Klassinen ›

Omalta osaltani lopetan oopperataiteesta jäkätykseni tähän- ainakin tällä palstalla. Olen siitä pääosin nyt sanonut sen mitä ajattelen.
Ei pidä ajatella, että tämä koskee kaikkea ns. taidemusiikkia.
Klassisesta musiikista toki löytyy sellaistakin, josta todella pidän esim. Ravel, Mozart ja tietenkin Sibelius.
 
Kiitoksia kaikille keskustelijoille ja hyvää kevät-talvea.
 
Kunnioitan mielipiteitäsi. Tekisi vain mieleni tehdä enää yksi kysymys: Mitä pidät Mozartin oopperoista..? =)
 
Hyvää kevään jatkoa sinullekin.

Parempi hän minusta kyllä oli kamarimusiikin säveltäjänä, eikä orkesteriteoksetkaan hassumpia ole.. :) Tykkään kuitenkin Verdin oopperoista yli kaiken. Niissä on niin iiiihania melodioita... Täytyykö kaiken musiikin olla niin monimutkaista kuunneltavaa? Verdi on tarkoituksella luultavasti tehnyt oopperoistaan helposti kuunneltavia.
 

 
En nyt sanoisi Mozartia oopperoiden kunkuksi, koska mun mielestä ainoa oikea ooppera on ITALIASTA! >:) Niin no... olihan Wagner myös aika kunkku..
 
Suurin osahan Mozartin oopperoista on tekstiltään italialaisia. Mutta Brahmsia lainatakseni, joka sanoi kirurgi Bilrothille:" Jokainen numero Mozartin figaron häissä on minulle ihme. Minusta on täysin käsittämätöntä, miten joku on pystynyt luomaan mitään niin täydellistä. mitään sen veroista ei ole sen koommin syntynyt edes Beethovenin kynästä", tarkoittaen ilmeisesti II-näytöksen 937 tahdin mittaista suurenmoista finaalia, jossa laulajat liittyvät erilaisiksi yhdistelmiksi duetosta septettoon ja jakaantuvat 2 toisiaan vastustavaksi ryhmäksi: kaikkien osannottajien tyytymättömyys muuttuu meidän syvän tyyvyväisyytemme aiheeksi.

(Erityisen huvittava yksityiskohta kirjoituksessa oli tuo "tilastofakta", jonka mukaan veronmaksajat tukevat jokaista oopperalippua 150 eurolla - eihän yksi lippu edes maksa niin paljoa!)
 
En osaa sanoa, mutta olisiko niin, että tuossa on jotenkin laskettu kustannuksia ja jaettu lippua kohden?

En osaa sanoa, mutta olisiko niin, että tuossa on jotenkin laskettu kustannuksia ja jaettu lippua kohden?
 
Se tuli mieleen minullekin noin kolme sekuntia sen jälkeen kun olin lähettänyt viestin... Sitähän todennäköisesti tarkoitettiin, mutta väite tuntuu silti aika uskomattomalta.

Lukekaapas Helsingin Sanomien 4.4. sunnuntainumeron sivulla D5 oleva Sunnuntaidebatti-artikkeli ja kertokaa aivan rehellisesti, mitä mieltä olette tuollaisesta.
 
Myös klassisen taiteen harrastajana tämä ikävää todettavaa, mutta valitettavaa faktaa nimenomaan oopperan osalta. Mitenkähän kansaa voisi kasvattaa?

YhtŽäkkiä oivalsin, että eihän Verdi voinut olla oopperasäveltäjä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä hän ei kirjoittanut oopperoissaan aarioita, vaan ainoastaan harmoniselta rakenteeltaan ja muodon arkkitehtoniselta suunnittelultaan melko simppeleitä sävelmiä, joilla on laulun luonne jo pelkästään laluäänen selkeästä ylivallasta ja dominoivuudesta johtuen.

Mitenkähän kansaa voisi kasvattaa?
 
-Painamalla Suomessa sellaista suurta sanomalehteä, joka ei noin hanakasti julkaisisi poliittisten pyrkyreiden löyhästi perusteltuja mielipidekirjoituksia "eliitin taiteesta", vaan arvostaisi kaikkia taidemuotoja taiteena.
 
-Hankkimalla oopperalle ja muille eurooppalaisille taiteille Suomessa yhtä pitkän historian kuin Keski-Euroopan maissa; nämä taidemuodot ovat täällä vielä suhteellisen vieraita ja näin ollen niihin suhtaudutaan kielteisesti.

YhtŽäkkiä oivalsin, että eihän Verdi voinut olla oopperasäveltäjä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä hän ei kirjoittanut oopperoissaan aarioita, vaan ainoastaan harmoniselta rakenteeltaan ja muodon arkkitehtoniselta suunnittelultaan melko simppeleitä sävelmiä, joilla on laulun luonne jo pelkästään laluäänen selkeästä ylivallasta ja dominoivuudesta johtuen.
 
Kuinka niin ei kirjoittanut aarioita!?

Kuinka niin ei kirjoittanut aarioita!?
 
Myönnän että jos käytämme aaria-käsitettä sanan laajemmassa merkityksessä, niin tottahan Verdikin aarioita osasi säveltää, joskaan niillä ei ole sellaista sinfonista profiilia, muotoajattelua ja mittasuhteita kuten sinfonisesti ajattelevien saksalaisten säveltäjien, kuten yllätys, yllätys, Schubertinkin tuotannosta on löydettävissä, jos nimittäin on laajemmassa määrin tietoinen hänen tämän lajityypin, musiikkidraaman, tuotoksista, sillä myös hänen monille aarioilleen on tyypillistä laulunomainen luonne ja rakenne. Puccinin oopperatyyli taas pikemmin kin lyö kättä operettimaisen subrettidiivailupuskafarssi-ilmaisun kanssa, kuin että palvelisi vakavahenkisen sinfonisia musiikkidraamallisia tendessejä, kuten esim. Wagner myöhemmässä tuotannossaan. Tästäkin huolimatta Strauss ja Wagner tuottavat suurimman pettymyksen oopperasäveltäjinä, sillä mielestäni ei ole ajateltavisssa oopperaa ilman aarioita resitatiivin päättymättömässä virrassa, jonkalaiseen ajatteluun kapsahti valitettavasti myös Verdi viimeisissä teoksissaan. Tänään kuunnellessani erästä Falstaffin "aariaa" ihmettelin, koska orkesterisäestyksellisestä puhelaulusta tulee loppu ja päästään asiaan. Ei siitä tullut loppua eikä aariaa. Outoa. Sen sijaan koin miltei sanoin kuvcaamnatonta nautintoa kuunnellessani Dieskaun laulamana Schubertin Kaksosten Franzin aariaa hänen 2 Cd:n ooppera-aaria kokelmastaan n. v. 1977, joka edustaa Schubertin aarioiden keskitasoa hienosti sommitelluyissa orkestraalisissa yksityiskohdissaan ja sointitehoissaan.

Mikä sitten on "oikea aaria", ja mitkä kriteerit sen tulee täyttää? Minusta aariatyyppejä on niin monta erilaista, että tuntuu hiukan kohtuuttomalta väheksyä jotakin säveltäjää vain siksi, että joku toinen säveltäjä on joskus toiminut eri tavalla. Ja eikös aaria ole kuitenkin tarkoituksellisesti eri asia kuin esim. lied? Eli käännetäänpä kysymys toisin päin: voiko Schubertia sanoa oopperasäveltäjäksi, jos hänen ooppera-aariansa muistuttavat enemmän liedejä?

Mikä sitten on "oikea aaria", ja mitkä kriteerit sen tulee täyttää? Minusta aariatyyppejä on niin monta erilaista, että tuntuu hiukan kohtuuttomalta väheksyä jotakin säveltäjää vain siksi, että joku toinen säveltäjä on joskus toiminut eri tavalla. Ja eikös aaria ole kuitenkin tarkoituksellisesti eri asia kuin esim. lied? Eli käännetäänpä kysymys toisin päin: voiko Schubertia sanoa oopperasäveltäjäksi, jos hänen ooppera-aariansa muistuttavat enemmän liedejä?
 
jotkin muistuttavat tai peräti ovat liedejä, jotkin vapaamuotoisia fantasioita, joissa yhtyy laulunomaisuus lujaan sinfonisesti loogiseen struktuuriin ilman että niissä aina yhdisteltäisiin Weberin tavoin accompagnatoresitatiivia ariosojaksoihin. Schubert suosii toisinaan jopa vanhaa da capo-muotoa, ABA, selvästi Gluckilta perittyine vaikutteineen, joskin toisinaan hyvinkin persoonallisaesti toteutettuna. Mainitsemani Franzin aaria on muodoltaan parillinen aaria, jossa Beethovenmaiseen sinfonisen kiinteyden arkkitehtoniseen tuntuun tuo lisänsä Schubertin oma lyyrillinen säveltäjäpersoonallisuuden laatunsa. Tämäkin aaria edustaa mielestäni Schubertin aarioiden keskivertoa, ei khuonoimmasta, mutta ei kaikkein parhaimmasta ja omaleimaisimmastakaan päästä. Schubertin aariatyyppejä on miltei yhtä monta kuin on hänen aarioitaan, joista jotkut edustavat selkeästi niinsanottua romanssaityyppiä välittömän vaivattomasti soljuvine melodioineen, mutta joioden muoto on selkeä. Esim. Palmerinin romanssi Taikaharpusta tai Eginhardin romanssi Fierrabrasista. Ferrandon arioso rondo, monet säkeistölaulua muistuttavat aariat tai jopa näytöksen sinfoniset mittasuhteet saanut finaali Burgchaftissa.Tämähän ei asiaan kuulu, mutta tanssin erään kauneimmista balettiesityksistäni eteisen ja peräkammarin väliä Schubertin Alfonson ja Estrellan dueton, ihastuttavan välittömässä ja runollisessa melodiikassaan, innoittamana tässä eräänä päivänä.

Mikä sitten on "oikea aaria", ja mitkä kriteerit sen tulee täyttää? Minusta aariatyyppejä on niin monta erilaista, että tuntuu hiukan kohtuuttomalta väheksyä jotakin säveltäjää vain siksi, että joku toinen säveltäjä on joskus toiminut eri tavalla. Ja eikös aaria ole kuitenkin tarkoituksellisesti eri asia kuin esim. lied? Eli käännetäänpä kysymys toisin päin: voiko Schubertia sanoa oopperasäveltäjäksi, jos hänen ooppera-aariansa muistuttavat enemmän liedejä?
 
Orkesterilla tulee olla aktiivisempi rooli draaman muotoutumisessa sekä aarioissa, jolloin lauluäänellä ei ole niin suurta ylivaltaa kuin italialaisten oopperasäveltäjien aarioissa yleensä, joissa sillä on vain yksipuolisen säestäjän funktio muodostaen vain soinnullisen taustan minimaalisin keinoin.

Minusta ooppera on hyvin mielenkiintoinen näyttämö- ja musiikkitaiteen muoto, vaikka kiinnostukseni ei aina riitäkään sen vaatimaan syvempään analysointiin ja tulkintaan. Yleensä nautin vain osia oopperoista, kuten aarioita ja alkusoittoja.
En kyllä oikein voi allekirjoittaa tuota kuvaa oopperan yleisöstä, tosin Suomen oopperayleisöstä en tiedä (olen käynyt oopperassa vain matkojen yhteydessä, mutta ensi kevääksi on varattu liput Turandotiin kansallisoopperaan) mutta ainakin mm. Pariisissa yleisö oli hyvin kirjavaa eikä eliitti mitenkään hallinnut salia.
Niin, ja tuosta lippujen hinnoista vielä, eipä nuo lippujen hinnat kovinkaan korkeat ole(omat juuri tilaamani lippuni kansallisoopperaan maksoivat 20 euroa kappale, en tiedä kuinka rajoitettu näköala sieltä on, mutta kuulemma ainakin akustiikka on hyvä ylhäällä) etenkään verrattuna esimerkiksi suurten nimien pop ja rock-konserrteihin sekä urheilutapahtumiin.

Minusta ooppera on hyvin mielenkiintoinen näyttämö- ja musiikkitaiteen muoto, vaikka kiinnostukseni ei aina riitäkään sen vaatimaan syvempään analysointiin ja tulkintaan. Yleensä nautin vain osia oopperoista, kuten aarioita ja alkusoittoja.
En kyllä oikein voi allekirjoittaa tuota kuvaa oopperan yleisöstä, tosin Suomen oopperayleisöstä en tiedä (olen käynyt oopperassa vain matkojen yhteydessä, mutta ensi kevääksi on varattu liput Turandotiin kansallisoopperaan) mutta ainakin mm. Pariisissa yleisö oli hyvin kirjavaa eikä eliitti mitenkään hallinnut salia.
Niin, ja tuosta lippujen hinnoista vielä, eipä nuo lippujen hinnat kovinkaan korkeat ole(omat juuri tilaamani lippuni kansallisoopperaan maksoivat 20 euroa kappale, en tiedä kuinka rajoitettu näköala sieltä on, mutta kuulemma ainakin akustiikka on hyvä ylhäällä) etenkään verrattuna esimerkiksi suurten nimien pop ja rock-konserrteihin sekä urheilutapahtumiin.
 
hyvin sanottu.
 
suomessa oopperassa todellakin 'tavallinen kansa' voi käydä. liput ovat valtion tukemia, mutta kyse onkin lähinnä siitä että halutaanko että suomessa on se yksi ja ainoa kansallisooppera, ja että lippujen hinnat ovat kohdallaan, jotta kaikilla on mahdollisuus käydä harrastamassa kyseistä kulttuurimuotoa. jos vaikkapa haluaa käydä vastapainoksi metropolitanissa isossa omenassa (aika ääripään esimerkki, mutta menköön), niin halvimmat liput irtoavat siinä sadan UDS:n hujakoilla. ja metropolitanissa taas eliitti nimenomaan jyrää (toiminnan rahoittajat (yksityiset varakkaat ihmiset ja firmat) määräävät ohjelmiston, yms.) ja todellakin yleisö meillä täällä suomessa kansallisoopperassa ei ole mitään 'tultiin-tänne-näyttäytymään-firman-lipuilla' -tyyppejä (vaikka näitä aina löytyy, niin musiikin kuin urheilunkin puolelta), vaan ihan tavallista kansaa, joka haluaa nauttia todella laadukkaasta musiikista ja teatterista.
 
keskimäärin oopperalippu maksaa just saman verran kuin jonkun popparin keikka jäähallissa, joten mun mielestä ainaiset puheet elitismistä on ö-mappitavaraa. tosin suomi on urheilukansaa, joten klassisen musapuolen kohtalona on aina tulla kritisoiduksi kovimman kautta....
 
ooppera on erittäin hieno taidemuoto.

Oopperayleisöä on varmaan Suomessa hyvinkin monenlaista siitä riippuen, puhutaanko esim. Savonlinnan oopperajuhlista vai Kansallisoopperasta.
 
Kansallisoopperassa, joka toimii ympäri vuoden, käy varmasti enimmäkseen ihan "tavallisia" oopperan ystäviä, siinä missä sinfoniakonserteissakin, kun lippuen hinnatkin ovat edullisia, etenkin opiskelijoille. Siten ei voida puhua elitismistä.
 
Savonlinnassa sen sijaan korkean profiilin (ja hintatason) juhlat kerran vuodessa kieltämättä houkuttelevat paikalle niitäkin, jotka tulevat vain näyttäytyäkseen ja harrastamaan seurapiiritoimintaa, välittivät sitten oikeasti oopperasta tai eivät. Tämähän se juuri aiheuttaa puhetta "eliitin taiteesta", vaikkei se nosta tai laske itse taidemuodon merkitystä.

Kuinka moni näki telkkarista tai "livenä" Saariahon Kaukaisen rakkauden? Mitä piditte? Itse näin oopperan juuri telkkarista ja olin aivan myyty. Meinasin ostaa syksyllä liput näytökseen, mutta en viitsinyt maksaa kallista hintaa (olin liian myöhään liikkeellä, ja jäljellä oli vain kalleimpia lippuja). Lisäksi kuulin huonoja kommentteja joiltain tutuilta, jotka olivat kenraalissa. Jälkikäteen sitten harmittaa...

Kuinka moni näki telkkarista tai "livenä" Saariahon Kaukaisen rakkauden?
 
Harmitti, kun ei ollut varaa lähteä katsomaan, mutta erittäin hyvä tv-version perusteella. Mietitytti vain, että milloinkahan librettojen tarinoita aletaan kokeilemaan tyylillisesti erilaisina.

Mietitytti vain, että milloinkahan librettojen tarinoita aletaan kokeilemaan tyylillisesti erilaisina.
 
En tiedä, mitä tarkalleen meinaat, mutta kaipa nykyoopperoissa alkaa jo olla aika monentyyppisiä tarinoita, ajankohtaisista aiheista lähtien. Ensimmäisenä tulee mieleen vaikka joku John Adamsin Klinghofferin kuolema, joka oli kyllä mielestäni aika surkea. Kaukaisessa rakkaudessa oli kyllä todella yksinkertainen tarina, eikä näyttämöllä tapahtunut paljon mitään, mutta silti sitä jaksoi telkkaristakin seurata silmä kovana koko ajan. Tosin ei mua oo ikinä ne tarinat niin kauheasti kiinnostaneet... :)

Harmitti, kun ei ollut varaa lähteä katsomaan, mutta erittäin hyvä tv-version perusteella. Mietitytti vain, että milloinkahan librettojen tarinoita aletaan kokeilemaan tyylillisesti erilaisina.
 
Mitä tarkoitat tyylillisesti erilaisena? Tehdäänhän nykyään jo hyvinkin kokeilevia versioita vanhoista oopperalibretoista.