| Aihe: Keskustelua rummunsoiton opiskelusta ja opettamisesta. | |
|---|
|
Sana on vapaa mutta pysytään raameissa niin saadaan hyvää juttua aikaiseksi.
Mielipiteesi ei muutu totuudeksi vaikka kuinka itse siihen uskoisitkin. | |
Sinänsä kannatan tätä aiheen eriyttämistä mikäli sataisiin ne väännöt sieltä Pläjäys-palstalta tänne. Siinä oli oikeasti rakentavaa keskustelua vaikka välillä oli hieman sohimista mutta kuitenkin.
Keep on going!
Ai nyvvai??! | |
Hyvä, että laitetaan oma aihe tälle...
Tuolla pläjäykset-osiossa tuli sellainen eteen, että opettajan ideat loppuvat. Eli oppilas on jo sillä tasolla, että opettajalla ei ole annettavaa. Miten sitten?
Tuo ei ongelmaksi useimmille muodostu. Semmoinen ongelma on minulla usein, että oppilas ei halua opetella kapulaotetta oikeaksi ja sitten sen aiheuttama jarru haittaa edistymistä. Yksikin poika kävi varmasti neljä vuotta tunneillani ja aina törmättiin samaan ongelmaan. Haluja rumpaliksi oli, mutta ihan keskitempoinen singlerolli jo tuotti ongelmaa. Tuplalyönneistä ei tullut mitään ja perusparadiddle tökki pahasti hitaillakin nopeuksilla. Ei sitä pelkkää bassorumpuvariaatio-treeniä ja erilaisia simppeleitä komppeja jaksa uudestaan ja uudestaan...
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
hollmi-5: Hyvä, että laitetaan oma aihe tälle...
Tuolla pläjäykset-osiossa tuli sellainen eteen, että opettajan ideat loppuvat. Eli oppilas on jo sillä tasolla, että opettajalla ei ole annettavaa. Miten sitten?
Tuo ei ongelmaksi useimmille muodostu. Semmoinen ongelma on minulla usein, että oppilas ei halua opetella kapulaotetta oikeaksi ja sitten sen aiheuttama jarru haittaa edistymistä. Yksikin poika kävi varmasti neljä vuotta tunneillani ja aina törmättiin samaan ongelmaan. Haluja rumpaliksi oli, mutta ihan keskitempoinen singlerolli jo tuotti ongelmaa. Tuplalyönneistä ei tullut mitään ja perusparadiddle tökki pahasti hitaillakin nopeuksilla. Ei sitä pelkkää bassorumpuvariaatio-treeniä ja erilaisia simppeleitä komppeja jaksa uudestaan ja uudestaan...
Minkä ikänen? Miksi ei halua? Onko hällä siihen joku syy vai ei vaan treenaa? Jos jälkimmäinen, eikä hyvät perustelut ja selittelyt auta niin jos vaikka soittas puolet tunnista pelkkiä tekniikkatreenejä, joskus vaikka koko tunninkin.. tuleepahan ainakin silloin soitettua.
Tai koitat keksiä jonkun keissin, jolla pystyt tunnin aikana osoittamaan tuon tekniikan tarpeellisuuden. Esim. joku filli, mikä ei vielä onnistu, puratte sen paloihin ja treenaatte palakerrallaan. Yleensä aika nopeasti tulee tulosta, ja onnistuminenhan on parasta motivointia..=) Mutta sen pitää siis olla sellanen minkä kerkeätte saada tunnilla hoidettua, jos se tulee läksyksi niin ei onnistu..
Ja tietysti tekniikka yms treenejä voi soveltaa setillekkin, komppeihin ja filleihin eikä tartte pelkästään virveliä lätkyttää..;)
"All I think about is time and groove" J. Porcaro |  arse
17.09.2011 11:20:48 (muokattu 17.09.2011 11:24:44) | |
|
Suurin osa yksilöopetustyöstä täällä koto-Suomessa on valitettavasti lähempänä opettajien edunvalvontaa (lue: rahat pois), kuin suunnitelmallista, musiikkilähtöistä soitonopiskelua.
Mä hyppään nyt tällä jazzmies-lainauksella pläjäyksistä tänne.
Olen vaan jo pitkään ihmetellyt, että millaista porukkaa tuolla opettamassa pyörii, kun suurinta osaa tuo asetelma ei tunnu häiritsevän. Käyvätkö opettajat vain "hoitamassa hommat pois kuleksimasta", koska muuten liksat kävisi kuittaamassa joku muu? Ala olisi aika paljon pienempi, jos se olisi ainoastaan motivoituneiden ja musiikista kiinnostuneiden opettajien ja oppilaiden varassa.
Semmoinen ongelma on minulla usein, että oppilas ei halua opetella kapulaotetta oikeaksi ja sitten sen aiheuttama jarru haittaa edistymistä. Yksikin poika kävi varmasti neljä vuotta tunneillani ja aina törmättiin samaan ongelmaan. Haluja rumpaliksi oli, mutta ihan keskitempoinen singlerolli jo tuotti ongelmaa.
Just kaikki tällaiset tapaukset tekisi kaikki mieli lähettää kotiin soittelemaan mitä huvittaa, kunnes tuntevat kiinnostusta/halua/tarvetta pistää perusasiat kuntoon. No, sama liksa yhtä kaikki. Systeemi pysyy pystyssä.
Ai hitto kun mie tykkään! | |
Muutaman kerran olen junioreita neuvonut näissä rumpuasioissa.
Omassa leipätyössäni opastan uusia työntekijöitä ammatin saloihin ja sieltä olen koittanut ammentaa oppeja opettamiseen.
Mulle tärkeää on lukea ihmistä, ottaa selville vahvuudet ja se syyjuttu miksi halutaan jotain uutta oppia. Vahvuuksia vahvistamalla saadaan yksilöitä ja se on minusta tärkeämpää kuin se että opetellaan ne mitä kaikki muut jo osaa, ja päästään siihen paskimpaan asiaan mitä musiikissa on eli vertailuun/kilpailuun.
Toki perusasiat pitää olla hallussa, ei voi tanssia jos ei pysy pystyssä?
Mielipiteesi ei muutu totuudeksi vaikka kuinka itse siihen uskoisitkin. | |
arse: Just kaikki tällaiset tapaukset tekisi kaikki mieli lähettää kotiin soittelemaan mitä huvittaa, kunnes tuntevat kiinnostusta/halua/tarvetta pistää perusasiat kuntoon. No, sama liksa yhtä kaikki. Systeemi pysyy pystyssä.
This is so-called motivaati...=D
"All I think about is time and groove" J. Porcaro | |
Alkuun opetin yksilöopetuksena, mutta se oli mielestäni huikeaa resurssien tuhlaamista. Otin käyttöön pienryhmäopetuksen yli kymmenen vuotta sitten. 3-5 oppilasta kerrallaan ja jokaiselle setti alle. Ei haittaa, vaikka joku on kipeänä,ei tule itselleen tyjää aikaa.
Arvaa, purettiinko fillejä, näytinkö mihin niitä käsienjärjestyksiä ja tuplalyöntejä ym. voi käyttää... Kyllä siltä vaikutti, että oppilas ei todellakaan tehnyt mitään viikolla. Tuli aina vain uudestaan. Eipähän ole ainoa laatuaan. Monesti mietin, mikä siinä on, että ei viitsi tehdä yhtään töitä soittamisen eteen? Onko se vain niin, että on mukava ilmoittaa harrastavansa rummunsoittoa?
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
Ittellä kansalaisopiston tunneilla käynti tyssäs siihen, ettei siitä harjoittelusta tullut mitään. Koin olevani aivan liian kovakätinen(päinen). Nöösipoikana aloitetut raskaat työt vaati veroaan jo 18 ikäsenä, eli ranteet ja sormet oli ihan tönkköinä. Tästä syystä koin sen tunneilla käynnin melko turhauttavana, kun viikko sitten annetut harjoitukset ei luistaneet mitenkään.
Itseopiskelulla ja kattomalla miten muut soittaa on vuosien saatossa saattanut jotain edistystä tulla, mutta hyvin hitaasti.
Kyllähän se vi..taa kun nuoret kollit vetää mitä ihmeellisempiä amerikan temppuja. Mutta tosiasiat pitää ottaa sellasena kun ne tulee, ja ruummiillista työtä kannattaa aina välttää... varsinkin liiallisuuksiin menevää.
TÄ? |  passe
17.09.2011 13:17:19 (muokattu 17.09.2011 13:27:29) | |
|
hollmi-5: Monesti mietin, mikä siinä on, että ei viitsi tehdä yhtään töitä soittamisen eteen? Onko se vain niin, että on mukava ilmoittaa harrastavansa rummunsoittoa?
Ja mukava päästä säännöllisesti tapaamaan kenties ihailemaansa aikuista. miehen malli, sellain keskittymishäiriö, että lamaantuu kun pitäisi tehdä jotain yksinään ilman aikuista jne. Toisilla junnuilla on sitä tarvetta niin monenlaista. Voihan sen ajatella niinkin, että paljon parempi vaihtoehto se on käydä siellä tunneilla kuin maleksia ostarilla räkimässä.
Tuo pienryhmäopetus on oman kokemukseni mukaan (oppilaana) ihan parhautta. Siinä treenataan yhtäaikaisesti monia eri elämäntaitoja ja se terve (mielellään välillä leikkimielinenkin) kilpailuhenki on myös eteenpäinvievää. Ryhmä voi ihan helposti olla sellaisen kymmenenkin henkilöä, kun aletaan puhua lähes täysi-ikäisistä oppilaista. Päditreenit toimivat myös hienosti ryhmäopetuksessa. Se on monelle junnulle vähän sellainen mörkö se pädi niin kauan kuin pääsee käytännössä näkemään, että mitä sillä tehdään.
Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa -
mut voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan. | |
hollmi-5:Monesti mietin, mikä siinä on, että ei viitsi tehdä yhtään töitä soittamisen eteen? Onko se vain niin, että on mukava ilmoittaa harrastavansa rummunsoittoa?
Monesti tuntuu siltä että oppilaat ja vanhemmat ei ymmärrä mitä pitäisi tehdä.. Monesti vanhemmat on sanonu että "Kyllä se siellä käypi paukuttelemassa aina sillon tällön".. No onhan se hyvä että edes jotain käy soittamassa, kun moni ajattelee (vaikka kuinka painottaa että tämä on läksy, treenaa tätä kotona) että se riittää kun käy tunnilla soittamassa.. Ihan niinkun mikä tahansa muu harrastus, ei niitä kotona tehdä.
Ei muutakun susukit käyttöön ja oppilaan vanhemmat seuraamaan tuntia, niin niillekkin tulee joku käsitys siitä mitä pitäisi tehdä, ja selvittää heillekkin mitä treenaaminen vaatii tai ylipäätään on.. Itse olen aina sillon tällöin sanonut vanhemmille että saa ihan mielellään tulla kuuntelemaan tuntia. Yleensä se auttaa myös "treenaus intoon" =)
Enkä minä tiedä onko se rahat-pois-mentaliteettiä, mutta musta rumpujen soitto voi olla harrastus myös siinä mielessä, kuin mikä muukin.. Ei kaikista jääkiekonpelaajista tule ammattilaisia, miksi siis rumpaleista pitäisi tulla. On teitysti eri asia onko joku OPS jota pitää seurata pakolla vai onko väljempää, mutta jos oppilaasta on kiva käydä tunneilla (ei ole pakotettu tulemaan) ja soittaminen on kivaa ilman sen kummempaa stressiä jostakin kapula tekniikasta, niin miksi itsekkään stressata? Asiaa voi aina silloin tällöin väläytellä, että mites olis tuo kapula-ote, tarkastappa välillä.. Toki haastavampaa opettajalle keksiä mitä soitetaan nykyisissä rajoissa, mutta asian voi ottaa taas vakavammin puheeksi parin kuukauden päästä.
Itse en ainakaan opeta silleen että jokainen on potentiaalinen maailman paras rumpali, nyt opettelet tuon tai itket ja opettelet..=) Paitsi jos oppilas itse sanoo että haluaa olla niin sitten kaivetaan piiska esille..=D
"All I think about is time and groove" J. Porcaro | |
Olen kuullut padi harjoituksista niiden olevan todella rasittavaa kuunneltavaa ulkopuoliselle. Enkä yhtään ihmettelis vaikka tämäkin asia olisi joidenkin oppilaiden jarruna, virvelillä treenaamisesta puhumattakaan.
TÄ? | |
Lucky 7: Olen kuullut padi harjoituksista niiden olevan todella rasittavaa kuunneltavaa ulkopuoliselle. Enkä yhtään ihmettelis vaikka tämäkin asia olisi joidenkin oppilaiden jarruna, virvelillä treenaamisesta puhumattakaan.
Perjantain ryhmässä on neljä kolmasluokkalaista poikaa. Kovasti jo kyselivät (toinen kerta oli), koska oikein päästään oikeilla rummulla soittamaan? Ensi kerralla, jos kapula pomppaa kalvolta ja liikkuu kämmenen sisällä ;) -vastasin... Virveliin soiteltiin. Into piukkana pojat olivat ja halusivat nähdä, kuinka nopeasti ope pystyy soittamaan. Näytön aikana joka pojalla oli suu auki. Nauratti oikein. Eli asenne oli jo kohdallaan...
Maanantaisin käy hirmusen pienikokoinen ekaluokkalainen, jolta ei jalat kunnolla jakkaran matalimmassa asennossakaan yllä speduille, mutta selkeästi on taipumusta rumpaliksi. Onhan noita ollut varsinaisen mielenkiintoisiakin tapauksia. Jo ikää keränneitä kavereita, joiden nuoruuden aikainen haave oppia rumpuja soittamaan saa aloittamaan jopa kuudenkympin paremmalla puolella.
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
Speedy: Enkä minä tiedä onko se rahat-pois-mentaliteettiä, mutta musta rumpujen soitto voi olla harrastus myös siinä mielessä, kuin mikä muukin.. Ei kaikista jääkiekonpelaajista tule ammattilaisia, miksi siis rumpaleista pitäisi tulla. On teitysti eri asia onko joku OPS jota pitää seurata pakolla vai onko väljempää, mutta jos oppilaasta on kiva käydä tunneilla (ei ole pakotettu tulemaan) ja soittaminen on kivaa ilman sen kummempaa stressiä jostakin kapula tekniikasta, niin miksi itsekkään stressata? Asiaa voi aina silloin tällöin väläytellä, että mites olis tuo kapula-ote, tarkastappa välillä.. Toki haastavampaa opettajalle keksiä mitä soitetaan nykyisissä rajoissa, mutta asian voi ottaa taas vakavammin puheeksi parin kuukauden päästä.
Näinpä on. Seuraavassa ote taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteista:
"Taiteen perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaan minän kasvua ja kehittymistä
sekä hänen kykyään jäsentää ympäröivää todellisuutta. Oppilas rakentaa maailmankuvaansa ilmaisemalla ja tutkimalla taiteen keinoin kokemuksiaan ja itselleen merkityksellisiä elämän sisältöjä. Opiskelussa on keskeistä taiteen tekeminen ja sen kokemisen ilo sekä halu, taito, uteliaisuus ja uskallus tulkita taidetta persoonallisesti. Opetuksessa tulee ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset erot ja tukea oppilaan kehittymistä hänen omista lähtökohdistaan."
Yleisen oppimäärän piirissä hilluvat oppilaat ovat useimmiten näitä "harrastelijoita", jotka eivät juuri tosissaan harjoittele, mutta nauttivat muuten vain soittelemisesta ja tunneilla käymisestä. Opetusuran alkupuolella minun oli hemmetin vaikea ymmärtää, ettei kaikilla maailman jannuilla olekaan hirveää sisäistä paloa tulla huippusoittajaksi, tai edes nousta mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta. Homma helpottui siinä vaiheessa, kun näin työni oletusarvoisesti enemmänkin musiikilla kasvattajana kuin soitonopettajana.
Perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän OPSien perusteissa toki mainitaan yhtenä tavoitteena antaa oppilaalle valmiudet musiikkialan ammattiopintoihin, ja opettaessani laajan oppimäärän OPSin mukaisesti vaadin oppilailtani enemmän ja oletan, että töitä tehdään tuntien välillä. | |
wavelength: Näinpä on. Seuraavassa ote taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteista:
\\\"Taiteen perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaan minän kasvua ja kehittymistä
sekä hänen kykyään jäsentää ympäröivää todellisuutta. Oppilas rakentaa maailmankuvaansa ilmaisemalla ja tutkimalla taiteen keinoin kokemuksiaan ja itselleen merkityksellisiä elämän sisältöjä. Opiskelussa on keskeistä taiteen tekeminen ja sen kokemisen ilo sekä halu, taito, uteliaisuus ja uskallus tulkita taidetta persoonallisesti. Opetuksessa tulee ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset erot ja tukea oppilaan kehittymistä hänen omista lähtökohdistaan.\\\"
Yleisen oppimäärän piirissä hilluvat oppilaat ovat useimmiten näitä \\\"harrastelijoita\\\", jotka eivät juuri tosissaan harjoittele, mutta nauttivat muuten vain soittelemisesta ja tunneilla käymisestä. Opetusuran alkupuolella minun oli hemmetin vaikea ymmärtää, ettei kaikilla maailman jannuilla olekaan hirveää sisäistä paloa tulla huippusoittajaksi, tai edes nousta mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta. Homma helpottui siinä vaiheessa, kun näin työni oletusarvoisesti enemmänkin musiikilla kasvattajana kuin soitonopettajana.
Perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän OPSien perusteissa toki mainitaan yhtenä tavoitteena antaa oppilaalle valmiudet musiikkialan ammattiopintoihin, ja opettaessani laajan oppimäärän OPSin mukaisesti vaadin oppilailtani enemmän ja oletan, että töitä tehdään tuntien välillä.
Bingo! =)
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!
"All I think about is time and groove" J. Porcaro |  Epämuusikko
17.09.2011 16:48:02 (muokattu 17.09.2011 16:49:25) | |
|
Lucky 7: Olen kuullut padi harjoituksista niiden olevan todella rasittavaa kuunneltavaa ulkopuoliselle. Enkä yhtään ihmettelis vaikka tämäkin asia olisi joidenkin oppilaiden jarruna, virvelillä treenaamisesta puhumattakaan.
Sehän on omiaan erottamaan miehet pojista.
t. entinen pad-friikki, vaikkakin se into piti paukuttaa omaan kaaliin hyvän opettajan ja sopivan vertaispaineen kautta.
mutta myös komppaan Wavelenghtin lainausta. Elinikäinen oppiminen ja mielekäs harrastaminen jnejnejne. Pennuilla vaan tuntuu olevan harrastuksia joka päivälle, eikö vähempikin riittäisi?
Enkä edes kerennyt avautua kerrostaloasumisen haitoista rumpuoppilaiden kehityksessä, mutta tehdään se myöhemmin.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
Epämuusikko: Sehän on omiaan erottamaan miehet pojista.
t. entinen pad-friikki, vaikkakin se into piti paukuttaa omaan kaaliin hyvän opettajan ja sopivan vertaispaineen kautta.
mutta myös komppaan Wavelenghtin lainausta. Elinikäinen oppiminen ja mielekäs harrastaminen jnejnejne. Pennuilla vaan tuntuu olevan harrastuksia joka päivälle, eikö vähempikin riittäisi?
Enkä edes kerennyt avautua kerrostaloasumisen haitoista rumpuoppilaiden kehityksessä, mutta tehdään se myöhemmin.
Juttelin Rautiaisen Tommin kanssa joskus vuosia sitten. Kertoi soittaneensa pelkkään padiin pari ensimmäistä vuotta. Kyselin, liekö kyllästyttänyt, mutta ei myöntänyt....
Soundit, piuhat ja kajarit. |  Vallu-Veke
17.09.2011 19:50:01 (muokattu 18.09.2011 11:11:47) | |
|
Joku vois listata tai kertoa mahdolliset tiet, miten tullaan rumpaliksi tai rumpalointia avittavia musiikkiopintoja ...?
Malliin:
1. itseopiskelu
2. soittotunnit, työväenopisto,...
3. rumpu-ammattikoulu, oppisopimuskoulutus, kurssikeskus
4. rumpu-teknikko
5. rumpu-insinööri
6. rumpu-insinööri AMK
7. rumpu-DI
8. tekniikan lisenssiaatti, rummut
9. rumputohtori....
....
Eli kaikki mahdolliset kouluttautumisvaihtoehdot?
Naapureita piinaavasta autotallikostajasta, tohtoritasolle asti...
Edit.
Laitoin malliksi hieman tekniikan alalta vastaavaa koulutusjärjestystä.
Ei päde ihan suoraan musiikkialaan, kun tekniikan alalla ko. koulutuksen saaneilla on hieman eriävät työtehtävät. Alemman tason koulutuksen saanut ei pysty tekemään ylemmän koulutuksen saaneen töitä ja päinvastoin. Sitten on välissä teknikot ja inssit, jotka osaa sekä että. Mitä ylemmäksi mennään, niin sen vaativampia on teoreettiset mitoituslaskelmat,...
Musiikkialallakin on varmaan joku systeemi, miten eri koulutuksen saaneet sijoittuu työmailla sitten. En tunne alaa siksi tässä kyselen.
Olen itseopiskelija. Sitten siirryin ottamaan rumputunteja, jotta pääsee vähän eteenpäin, nuotit hallintaan, jne. Tuntien ottaminen jatkuu. Netti on yhä myös oppivälineeni.
Varsinaisissa opinahjoissa en ole musiikin alalla ollut koskaan.
Kiinnostaa, jos alkaa yyteet ja joutuu vaikka työttömäksi, niin se voi olla alan vaihto.
On jo ammatti, niin en menis työvoimatoimiston pakottamana mihinkään leijanlennätys- tai työpaikanhaunmotivointikurssille. Mieluummin rokkaan kotona työttömänä. Mutta jos olis vaikka musiikin alalla jotain kurssitoimintaa?? Tai voihan sitä hakeutua johonkin varsinaiseen koulutukseenkin.
Työväenopistoissa ja sellaisissa olen ollut näkevinäni jotain kurssitusta....
Eihän niihin ihan silleen mennä vaan sisälle, mutta kuitenkin.
Minkälaisia mahiksia löytyy :) | |
Vallu-Veke: Joku vois listata mahdolliset tiet, miten tullaan rumpaliksi ...?
1. itseopiskelu
2. soittotunnit joltain, itseään rumpalina pitävältä
3.
4.
........
Eli kaikki mahdolliset kouluttautumisvaihtoehdot sinne, järjestyksessä suurinpiirtein. Naapureita piinaavasta autotallikostajasta, tohtoritasolle asti...
Listoista en tiedä, mutta välillä tulee mietittyä, jotta soittokunta hommelit ovat Suomessa harmillisen näkymättömässä roolissa. Ne ovat mielestäni hyvä tapa aloittaa harrastus jo hyvinkin nuorella iällä. Esim. Norjassa, jossa itsenäisyyspäivää vietetään kuin jenkkilässä konsanaan, on tyyliin joka koulussa oma soittokunta. Kunpa meilläkin!
Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa -
mut voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan. | |
Vallu-Veke: Joku vois listata mahdolliset tiet, miten tullaan rumpaliksi ...?
1. itseopiskelu
2. soittotunnit joltain, itseään rumpalina pitävältä
3.
4.
........
Eli kaikki mahdolliset kouluttautumisvaihtoehdot sinne, järjestyksessä suurinpiirtein. Naapureita piinaavasta autotallikostajasta, tohtoritasolle asti...
1.itseopiskelu (vaikutteiden imeminen, tarvittavan teknisyyden hankkiminen, musikaalisuuten pyrkiminen.)
2. soittotunnit (tekniikka)
3. simsalabim
4. profit
Overtake.
Alakaa se psykedeelinen eines virtamaan, perkele. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
