Keskustelua raskaammasta musiikista ›

No mä ainakin henkilökohtaisesti sain jonkun sortin kicksit The Blackeningin alotusbiisistä, kun aluksi tulee hiljainen intro, joka tuntuu kestävän melkein ikuisuuden ja sitten lähtee se tykitys. Ekan kerran kuunnellessani odotin ja odotin, että kohta se tykitys alkaa. Ja sitten se alkoikin 1:43 kohdalla. Se riffi anto mulle sellaset kicksit, että ei vielä tänäpäivänäkään ole tullut mistään samanlaisia. Mutta makuasiahan tuo on.
 
Livenä olis kyllä mahtava nähdä. Näyttäs muutenkin olevan kehuttu livebändi.

Hyi helvetti mikä kansi :D
http://www.roadrunnerrecords.com/bl … ?mode=Article&newsitemID=161266
 
Seitsemän raitaa levyllä, joten pitkiä spektaakkeleita jälleen kai luvassa. Toivottavasti joukkoon mahtuu edellislevyn aloitusraidan kaltaisia mahtavuuksia, joku Halo taas mun mielestä hajoaa täysin käsiin.

Kieltämättä aivan järkyttävä pökäle tuo kansi. Toivottavasti totaalisesta tyylitajuttomuudesta kielivä kansikuva ei kuitenkaan heijasta tulevan levyn musiikillista suuntausta. The Blackeningin biisejä vaivasi yhä enenevässä määrin mammuttitauti, ja uusimman, sinänsä ihan kuunneltavan sinkkulohkaisun perusteella sama trendi tuntuisi jatkuvan tulevallakin rieskalla. Through the Ashes of Empires onkin toiminut meikän kirjoissa huomattavasti Blackeningia paremmin tiivistetymmillä esityksillään.

bedlam: Hyi helvetti mikä kansi :D
http://www.roadrunnerrecords.com/bl … ?mode=Article&newsitemID=161266
 
Seitsemän raitaa levyllä, joten pitkiä spektaakkeleita jälleen kai luvassa. Toivottavasti joukkoon mahtuu edellislevyn aloitusraidan kaltaisia mahtavuuksia, joku Halo taas mun mielestä hajoaa täysin käsiin.
 
Joo, kansi vetää kyllä sanattomaksi... mutta ei positiivisessa mielessä. :D
 
Itse kyllä tykkään tuosta Halosta aivan helvetisti. Mahtava biisi. Noh, makuasia.

Juh, ruma kansi. Eniten häiritsee tuo muodoton olio, ei niinkään logo. Ekan biisin perusteella taitavat vetää ihan tappiin tämän neo-klassisen harmonioinnin uudella levyllä.
 
Veikkaan, että seuraavalla "palaillaan juurille" suoremmalla rytinällä ja pidemmillä biiseillä. Aika sykleissä on ainakin tähän asti mennyt MH:n ura, veikkaan saman vaihtelun jatkuvan.
 
E: Voin selittää mainitut syklit jos joku ei hoksannut :)

Kannen olio näyttää photoshopatulta kakalta ja Flynn on Antonio Banderas.

Uus levy vissiin vuotanu? Nappasin sen kuitenkin netistä.
 
Kyllä tästä ostos tuli, vahvaa settiä.

Jazkaa: Uus levy vissiin vuotanu? Nappasin sen kuitenkin netistä.
 
Kyllä tästä ostos tuli, vahvaa settiä.
 
Kaveri, jonka kaveri oli kuullu kyseistä levyä tiesi kertoa, että levyn avausraita on melko saatananmoinen paahde. Pääriffi oli kuulemma kuin tulinen hämähäkin seitti helvetin syövereistä.

ei kuunnella ei, machine head yksi isoimpia suosikkeja niin kyl nyt jaksaa odottaa :)..vaikka blackening ei koskaan auennut itselleni niin kun se on kaikille muille..hyviä biisejä joo, mutta ei kyl paljoon ole viettänyt aikaa soittimessa..joutu tänkin levyn kaks kertaa tilata että saa tommosen 132s erikoislehden, ja myös digipack+dvd version :D..noh onneksi toisen levyist voi myydä kaverille halval..

Itekki kovasti Machine Headista tykkään mutta yks asia mikä esim. tällä uudella ärsyttää on noi turhan päiväiset liidit joita esim. kertissä tuleepi taustalla ja sitte nää kahden kitaran veivaukset. ne vaan jotenki muistuttaa lähinnä jotain helppoja kitara harjoituksia tai vastaavia. En tiedä häiritteekö noi jutut muita mutta itellä tulee pieni myötähäpeä että onko niitä ollu pakko mennä tunkeen. Äijien riffittely ko kuitenki on sen verta kovaa tasoa nii noi sitte vähä syö tunnelmaa. Ja soolot kans vois jättää välistä ko ne on kans vähä hengettömiä pakkovetoja ainaki uusimmalla.
Mut ei siinä..kaikesta huolimatta kova bändi edelleen mutta ei mitään imperiumin kaltaista mestariteosta uusimmalta löydy tai burn my eyesin tasoista kokonaisuutta.

Jumalauta mitä tykitystä.
 
E: Näköjään vain eka biisi oli tykitystä, loput levystä jää pahasti jalkoihin.

Vähän pettynyt maku parin kuuntelun perusteella. Aloitusraidat ovat perinteisesti olleet MH:n klassikkoviisuja, mutta nyt silläkin jäädään kyllä selkeästi kahden edellislevyn startista. Tuo biisi ja koko levy muutenkin vaikuttaa vähän liikaa edellisen levyn hiilikopiolta. Luulin ennakkopuheiden perusteella, että bändillä on tällekin levylle taas joku uusi suunta, mutta kyllähän tässä on tehty pitkälti se edellislevy uusiksi. Harmi.
 
Pitää koettaa tutustua uudestaan levyyn joskus myöhemmin, nyt jää pahasti Opethien ja Mastodonien varjoon.

Unto The Locust on silkkaa mahtavuutta! Olisko jopa vuoden levy omissa kirjoissa. Machine Headin uusilla levyillä kuultava kunnianhimo sävellysten suhteen vaan jatkaa paisumistaan. Nyt löytyi haastaja Burn My Eyesille tuotannon ykköskiekon paikasta. Olivathan ne kaksi edellistäkin jo hyviä levyjä (Blackening erinomainen), mutta tämä uusi levy on ehkäpä jopa se kirkkain helmi.

erireilu: Olivathan ne kaksi edellistäkin jo hyviä levyjä (Blackening erinomainen), mutta tämä uusi levy on ehkäpä jopa se kirkkain helmi.
 
Toivottavasti uusi ei ole liikaa Ashesin ja Blackeningin linjoilla, ite kuunnelly MH:ta Burn My Eyesista lähtien ja tää viimeisten levyjen "hevi"linja ei kyllä todellakaan ole sitä MH:ta itseään, Blackening varsinkin oli aikamoinen pettymys.

phiit: Toivottavasti uusi ei ole liikaa Ashesin ja Blackeningin linjoilla, ite kuunnelly MH:ta Burn My Eyesista lähtien ja tää viimeisten levyjen "hevi"linja ei kyllä todellakaan ole sitä MH:ta itseään, Blackening varsinkin oli aikamoinen pettymys.
 
Niinkuin tuossa juuri mainitsin, niin ainakin mun mielestä tämä on tyylillisesti toisinto tuosta Blackening-levystä. Samoilla linjoilla mennään. Blackening on kyllä oma suosikkilevyni bändiltä, mutta olisin silti odottanut jotain muuta tältä uusimmalta.

bedlam: Niinkuin tuossa juuri mainitsin, niin ainakin mun mielestä tämä on tyylillisesti toisinto tuosta Blackening-levystä. Samoilla linjoilla mennään. Blackening on kyllä oma suosikkilevyni bändiltä, mutta olisin silti odottanut jotain muuta tältä uusimmalta.
 
Onhan tämä uusi levy sävellyksellisesti monipuolisempi ja sisältää vähemmän ns. tyhjäkäyntiä. Mutta tosiaan samoilla linjoilla jatketaan kuin edelliselläkin, joskin tyyliä on saatu kehitettyä ja vietyä eteenpäin.

Liikaa turhia sooloja ja helvetin ruma kansi. Mutta en vielä teilaa täysin, kuunnellaan lisää.

Yhden spotify pyöräytksen jälkeen "ihan ok". Blackening -meininkiä on viety pitemmälle, mutta ehkä just sen takia on vähän liikaakin rönsyilyä ja pilipalisooloilua biiseissä. Muutama ihan hyvä ralli kuitenkin löytyy.
 
Tämä kuitenkin vain yhden kuuntelun perusteella, joten en teilaa minäkään täysin. Harva bändi tekee näinkään hyvää lättyä niin monen julkaisun jälkeen, mitä MH on tehnyt.

Kyllä tän joutuu hyväksymään. Pätevän olonen lätyskä. Bonuksena tuo Priest-coveri, äärimmäisen kova!