut oikein opettajia, ja klassisen laulun opettajista oli harvoin apua. Siksi itseoppineisuus oli oikeastaan ainoa vaihtoehto. Niinpä pidemmän uran saavuttaneet ovat niitä, joiden tekniikka oli luonnostaan tai muokkautui riittävän kestäväksi. Todennäköisesti on paljon laulajia, joista emme tiedä mitään, koska heidän uransa tyssäsi ääniongelmiin.
 
Nykyään kaikkien laulajien on mahdollista saada korkeatasoista laulunopetusta myös Suomessa. Siksi itseopiskelunkin tueksi saattaa olla hyödyllistä ottaa silloin tällöin tunteja, jotta osaa harjoitella oikein. Mikäli hakeutuu tunneille vasta ongelmien ilmetessä, väärän tekniikan korvaaminen oikealla vie usein huomattavasti enemmän aikaa.