Kitarat: akustinen ›

flattopguitar: Tuo pieni soundiero kuvastaa mielestäni hyvin sitä, että rahan määrä ei suoraan korreloi sen kanssa miten paljon soundia sillä saa ostettua lisää. Eli, jos haluaa parantaa hieman kitaran soundia joutuu yleensä tuplaamaan kitaran hinnan. Tästä tekee vielä mielenkiintoiseksi se seikka, että ihmisen korva tottuu nopeasti soundiin kuin soundiin, eikä nauttiakseen musiikista tarvitse parasta mahdollista sointia. Se on lähinnä sellaista pakkomielettä, kun kiinnostuu enemmän kitaroista, että jatkuvasti hakee parempaa ja parempaa. Silti, on hienoa omistaa kitara joka on herkkä ja paranee vuosien myötä ja rakennettu perinteiseen malliin hyvin.
 
Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä, mutta tuo soundi on niin epämääräinen juttu kun se on pitkälti makuasia. Tarkoitan, että sehän riippuu lähinnä mieltymyksestä minkälainen se hyvä soundi on, vaikka tietenkin jokaisella soittimella on omat soundi-ihanteensa jotka ovat jollakin tavalla vuosien tai vuosisatojen kuluessa määräytyneet ja sovittu. Meinaan, että mun mielestä sillä soundilla ei ole hirveästi merkitystä, jos se vaan on jossakin järjellisessä toleranssissa siihen instrumentin "soundi-ihanteeseen". Jos mä soitan mun hienoa puukitaraa ja edullista laminaattikitaraa peräkkäin, ei kuulija huomaa niissä tavallisesti mitään eroa (tai enintään jotain tyyliin "se eka soi vähän kovempaa" tms.),vaikka omasta mielestäni se ero on ihan järkyttävän suuri.
 
Omasta mielestäni isoin ja merkittävin ero eri kitaroissa ei ole se soundi vaan soittotuntuma tai herkkyys. Enkä tarkoita herkkyydellä sitä kuinka herkästi se menee rikki, vaan kuinka pieniin nyansseihin soittajan kosketuksessa kitara pysyy reagoimaan ja tämä onkin vähän paradoksaalinen ominaisuus. Veltosti reagoivaa kitaraa voi soittaa falskimmin ja herkkä kitara vaatii soittajaltaan enemmän tarkkuutta ja aktiivisuutta, mutta toisaalta on sitä kautta myös ilmaisuvoimaisempi ja inspiroivampi. Tämä on kuitenkin ero, jonka huomaa vain soittaja ja kuulijalle se välittyy ainoastaan soittajan kautta. Herkkä puusoitin tuppaa myös olemaan pikkuisen enemmän yksilö ja vaikka en ole soitinrakentaja, niin oletan herkkien materiaalien vaativan työstäjältäänkin vähän enemmän yksilöllistä huomiota. Meinaan, että jos tehdään vaikka laminaatista, joka on jokseenkin tasalaatuista, niin se taipuu esim sarjatuotantoon paremmin, kun taas kunnollista puuta pitää koputella ja funtisa,että miten se rimoitetaan, että se soi hyvin ja tasapainoisesti, etc. Tämä ilman muuta näkyy hintalapussa jonkin verran, mutta ei varmasti ihan yksiselitteisesti ainakaan omien havaintojeni mukaan.
 
Elen sitä mieltä, että kyllä edullinen kitara voi olla ihan käypänen soittopeli enkä vierasta laminaattia valmistusmateriaalina, mutta kokeiltuani puista kitaraa tajusin noiden rakenteiden merkityksen ihan oikeasti olevan tietyssä mielessä merkittävä. Mutta asiahan riippuu paljon kitaratyypistä ja sen sointi-ihanteesta. Esim. Archtop kitarat tehdään käytännössä aina laminaatista (ne muutamat harvinaiset kokopuiset soittimet ovat jo niin järkyttävän kalliita ettei niitä oikeastaan pääse koskaan edes testaamaan jos ei sellaista ei ostaa) ja samoin resonaattorikitarat omaavat tyystin poikkeavan sointi-ihanteen tavallisesta tasakantiseen verrattuna.