Aihe: Ry Cooderin levyt? | |
---|
|
Tarkoituksena olisi jälleen suunata kirjastoon levyjä tsekkaamaan. Suositteleppa enemmän noita Ry Cooderin levyjä, että mikä niistä olisi sellainen kunnon "ässä" tai vaikkapa asiallinen kokoelma. Itseäni kiinnostaa lähinnä Ry Cooderin slide kitarointi. "Five strings, three notes, two fingers, one arsehole" |
|
No mä en ole kuunnellut kuin paria alku-uran levyä (Chicken SKin ja Paradise and lunch), jotka kyllä on hyviä levyjä. Mutta http://tela.sugarmegs.org/darkstar/ :ssa on pari bootlegiä 70-luvulta, voi ladata koneelleen päivisin. Muulloin kai pitää streamata. Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä sekä niitä viestejäni jotka eivät tarjoa merkittävää lisäinformaatiota kaikille lukijoille, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. |
|
Get rhythm ja Bop till you drop ainakin, toki muitakin hyviä on. - Dis & dat and de udda - |
|
Cooderin "klassisen" kauden levyistä oma suosikkini on aina ollut "Into The Purple Valley", mutta ei kannata unohtaa V. M. Bhattin kanssa tehtyä mielettömän hienoa "A Meeting By The Riveriä". Neljä improvisoitua biisiä, Joachim Cooder perkoissa, parhautta. "Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar (Andreas Katsulas 1946-2006) |
|
Mielipiteitä taitaa olla aika monia, sano. :D Jotta joku ei sitä ehdi heti kehumaan, niin sanotaan nyt vielä että uudemmasta Chez Ravine (sp?) levystä en ainakaan minä mitenkään erikoisemmin pitänyt. :P Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä sekä niitä viestejäni jotka eivät tarjoa merkittävää lisäinformaatiota kaikille lukijoille, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. |
|
Get Rhythm ja The Slide Area. Paris, Texasin soundtrack on myös hyvää slide kamaa pullollaan, kuten myös Crossroads soundtrack. |
|
ja Last Man Standingin soundtrack. Heh, hyviä riittää Rylandilla |
Antero-- 22.03.2007 19:32:24 (muokattu 22.03.2007 19:33:19) | |
|
Lähes koko tuotanto hyllyssä, mutta en silti oikein osaa nostaa mitään levyjä ylitse muiden. Tässä joitain mietteitä: Why don't you try me tonight? -kokoelma Suhtaudun usein kokoelmiin todella nihkeästi, mutta tämä levy on harvinaisen onnistunut. Hyvät kappaleet, ja varsin hyvä tiivistelmä Cooderin tyylistä. Jos kirjastosta lähdet lainailemaan, niin suosittelisin aloittamaan tällä. Paris, Texas -soundtrack Jos slidesoitto kiinnostaa, niin tämä on mielestäni aika ehdoton hankinta. Koko levy on käytännössä Cooderin aavemaista slide-fiilistelyä loistavalla tatsilla. Mitään "oikeaa" musiikkia ei kyllä oikein ole. Kannattaa myös tsekata kyseinen elokuva, niin ymmärtää soundtrackin kontekstin, ja miten hyvin siinä on vangittu elokuvan tunnelma. Yksi suosikki-soundtrackejäni. Eipä oikein muuta, kaikki ne levyt on vähintäänkin kuunneltavia, joten summanmutikassa voit niitä lainailla. Tuskin tulet pettymään. Antero "Einmal ist Keinmal" |
|
Slide-osastoa täynnä on Get Rhythm -levy. Hienoa musaa alusta loppuun. Noin muutoin mun suosiikki Cooderin tuotannossa on Chicken Skin Music, erityisesti siinä ne havaijilais-ässien kanssa tehdyt raidat. |
|
Huom! Olet kirjoittamassa yli 836 päivää vanhaan ketjuun! Raikka esiin välillä! Levykaupasta tarttui mukaan Cooderin tuorehko kokoelma, The UFO has landed. Onpa maukasta tavaraa molemmilla kiekoilla. Hävettää ihan miten vähälle huomiolle olen miehen jättänyt. Bop' till you Drop löytyy ennestään levyhyllystä mutta onhan tämä herra tehnyt hienoa musaa ihan koko uransa ajan. Sielukasta, svengaavaa...Ja se slide. Hienoja sovituksia, hienoista biiseistä. Ja toki omatkin tekeleet ovat varsin mukavaa kuultavaa. |
|
Täällä tulikin jo mainittua Ry Cooderin alkuaikojen levyjä joita olisin itsekin suositellut. Yksi loistava Cooderin levy mitä ei mainittu on Jazz jossa Cooder soittaa levynnimen mukaista musiikkia. Jazzilla on mm. mahtava versio "Big Bad Bill is Sweet William Now":sta josta Van Halen teki oman versionsa aikoinaan. Kun Cooder soittaa jazzia on siinä jazz-fiilistä mutta siinä myös kuulee Cooderin oman soundin selvästi. |
|
weelie: Mielipiteitä taitaa olla aika monia, sano. :D Jotta joku ei sitä ehdi heti kehumaan, niin sanotaan nyt vielä että uudemmasta Chez Ravine (sp?) levystä en ainakaan minä mitenkään erikoisemmin pitänyt. :P Tämä levy on taas minulle vuoden miellyttävämpiä yllätyksiä! Lainasin kirjastosta kannen perusteella ja tykkään. "Your mind makes a promise that your body can't fill" |
|
Into The Purple Valley on oma suosikkini. Etenkin levyn viimeinen kappale, Cooderin versio Woody Guthrien Vigilante Man kappaleesta, täytyy kuulla jos ei ole jostain syystä kuullut :) |
|
Boomers story putoaa ainakin mulle. When the power of love overcomes the love of power, the world will know peace. - Jimi Hendrix |
|
Parin kuuntelun perusteella tämä menee kärkipäähän: http://www.slate.com/blogs/browbeat … sit_down_listen_to_an_exclusiv.html |
|
Verdi: Parin kuuntelun perusteella tämä menee kärkipäähän: http://www.slate.com/blogs/browbeat … sit_down_listen_to_an_exclusiv.html Tämä uusi on kyllä hieno levy! Toki kaikki Cooderin tekemiset kolahtavat itselleni, mut miehellä on menossa jo useamman levyn kestänyt jotenkin vielä erikoisen hieno vaihde: 2003 Mambo Sinuendo 2005 Chavez Ravine 2007 My Name Is Buddy 2008 I, Flathead 2010 (The Chieftainsin kanssa) San Patricio 2011 Pull Up Some Dust and Sit Down En tiedä, miten paljon Ry keikkailee tätä nykyä, mut omalla "olisipa hieno nähdä ja kuulla livenä"-listallani mies on Tom Waitsin kanssa ihan niillä kärkisijoilla. |
|
Cooder on myös ansiokkaasti tuottanut mm, Ibrahim Ferrerin levyn Buenos Hermanos, jolla myöskin soittaa: http://www.youtube.com/watch?v=vDLS5muFZ0w |
|
http://www.allmusic.com/album/talking-timbuktu-r199948 on myös syytä mielestäni mainita, kun Cooderin "maailmanmusiikki"-levyistä puhutaan. |
|
19691970: http://www.allmusic.com/album/talking-timbuktu-r199948 on myös syytä mielestäni mainita, kun Cooderin "maailmanmusiikki"-levyistä puhutaan. Totta. Tosin Ali Farka Toure oli minusta parempi "omilla" levyillään. "Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." |
|
jPekka: Tosin Ali Farka Toure oli minusta parempi "omilla" levyillään. Näin voi hyvinkin olla, tuon levyn arvoa vain omalla kohdallani nostaa viel erikoisesti se, et kyseinen äänite oli ensitutustumiseni A.F.T. :n tuotantoon. Plus sillä(kin, kuten monella muullakin Ryn levyllä) soittaa ehkä kaikkien aikojen suosikkirumpalini Jim Keltner, eikä siinä viel kaikki, kuten ostos-tv:llä sanottaisiin, ikisuosikki-listallani majaileva Gatemouth Brownkin on menossa mukana. John Patituccin bassotteluakaan ei tee miel moittia. |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|