Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Artikkelissa puhuttiin "musiikin perusteista", mikä tarkoittaa perinteisiä 1/3-3/3 kurssitutkintoja teoria/säveltapailuopintonnoissa ja musiikkitiedon peruskurssia. Niistä on pidetty lujasti kiinni oppilaitoksissa, joissa on ollut luja usko perinteisen systeemin toimivuuteen tai sitten muutosvastarinta opettajakunnan taholta on ollut estämässä nykyaikaisten menetelmien käyttöönottoa kyseisissä aineissa. Kysymyksessä on usein haluttomuus luopua käytetystä oppimateriaalista tai päivittää opettajanpätevyyttä.
 
Musiikin perusopintojen laajan oppimäärän (soittotunti, yhteissoitto, teoria, musiikkitieto) perusteista vastaa Opetushallitus, joka määrittelee asiat joita on pakko opiskella ja tutkinnon saavuttamiseen vaadittavan kokonaistuntimäärän. Kukin musiikkioppilaitos voi laatia oman opetussuunnitelmansa opetuksen järjestämisestä, oppiaineista ja tietysti käytetyistä oppimateriaaleista ja opetusmenetelmistä. Laaja oppimäärä kuuluu taiteen perusopetuksen valtionavun piiriin, joten lukukausimaksut ovat säilyneet kohtuullisina. Opiskelijan vastaanottaessa laajan oppimäärän mukaisen valtion tukeman opiskelupaikan, sitoutuu opiskelija opiskelemaan kaikkia opetussuunnitelman pakollisia aineita. Jos opiskelija opiskelee pakollisia oppiaineita valikoiden ja hänen valmistumisensa näyttää epätodennäköiseltä, oppilaitos voi viime kädessä erottaa opiskelijan.
 
Suunnitteilla on monissa musiikkioppilaitoksissa ja ehkä myös toteutettu musiikin perusopintojen lyhyt oppimäärä, jossa opiskelija voi itse rakentaa opintonsa eli valikoida haluamansa oppiaineet. Lyhyt oppimäärä ei ole valtionavun piirissä, joten lukukausimaksu saattaa kasvaa oppituntia kohden kaksinkertaiseksi.
 
Pop & Jazz Konservatoriossa jokainen musiikin perusopintojen opiskelija opiskelee teoria-aineita. Osallistuminen teoriaopintoihin on ollut käsittääkseni 100 %, luvun ollessa aikaisemmin muistaakseni noin 30 %. Opetus on järjestetty PJK:ssa ns. AMP-muodossa, missä teoria-aineita opettaa yhtyeopettaja ja missä yhtye- ja teoriatunnit ovat peräkkäin samana iltana. Tästä on turha huolestua, sillä musiikin teoria on käytäntöä ja eikä mitään sisäpiirin tähtitiedettä. AMP-opetus, siis bändi- ja teoriatunnit alkavat opiskelun alkaessa heti ensimmäisellä viikolla. Yhtyeopettaja on tyypillisesti musiikkipedagogin tutkinnon (AMK) suorittanut opettaja tai "vanhan liiton" pop/jazz-musiikin opettaja (opistotaso). Oppimateriaalina käytetään Heikkilä-Halkosalmen 'Tohtori Toonikaa'. Musiikkitiedon peruskurssi suoritetaan tavallisesti opintojen loppuvaiheessa ja soittotunti on viikoittainen (30-45 min riippuen opiskeltavasta tasosta, joita on yhteensä 10). Muussa muodossa musiikin perusopintoja ei PJK:ssa voi opiskella toistaiseksi, mutta tulevaisuudessa lyhyt oppimäärä mahdollistaa oppiaineiden valikoinnin. Musiikkiopistotasolla systeemi on käsittääkseni alkanut muistuttaa perustasoa.
 
Artikkelissa esitetyt muutosehdotukset varmasti toimivat oppilaitoksissa, joissa systeemi on tuo "iänikuinen". Mielestäni olisi kuitenkin hölmöä pakottaa kaikki oppilaitokset soitonopettajavetoiseen teorianopetukseen, jos systeemi toimii ja osallistuminen teorianopetukseen on luontainen automaatio. Tässä kohtaa voi suoraan sanoa, että rytmimusiikin (pop, rock, jazz, latin, etno, kansanmusiikki) opinnoissa AMP-muoto on toiminut paremmin kuin perinteinen malli ainakin osallistumismittarin valossa. Ehkä myös teoria-aineita ympäröivä myyttisyys ja kammo ovat hälvenneet, sillä nyt niitä opettavat pelimannit ja bändiopettajat. Rytmimusiikissa yhtyesoitonopetus on lähes välttämättömyys oppiakseen ilmaisemaan itseään kyseisissä lajeissa ja pakko ollakseen rytmimusiikin ammattilainen, joten integrointi teorian ja yhtyeopetuksen välillä on koettu luontevaksi.
 
Klassisessa musiikissa AMP-opetuksen järjestäminen on koettu haastavaksi, joten aineita ei ole suurella volyymilla integroitu toisiinsa. Perinteisesti klassisen musiikin opiskelu on ollut instrumenttiopintopainotteista, joten opiskelijoiden on ollut helppo jättää tulematta teoriatunneille. Käsittääkseni artikkelissa mainitut muutosehdotukset koskevat nimen omaan tätä haastetta - miten integroida teorian opetus soittotunteihin, mahdollisesti ryhmäsoitonopetukseen? Klassisella puolella yhtyesoitto on alkanut perinteiseti myöhemmin, tyypillisesti 2/3-suorituksen jälkeen, joten teoria-aineiden integrointi yhteissoittotunteihin on ollut mahdottomuus.
 
Miten musiikkipedagogikoulutus on vastannut tähän haasteeseen? Pahasti jälkijunassa, mutta muutokset on huomioitu ja jo osittain pantu käytäntöön. Reagointi oppilaitostasojen (musiikkiopistot, konservatoriot, AMK:t ja yliopistot/YAMK) välillä on ollut hidasta, mistä kyllä voi lopulta syyttää Opetushallitusta, sillä hehän siellä vastaavat eri koulutusten opetussuunnitelmien perusteista ja kokonaishallinnasta (opintoputki alkeista asiantuntijaksi/opettajaksi/muusikoksi). Puutteet opettajuuden ja opiskelun vastaavuuksista on vaikea havaita välittömästi, koska eri koulutusohjelmien opetussuunnitelmien perusteita ei uudisteta samanaikaisesti. Kysymyksessä on siis pohjimmiltaan resurssipula virkamiehistössä koordinoida kokonaisuutta ja ohjeistaa eri tasot jakamaan ja hankkimaan informaatiota uudistuksista. Siihen tarvittaisiin eri koulutustasojen asiantuntijoiden työryhmää, jotka skannaisivat eri oppilaitosten opetussuunnitelmia ja opetuksen järjestämistä eri tasoilla.