Rummut: soittaminen ›

Jee Crimson. Jonnekin katosi Andy McCulloch joka soittaa erittäin hyvin Lizardilla.
 
Offtopic tämä ei ole sikäli että McCulloch edustaa ilmaisua joka ansaitsisi kaikkein suurimman arvonannon mutta nauttii kaikkein pienintä.
 
Michael Gilesin notkeus ja imaginaatio ei pärjää Mitchellille tai McCullochille.
 
Lizard on turhan vähälle huomiolle jäänyt Crimson-lätty, laulaahan sillä Maarit Hurmerinnan kanssa levyttänyt Gordon Haskell, melkein suomalainen siis. Muistinvirkistystä http://www.youtube.com/watch?v=ukvu-CS822Y

Tuimaan taistoon asiaan liittyvä kevennys.
 
Tässä klipissä nuori valkoinen (Mitchell?) haastaa vanhan mestarin Elvinin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=g-IRNECavtI&feature=related

Kailis: Sitäkin pestiä oli bändissä hoitelemassa myöhemmin aika paha jäbä
http://www.youtube.com/watch?v=ZdLMD-B2yhI&feature=related
 
Heh, paha jäbä.. hyvä kuvaus! Mulla on tosin tullut aina Brufordista mieleen enemmänkin nörtti - siis ulkonäön osalta. Soitannollisesti kuvaus osuu ytimeen!
 
Tässä hienoa uudempaa tuotosta, mahti rummutusta koko levy:
 
http://www.youtube.com/watch?v=6QS5 … QLkUurImRLFa5KJ&lf=list_related

velipesonen: Jee Crimson. Jonnekin katosi Andy McCulloch joka soittaa erittäin hyvin Lizardilla.
 
Offtopic tämä ei ole sikäli että McCulloch edustaa ilmaisua joka ansaitsisi kaikkein suurimman arvonannon mutta nauttii kaikkein pienintä.
 
Michael Gilesin notkeus ja imaginaatio ei pärjää Mitchellille tai McCullochille.
 
Lizard on turhan vähälle huomiolle jäänyt Crimson-lätty, laulaahan sillä Maarit Hurmerinnan kanssa levyttänyt Gordon Haskell, melkein suomalainen siis. Muistinvirkistystä http://www.youtube.com/watch?v=ukvu-CS822Y
 
Kiitos tästä! Jostain syystä Andy McCulloch on jäänyt ihan paitsioon mun kuunteluissa - ei ole pitkään aikaan ollut fiilistä musan kuunteluun, mutta nyt on..
 
Heti ensi nuoteista kuulee, että rummutus osuu syvälle mun fiiliksiin soittamisesta!
 
Edit: Jäätävän hyvä. Hymy korvissa :)

Vähän tuli Brufordin ja Levinin jutskasta mieleen tämä;
http://www.youtube.com/watch?v=9bBK1nHs0zM&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=h4t1IMHKzZY&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=_rRyrhUYSo4&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=0MyI9wnf-Ps&feature=related
 
Rummuissa siis Steve Jansen, jonka mm. Gavin Harrison on maininnut suureksi esikuvakseen.

Törmäsin Spotifyissa pariin keskustelua sivuavaan levyyn.
 
Hiram Bullock Plays The Music Of Jimi Hendrix (2004) on Bullockin saksalaisen big bandin kanssa tekemä, mitcheliaanista Hendrixiä sisältävä levy, jossa rumpalina on Billy Cobham.
 
Toinen mielenkiintoinen levy on Ramatamin eka (1972), jossa Mitchell toimi rumpalina.

Ite oon aina tykänny mitchellin soitosta, eritoten just experiencen 2 ekaa studiolättyä on mun mielestä mahtavaa siltä osin. Nuorta riemua kun kerran sitä lähtee.. Tossa hendrix-yhteydessä hienoa soittoa mitchelliltä. Tietynlaista hapuilua ja semmosta ihme paskaa tulee sekaan vuoden 69 tienoilla, johtunee siitä ku pojilla tais olla paikoitellen sakeat mämmit mitä ne veti. Toki sielläkin on hyvää matskua seassa, sitä ei käy kieltäminen.
 
Ja mä tykkään myös miles-aikakauden menosta, mutta näiden kahden vertailu on melkeinpä turhaa kun ne osottaa niin eri suuntiin jo pelkästään sen takia miten kumpikin kaveri soittaa rumpuja. Mitchellin "vika" se on sekin että tulee soiteltua traditional gripillä..:)

Vastataan nyt vanhaan ketjuun. Itse näin ei rumpalina tulee kyllä aina kuunneltua tarkasti rumpuja, vaikka rumpujensoiton teoriasta en tiedä yhtään mitään. Mutta ainahan hyvä rumpali erottuu ja sitähän Mitch ehdottomasti oli, miehen tyyli oli lennokas ja persoonallinen, aina kun Mitchin soittoa kuulee aiheuttaa se mielihyvää. Vähän on mysteeriksi jäänyt miksei Mitch enää Experiencen jälkeen soitellut juuri missään bändissä. Taitojen puolesta olisi kyllä kelvannut, eikö sitten enää löytänyt sopivaa bändiä, vaiko laskiko motivaatio. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että Mitch olisi sopinut hyvin Whon rumpaliksi Keith Moonin kuoleman jälkeen.

Millonkas MM itse kuoli? Ehkäpä tässä olikin juuri se, ettei hän osaamisensa puolesta sopinut minnekään muualle. Muuallakin taisi toki soitella..
Aikaspesiaalia menoa oli se Hendrixin livehomma, eihän semmoiseen kukaan muu pysty, vieläkään? Ja koska se rumpali pystyi, niin minne hän olisi jatkanut. Match made in heaven. Once in a lifetime. 1983... ihkulia.
 
Toinen pointti sitten, että olet kierrellyt jonkun kuuluisan tyypin messissä maailmaa vuosia ja sitten se onkin yksi ilta kuollut. Kesken kaiken. Pikku loma saattaa mennä pykälään kelle vaan.

statistiÖ: Millonkas MM itse kuoli?
 
12. Marraskuussa 2008.