Laulaminen ›

Olen usein huomannut tällä palstalla puhuttavan laulun itseopiskelusta kuin se olisi oikein erityisen paha asia. Yleensä samalla kertaa pelotellaan, kuinka 'väärä' laulutekniikka vaurioittaa äänihuulia, ja muutamaan otteeseen olen lukenut jopa varoituksia äänen lopullisesta menettämisestä. Eivätkö ennenvanhaan jotakuinkin kaikki populaarimusiikkilaulajat olleet itseoppineita? Toki monella esimerkiksi 60-luvun tähdistä on nykyisin ääni aika puhkikulutettu, mutta prosessi kesti ilmeisesti useita vuosikymmeniä. Eikö se riitä, että kipua tuntiessa miettii, mikä meni väärin?
 
En toki kiistä, etteivätkö äänihuulet vaurioituisi vakavasta väärinkäytöstä, mutta ovatko ne oikeasti niin herkät, kuin täällä usein annetaan ymmärtää? Onko kenelläkään palstalaisella kokemuksia äänihuulten vaurioista tai tuttavia, joille on jotain vakavampaa käynyt?
 
En pikaisella etsiskelyllä löytänyt vastausta kysymyksiini aiemmista ketjuista, vaikka joku muu onkin varmasti halunnut aiemmin selvyyden asiaan.

HXY: Olen usein huomannut tällä palstalla puhuttavan laulun itseopiskelusta kuin se olisi oikein erityisen paha asia. Yleensä samalla kertaa pelotellaan, kuinka 'väärä' laulutekniikka vaurioittaa äänihuulia, ja muutamaan otteeseen olen lukenut jopa varoituksia äänen lopullisesta menettämisestä. Eivätkö ennenvanhaan jotakuinkin kaikki populaarimusiikkilaulajat olleet itseoppineita? Toki monella esimerkiksi 60-luvun tähdistä on nykyisin ääni aika puhkikulutettu, mutta prosessi kesti ilmeisesti useita vuosikymmeniä. Eikö se riitä, että kipua tuntiessa miettii, mikä meni väärin?
 
En toki kiistä, etteivätkö äänihuulet vaurioituisi vakavasta väärinkäytöstä, mutta ovatko ne oikeasti niin herkät, kuin täällä usein annetaan ymmärtää? Onko kenelläkään palstalaisella kokemuksia äänihuulten vaurioista tai tuttavia, joille on jotain vakavampaa käynyt?
 
Väärä laulutekniikka voi kyllä vaurioittaa äänihuulia, samoin kuin väärä puhetekniikkakin. Ääni vaurioituu kuitenkin pidemmän väärinkäytön seurauksena, ei yhtäkkiä. Hyvä yleissääntö on tosiaan se, että mikäli laulaminen tuntuu epämukavalta, sattuu, kutittaa tai saa äänen käheäksi, silloin tekniikassa on jotain korjattavaa. Muuten tekniikka on todennäköisimmin ihan ok.
 
Pari huomiota tuosta laulajien itseoppineisuudesta. Ennen kevyen musiikin lauluun ei ollut oikein opettajia, ja klassisen laulun opettajista oli harvoin apua. Siksi itseoppineisuus oli oikeastaan ainoa vaihtoehto. Niinpä pidemmän uran saavuttaneet ovat niitä, joiden tekniikka oli luonnostaan tai muokkautui riittävän kestäväksi. Todennäköisesti on paljon laulajia, joista emme tiedä mitään, koska heidän uransa tyssäsi ääniongelmiin.
 
Nykyään kaikkien laulajien on mahdollista saada korkeatasoista laulunopetusta myös Suomessa. Siksi itseopiskelunkin tueksi saattaa olla hyödyllistä ottaa silloin tällöin tunteja, jotta osaa harjoitella oikein. Mikäli hakeutuu tunneille vasta ongelmien ilmetessä, väärän tekniikan korvaaminen oikealla vie usein huomattavasti enemmän aikaa.

Better Taste: Todennäköisesti on paljon laulajia, joista emme tiedä mitään, koska heidän uransa tyssäsi ääniongelmiin.
 
Varmasti totta.
Tuosta kitaran kanssa laulamisesta: Älä laula pää vinossa kitaran otelautaa katsellen.
Itse tein sitä olan takaa lukion jälkeen. Äänihuuliin syntyi pareesi (eivät sulkeutuneet kunnolla) seurauksena parin vuoden puheterapia. Jos olisin jaksanut/motivoitunut ottamaan siihen jatkoksi muutamia vuosia laulunopetusta, ääneni olisi kukaties palautunut normaaliksi. Nyt se vuotaa, eikä kunnon falsettia kannata yrittääkään.
Vaurion syntyyn tarvittiin noin puoli vuotta laulamista 1-3 tuntia päivässä.
 
Teatteriharrastuksestani johtuen minulla oli kyllä jo tuolloin perustiedot oikeasta äänenmuodostuksesta. Pää käännettynä laulaminen yllätti keittiön ovesta.