Kitarat: soittaminen ›

Numb: Toihan on vähän niin kuin sanoisi, että musikaalinen ihminen ei soita viulua nuotin vierestä. Eipä ei, jos on treenannut sitä.
 
Enemmänkin niin että musikaalinen ihminen ei laula. (jos ei osaa) Tunnen kyllä epämusikaalisia ihmisiä jotka laulavat ...

Ei tieteellistä, vaan ainoastaan omiin tähänastisiin havaintoihin perustuvaa näkökulmaa:
 
Mun mielestä pitäisi määritellä "laulutaito" ennenkö taitetaan peistä aiheesta. Kyllä mää näkisin, että musikaalinen ihminen laulaa nuotilleen, vaikka ei ole ikinä treenannut laulua tosissaan. Mun tytär lauloi nuotilleen viimeistään puolentoista vuoden iässä, vaikka ei ollut koskaan käynyt laulutunneilla (o'rly?). Samoin, itse en ole koskaan ottanut laulutunteja, mutta mulle nuotilleen laulaminen on aina ollut helppoa, vaikka laulamisesta en sinänsä kamalasti ole koskaan innostunut - ja kuulemma samat "oireet" oli mullakin jo reilun vuoden vanhana. Äänenväri toki on mitä on ja tekniikka samaten - vaan ei haittaa menoa jameissa, nuotiolla tai edes keikalla kun laulaa vain taustoja. :)
 
Laulun systemaattisella treenaamisella saadaan varmasti oman äänen hallinta varmemmaksi, osumatarkkuus paremmaksi, soundi tukevammaksi ja enemmän nyansseja käyttöön, mutta kyky laulaa yleisesti ottaen vireessä tuntuu kyllä olevan aika sisäänrakennettu niillä, joilla se ylipäätään on. Toki sitä osumatarkkuutta ja varmuutta voi sitten parantaa loputtomiin, mutta kyllä sen yleensä aika selvästi kuulee, onko jollakulla ylipäätään eväät osua oikeisiin säveliin. Sitä karkean tason (sanotaan nyt vaikkapa puolisävelaskeleen tarkkuudella oikeaan osuvaa) sävelkorvaa ei havaintojeni mukaan voi siis hankkia myöhemmällä iällä - sen sijaan, jos sitä alkujaankaan on yhtään, sitä voi jalostaa läpi elämän paremmaksi.
 
1 vuoden ja 9 kuukauden kohdalla laulettiin ja kompattiin jo yhtä aikaa:
http://dl.dropbox.com/u/4302688/Soi … 0laulaa%20ja%20soittaa%20Ihahaa.AVI

Jucciz: Kyllä mää näkisin, että musikaalinen ihminen laulaa nuotilleen, vaikka ei ole ikinä treenannut laulua tosissaan. Mun tytär lauloi nuotilleen viimeistään puolentoista vuoden iässä, vaikka ei ollut koskaan käynyt laulutunneilla (o'rly?).
 
Samoin teki mun tytär. Mutta itse ryhdyin laulamaan vasta parikymppisenä, sitä ennen en laulanut lainkaan. Kuulin aivan hyvin, että pieleen menee, mutta en osannut saada sitä kohdalleen. Nyt kun olen siihen vähän harjoitusta saanut, niin osuu jo paremmin, mutta en minä puhtaasti edelleenkään laula, ja kuulen sen epäpuhtauden aivan hyvin.

Zeeboo: Musikaalinen ihminen ei laula nuotin vierestä.
 
Mä oon aina Zeeboon kanssa samaa mieltä kaikesta, mutta maailma on täynnä Maailman Parhaita Kitaristeja (tm), jotka käyttää sitä nuotin lähellä olevaa tilaa joskus aika pahasti hyväkseen laulaessaan. Donald Fagen on varmasti keskiverto-puhtaaksi-laulajaa musikaalisempi ja just näin livevedon tuubista jossa ei mennyt laulu vireen puoleen aivan putkeen. Haastan myös löytämään Keith Jarrettin tuotannosta yhden fraasin jonka mies pystyy itse laulamaan vireessä mukana (kovasti on tuota ollut aikaa harjoitella).
 
Heh, tiedän että kärjistän.
 
(ps. silti diggan Jarrettia, Fagenia ja kaikkia noita kitaristeja aivan täysillä...)
(ps2. toivoisin uskaltavani itsekin joskus opetella laulamaan)

Jucciz: Ei tieteellistä, vaan ainoastaan omiin tähänastisiin havaintoihin perustuvaa näkökulmaa:
 
Mun mielestä pitäisi määritellä "laulutaito" ennenkö taitetaan peistä aiheesta. Kyllä mää näkisin, että musikaalinen ihminen laulaa nuotilleen, vaikka ei ole ikinä treenannut laulua tosissaan. Mun tytär lauloi nuotilleen viimeistään puolentoista vuoden iässä, vaikka ei ollut koskaan käynyt laulutunneilla (o'rly?). Samoin, itse en ole koskaan ottanut laulutunteja, mutta mulle nuotilleen laulaminen on aina ollut helppoa, vaikka laulamisesta en sinänsä kamalasti ole koskaan innostunut - ja kuulemma samat "oireet" oli mullakin jo reilun vuoden vanhana. Äänenväri toki on mitä on ja tekniikka samaten - vaan ei haittaa menoa jameissa, nuotiolla tai edes keikalla kun laulaa vain taustoja. :)
 
Laulun systemaattisella treenaamisella saadaan varmasti oman äänen hallinta varmemmaksi, osumatarkkuus paremmaksi, soundi tukevammaksi ja enemmän nyansseja käyttöön, mutta kyky laulaa yleisesti ottaen vireessä tuntuu kyllä olevan aika sisäänrakennettu niillä, joilla se ylipäätään on. Toki sitä osumatarkkuutta ja varmuutta voi sitten parantaa loputtomiin, mutta kyllä sen yleensä aika selvästi kuulee, onko jollakulla ylipäätään eväät osua oikeisiin säveliin. Sitä karkean tason (sanotaan nyt vaikkapa puolisävelaskeleen tarkkuudella oikeaan osuvaa) sävelkorvaa ei havaintojeni mukaan voi siis hankkia myöhemmällä iällä - sen sijaan, jos sitä alkujaankaan on yhtään, sitä voi jalostaa läpi elämän paremmaksi.
 
1 vuoden ja 9 kuukauden kohdalla laulettiin ja kompattiin jo yhtä aikaa:
http://dl.dropbox.com/u/4302688/Soi … 0laulaa%20ja%20soittaa%20Ihahaa.AVI
 
Minulla on ihan samanlaisia havaintoja asiasta sukulaisten ja tuttujen parista, mutta joka kerta kun koitan niistä jossain foorumin ketjussa mainita, tulee joku pallopää kertomaan, että asia ei voi olla näin, koska insert joku mutututkimus. Olet siis väärässä.

Sammo: ...Heh, tiedän että kärjistän.
 
Mie tiijän kanssa, että kärjistän itekkii.
 
"Oikean" pitchin ympärillä on reilusti tilaa, ja yksi musikaalisuuden mitta on myös hallittu ylä-/alavire. Kuulostaa kovin epä-bluesilta blues, jossa jokinen ääni nasahtaa asteikkoon.
 
Fagen on aika jännä tapaus. Vireskitso perfektionisti on äijä, mutta laulu tosiaan tuntuu olevan vähän täältä sinnepäin. Oisko omintakeisella soundilla jotain tekemistä homman kanssa.
 
Vaikka se vire kusee livenä joskus kaikilla, niin kyllä mun mielestä perusmusikaalinen tyyppi laulaa stemmoja vaikka hyrisevän aggregaatin kanssa. Olkoon soundi sitten vaikka kuinka paljon paskempi kuin sillä aggregaatilla.

Zeeboo: perusmusikaalinen tyyppi laulaa stemmoja vaikka hyrisevän aggregaatin kanssa. Olkoon soundi sitten vaikka kuinka paljon paskempi kuin sillä aggregaatilla.
 
Minä olen laulanut stemmoja perämoottorin kanssa. Archimedes Penta, siinä on miehekäs soundi. Ja muutenkin parempi kuin mulla.

Roclan korkeakeräilijästä lähtee kans kivoja portaattomasti nousevia ja laskevia sävelkulkuja.

blackmore ei osaa laulaa vaan avioitui laulutaitoisen (ja vielä hyvä sellaisen) naisen kaa. rytmitajua, intoa, kärsivällisyyttä, intoa ja vieläkin sitä kärsivällisyyttä. harjoittelua ja vieläkin harjoittelua ... etc ... ja sit alkaa pikku hiljaa kuulemaan koska on metsässä. eikä silläkään ole mielestäni ole mitään väliä. pääasia on et oppii tulemaan sieltä tielle takaisin ! eppujen juha torvinen sanoi jollain videolla ettei osaa laulaa pätkääkään ja lauloi, eikä tosiaan osannut: minä sitten pidän tytöistä ja etenkin heidän kanssaan viettämistäni öistä etcetera ...
silloin kun minä aloitin kansakoulun (1967) jota kävin 4 luokkaa oli todistuksessa arvosteltuna pelkkä laulutaito. kohdallani se merkitsi: laulu, 5 (säälistä, 4 olis ollut oikea numero, tai 0:a) sitten siirryin keskikouluun jossa opiskelin aikani musiikkia. kokeissa kun kysyttiin mozartista ? vastasin paperiin: mozart syntyi, eli, sävelsi,eli ja kuoli. mun oli silloin jo pää täynnä rokkia ! mutta musikaalinen voin silloin olla, koska tunnistin aidon beatlesin cover-versioista. sit joskus kun opin kitaran virittämään lanka-puhelimen a:n avulla olin urani huipulla ! ja nousu on siitä lähtien ollut musikaalisesti hidasta mutta palkitsevaa vaikka edelleenkin olen laulutaidoton. osaan kyllä soittaa wish you were heren (es.) ja puhua tekstin. se riittää kotioloissa jos kukaan ei ole kuuntelemassa.
 
siis kitaraa soittamaan !!!!!!!!!!!!!!!

zuhari: blackmore ei osaa laulaa vaan avioitui laulutaitoisen (ja vielä hyvä sellaisen) naisen kaa. rytmitajua, intoa, kärsivällisyyttä, intoa ja vieläkin sitä kärsivällisyyttä. harjoittelua ja vieläkin harjoittelua ... etc ... ja sit alkaa pikku hiljaa kuulemaan koska on metsässä. eikä silläkään ole mielestäni ole mitään väliä. pääasia on et oppii tulemaan sieltä tielle takaisin ! eppujen juha torvinen sanoi jollain videolla ettei osaa laulaa pätkääkään ja lauloi, eikä tosiaan osannut: minä sitten pidän tytöistä ja etenkin heidän kanssaan viettämistäni öistä etcetera ...
silloin kun minä aloitin kansakoulun (1967) jota kävin 4 luokkaa oli todistuksessa arvosteltuna pelkkä laulutaito. kohdallani se merkitsi: laulu, 5 (säälistä, 4 olis ollut oikea numero, tai 0:a) sitten siirryin keskikouluun jossa opiskelin aikani musiikkia. kokeissa kun kysyttiin mozartista ? vastasin paperiin: mozart syntyi, eli, sävelsi,eli ja kuoli. mun oli silloin jo pää täynnä rokkia ! mutta musikaalinen voin silloin olla, koska tunnistin aidon beatlesin cover-versioista. sit joskus kun opin kitaran virittämään lanka-puhelimen a:n avulla olin urani huipulla ! ja nousu on siitä lähtien ollut musikaalisesti hidasta mutta palkitsevaa vaikka edelleenkin olen laulutaidoton. osaan kyllä soittaa wish you were heren (es.) ja puhua tekstin. se riittää kotioloissa jos kukaan ei ole kuuntelemassa.
 
siis kitaraa soittamaan !!!!!!!!!!!!!!!
 
Tyypillistä mnet-tekstiä. "näillä oon menny ja hyvin on pärjätty".
 
Ei näitä oikein jaksa kommentoida. Hups. Taisinpa niin juuri tehdä.

Torvisen vetämä "John Fogerty" on yksi hienoimpia tulkintoja, joita Suomessa on levytetty. Sitä paitsi, Torvisen laulu - kaikesta äänen huojunnasta (ja käsittääkseni 2-3 viinapullon suuruisesta nestetankkauksesta ennen äänitystä) - huolimatta on kuitenkin sen verran vireistä, että melkein koko biisin matkalta olisi ihan helppo kirjoittaa laulumelodia nuoteiksi. Kyllä Torvisella ilman muuta on enemmän sävelkorvaa ja kykyä tuottaa vireisiä säveliä kuin "ei yhtään", minkä jo tuo muinainen kännilevytys osoittaa.

aalataur: Purjehdustaito nyt on vähän eri juttu silti kuin soittotaito. Kyllä se musa aika paljonkin periytyy, nimenomaan geneettinen taipumus siihen. Aivan kuten kuvataide, urheilu ja tällaiset. Purjehtimaan voi oppia kuka vain terveraajainen tarpeeksi aivokapasiteettia omaava.
 
Pakko vastata, kun olen sekä kitaristi että purjehtija. Ja en ole suomenruotsalaista sukua.
 
Musikaalisuus on, kuten tässäkin keskustelussa on todettu, erilaisten ominaisuuksien yhdistelmä: kyky hahmottaa kuulemiaan kokonaisuuksia, kyky jäljitellä niitä laulaen tai soittaen, soittimen käsittelyyn tarvittava tekninen taito jne... Useimmat ihmiset oppivat soittamaan tai laulamaan ainakin jotakin. Amusiasta, eli kyvyttömyydestä hahmottaa melodioita ja harmonioita, kärsii tietääkseni noin pari prosenttia väestöstä. Silläkin parilla prosentilla voi kaiketi olla täysin normaali rytmitaju ja kehon motoriikka, eli en näe syytä, miksei heistä voisi tulla rumpaleita - edellyttäen että joku muu virittää ne rummut.
 
Purjehdustaito on samoin nippu erilaisia kykyjä: itse näen tärkeiksi mm. kolmiuloitteisen hahmotuskyvyn ja geometrian tajun ylipäätään, lihaskoordinaation, rauhallisuuden ja pitkäjänteisyyden jne. Lisäksi, jos venettä ei purjehdi yksin, tarvitaan suunnilleen samoja sosiaalisia kykyjä kuin yhtyesoitossa. Kenestä tahansa ei tule hyvää purjehtijaa, mutta useimmat oppivat käsittelemään purjevenettä turvallisesti vaihtelevissa olosuhteissa. Sanoisin, että kolmiuloitteisen hahmotuskyvyn puute purjehtijalle on sama kuin kyvyttömyys hahmottaa sävelkulkuja muusikolle: ei tule harrastus onnistumaan!

komero: Itellä on tullut laulettua moottorikelkan moottorin kans.
 
Pyrkii aina hymyilyttämään, kun näkee 3 - 4 vuotiaan nassikan hyrisevän bussin moottorin murinaa säestäen, kuten itse muistan tehneeni tuossa iässä.

Vaikuttaa siltä että ne jotka kokevat itse olevansa musikaalisia ovat innokkaimmin, anekdootteihin perustaen, määrittelemässä sitä "lahjaksi" ja lahjakkuudeksi tai perinnölliseksi.
 
Asia on kuitenkin erittäin monimutkainen ja harjoituksen vaikutus hyvin vaikeasti kontrolloitavissa, joten itse en usko että siitä voidaan sanoa vielä juuta tai jaata.

Spiral: Vaikuttaa siltä että ne jotka kokevat itse olevansa musikaalisia ovat innokkaimmin, anekdootteihin perustaen, määrittelemässä sitä "lahjaksi" ja lahjakkuudeksi tai perinnölliseksi.
 
Vaikuttaa myös siltä, että aina kun jossain mainitaan sana "lahja", jonkun (!) on pakko tulkita se hengelliseksi tai uskonnolliseksi kannanotoksi ja rynnätä välittömästi paikalle paasaamaan siitä, miten kaikki johonkin muuhun kuin tieteellisesti todistettaviin asioihin uskovat ihmiset ovat täysiä idiootteja ja joiden yhtäkään kommenttia asiaan kuin asiaan ei tulisi ottaa vakavasti. Oikeastihan tämä asia on kuitenkin erittäin monimutkainen, mutta eihän nyt mitään saa siltikään sanoa lahjaksi, sillä eihän lahjoja tuo muut kuin joulupukki tai muut oikeasti olemassaolevat henkilöt. Kaikki muu lahjoista puhuminen on uskovien propagandaa ja lässytystä, josta jokaisen järkevän ja omilla aivoillaan ajattelevan ihmisen kuuluukin närkästyä.
 
Kunhan ennustan.

Lahjakkuuksissa on valtavia eroja. Eikä niitä eroja voi kuroa pelkällä harjoittelulla. Se on vaan niin, koittakaa jaksella asian kanssa.

Villakoiran ydin on siinä, että osa lahjakkaista ihmisistä on tietysti täysiä mulkkuja eikä pätkääkään kiitollisia lahjastaan, kuvittelevat vielä että sekin on jotenkin omaa ansiota. Tän kanssa on monella pärjäilemistä, näin veikkaisin.

Mutta kyllä itse ainakin tiedostan, mihin itsellä on lahjoja ja mihin ei.
 
Ei se nyt niin ihmeellistä ole. Vain jotku kaksi asiaa voi todistaa sen jossain määrin, joita ei ole ennen ikinä tehnyt, mutta toisen niistä handlaa paljon paremmin kuin toisen. Ja jollain toisella on juuri päinvastoin.

Mä olin joskus ja olen edelleen tätä mieltä lahjakkuudesta: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=9077438#p9077438