Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Sen verran ajattelin tuoda tähän ketjuun ajatuksia, että jos raastuvassa ryhdytään ratkomaan riitoja niin esiin tullee termi "teoskynnys". Ne elementit kappaleessa jotka tekevät siitä tunnistettavan, ovat varmaankin niitä ratkaisevia.
 
Tämä tunnistettavuusaspekti sitten valtaosaltaan johtanee siihen, että joku tietty sointuprogressio ja rumpukomppi ei rinnastu sävellykseen, koska ne ovat pääsääntöisesti säestyksellistä materiaalia jota on käytetty niin yleisesti kappaleita rakennellessa, että pelkkien sointujen tai rumpukomppien pohjalta tietty kappale ei ole yksiselitteisesti tunnistettavissa. Näitä samoja sointukulkuja ja rumpukomppeja löytyy siis niin monesta kappaleesta ettei voida osoittaa että juuri tämä lippukomppi jossa haitsun toinen kahdeksasosa on aksentilla ja aukaistuun haitsuun soitettu, olisi niin merkittävä muunnelma lippukompista, että koko kappaleen tunnistettavuus riippuu juuri siitä.
 
Ehkäpä tästä johtuen melodia on säilyttänyt asemansa johtavana musiikin elementtinä kun tunnistettavuutta arvioidaan. Tekijänoikeusriitoja näyttää olevan nimenomaan populäärimusiikin parissa jossa juurikin tuo melodia on edelleen useimmiten kappaleen tunnistettavin rakennuspalikka. (Ja varmaan myös siksi että siellä missä rahaa, siellä riidellään). Populäärimusiikin alueella musiikillinen materiaali on muutenkin sen verran geneeristä että samankaltaisuuksia syntyy väkisinkin. Taidemusiikin säveltäjät ovat taas sekä varmaankin keskivertoa paremmin perehtyneitä omaan alueeseensa, että he uskoakseni lähtökohtaisestikin etsivät ratkaisuja joita ei vielä ole käytetty, joten siellä puolella ei taideta paljon tekijänoikeuksista tapella. Rahaakaan ei siellä liiku samoissa määrin, joten tappelu ei ole sen vaivan arvoista.
 
Sovittamisesta ja sovitusosuuksista sitten sen verran tarkennusta, että lain mukaan sovituskrediitit jo olemassaoleviin sävellyksiin (näillä siis tarkoitetaan osuutta kappaleen tekijänoikeustuloista) saa ainoastaan siten että tekee sovituslupa-anomuksen säveltäjälle (tai joissain tapauksissa kustantajalle jos säveltäjä on luovuttanut tämän oikeutensa pois kustannussopimusta tehdessään), ja säveltäjä saa sitten täysin oman harkintansa puolesta myöntää tai olla myöntämättä nämä krediitit. Säveltäjä saa myös kieltää teoksensa sovittamisen jos hän niin haluaa. Eli sillä miten hieno tai luova tuo sovitus on, ei ole mitään väliä. Mikäli teet lupa-anomuksen säveltäjälle ja hän sovitusluvat, sekä osuudet myöntää, sitten saat sovitusosuuksia. Maksimi sovitusosuus on suomessa tällä hetkellä 1/3 säveltäjän osuudesta. (Kappaleessa jossa on säveltäjä ja sanoittaja, osuudet jaetaan yleensä tasan 50/50 ja täydet sovitusosuudet ovat siis 1/3 tuosta säveltäjän 50%:sta, eli 16,66% koko kakusta).
 
Sovittajaa ei läheskään kaikissa maissa edes tunnusteta tekijäksi, eli monissa maissa sikäläinen tekijänoikeusjärjestö listaa mahdollisiksi tekijöiksi vain säveltäjän ja sanoittajan. Näissä maissa sovittajan asema on vielä hankalampi kuin esim. Suomessa.
 
Mikäli on kyse bändistä joka tekee biisejä yhdessä, on parasta puhua nämä osuuksien jakoasiat selväksi ennen kuin kappaleita ilmoitellaan teostolle. Nämä jutut eivät ole aina yksiselitteisiä, eikä osuuksien jakoon ole olemassa sellaista yksiselitteistä ohjeistoa jonka perusteella voidaan oikeudenmukaisesti aina ratkaista paljonko kuuluu kenellekin.
 
Sovittaminen ja säveltäminen ovat usein niin lähellä toisiansa, ettei voida vetää tarkkaa rajaa siihen missä säveltäminen loppuu ja sovittaminen alkaa. Omalta kohdaltani sovittajan ammatissa lähes aina tilanne on se, että kappaleessa on melodia johon ei lähtökohtaisesti saa koskea muuten kuin rytmisesti kun kappale tehdään eri tempoon tai tyylilajiin, ja kaikki muu sitten onkin vapaata riistaa. Soiva lopputulos saattaa olla huomattavastikin erilainen kuin alkuperäisversio, jonkin mielestä jopa voisi puhua säveltämisestä, mutta silti maksimiosuudet lauletussa musiikissa ovat tuon 16,66%, ja sekin vain siinä tapauksessa että luvat ja osuudet myönnetään.
 
Sovitusosuuksia en ole toistaiseksi saanut kuin murto-osasta niistä töistä joita olen tehnyt, pääosin siksi että kappaleet joista olen tehnyt sovituksia ovat jonkin suuren kustantamon kataloogissa, ja suuret kustantamot lähtökohtaisesti eivät koskaan anna osuuksia, koska eivät halua antaa penniäkään pois omista teostotuloistaan. Palkkiot sovittamisesta ovat siis urakkaliksaa tyyliin "teetkö arrin tästä biisistä tälle kokoonpanolle, maksetaan xxx euroa sisältäen partituurin ja orkesteristemmat" tms.
 
Kaikille niille, jotka tekevät uusia versioita jo kuuluisista biiseistä voin siis kertoa kokemuksesta sen, että sovituslupien anominen niistä on miltei aina ajanhukkaa, koska vaikka luvat tulisivatkin, osuuksia ei tule. Tietysti luvan saatuaan voi rekisteröitä oman sovituksensa nimiinsä, sille saa teosstatuksen ja saa nimensä mainittua sen yhteydessä, mutta siinä kaikki. Jos taas on kyse uusista kappaleista joita tehdään ekaa kertaa, silloin on paljon parempi sauma saada sovittajanakin osuus ja nimi tekijälistalle.
 
Vielä näistä cover-vetojen livenä tekemisestä: Oman sovituksen esittämiseen siis pitäisi lain mukaan aina pyytää sovituslupa tekijältä. Käytännössä tämä ei aina toteudu näin, koska silloin olisi mahdotonta tehdä cover-vetoja yhtään mistään ilman mieletöntä lupahärdelliä. Elävän elämän ratkaisuksi tähän on muotoutunut se, että cover-versioita tehdään, arrataan uusiksi, ei kysellä keltään mitään lupia ja keikalla voidaan spiikata että nyt sepposovittajan versio Yesterdaystä olkaapa hyvät, mutta konsertista teostolle tehdyssä esitysilmoituksessa lukee Yesterday (Lennon - McCartney) ja kaikki teostoeurot tästä esityksestä menevät sille joka Yesterdayn oikeudet tällä hetkellä omistaa. (Oli jossain vaiheessa Michael Jackson mutta en tiedä miten kaverin poismenon jälkeen oikeudet on siirtyneet). Eli sovittaa ja esittää saa kunhan ei halvenna, osuudet menee alkuperäisille oikeuksienhaltijoille. Tämä on tällä hetkellä alan todellisuus (jota se on pitkälti samalla tavalla ollut jo jostain ainakin 70-luvulta lähtien) täältä kentältä katsoen.