Media ja viihde ›

Katsoin ensimmäisen Spider-Manin pitkästä aikaa. Vaikka kokonaisuus ei ollut vanhentunut lainkaan arvokkaasti, oli tämä edelleen komea tappelukohtaus: http://www.youtube.com/watch?v=euJvz0shUlo Yllättävän rujoa menoa lastenleffaksi. Willem Dafoen överi roolisuoritus oli myös hauskaa seurattavaa.

juuso a: Hachiko A Dog's Story
Kertoo hyvin, hyvin uskollisesta koirasta. Hieno leffa, hienot musat ja melkein varma pillitystae kovasydämisillekin paskiaisille.
4/5
 
Katoin tän jonkun aikaa sitten ajatuksella, etten aio liikuttua kertaakaan (onhan Hallströmin leffat aina tollasia), mutta jouduin muutamaan otteeseen taipumaan. On se vaan vekkuli tekeen leffoja.

Meadow: oli tämä edelleen komea tappelukohtaus: http://www.youtube.com/watch?v=euJvz0shUlo Yllättävän rujoa menoa lastenleffaksi.
 
Itsekin diggailen tuosta kohtauksesta. Siinä on saatu luotua tarpeeksi toivottoman tilanteen tuntua, vaikka katsoja tietääkin, että lopulta Hämis voittaakin. Yksi asia, mikä nyt vähän pykii, on se, että Hämis saa yllättäen taas kerättyä uskomattomat voimat vain sen takia, että Goblin uhkailee tekevänsä Peterin tyttöystävälle pahaa. Mielummin Hämis olisi voinut vain heikoissa kuoseissa käyttää oveluuttaan ja älyään.
 
Tuleeko muuten ihmisille mieleen tuollaisia lopputaistelukohtauksia, joissa pahis on hakannut sankarin henkihieveriin, ja tämä pelastuu olemalla ovela?

Wild String Of Voodoo Strat: Tuleeko muuten ihmisille mieleen tuollaisia lopputaistelukohtauksia, joissa pahis on hakannut sankarin henkihieveriin, ja tämä pelastuu olemalla ovela?
 
The most obvious answer here is Predator.

Meadow: Willem Dafoen överi roolisuoritus oli myös hauskaa seurattavaa.
 
Mutta silti siinä on tolkuttomasti hukattua potentiaalia. Dafoe oli mielestäni paras mahdollinen näyttelijävalinta, mutta terveisiä vaan puvustamolle ja Raimille.

Hipelius: Mutta silti siinä on tolkuttomasti hukattua potentiaalia. Dafoe oli mielestäni paras mahdollinen näyttelijävalinta, mutta terveisiä vaan puvustamolle ja Raimille.
 
Joo. En voi ymmärtää miksi ukolle on edes pitänyt laittaa naamari päähän, äijä näyttää paljon pelottavammalta ja menninkäisemmältä ihan itsenään.

The Fountain
 
Olipas ihan suhteellisen mielenkiintoinen leffa. Harmi vaan, että jäi silti jotenkin ontoksi kokemukseksi. Noh hankala nyt enempää sanoa tästä, kannattaa tsekata jos taiteellisemmat leffat iskee.
 
7/10

Hipelius: Mutta silti siinä on tolkuttomasti hukattua potentiaalia. Dafoe oli mielestäni paras mahdollinen näyttelijävalinta, mutta terveisiä vaan puvustamolle ja Raimille.
 
Totta tämäkin. Käsittämättömän typerää iskeä Dafoen kaltaisen näyttelijän päähän kasvonilmeet peittävä ruma kypärä. Jotain LOTRin örkkejä katsellessa ei voi kuin ihmetellä, miksei menninkäiselle olisi voitu luoda jotain samantyyppistä maskia.
 
E: Tältähän sen piti alunperin näyttää:
http://www.milesteves.com/gallery/d/1250-3/Green-Goblin-Design.jpg
http://www.milesteves.com/gallery/d/1763-4/Green+Goblin-02-web.jpg

Miikss: The Fountain
 
Olipas ihan suhteellisen mielenkiintoinen leffa. Harmi vaan, että jäi silti jotenkin ontoksi kokemukseksi. Noh hankala nyt enempää sanoa tästä, kannattaa tsekata jos taiteellisemmat leffat iskee.
 
7/10
 
Yksi lempparileffoistani. Kannattaa katsoa pian uudestaan!

Miikss: The Fountain
 
Olipas ihan suhteellisen mielenkiintoinen leffa. Harmi vaan, että jäi silti jotenkin ontoksi kokemukseksi. Noh hankala nyt enempää sanoa tästä, kannattaa tsekata jos taiteellisemmat leffat iskee.
 
7/10
 
Tämä on kyllä yksi elokuvien katselemishistoriani pahimpia pettymyksiä. Allekirjoittanutta houkutteli sci-fi rakkaustarina, joka tapahtuu kolmessa eri ajassa. Ensinnäkin odotin, että roolihahmot - tai ainakin yksi heistä - olisi elänyt samanaikaisesti kolmessa eri ajassa tietoisena muista ajallisista olemuksistaan. Eli hahmon tietoisuus olisi siis käytännössä hypinnyt ajasta toiseen. Tätä kuitenkaan ei tapahtunut, vaan elokuvassa oli yksi päätarina, johon kaksi muuta tarinaa liittyivät vain heikosti ja vailla mitään substanssia. Rakkaustarina taas epäonnistui siinä, että katsojana minulle ei syntynyt mitään henkistä sidettä roolihahmoihin, jotka olivat ohuempia kuin pahvinuket. Komea ulkoasu ja kaunis musiikki eivät pelastaneet tätä elokuvaa, joka on jäänyt minun kirjoissani yhdeksi teennäisimmistä "taiteellisista" elokuvista.

Wild String Of Voodoo Strat: Tämä on kyllä yksi elokuvien katselemishistoriani pahimpia pettymyksiä. Allekirjoittanutta houkutteli sci-fi rakkaustarina, joka tapahtuu kolmessa eri ajassa. Ensinnäkin odotin, että roolihahmot - tai ainakin yksi heistä - olisi elänyt samanaikaisesti kolmessa eri ajassa tietoisena muista ajallisista olemuksistaan. Eli hahmon tietoisuus olisi siis käytännössä hypinnyt ajasta toiseen. Tätä kuitenkaan ei tapahtunut, vaan elokuvassa oli yksi päätarina, johon kaksi muuta tarinaa liittyivät vain heikosti ja vailla mitään substanssia. Rakkaustarina taas epäonnistui siinä, että katsojana minulle ei syntynyt mitään henkistä sidettä roolihahmoihin, jotka olivat ohuempia kuin pahvinuket. Komea ulkoasu ja kaunis musiikki eivät pelastaneet tätä elokuvaa, joka on jäänyt minun kirjoissani yhdeksi teennäisimmistä "taiteellisista" elokuvista.
 
Mulla aikalailla samat tunnot jäi itelläni. Tietyllä tapaa vaan tykkään taiteellisista leffoista, niin ei tuo nyt ihan "hukkaan" mennyt, vaikka suoranaisesti juonesta en saanutkaan yhtään mitään irti. Oli kyllä vähän hankaluuksia tosiaan arvosanaveikkauksessa 5-8 välillä. Melkein voisi kutoseen pudottaa arvosanan näin hetken miettimisen jälkeen.

Wild String Of Voodoo Strat: Tämä on kyllä yksi elokuvien katselemishistoriani pahimpia pettymyksiä. Allekirjoittanutta houkutteli sci-fi rakkaustarina, joka tapahtuu kolmessa eri ajassa. Ensinnäkin odotin, että roolihahmot - tai ainakin yksi heistä - olisi elänyt samanaikaisesti kolmessa eri ajassa tietoisena muista ajallisista olemuksistaan. Eli hahmon tietoisuus olisi siis käytännössä hypinnyt ajasta toiseen. Tätä kuitenkaan ei tapahtunut, vaan elokuvassa oli yksi päätarina, johon kaksi muuta tarinaa liittyivät vain heikosti ja vailla mitään substanssia. Rakkaustarina taas epäonnistui siinä, että katsojana minulle ei syntynyt mitään henkistä sidettä roolihahmoihin, jotka olivat ohuempia kuin pahvinuket. Komea ulkoasu ja kaunis musiikki eivät pelastaneet tätä elokuvaa, joka on jäänyt minun kirjoissani yhdeksi teennäisimmistä "taiteellisista" elokuvista.
 
Musta toi oli vähän niin kun Inception, että kauniin ulkokuoren alta ei paljastunut oikein mitään hienoa. Paitsi sitä nyykyrakkaussokeriliima-siirappia. Aronofskyn huonoin leffa. Mieluummin katon sen muut leffat uusiksi.

Wild String Of Voodoo Strat: Tämä on kyllä yksi elokuvien katselemishistoriani pahimpia pettymyksiä. Allekirjoittanutta houkutteli sci-fi rakkaustarina, joka tapahtuu kolmessa eri ajassa. Ensinnäkin odotin, että roolihahmot - tai ainakin yksi heistä - olisi elänyt samanaikaisesti kolmessa eri ajassa tietoisena muista ajallisista olemuksistaan. Eli hahmon tietoisuus olisi siis käytännössä hypinnyt ajasta toiseen. Tätä kuitenkaan ei tapahtunut, vaan elokuvassa oli yksi päätarina, johon kaksi muuta tarinaa liittyivät vain heikosti ja vailla mitään substanssia. Rakkaustarina taas epäonnistui siinä, että katsojana minulle ei syntynyt mitään henkistä sidettä roolihahmoihin, jotka olivat ohuempia kuin pahvinuket. Komea ulkoasu ja kaunis musiikki eivät pelastaneet tätä elokuvaa, joka on jäänyt minun kirjoissani yhdeksi teennäisimmistä "taiteellisista" elokuvista.
 
Hyvin samoja mietteitä itsellänikin, joskaan itse en tykännyt visuaalisestakaan puolesta yhtään, eikä musiikkikaan erityisiä tuntoja nostattanut. Keltainen filtteri kävi rassaamaan jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen, tehosteet näyttivät enemmän Linuxin näytönsäästäjiltä kuin siltä, mitä niiden oli tarkoitus edustaa, ja ylivalottuneita lähikuvia käytettiin mitä yököttävimmissä konteksteissa. Mitä musiikkeihin tulee, en ole Mansellin ambient-touhuista koskaan syttynyt, koska kuvasta irroitettuna en saa niistä mitään irti. Ei siinä, hyvän elokuvan kanssa tuollainenkin voi toimia.

Mukava huomata, että täällä on ihmisiä, jotka jakavat näkemykseni The Fountainista. Jotenkin samoilla vesillä liikkui tuo Mr. Nobody, jossa The Fountainin ongelmat vielä kärjistyivät entisestään. Elokuvan pinnan alla (komea ulkoasu ja visuaalinen ilme) ei ole mitään substanssia - elokuva ei kerro "mistään" eikä sillä ole mitään oikeaa sanomaa tai viestiä. Mr. Nobodyssä soi vieläpä lähes jokaisessa kohtauksessa, jossa ei ole puhetta, ärsyttävä populäärimusiikki, mikä luo sellaisen kuvan, että ohjaajan on kuunnellut Spotifyissä 20 sekunnin klippejä eri biiseistä, jotka hän on sitten halunnut kaikki samaan elokuvaan. Mr. Nobody oli vieläpä tuskallisen pitkä, ja herätti teatterissa istuessa todellisia aggression tunteita. Ei sikäli, kyllä The Fountaininkin niitä aiheutti. Jos haluan katsoa sisällöllisen fantasiarakkaustarinan, katson mielummin Tarharattoman mielen tai Veronikan kaksoiselämän.

Wild String Of Voodoo Strat: Mukava huomata, että täällä on ihmisiä, jotka jakavat näkemykseni The Fountainista. Jotenkin samoilla vesillä liikkui tuo Mr. Nobody, jossa The Fountainin ongelmat vielä kärjistyivät entisestään.
 
Mun mielestä taas tuo on just toisinpäin, eli Mr. Nobody jopa toimii omalla tavallaan, kun sitä ei miellä rakkaustarinana vaan "mitä jos" -ajatusleikkinä. Kuvaus- ja editointityyleiltään nuo on hyvin samantapaisia kyllä (miinus filtterit ja tekstuuriefektit), ja ymmärrän mahdollisen ärsytyksen täysin, mutta itelleni tuo toimi eräänlaisena vasta-aineena Fountainin aiheuttamalle sappimyrkytykselle.

Swan: Mun mielestä taas tuo on just toisinpäin, eli Mr. Nobody jopa toimii omalla tavallaan, kun sitä ei miellä rakkaustarinana vaan "mitä jos" -ajatusleikkinä. Kuvaus- ja editointityyleiltään nuo on hyvin samantapaisia kyllä (miinus filtterit ja tekstuuriefektit), ja ymmärrän mahdollisen ärsytyksen täysin, mutta itelleni tuo toimi eräänlaisena vasta-aineena Fountainin aiheuttamalle sappimyrkytykselle.
 
Miekin taisin olla oikeassa mielentilassa Mr. Nobodya katsoessa, koska se jostain syystä upposi jopa ihan nerokkaanakin pläjäyksenä. Kait se vissiin pitäisi katsella uusiksi eri laseilla. Eikä siitä mullekaan jäänyt päällimmäisenä mieleen rakkaustarina.

Swan: Mun mielestä taas tuo on just toisinpäin, eli Mr. Nobody jopa toimii omalla tavallaan, kun sitä ei miellä rakkaustarinana vaan "mitä jos" -ajatusleikkinä.
 
Itekki näkisin asian lähinnä näin. Jostain syystä oltiin jätkien kanssa melko mind blown tämän jälkeen. Varmaan uusintakatsonnalla ei uppoais niin helpolla.

Mika Kaurismäki: Mama Africa
 
Huolella ja rakkaudella tehty laatudokumentti loistavasta muusikosta, laulajasta ja ihmisoikeustaistelijasta Miriam Makebasta, joka kuitenkin sortuu musiikkidokkarien suurimpaan syntiin eli pätkimään kaiken musiikin puolen minuutin ADHD-silpuksi.

Rise of ape planets
 
Aivan vallan helvetin huono
 
1/5