Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Klezberg: Et tainnut yhtään tajuta mitä yritin sanoa. .
 
Eiku ihan samasta asiasta puhutaan ja varmastikin suurinpiirtein samaa mieltä ollaan, ni ei siin kande väitellä.

Klezberg: Mä tiedän kyllä paljonkin piisejä joista on epäselvyyttä kuka sen on tehnyt, mutta ne on pääsääntöisesti 50 - 100 vuotta vanhoja. Ongelmana että tekijöiksi on kirjattu vähän mitä tahansa maasta, julkaisusta ja aikakaudesta riippuen. Mutta se on jo ihan toinen juttu.
 
Tai vielä vanhempia. Esimerkiksi Aamulla varhain kun aurinko nousi... ei ole meidän sukumme (noin 100 vuotta sitten kirjaaman) "tiedon" mukaan trad. vaan sanoitus ja alkuperäinen sävel ovat Maria Lovisa "Maiju" Cannelinin käsialaa. Jo yli 100 vuotta sitten sitä oli alettu laulaa eri sävelellä ja sanoittaja oli unohtunut. Oikeastaan Maiju oli runoilija, joka kanttorin tyttärenä osasi soittaa kitaraa. Mutta turha kai noin vanhoja juttuja on puida.
EDIT: soitti "kitarria" :D
 
Jerome Kern
 
One of my idols.

rintapek: Toi on sit taas ihan eri asia. Se sävellys sit taas noudattaa samaa sointukulkua ja menee helpohkosti plagioinnin puolelle, mut joo.
 
sointukulkua ei voi patentoida. jos soitat yesterdayn sointujen (Maccakin myönsi biisiä väsätessään luulleen sitä ensin Jerome Kernin biisiksi) päälle melodiaa niin se on kuin onkin säveltämistä.
 
aiheesta mm. kirjassa Confessions of a record producer.

Epämuusikko: sointukulkua ei voi patentoida. jos soitat yesterdayn sointujen (Maccakin myönsi biisiä väsätessään luulleen sitä ensin Jerome Kernin biisiksi) päälle melodiaa niin se on kuin onkin säveltämistä.
 
Mä en lähtis kokeilemaan tuota esim. Nik Kershaw'n The Riddlen kanssa... Mutta toi siis on se poikkeuksen poikkeuksen poikkeus, oikeassa olet.

levesinet: Tai vielä vanhempia. Esimerkiksi Aamulla varhain kun aurinko nousi... ei ole meidän sukumme (noin 100 vuotta sitten kirjaaman) "tiedon" mukaan trad. vaan sanoitus ja alkuperäinen sävel ovat Maria Lovisa "Maiju" Cannelinin käsialaa. Jo yli 100 vuotta sitten sitä oli alettu laulaa eri sävelellä ja sanoittaja oli unohtunut. Oikeastaan Maiju oli runoilija, joka kanttorin tyttärenä osasi soittaa kitaraa. Mutta turha kai noin vanhoja juttuja on puida.
EDIT: soitti "kitarria" :D
 
Tää olis ihan toisen keskustelun aihe. Tottahan kansansävelmillä teksteineen on ollut tekijänsä. Mutta kun ei ole ollut ääniteteollisutta ja levityskanavia, niin tekeleet ovat saaneet levitä vapaasti (mutta hitaasti) ja muuntua matkalla. Näin on syntynyt kansanmusiikkia. Nykyään semmoinen ei ole enää mahdollista ja se on tavallaan surullista.
 
Yksi ilmiö johon olen törmännyt viime aikoina on ollut maaseudulla vielä joitakin vuosikymmeniä sitten tehdyt paikalliset kupletit, jotka kertoivat paikallisista tapahtumista ja henkilöistä ja jotka on tehty johonkin tuttuun sävelmään.
 
Tämmöiset ilmiöt ovat nyt menneisyyttä ja kansanmusiikkikin maistereiden ja tähtiesiintyjien touhuja. Sääli, mutta ei voi mitään.

Tuossa aiemmin oli mainittuna tällainen:
>> Mielestäni säveltäjä on se, joka on tehnyt kappaleen perusidean/rakenteen=kappale on suurimmalta osalta tehty.
 
Just noin se on lainkin kuvakulmasta. Ongelmaksi tulee just toi tulkinta, josta täällä koko ajan keskustellaan. Siksi on laissa tää "ensimmäisen tekijän isyysoikeus". Eli toistan vielä, mitä aikoinaan sanoin, sävellä kaikki itse, ei tuu tulkintaongelmia.

nisumaka: Jos rumpali kirjoittaa ruutupaperille kaksi ensimmäistä tahtia bassorummusta, ja lähettää sähköpostin ja ilmoittaa vaikka, että sävelläpä tohon sopivat melodiat ja harmoniat, niin tämä on RUMPALIN TEKEMÄ SÄVELLYS, johon
 
...muut vastaa "...pask*t me mitään tehdä - Tee ne itse, kun kerran sun biisis on...". Kun niistä omista melodioista / harmonioista, voi kehittää itse omia biisejä = Kuka urpo, niitä lahjoittais bändin rumpalille ?.
 
Lähinnä samalla tasolla: Osta talopaketti, muuraa peruskivi ja kutsu "kaverit" rakentamaan loput, ilman korvausta. Ja kun talo on valmis "...painukaas luuserit vi**uun mun talosta...". Harva tohon kuvioon suostuis.
 
Sovittaminen on ehkä verrannollisesti, lähinnä seinien maalamista ja tapetointia.

Klezberg: Tottahan kansansävelmillä teksteineen on ollut tekijänsä.
 
Joo, kyllä se "trad" on ollut ihan oikea ihminen.

Talopaketti vertaus on aika hyvä vertaus. Juuri näin asia on, eli se joka jatkaa aloitettua työtä, on aina heikoilla.

Ääh... kyselin tyhmiä... ketjun alkupäässä olikin jo vastaus.

Sen verran ajattelin tuoda tähän ketjuun ajatuksia, että jos raastuvassa ryhdytään ratkomaan riitoja niin esiin tullee termi "teoskynnys". Ne elementit kappaleessa jotka tekevät siitä tunnistettavan, ovat varmaankin niitä ratkaisevia.
 
Tämä tunnistettavuusaspekti sitten valtaosaltaan johtanee siihen, että joku tietty sointuprogressio ja rumpukomppi ei rinnastu sävellykseen, koska ne ovat pääsääntöisesti säestyksellistä materiaalia jota on käytetty niin yleisesti kappaleita rakennellessa, että pelkkien sointujen tai rumpukomppien pohjalta tietty kappale ei ole yksiselitteisesti tunnistettavissa. Näitä samoja sointukulkuja ja rumpukomppeja löytyy siis niin monesta kappaleesta ettei voida osoittaa että juuri tämä lippukomppi jossa haitsun toinen kahdeksasosa on aksentilla ja aukaistuun haitsuun soitettu, olisi niin merkittävä muunnelma lippukompista, että koko kappaleen tunnistettavuus riippuu juuri siitä.
 
Ehkäpä tästä johtuen melodia on säilyttänyt asemansa johtavana musiikin elementtinä kun tunnistettavuutta arvioidaan. Tekijänoikeusriitoja näyttää olevan nimenomaan populäärimusiikin parissa jossa juurikin tuo melodia on edelleen useimmiten kappaleen tunnistettavin rakennuspalikka. (Ja varmaan myös siksi että siellä missä rahaa, siellä riidellään). Populäärimusiikin alueella musiikillinen materiaali on muutenkin sen verran geneeristä että samankaltaisuuksia syntyy väkisinkin. Taidemusiikin säveltäjät ovat taas sekä varmaankin keskivertoa paremmin perehtyneitä omaan alueeseensa, että he uskoakseni lähtökohtaisestikin etsivät ratkaisuja joita ei vielä ole käytetty, joten siellä puolella ei taideta paljon tekijänoikeuksista tapella. Rahaakaan ei siellä liiku samoissa määrin, joten tappelu ei ole sen vaivan arvoista.
 
Sovittamisesta ja sovitusosuuksista sitten sen verran tarkennusta, että lain mukaan sovituskrediitit jo olemassaoleviin sävellyksiin (näillä siis tarkoitetaan osuutta kappaleen tekijänoikeustuloista) saa ainoastaan siten että tekee sovituslupa-anomuksen säveltäjälle (tai joissain tapauksissa kustantajalle jos säveltäjä on luovuttanut tämän oikeutensa pois kustannussopimusta tehdessään), ja säveltäjä saa sitten täysin oman harkintansa puolesta myöntää tai olla myöntämättä nämä krediitit. Säveltäjä saa myös kieltää teoksensa sovittamisen jos hän niin haluaa. Eli sillä miten hieno tai luova tuo sovitus on, ei ole mitään väliä. Mikäli teet lupa-anomuksen säveltäjälle ja hän sovitusluvat, sekä osuudet myöntää, sitten saat sovitusosuuksia. Maksimi sovitusosuus on suomessa tällä hetkellä 1/3 säveltäjän osuudesta. (Kappaleessa jossa on säveltäjä ja sanoittaja, osuudet jaetaan yleensä tasan 50/50 ja täydet sovitusosuudet ovat siis 1/3 tuosta säveltäjän 50%:sta, eli 16,66% koko kakusta).
 
Sovittajaa ei läheskään kaikissa maissa edes tunnusteta tekijäksi, eli monissa maissa sikäläinen tekijänoikeusjärjestö listaa mahdollisiksi tekijöiksi vain säveltäjän ja sanoittajan. Näissä maissa sovittajan asema on vielä hankalampi kuin esim. Suomessa.
 
Mikäli on kyse bändistä joka tekee biisejä yhdessä, on parasta puhua nämä osuuksien jakoasiat selväksi ennen kuin kappaleita ilmoitellaan teostolle. Nämä jutut eivät ole aina yksiselitteisiä, eikä osuuksien jakoon ole olemassa sellaista yksiselitteistä ohjeistoa jonka perusteella voidaan oikeudenmukaisesti aina ratkaista paljonko kuuluu kenellekin.
 
Sovittaminen ja säveltäminen ovat usein niin lähellä toisiansa, ettei voida vetää tarkkaa rajaa siihen missä säveltäminen loppuu ja sovittaminen alkaa. Omalta kohdaltani sovittajan ammatissa lähes aina tilanne on se, että kappaleessa on melodia johon ei lähtökohtaisesti saa koskea muuten kuin rytmisesti kun kappale tehdään eri tempoon tai tyylilajiin, ja kaikki muu sitten onkin vapaata riistaa. Soiva lopputulos saattaa olla huomattavastikin erilainen kuin alkuperäisversio, jonkin mielestä jopa voisi puhua säveltämisestä, mutta silti maksimiosuudet lauletussa musiikissa ovat tuon 16,66%, ja sekin vain siinä tapauksessa että luvat ja osuudet myönnetään.
 
Sovitusosuuksia en ole toistaiseksi saanut kuin murto-osasta niistä töistä joita olen tehnyt, pääosin siksi että kappaleet joista olen tehnyt sovituksia ovat jonkin suuren kustantamon kataloogissa, ja suuret kustantamot lähtökohtaisesti eivät koskaan anna osuuksia, koska eivät halua antaa penniäkään pois omista teostotuloistaan. Palkkiot sovittamisesta ovat siis urakkaliksaa tyyliin "teetkö arrin tästä biisistä tälle kokoonpanolle, maksetaan xxx euroa sisältäen partituurin ja orkesteristemmat" tms.
 
Kaikille niille, jotka tekevät uusia versioita jo kuuluisista biiseistä voin siis kertoa kokemuksesta sen, että sovituslupien anominen niistä on miltei aina ajanhukkaa, koska vaikka luvat tulisivatkin, osuuksia ei tule. Tietysti luvan saatuaan voi rekisteröitä oman sovituksensa nimiinsä, sille saa teosstatuksen ja saa nimensä mainittua sen yhteydessä, mutta siinä kaikki. Jos taas on kyse uusista kappaleista joita tehdään ekaa kertaa, silloin on paljon parempi sauma saada sovittajanakin osuus ja nimi tekijälistalle.
 
Vielä näistä cover-vetojen livenä tekemisestä: Oman sovituksen esittämiseen siis pitäisi lain mukaan aina pyytää sovituslupa tekijältä. Käytännössä tämä ei aina toteudu näin, koska silloin olisi mahdotonta tehdä cover-vetoja yhtään mistään ilman mieletöntä lupahärdelliä. Elävän elämän ratkaisuksi tähän on muotoutunut se, että cover-versioita tehdään, arrataan uusiksi, ei kysellä keltään mitään lupia ja keikalla voidaan spiikata että nyt sepposovittajan versio Yesterdaystä olkaapa hyvät, mutta konsertista teostolle tehdyssä esitysilmoituksessa lukee Yesterday (Lennon - McCartney) ja kaikki teostoeurot tästä esityksestä menevät sille joka Yesterdayn oikeudet tällä hetkellä omistaa. (Oli jossain vaiheessa Michael Jackson mutta en tiedä miten kaverin poismenon jälkeen oikeudet on siirtyneet). Eli sovittaa ja esittää saa kunhan ei halvenna, osuudet menee alkuperäisille oikeuksienhaltijoille. Tämä on tällä hetkellä alan todellisuus (jota se on pitkälti samalla tavalla ollut jo jostain ainakin 70-luvulta lähtien) täältä kentältä katsoen.

Eli sovittaa ja esittää saa kunhan ei halvenna
 
Mä oon tätä teoriassa pohtinut kun bändini soittaa pääasiassa ikivanhoja piisejä joista tieto millainen sovitus originaalissa on ollut on vaikeasti saatavissa.
Niinpä tieto että halventaako meidän versio originaalia on vaikeasti saatavissa (tietysti todennäköistä se on)

Niin, tässäkin varmaan homma menee niin että sitten kun joku kokee teostansa halvennetun, niin voi halutessaan alkaa riitelemään. Jos tekijä ei satu kuulemaan teidän versiota niin kaikki hyvin :)

Dr Dominant: Niin, tässäkin varmaan homma menee niin että sitten kun joku kokee teostansa halvennetun, niin voi halutessaan alkaa riitelemään. Jos tekijä ei satu kuulemaan teidän versiota niin kaikki hyvin :)
 
No sitten kaikki hyvin, valtaosa tekijöistä jo kuolleita:-)
Ja elävätkin tuskin meidän keikoille vaivautuu.

baron: No sitten kaikki hyvin, valtaosa tekijöistä jo kuolleita:-)
Ja elävätkin tuskin meidän keikoille vaivautuu.
 
Aikansa haudassa pyörittyään tulevat keikoille kummittelemaan.

Creltar: Kyllä rummut ainakin mulle on pääasiassa säestyssoitin vaikka tykkään sooloillakin, eikä ne mun kompitkaan ole aina tavallisimmasta päästä (progemetallia kun soitetaan :D), mutta en silti laskisi rumpujen "tekemistä" säveltämiseksi, ellei sitten se biisin säveltäminen ole lähtenyt jostain rumpuideasta (vaikka jostain tunnistettavasta introrytmistä tms.)
 
Kyllä itse merkkaisin rumpalin biisin säveltäjätietoihin, jos hän on vaikkapa ideoinut oleellisia tempovaihdoksia biisiin.

Kiitos Dr Dominant. Miellyttävä saada tietoa ja lukea asiantuntijan selkeä esitys. Mulla on sellainen tilanne tulossa syksyllä, että erääseen musikaaliin sävelsin neljä biisiä. Tein taustamusaa, kun on teatteriesitys, aika paljon. Sovitin vanhoista biiseistä kymmenkunta. Eli jos homma levytetään, niin jotain nyt sentään saan vaivan palkaksi, ehkäpä käytännössä joitakin satoja euroja. Että pienista palkkioista puhutaan, kun puhutaan musiikin tekemisestä tässä rakkaassa maassamme. Esiintymispalkkiot yms. on se, millä elää.

Sir Härö: Mutta siis jos laulumelodia ratkaisee, niin voinko nauhoittaa vaikkapa kappaleen Billy Jean uudestaan ja änistä ynnä ynistä siihen uuden laulumelodian väittäen että biisi on minun?
Enkö mä tällöin tee uuden laulusovituksen vanhaan Michael Jacksonin klassikkoon, enkä suinkaan sävellä omaa biisiä?
 
Tai entäs jos esim MJ biisistä otetaan bassokuvio ja sävelletään muuten uusiksi?
 
http://www.youtube.com/watch?v=eTXe0ZxShKo