Rock, pop, alternative ›

StJerky: Siksi minä varmaan tykkään siitä, kun olen itsekin vanhahtava.
 
Ai silleen 2000-luvun taitteen tyyliin vanhahtavako? No onhan tuossa noita old school tyyliin tuotettuja biisejäkin, jotka siinä mielessä toimivat paremmin. Mutta ikävänmakuinen sillisalaatti syntyy juuri tästä, kun kaikkea mahdollista on sekoiteltu keskenään.

phiit: Se punainen lanka löytyykin sanoituksista ja ehkä vähän täytyy olla herran historia hallussa jotta tuohon pääsee sisälle.
 
Historia on erittäin hyvin hallussa, mutta ei se tässä nyt auta. Biisit vilisevät musiikillisestikkin viittauksia vanhoihin biiseihin, mutta ne lähinnä häiritsevät. Tässä selvästi yritetään niputtaa Alicen uraa yksiin kansiin ja lisätä pari uutta twistiä, mutta ei se nyt oikein lähde. Welcome To My Nightmare oli kokonaisuus, tämä ei.
 
Edelleen pyörii levy repeatilla, joten kaikkea toivoa ei ole vielä heitetty...

Flash: Historia on erittäin hyvin hallussa, mutta ei se tässä nyt auta. Biisit vilisevät musiikillisestikkin viittauksia vanhoihin biiseihin, mutta ne lähinnä häiritsevät. Tässä selvästi yritetään niputtaa Alicen uraa yksiin kansiin ja lisätä pari uutta twistiä, mutta ei se nyt oikein lähde. Welcome To My Nightmare oli kokonaisuus, tämä ei.
 
Edelleen pyörii levy repeatilla, joten kaikkea toivoa ei ole vielä heitetty...
 
Itellä just toimii nuo viittaukset vanhoihin biiseihin, eikä se autotunekaan I Am Made Of Youssa onneks ole ihan överiksi vedetty, sinänsä trendikäs mauste kun jokapaikassa muuallakin käytetty, mutta efektinä ihan jees jos nyt ei mitään Cheriä vedä mukaan :)
 
Discoboogie oli ensikuuntelulla aikamoinen shokki, mutta eiköhän se ollut tarkoituskin ja nyt kyllä saa aina hymyn huulille kun lähtee disco pyörimään, toimis livenäkin erittäin hyvin kunnon lasershowlla maustettuna!
 
Toinen hämäävä biisi oli What Baby Wants, ei nyt ihan tyypillisintä Cooperia, hyvin tulee Michael Jackson mieleen mutta toimii silti loppupeleissä.
 
Itellä nuo 2 oli vaan ne omituisimmat biisit, muut uppos hetimiten mukisematta.

Minkä version bonuspiisi tuo Spotifyssa oleva "We Gotta Get Out of This Place" mahtaa olla?

StJerky: Minkä version bonuspiisi tuo Spotifyssa oleva "We Gotta Get Out of This Place" mahtaa olla?
 
iTunesista ainakin tuli levyn mukana

Flash: Kuuntelin tuon uusimman läpi eilen muutaman kerran ja sen jälkeen Dirty Diamondsia ja The Eyes Of Alice Cooperia
 
Miksiköhän kukaan ei muista "Along Came a Spider" levyä?

StJerky: Miksiköhän kukaan ei muista "Along Came a Spider" levyä?
 
Hyvä kun muistutit. Se on ainoa Alicen levy, joka on jäänyt ostamatta... Pitääpä korjata tilanne.

StJerky: Miksiköhän kukaan ei muista "Along Came a Spider" levyä?
 
Miksei muistaisi? On tuokin pyörinyt ihan vinyylinä julkaisusta lähtien. ;)

phiit: Miksei muistaisi? On tuokin pyörinyt ihan vinyylinä julkaisusta lähtien. ;)
 
Ihmettelin vain kun uutta ei verrattu siihen vaan vanhempiin levyihin. Tykkäsin itsekin siitä.

phiit: Se punainen lanka löytyykin sanoituksista ja ehkä vähän täytyy olla herran historia hallussa jotta tuohon pääsee sisälle.
 
Kannattaa kuunnella pariin otteeseen tuo läpi, sehän on kokonaisuus ja tarkoitettu sellaiseksi, ymmärtää kyllä jos ei uppoa, materiaalia on paljon.
 
Kyllä mulla Cooper-historia on hallussa. En silti pysty kuuntelemaan levyä hämähäkinmustien lasi...heh, ok, ruusunpunaisten lasien läpi ainoastaan siksi, että kyseessä on Alice.
 
Vaikka sanoinkin aiemmin Welcome 2 Nightmar -lätyn olevan pettymys, niin se oli vähän yliampuva kommentti, sillä en rehellisyyden nimissä oikeasti kyllä mitään supertuotosta edes odottanut. Nuo edellisetkään kun eivät ole soittimessa juuri viihtyneet. Along Came a Spider oli tylsääkin tylsempi, Dirty Diamonds ei ollut paljoa kehuttavampi, eikä ensimmäisessä postauksessani mainitsemallani The Eyes of Alice Cooperillakaan kovin montaa hyvää biisiä ollut.
 
Vaan yritän vielä vähän diggailla tuoretta tuotosta, jos nyt vielä sattuisi aukeamaan.

stickyfinger: Kyllä mulla Cooper-historia on hallussa. En silti pysty kuuntelemaan levyä hämähäkinmustien lasi...heh, ok, ruusunpunaisten lasien läpi ainoastaan siksi, että kyseessä on Alice.
 
Vaikka sanoinkin aiemmin Welcome 2 Nightmar -lätyn olevan pettymys, niin se oli vähän yliampuva kommentti, sillä en rehellisyyden nimissä oikeasti kyllä mitään supertuotosta edes odottanut. Nuo edellisetkään kun eivät ole soittimessa juuri viihtyneet. Along Came a Spider oli tylsääkin tylsempi, Dirty Diamonds ei ollut paljoa kehuttavampi, eikä ensimmäisessä postauksessani mainitsemallani The Eyes of Alice Cooperillakaan kovin montaa hyvää biisiä ollut.
 
Vaan yritän vielä vähän diggailla tuoretta tuotosta, jos nyt vielä sattuisi aukeamaan.
 
Eikai siinä, ite oon diggaillu kaikesta tuotannosta, eikä siihen mitään laseja ole tarvinnut.
 
Mutta sanottakoon että jos ei nuo aiemmat 3 levyä ole uponnut niin aika heikkoa on että W2TM:kään uppoaa ;)

StJerky: Ihmettelin vain kun uutta ei verrattu siihen vaan vanhempiin levyihin.
 
Ehkä siksi, kun musiikillisesti tuo uusin on vähän lähempänä esim. Dirty Diamondsia. Nyt kuuntelen tuota Spideriä vaihtelun vuoksi (laitoin levyn hankintaan, koska Cooper kokoelman täytyy olla täydellinen). Aika ankealta kuulostaa. En ihmettele miksi jäi aikoinaan ostamatta tuoreeltaan.

Posti toi paketin ja ekaa kertaa pyörähtää levy, ihan pätevän kuuloista!

KLOS-radioasema Los Angelesista lähettää Alice Cooperin keikan Whisky A Go-Go-klubilta suorana huomenaamuna kello 8 Suomen aikaa (eli paikallista aikaa tänä iltana kello 22). Spesiaalikeikka kyseessä.
 
Edellisen kerran Alice on esiintynyt tuolla klubilla vuonna 1969. Silloin olivat lämppäämässä jotain tuntematonta pikkubändiä nimeltä Led Zeppelin. Ketä lie.
 
http://www.955klos.com/Article.asp?id=2276973&spid=16106

p130: Posti toi paketin ja ekaa kertaa pyörähtää levy, ihan pätevän kuuloista!
 
Tuli tänään tännenkin tuo Collectors paketti, nyt on meikkiä ja pinssiä.. :P

Flash: Ai silleen 2000-luvun taitteen tyyliin vanhahtavako?
 
Täytyy myöntää että en taida erottaa 2000-luvun taitetta tästä päivästä. Sehän oli ihan hetki sitten.

Ekaa kertaa levy pyörii nyt ja tykkään kyllä mutta ei mielestäni ihan Cooperin tyylistä musaa mitä olen tottunut kuulemaan (Along Came A Spider). Pari biisiä kuulostaa diskolta ehkä hivenen liikaakin (Disco Bloodpath ja What Baby Wants) Varsinkin tuossa jälkimmäisessä kipaleessa tuo poppimainen naisääni häiritsee itseäni.
 
Mutta pitää antaa levylle kuuntelukertoja useampi ja ehkä se kolisee paremmin.

Flash: Kokoonpanosta päätelle rykäisty purkkiin jo joskus aikaisemmin. Ihan menevä cover.
 
Vince soittaa Vince Gillille.
- Vince? Vince Furnier tässä terve. Muistatsä mut LA Country Clubin neljänneltä reiältä?
- Mjöooo. Mitä äijä?
- Meillon täs lätty tekeillä ja yritetään kusettaa kuulijoita että tässä olis orkkisbändi vetämäs muutaman piisin, ku kaikenlaiset reunionit tuo nyt hyvin fyrkkaa.
- Nii? Mitä sitte?
- No ku se Buxton, kitaristi, meni fudaamaan tyhjää jo tossa vuosituhannen taitteessa eikä meillä oo oikeen ketään joka suostuis vetään liidit tommoseen kantrirallatukseen ku A Runaway Train. Oisko sulla kiinnostusta?
- Emmä yhen piisin takii viiti liikauttaa persettäni yhtään minnekään.
- No vedetään toisena piisinä joku coveri, Rollareita vaikka?
- Eissaatana mitään Rollareita. Miten ois Animalssien We Gotta Get Out Of This Place?
- Okej. Eiku perkule mehän ollaan vedetty se purkkiin jo Damon Juunnssönin kanssa. Soitat kato semmosella raidalla ku Gotta Get Outta Here, sehän on melkein ku We Gotta Get Outta This Place?
- No jos sit sovitaan niin.

Sain vihdoin ja viimein kuunneltua levyn läpi alusta loppuun spotifyssa.
 
Flash: Valttina on materiaalin monipuolisuus; biisejä löytyy vähän joka lähtöön. Mutta ei se hirveästi lohduta, kun mukana on ainoastaan yksi kunnon biisi, eli se ensimmäinen. Ja sekin on vähän pilattu autotunerilla kikkailemalla.
 
Noooh, eipä vaivuta epätoivoon. I Am Made Of Youn lisäksi Something To Remember Me By on ihan kunnon piisi, vaikka onkin semmonen lennon-pastissi. Ja The Underture on lätyn ehdottomasti parasta antia siitä huolimatta että on aikamoista uudelleenlämmittelyä. Samoin When Hell Comes Homeen on saatu positiivisessa mielessä käsinkosketeltava school's-out-fiilinki; Ezrinin kädenjälki kuuluu, ja Hunterin maneerit tukevat tunnelmaa.
 
Vaikka se odotettu punainen lanka jääkin puuttumaan, kyllä mä nostaisin lätyn kirkkaasti Dirty Diamondsin ohi. Vertaaminen The Eyes Of AC:iin on sitten haastavampi juttu.